lauantai 25. helmikuuta 2012

Puna-armeija vs. luolaholvi

Matalan tason lihamyllyhän on kaikille luolaholveja kolanneille tuttu juttu. Suurin osa ensimmäisen tason hahmoista tulee kuolemaan ja nimenkin suominen on ylellisyyttä johon ei ole välttämättä varaa. Tätä yritän nykyään välttää.

Ystäväni Lassi kehitti tästä heikkoudesta vahvuuden ja nimesi sen puna-armeijan vyörytykseksi, viitaten kyseisen armeijan historialliseen ihmisaaltojen käyttöön. Luolaholvin ensimmäiset tasot vain vyörytetään johtamalla seikkailijaseurueet itsetuhoisiin peräänantamattomiin rynnäköihin. Vaikutuksia tehostetaan riskialttiilla mutta tehokkailla ja halvoilla shokki-joukoille sopivilla aseilla kuten palavien öljypullojen käytöllä. Uusia hahmoja ja seikkailijaryhmiä tehdään nopeammin kuin puolustus pystyy niihin vastaamaan.

Pelinjohtaja ei pysty täyttämään luolaholvia uudelleen koska hänet on demoralisoitu niin että hän horisee ja möykkää yksinään pelinjohtajan näkösuojan takana puhuen ja antaen ylennyksiä figuille tai koska realistisesti linnoitettuun käytävistöön ei voida olettaa tulevan uusia vartijoita ja asukkeja sellaista tahtia kuin seikkailijoita näyttää löytävän paikalle. Uudet seikkailijat keräävät hirviöiden ja edellisten seikkailijoiden aseet ja panssarit vahvistamaan omaa varustustaan.

Vyörytystä jatketaan kunnes ensimmäinen taso on lanattu kuin Berliini ja eteenpäin jatkavat seikkailijat ovat parhaiten varusteltu kaikista joukoista. Koska kullasta saa kokemusta tyhjäksi kalutun luolaholvin tason kaikilla aarteilla se on myös kokenein joukko selviytyjiä.

Korkeamman tason ns. T-34 variantti syntyy jos pelinjohtaja antaa korvaavien hahmojen kampanjassa aloittaa samalta tasolta kuin edellinen hahmo. Tästä seuraa korvaavien korkean tason hahmojen vyörytys. Korkean tason hahmojen taistelukyvyt ja loitsut yhdistettynä loppumattomaan määrään puskevat kovemmankin vastuksen nurin kuin Generalissimuksen mahtikäskyllä Trans-Uralin tehtaista ulos pusketut teräspedot.

Siinä örkiltä hymy hyytyy.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti