Olen pohdiskellut työn alla olevan fantasiakampanjani suhteen että kuinka paljon sinne oikeastaan tarvitaan eksoottista eläimistöä ja hirviöitä ja tulin lopputulokseen että ei ihan kauhean paljoa.
Saaren olentoja
Breasalissa tavataan erikoisia olentoja jotka ovat muualla maailmassa harvinaisia tai jo kadonneet. Osa olennoista on maagisia luonteeltaan ja toiset vain outoja eläimiä tai muinaisjäänteitä.
Basiliskit
Täysikasvuinen basiliski on 2.5-3 metriä pitkä vikkeläliikkeinen käärmemäinen matelija jolla on selkeästi erottuva evä päälaellaan ja kirkkaan värinen kaulusheltta. Ne pystyvät sylkemään lihakset jäykistävää halvaannuttavaa myrkkyä tarkasti noin yhdeksän metrin päähän.
Epäkuolleet
Syrjäisissä kolkissa ja hylätyissä muinaisajan hautaholveissa tavataan joskus toisen maailman energioitten liikuttamia vainajia, aina tahdottomista palvelijoista jonkin pahansuovan älyn maallisiin välikappaleisiin. Niiden olemassaoloon liittyvät lähes aina pimeät salatieteet joskin spontaani negatiivisen energian aalto voi käynnistää tuhoisan ilmiön jossa hautausmailla ja taistelukentillä nousevat kuolleet suurina joukkoina jaloilleen ja lähtevät liittämään eläviä joukkoonsa.
Leucrotat
Saaren legendaaristen petojen joukossa harvinaisimpia ja lohikäärmeen jälkeen vaarallisimpia ovat leucrotat. Leucrotta on 5-6 metriä pitkä sutta ja hyeenaa muistuttava 1-2 tonnin painoinen peto jolla sorkkajalat. Nämä pedot ovat muualta maailmasta kadonneet ja Breasalin upottua aaltoihin ne tulla tuntemaan vain fossiililöytöjen perusteella nimellä andrewsarchus.
Lohikäärme
Breasalissa tunnetaan vain yksi hengissä säilynyt lohikäärmeiden suvun edustaja, Ynven putouksen takaisessa luolassa majaileva vanha ja viekas yksilö jota moni on turhaan yrittänyt surmata tai alistaa. Lohikäärmeen suomut ovat niin kovat että vain kääpiöiden valmistama teräs tai muinaisen Atlantiksen ihmeaseet pystyvät siihen. Lohikäärme vaikka onkin lihaa ja verta on myös yliluonnollinen linkki toisten maailmojen energioihin ja mikään loitsu ei tehoa siihen.
Pimeyden laumat
Alamaailman syöverit ovat täynnä omituisia ja hirvittäviä olentoja. Nämä olennot ovat lähtöisin syvistä luolista joten useimpia ei pimeys haittaa laisin mutta ne sietävät yleensä huonosti päivänvaloa. Alamaailman laumat muodostavat suurelta osalta tuntemattoman ekosysteemin joka on kuin peilikuva pintapuolisesta maailmasta. Vain kääpiöillä on luotettavaa tietoa syvyyksien olennoista, muille ne näyttäytyvät kuin hallusinaatioista karanneiden hirviöitten loputtomalta kavalkaadilta.
Vanhat metsät
Haltioiden asuinsijoilla tavataan itsekseen liikkumaan kykyneviä ja vaarallisia kasveja jollaisia ei ole muualla maailmassa. Vanhoissa metsissä tavataan monenlaisia outoja lajeja kuten juurillaan kuin lonkeroilla ryömiviä puita, kuristavia köynnöksiä kuin sokeuttavaa siitepölyä ampuvia kukkiakin.
Yksisarviset
Yksisarviset näyttävät hevosen kokoisilta vuohilta joilla kasvaa otsassaan yksi ainoa sarvivalaan syöksyhammasta muistuttava kierteinen sarvi. Ne ovat agressiivisia ja erittäin herkkiä puolustamaan reviiriään tunkeilijoilta. Lähes kaikki yksisarvisia koskevat legendat ovat pelkkää satuilua.
maanantai 27. toukokuuta 2013
perjantai 17. toukokuuta 2013
Foglioitten potkustartteri
Tämä ei nyt ihan hirveästi roolipeleihin liity mutta olen blogissa ennenkin käsitellyt yleisesti nörttikulttuuriin liittyviä ilmiöitä. Tällä kertaa on kyse merkittävistä tekijöistä alakulttuurin sisällä. Kaja ja Phil Foglio ovat varmasti monelle blogin lukijoista tuttuja sarjakuvantekijöitä ja taiteilijoita. Vanhat parrat muistavat ammoista Dragon lehteä lukiessaan myhäilleensä What's New with Phil & Dixie sarjakuvalle. Osalle voivat olla tuttuja Kajan kuvittamat Magic: The Gathering kortit. Voi olla että jotkut ovat lukeneet Girl Genius sarjakuvaa jota tämä potkustarttikin koskee. Kyseinen sarjakuva on siis Foglioitten omintakeiseen tyyliin tehtyä höyrypunkfantasiaa täynnä ilmalaivoja ja kakkuloita.
Girl Genius Volume 12 Printing and Reprint Frenzy!
Girl Genius Volume 12 Printing and Reprint Frenzy!
maanantai 13. toukokuuta 2013
Vielä kaneista ja muuta ajatuksen loikkaa
Kirjoitin viime vuonna Bunnies & Burrows roolipelistä jossa pelataan villikaniineja. Päätin verestää muistojani fantasiakirjallisuuden klassikosta eli Ruohometsän kansasta ja hankin piestyn lukukappaleen alkuperäiskielellä ja tein havainnon roolipelistä joka sen pohjalta on kirjoitettu. Bunnies & Burrows ei ole kauhean helposti ymmärretävissä jos ei ole lukenut Ruohometsän kansaa, sen jotkin omituisuudet kuten hahmoluokissa olevat seikkailevan kanin arkkityypit kuten mystisiä voimia käyttävät kani, pystyvä jokapaikan kani joka taitaa tekniikan ja tiedustelun tai hurmurikani joka keskittyy tarinankerrontaa eivät välttämättä aukea jos kirja ei ole tuttu. Koska peli on epävirallinen sovitus kirjasta niin siihen tarttuva ei välttämättä edes huomaa kuinka käsittämättömiltä jotkin jutut voivat vaikuttaa kirjaa lukemattomalle. Vähän sama kuin jostain löytäisi Star Trekkiä täysin tuntemattoman ihmisen ja näyttäisi hänelle Starships & Spacemen roolipelin. Osa sisällöstä menisi ohi ja lujaa.
Tämä herätti ajatuksen että kuinka paljon roolipeleistä on vaikeaselkoisia ilman tiettyä nörttikulttuurin perustietoa. Esimerkiksi D&D voi olla täysin käsittämätön ihmiselle joka ei ole lukenut yhtään fantasiakirjallisuutta ja vähintään yhtä käsittämätön sellaiselle joka on lukenut paljon mutta väärää sorttia. Toisaalta en myös ymmärrä roolipelaajien tiettyä ns. vanhoillisuutta mitä roolipelien maailmoihin tulee esimerkiksi joku Tékumel on kuulemma kauhean vaikea kampanjamaailma ja Ars Magica myöskin ja monella foorumeilla jotkut haikailevat perinteisen fantasian perään ja kirjoittavat jopa tulikivenkatkuisia tekstejä erikoisuudesta pelkän erikoisuuden vuoksi. Ymmärrän kyllä että kaikki eivät voi tykätä kaikesta, itse esimerkiksi siedän huonosti transhumanistista scifiä johon olen tutustunut lähinnä pysyäkseni kärryillä siitä missä genren valtavirta kulkee nykyään.
Jos jotakuta blogin lukijoista kiinnostaa lukea englanninkielinen pokkari Watership Down, niin voin pistää lukukappaleeni postissa tulemaan, kyseessä ei ole mikään harvinaisuus ja useimmat Helsingin divarit eivät sitä ottaisi vastaan huonon kunnon vuoksi edes ilmaiseksi, ota yhteyttä sähköpostilla osoitteeseen: mustonen piste jonas miukumauku gmail piste com
PÄIVITYS: kirja on löytänyt jo uuden lukijan.
Tämä herätti ajatuksen että kuinka paljon roolipeleistä on vaikeaselkoisia ilman tiettyä nörttikulttuurin perustietoa. Esimerkiksi D&D voi olla täysin käsittämätön ihmiselle joka ei ole lukenut yhtään fantasiakirjallisuutta ja vähintään yhtä käsittämätön sellaiselle joka on lukenut paljon mutta väärää sorttia. Toisaalta en myös ymmärrä roolipelaajien tiettyä ns. vanhoillisuutta mitä roolipelien maailmoihin tulee esimerkiksi joku Tékumel on kuulemma kauhean vaikea kampanjamaailma ja Ars Magica myöskin ja monella foorumeilla jotkut haikailevat perinteisen fantasian perään ja kirjoittavat jopa tulikivenkatkuisia tekstejä erikoisuudesta pelkän erikoisuuden vuoksi. Ymmärrän kyllä että kaikki eivät voi tykätä kaikesta, itse esimerkiksi siedän huonosti transhumanistista scifiä johon olen tutustunut lähinnä pysyäkseni kärryillä siitä missä genren valtavirta kulkee nykyään.
Jos jotakuta blogin lukijoista kiinnostaa lukea englanninkielinen pokkari Watership Down, niin voin pistää lukukappaleeni postissa tulemaan, kyseessä ei ole mikään harvinaisuus ja useimmat Helsingin divarit eivät sitä ottaisi vastaan huonon kunnon vuoksi edes ilmaiseksi, ota yhteyttä sähköpostilla osoitteeseen: mustonen piste jonas miukumauku gmail piste com
PÄIVITYS: kirja on löytänyt jo uuden lukijan.
perjantai 10. toukokuuta 2013
Omat versioni haltioista ynnä muista
Breasalin epäihmiset
Breasalin saarta ovat asuttaneet jo 12000 vuotta erinäiset epäihmisten lajit kuten haltiat, harpyijat, hiidet, jättiläiset, kääpiöt ja satyyrit. Ihmisten kanssa parhaiten tulevat toimeen haltiat ja kääpiöt jotka jakavat kaikkein eniten yhteisiä inhimillisiä piirteitä.
Haltiat
Haltiat ovat lähes parimetrisiä ja hyvin laihoja humanoideja. Haltioiden iho on kuin haalistunutta pergamenttia joka on pingottunut melkein pelkkien luiden ylle, kasvonpiirteet ovat kolkot, otsa on korkea, nenä on lähes olematon, silmäkuopat syvät ja korvat suipot. Haltiaväki on fyysisiltä voimiltaan ihmisten kanssa kuitenkin samoilla sijoilla. Haltiat asuvat syvällä rehevissä ja vaarallisissa ikimetsissä joiden eläimistö on merkillistä ja joissa köynnökset ja juurakotkin liikkuvat oman tahtonsa mukaan. Haltioiden aseet ja varusteet ovat yleensä häkellyttävän koristeellisia ja erikoisen tyylinsä vuoksi heti tunnistettavissa. Haltiat ovat kääpiöiden "sukulaiskansaa" ajoilta jolloin molemmat olivat muinaisen ja pahantahtoisen tahon orjuuttamia. Haltioiden perimätieto kertoo että he johtivat kapinaa ja tekivät suurimmat urotyöt vapauttaen kääpiöt siinä sivussa jotka kiittämättöminä oitis ajoivat heidät villin luonnon armoille selviytymään metsissä.
Harpyijat
Harpyijat ovat noin 1.5 metriä korkeita humanoidilintuja, ne ovat sulkapeitteisiä, niiden siivet ovat samalla niiden käsivarret ja päättyvät käsiin, voimakkaat jalat päättyvät petolinnuun kynsiin, niillä on haukan tapainen nokka, suuret silmät ja kupera kallo. Harpyijat ovat korkeilla vuorilla ja kallioisilla rannoilla viihtyviä olentoja. Harpyijat ovat ihmisen älyisiä ja heidän omalaatuinen sivistyksensä ja elämäntapansa on maailman vanhimpia. He elävät suurissa perheryhmissä tai klaaneissa jotka pitävät kukin tiettyä aluetta metsästysmainaan. Harpyijat elävät hyvin luonnonläheisesti saalistaen villejä eläimiä ja satunnaisesti muiden pitämää karjaa. He eivät rakenna kaupunkeja tai valtiota tai monimutkaisia hierarkioita. Harpyijat muistavat legendoissaan ajat ennen hiisiä, haltiota, kääpiöitä ja ihmisiä jolloin he hävisivät suuren sodan orjuuttajarotua vastaan ja joutuivat sopeutumaan toisenlaiseen elämään joka osoittautui kestävämmäksi kuin heidän vihollistensa.
Hiidet
Hiidet ovat ihmisen kokoisia ja hyvin rotevia harmaaihoisia humanoideja joilla on ihmisnäkökulmasta paljon eläimellisiä piirteitä kuten pedon hampaat ja isot suipot korvat. Useimmissa ihmisissä hiidet herättävät samaa outoa levottumuutta kuin suurikokoisen petoeläimen lähellä olo. Tähän on syynä se että hiidet todellakin ovat petoja joilla on sama kyky järkeillä kuin ihmisellä ja ei mitään ongelmaa toisten humanoidien syömisestä. Hiisien määrä maailmassa on laskussa ja useimmissa kolkissa ne ovat siirtyneet jo taruihin. Breasalissa hiisien sotarumpujen pauke herättää vielä pelkoa ihmiskunnassa ja syystä sillä hiisien vuorten valtakunnassa unelmoidaan päivästä jolloin saari olisi jälleen heidän hallussaan. Kääpiöt ovat hiisistä muinoin jalostettu orjarotu ja monissa hiisissä he herättävät syvää inhoa ja vastenmielisyyttä jota he luonnehtivat heikkouden ja sairauden löyhkäksi. Kaikkein järkevimmät hiidet eivät tosin anna vaikutelmien haitata järjenjuoksuaan.
Jättiläiset
Jättiläiset ovat hirviöitä sanan varsinaisessa merkityksessä. Tyypillinen jättiläinen on 3-4 metriä korkea erittäin tukevarakenteinen humanoidi jonka silmät kiiluvat syvällä kuopissa ja hampaat ovat terävät. Jättiläisen nahka on paksua kuin elefantin ja sillä on hämmystyttävä kyky parantaa kärsimiään vammoja aivan silmien edessä. Lähes kaikki jättiläiset ovat yksinään eläviä petoja jotka suosivat muita humanoideja ravinnonlähteenä. Jättiläiset ovat hiisistä ammoin shokkijoukoiksi jalostettu alalaji.
Kääpiöt
Kääpiöt ovat alle metrin mittaisia maan alla eläviä humanoideja. Kääpiöiden paksu nahka on väriltään harmaata ja sen alla pullistelevat väkevät lihakset vaikka useimmat näyttävätkin laihoilta rääpäleiltä. Kääpiöillä on ilmeikkäät kasvot suurilla nenillä ja heidän suippokärkiset leveät korvansa liikahtelevat tehostaen levotonta vaikutelmaa olennoista jotka ovat valmiita räjähtämään toimintaan minä hetkenä hyvänsä. Kääpiöt majailevat syvällä maan tuntemattomissa uumenissa luolaverkostojen takana loputtoman pitkien käytävien ja tunnelien takana. Muutamissa paikoissa Breasalin saarella kääpiöt asuvat lähellä maanpintaa paikallisten metalliesiintymien johdosta. Kääpiöt ovat yleensä varustautuneet hakuin ja ketjupaidoin joiden teräs on karkaistu salaisin menetelmin lähes täysin rikkomattomaksi. Kääpiöt ovat muutenkin tekniikan saralla melkoisia taitureita jotka tuntevat mm. höyrykoneen salat. Kääpiöt muistavat perimätiedossa ajan jolloin he olivat haltioiden tavoin orjuuden ikeen alla. Heidän mukaansa orjuuttajat syöstiin vallasta raskaassa työssä raatavien kääpiöiden ja orjasoturien eli haltioiden liittouman toimesta. Liittouma alkoi rakoilla melkein heti kun pitkä ja brutaali konflikti oli ohi koska haltiat eivät olleet niinkään romuttamassa epäoikeudenmukaista järjestelmää vaan asettumassa itse sen huipulla.
Satyyrit
Satyyrit ovat kumaria 1.2-1.5 metriä korkeita syvällä metsissä asuvia humanoideja, ne ovat eläimellisiä ulkomuodoltaan, sarvipäisiä ja jolkottelevat kavioihin päättyvillä jaloilla. Niiden kasvot muistuttavat häkellyttävästi haltioita. Satyyrit ovat lähempänä työkaluja satunnaisesti käyttäviä eläimiä kuin sivistyneitä olentoja ja ovat hyvin arvaamattomia ja impulsiivisia. Muinainen orjuuttajarotu "loi" haltiat manipuloimalla satyyrejä salatieteillään.
(Kuvat on suurimmalta osin napattu AD&D-lähdeteoksesta Fiend Folio vain havainnollistamaan miten kyseistä opusta voisi käyttää inspiraationa. Aarakocra on Jeff Deen työtä ja loput Fiend Folion otukset Russ Nicholsonin. Hiisi on Hayami Rasenjinin kädenjälkeä ja löytynyt ajelehtimasta OSR-blogosfääristä jossa sitä on ihastellut jo moni, kääpiötankki eli kuva Dwarf_Tank.jpg on tuntemattomasta lähteestä mutta oletettavasti jonkin videopelin konseptikuvitusta.)
Breasalin saarta ovat asuttaneet jo 12000 vuotta erinäiset epäihmisten lajit kuten haltiat, harpyijat, hiidet, jättiläiset, kääpiöt ja satyyrit. Ihmisten kanssa parhaiten tulevat toimeen haltiat ja kääpiöt jotka jakavat kaikkein eniten yhteisiä inhimillisiä piirteitä.
Haltiat
Haltiat ovat lähes parimetrisiä ja hyvin laihoja humanoideja. Haltioiden iho on kuin haalistunutta pergamenttia joka on pingottunut melkein pelkkien luiden ylle, kasvonpiirteet ovat kolkot, otsa on korkea, nenä on lähes olematon, silmäkuopat syvät ja korvat suipot. Haltiaväki on fyysisiltä voimiltaan ihmisten kanssa kuitenkin samoilla sijoilla. Haltiat asuvat syvällä rehevissä ja vaarallisissa ikimetsissä joiden eläimistö on merkillistä ja joissa köynnökset ja juurakotkin liikkuvat oman tahtonsa mukaan. Haltioiden aseet ja varusteet ovat yleensä häkellyttävän koristeellisia ja erikoisen tyylinsä vuoksi heti tunnistettavissa. Haltiat ovat kääpiöiden "sukulaiskansaa" ajoilta jolloin molemmat olivat muinaisen ja pahantahtoisen tahon orjuuttamia. Haltioiden perimätieto kertoo että he johtivat kapinaa ja tekivät suurimmat urotyöt vapauttaen kääpiöt siinä sivussa jotka kiittämättöminä oitis ajoivat heidät villin luonnon armoille selviytymään metsissä.
Harpyijat
Harpyijat ovat noin 1.5 metriä korkeita humanoidilintuja, ne ovat sulkapeitteisiä, niiden siivet ovat samalla niiden käsivarret ja päättyvät käsiin, voimakkaat jalat päättyvät petolinnuun kynsiin, niillä on haukan tapainen nokka, suuret silmät ja kupera kallo. Harpyijat ovat korkeilla vuorilla ja kallioisilla rannoilla viihtyviä olentoja. Harpyijat ovat ihmisen älyisiä ja heidän omalaatuinen sivistyksensä ja elämäntapansa on maailman vanhimpia. He elävät suurissa perheryhmissä tai klaaneissa jotka pitävät kukin tiettyä aluetta metsästysmainaan. Harpyijat elävät hyvin luonnonläheisesti saalistaen villejä eläimiä ja satunnaisesti muiden pitämää karjaa. He eivät rakenna kaupunkeja tai valtiota tai monimutkaisia hierarkioita. Harpyijat muistavat legendoissaan ajat ennen hiisiä, haltiota, kääpiöitä ja ihmisiä jolloin he hävisivät suuren sodan orjuuttajarotua vastaan ja joutuivat sopeutumaan toisenlaiseen elämään joka osoittautui kestävämmäksi kuin heidän vihollistensa.
Hiidet
Hiidet ovat ihmisen kokoisia ja hyvin rotevia harmaaihoisia humanoideja joilla on ihmisnäkökulmasta paljon eläimellisiä piirteitä kuten pedon hampaat ja isot suipot korvat. Useimmissa ihmisissä hiidet herättävät samaa outoa levottumuutta kuin suurikokoisen petoeläimen lähellä olo. Tähän on syynä se että hiidet todellakin ovat petoja joilla on sama kyky järkeillä kuin ihmisellä ja ei mitään ongelmaa toisten humanoidien syömisestä. Hiisien määrä maailmassa on laskussa ja useimmissa kolkissa ne ovat siirtyneet jo taruihin. Breasalissa hiisien sotarumpujen pauke herättää vielä pelkoa ihmiskunnassa ja syystä sillä hiisien vuorten valtakunnassa unelmoidaan päivästä jolloin saari olisi jälleen heidän hallussaan. Kääpiöt ovat hiisistä muinoin jalostettu orjarotu ja monissa hiisissä he herättävät syvää inhoa ja vastenmielisyyttä jota he luonnehtivat heikkouden ja sairauden löyhkäksi. Kaikkein järkevimmät hiidet eivät tosin anna vaikutelmien haitata järjenjuoksuaan.
Jättiläiset
Jättiläiset ovat hirviöitä sanan varsinaisessa merkityksessä. Tyypillinen jättiläinen on 3-4 metriä korkea erittäin tukevarakenteinen humanoidi jonka silmät kiiluvat syvällä kuopissa ja hampaat ovat terävät. Jättiläisen nahka on paksua kuin elefantin ja sillä on hämmystyttävä kyky parantaa kärsimiään vammoja aivan silmien edessä. Lähes kaikki jättiläiset ovat yksinään eläviä petoja jotka suosivat muita humanoideja ravinnonlähteenä. Jättiläiset ovat hiisistä ammoin shokkijoukoiksi jalostettu alalaji.
Kääpiöt
Kääpiöt ovat alle metrin mittaisia maan alla eläviä humanoideja. Kääpiöiden paksu nahka on väriltään harmaata ja sen alla pullistelevat väkevät lihakset vaikka useimmat näyttävätkin laihoilta rääpäleiltä. Kääpiöillä on ilmeikkäät kasvot suurilla nenillä ja heidän suippokärkiset leveät korvansa liikahtelevat tehostaen levotonta vaikutelmaa olennoista jotka ovat valmiita räjähtämään toimintaan minä hetkenä hyvänsä. Kääpiöt majailevat syvällä maan tuntemattomissa uumenissa luolaverkostojen takana loputtoman pitkien käytävien ja tunnelien takana. Muutamissa paikoissa Breasalin saarella kääpiöt asuvat lähellä maanpintaa paikallisten metalliesiintymien johdosta. Kääpiöt ovat yleensä varustautuneet hakuin ja ketjupaidoin joiden teräs on karkaistu salaisin menetelmin lähes täysin rikkomattomaksi. Kääpiöt ovat muutenkin tekniikan saralla melkoisia taitureita jotka tuntevat mm. höyrykoneen salat. Kääpiöt muistavat perimätiedossa ajan jolloin he olivat haltioiden tavoin orjuuden ikeen alla. Heidän mukaansa orjuuttajat syöstiin vallasta raskaassa työssä raatavien kääpiöiden ja orjasoturien eli haltioiden liittouman toimesta. Liittouma alkoi rakoilla melkein heti kun pitkä ja brutaali konflikti oli ohi koska haltiat eivät olleet niinkään romuttamassa epäoikeudenmukaista järjestelmää vaan asettumassa itse sen huipulla.
Satyyrit
Satyyrit ovat kumaria 1.2-1.5 metriä korkeita syvällä metsissä asuvia humanoideja, ne ovat eläimellisiä ulkomuodoltaan, sarvipäisiä ja jolkottelevat kavioihin päättyvillä jaloilla. Niiden kasvot muistuttavat häkellyttävästi haltioita. Satyyrit ovat lähempänä työkaluja satunnaisesti käyttäviä eläimiä kuin sivistyneitä olentoja ja ovat hyvin arvaamattomia ja impulsiivisia. Muinainen orjuuttajarotu "loi" haltiat manipuloimalla satyyrejä salatieteillään.
(Kuvat on suurimmalta osin napattu AD&D-lähdeteoksesta Fiend Folio vain havainnollistamaan miten kyseistä opusta voisi käyttää inspiraationa. Aarakocra on Jeff Deen työtä ja loput Fiend Folion otukset Russ Nicholsonin. Hiisi on Hayami Rasenjinin kädenjälkeä ja löytynyt ajelehtimasta OSR-blogosfääristä jossa sitä on ihastellut jo moni, kääpiötankki eli kuva Dwarf_Tank.jpg on tuntemattomasta lähteestä mutta oletettavasti jonkin videopelin konseptikuvitusta.)
keskiviikko 1. toukokuuta 2013
Varkaita vähän kovemmiksi
Pieni päivitys varkaisiin joka tekee näistä tiedustelijoista, salamurhaajista ja ansanpurkajista huomattavasti pitkäikäisempiä.
#9
Varkaat
Varkaat heittävät osumapisteensä kuusitahoisella nopalla. Varkaat voivat nahkapanssarin lisäksi suojautua kilvellä. Kaikki varkaan prosentteina ilmoitetut kyvyt alkavat ensimmäisellä tasolla 35 prosentista. Varas lisää kykyihin +5% jokaista ketteryyden bonusta kohden, ketteryyden 16 varas lisäisi +10% kun taas ketteryyden 8 varas vähentäisi -5%. Varkaan kyvyt kasvavat tasaisesti +5% jokaisella seuraavalla saavutetulla kokemustasolla. Hahmot jotka eivät ole varkaita voivat pelinjohtajan harkinnan mukaan yrittää samojen kykyjen käyttöä 10% onnistumistodennäköisyydellä. Näiden sääntömuutosten on tarkoitus parantaa varkaiden selviytymismahdollisuuksia, yksinkertaistaa pelaajan kirjanpitoa ja tehdä varkaan kyvyistä tasapainoisesti hyödyllisempiä jo matalammilla tasoilla.
#9
Varkaat
Varkaat heittävät osumapisteensä kuusitahoisella nopalla. Varkaat voivat nahkapanssarin lisäksi suojautua kilvellä. Kaikki varkaan prosentteina ilmoitetut kyvyt alkavat ensimmäisellä tasolla 35 prosentista. Varas lisää kykyihin +5% jokaista ketteryyden bonusta kohden, ketteryyden 16 varas lisäisi +10% kun taas ketteryyden 8 varas vähentäisi -5%. Varkaan kyvyt kasvavat tasaisesti +5% jokaisella seuraavalla saavutetulla kokemustasolla. Hahmot jotka eivät ole varkaita voivat pelinjohtajan harkinnan mukaan yrittää samojen kykyjen käyttöä 10% onnistumistodennäköisyydellä. Näiden sääntömuutosten on tarkoitus parantaa varkaiden selviytymismahdollisuuksia, yksinkertaistaa pelaajan kirjanpitoa ja tehdä varkaan kyvyistä tasapainoisesti hyödyllisempiä jo matalammilla tasoilla.
Goblinaid
En usein tässä blogissa puhu figuista sillä harrasta tällä hetkellä mitään figuuripeliä, ja jätetään kommentoimatta jos jonkun mielestä pelaamani roolipelit ovat oikeasti taktista figushakkia tms. eivätkä oikeita roolipelejä. Mitä tinasotilaiden pensselöintiin tulee olen auttamattoman huono. Silloin kun nuorena, tarkkasilmäisenä ja kädet vapisemattomina niitä maalailin en parantunut kymmenen vuoden maalailulla taidoissa ollenkaan. Silti jokin tinasotilaissa vetää yhä puoleensa ja niitä kertyykin satunnaisesti nurkkiin.
Silloin kun oli aktiivinen figuintoilija olin myös kovin innostunut Warhammerin figupeleistä ja vastoin kaikkea tehokkaan ja iskukykyisen armeijan suunnittelua kasasin sen vihernahkaisista peikoista ja örkeistä. En tullut juuri miettineeksi että mistä ne ilmeikkäät pikkupeikot ym. hassusti irvistelevät otukset tulivat, ainoastaan valmistaja keikkui mielessä. Tietenkin joku niitä figuja kuitenkin suunnitteli ja väsäsi ennen kuin niistä tehtiin edes muotteja. Joku jolla on silmää yksityiskohdille, valutekniikan vaatimuksille ja kykyä välittää ehkä jonkinlainen visio tai konsepti pelkän pelinappulan sijaan.
Kev "gobbomestari" Adams teki aikanaan hyvin paljon juuri kaikenlaisia ilkikurisia pikkuisia peikkoja ja örkkejä joista joitakin minäkin rävelsin innokkaasti maalipurkkien kanssa. Mies on myöhemmin tehnyt töitä mm. Wargames Foundrylle ja Otherworld Miniaturesille.
Tämä blogaus on kirjoitettu siksi että figuurimaakarille on kuulunut huonoja hiljan. Adams joutui sangen ikävän hyökkäyksen kohteeksi, eli sellaisen satunnaisen banaalin väkivallanteon josta jokainen voi itsensä hyvin huonolla tuurilla löytää. Siitä voi lukea Goblinaidin Facebook-sivulta ja jos pienet vihreät miehet ja spliffiä imeskelevä taiteilijan omakuva kiinnostavat Wargames Foundryltä löytyy.
Silloin kun oli aktiivinen figuintoilija olin myös kovin innostunut Warhammerin figupeleistä ja vastoin kaikkea tehokkaan ja iskukykyisen armeijan suunnittelua kasasin sen vihernahkaisista peikoista ja örkeistä. En tullut juuri miettineeksi että mistä ne ilmeikkäät pikkupeikot ym. hassusti irvistelevät otukset tulivat, ainoastaan valmistaja keikkui mielessä. Tietenkin joku niitä figuja kuitenkin suunnitteli ja väsäsi ennen kuin niistä tehtiin edes muotteja. Joku jolla on silmää yksityiskohdille, valutekniikan vaatimuksille ja kykyä välittää ehkä jonkinlainen visio tai konsepti pelkän pelinappulan sijaan.
Kev "gobbomestari" Adams teki aikanaan hyvin paljon juuri kaikenlaisia ilkikurisia pikkuisia peikkoja ja örkkejä joista joitakin minäkin rävelsin innokkaasti maalipurkkien kanssa. Mies on myöhemmin tehnyt töitä mm. Wargames Foundrylle ja Otherworld Miniaturesille.
Tämä blogaus on kirjoitettu siksi että figuurimaakarille on kuulunut huonoja hiljan. Adams joutui sangen ikävän hyökkäyksen kohteeksi, eli sellaisen satunnaisen banaalin väkivallanteon josta jokainen voi itsensä hyvin huonolla tuurilla löytää. Siitä voi lukea Goblinaidin Facebook-sivulta ja jos pienet vihreät miehet ja spliffiä imeskelevä taiteilijan omakuva kiinnostavat Wargames Foundryltä löytyy.
Aivoja mädättävää toimintaa
Tällä kertaa pelisessio Warhammerin parissa sujuikin toiminnallisesti noppien kolistessa lattialle, pulla suussa selittäen ja kahvin läikkyessä hahmolomakkeille.
Peli alkaa sillä että pimeänäköön kykenevät Eldir ja Garil ovat vahdissa signaalitornissa yön pimeimpänä hetkenä. Muut ovat lähettyvillä leirissä ja Renate on jätetty pitämään huolta jokilaivasta. Kuluu hetki ja erittäin hiljainen kävelevä kuollut melkein yllättää Eldirin. Garil ja Eldir huutavat lyhyen taistelun jälkeen muut paikalle. ruumista tutkitaan ja siltä löytyy omituinen riipus kaulasta.
Seikkailijat siirtyvät tutkimaan sisätiloja elokalmon kaulasta löytynyt outo riipus aktivoi salaluukun lattiassa. Ylös tunkee zombeja jotka siivutetan yksi toisensa jälkeen. Hans saa ohimoonsa mojovan tällin ja pelinjohtajana heitän myhäillen salaisia todennäköisyyksiä. Hitailla ja kankeilla kalmoilla ei ole muutoin kunnon mahdollisuuksia pistää vastaan.
Seikkailijat laskeutuvat alas Joakimin ja Siegfriedin pitäessä perää ja valaisten etenemistä. Hans unohtaa klaustrofobiansa hetkellisesti kärsimänsä tällin ja virtaavan adrenaliinin johdosta. Alkaa huone huoneelta Eldirin johtamana jonkinlaisen velhontornin puhdistaminen kävelevistä kuolleista. Alkaen kammiosta jonka lattiassa on outo maaginen kuvio, hylätyn laboratorion läpi kirjastoon ja sieltä tutkijan työhuoneeseen jonka seiniä koristavat Von Wittgensteinin suvun aatelisten muotokuvat. Joka huoneessa on hitaasti rahnustavia kalmoja jotka tuhotaan järjestelmällisesti suurimmaksi osaksi Eldirin miekalla. Joakim käy taistelun vanavedessä läpi pergamentteja ja karttoja joita lojuu joka paikassa. Hans, Franz ja etenkin Siegfried tajuavat iskeneensä kultasuoneen tajutessaan kuinka paljon kirjoja koko paikka on pullollaan.
Seikkailijat perääntyvät hyvän sään aikana tutkiakseen paikkaa syvemmälle myöhemmin päiväsaikaan. Seuraavana päivänä organisoidaan kaiken irti lähtevän kuljetus jokilaivalle ja laskeudutaan syvemmälle. Aivan pohjalta löytyy lisään vanhoja ja kallisarvoisia kirjoja ja hyvin huolestuttavia muistiinpanoja liittyen Von wittgensteinin sukuun.
Kun koko paikka on tyhjennetty kuittaavat seikkailijamme luvatun palkkion kääpiöinsinööreiltä ja jatkavat matkaansa. Joakimin kirjaopinnot syventävät hänen tietämystään lääketieteestä ja hän huomaa erään merkittävän asian. Hansin haava on hautamädän läpitunkema, hän aloittaa hoidon joka alkaa vaikuttaa jo päivää paria myöhemmin, pelastaen hänen henkensä. Matka jatkuu pitkin Reik-virtaa hyvien tienestien kera ja vielä hulppeampien voittojen siintäessä haaveissa.
Peli alkaa sillä että pimeänäköön kykenevät Eldir ja Garil ovat vahdissa signaalitornissa yön pimeimpänä hetkenä. Muut ovat lähettyvillä leirissä ja Renate on jätetty pitämään huolta jokilaivasta. Kuluu hetki ja erittäin hiljainen kävelevä kuollut melkein yllättää Eldirin. Garil ja Eldir huutavat lyhyen taistelun jälkeen muut paikalle. ruumista tutkitaan ja siltä löytyy omituinen riipus kaulasta.
Seikkailijat siirtyvät tutkimaan sisätiloja elokalmon kaulasta löytynyt outo riipus aktivoi salaluukun lattiassa. Ylös tunkee zombeja jotka siivutetan yksi toisensa jälkeen. Hans saa ohimoonsa mojovan tällin ja pelinjohtajana heitän myhäillen salaisia todennäköisyyksiä. Hitailla ja kankeilla kalmoilla ei ole muutoin kunnon mahdollisuuksia pistää vastaan.
Seikkailijat laskeutuvat alas Joakimin ja Siegfriedin pitäessä perää ja valaisten etenemistä. Hans unohtaa klaustrofobiansa hetkellisesti kärsimänsä tällin ja virtaavan adrenaliinin johdosta. Alkaa huone huoneelta Eldirin johtamana jonkinlaisen velhontornin puhdistaminen kävelevistä kuolleista. Alkaen kammiosta jonka lattiassa on outo maaginen kuvio, hylätyn laboratorion läpi kirjastoon ja sieltä tutkijan työhuoneeseen jonka seiniä koristavat Von Wittgensteinin suvun aatelisten muotokuvat. Joka huoneessa on hitaasti rahnustavia kalmoja jotka tuhotaan järjestelmällisesti suurimmaksi osaksi Eldirin miekalla. Joakim käy taistelun vanavedessä läpi pergamentteja ja karttoja joita lojuu joka paikassa. Hans, Franz ja etenkin Siegfried tajuavat iskeneensä kultasuoneen tajutessaan kuinka paljon kirjoja koko paikka on pullollaan.
Seikkailijat perääntyvät hyvän sään aikana tutkiakseen paikkaa syvemmälle myöhemmin päiväsaikaan. Seuraavana päivänä organisoidaan kaiken irti lähtevän kuljetus jokilaivalle ja laskeudutaan syvemmälle. Aivan pohjalta löytyy lisään vanhoja ja kallisarvoisia kirjoja ja hyvin huolestuttavia muistiinpanoja liittyen Von wittgensteinin sukuun.
Kun koko paikka on tyhjennetty kuittaavat seikkailijamme luvatun palkkion kääpiöinsinööreiltä ja jatkavat matkaansa. Joakimin kirjaopinnot syventävät hänen tietämystään lääketieteestä ja hän huomaa erään merkittävän asian. Hansin haava on hautamädän läpitunkema, hän aloittaa hoidon joka alkaa vaikuttaa jo päivää paria myöhemmin, pelastaen hänen henkensä. Matka jatkuu pitkin Reik-virtaa hyvien tienestien kera ja vielä hulppeampien voittojen siintäessä haaveissa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)