Seikkailijamme rantautuvat muutaman kilometrin päähän linnasta, tarkoituksenaan hiipiä tarkastelemaan sen kummallisuuksia kenenkään havaitsematta mutta lyhyestä taivalluksesta tulee harvinaisen epämiellyttävä ja vaarallinen.
Taivallus metsässä on aavemaisten äänten ja kuvajaisten häiritsemää ja Hansilla on koko ajan epämiellyttävä tunne siitä että jotain on menossa pieleen. Lehdettämät puut ovat harsomaisen seitin verhoamia. Taivallettuaan vain tovin heillä on seuraaja. He päättävät silti taivaltaa kohti linnaa. Tahti kiihtyy oudon luonnottoman nopeasti etenevän sumun alkaessa kummuta metsän syvyyksistä.
Outo pitkänhuiskea hahmo joka näyttää ilmestyvän ja katoavan kuin taikuuden avittamana kärkkyy joukon kannoilla. Moinen käy sen verran heidän hermoilleen että asialle päätetään tehdä jotain. Eldir asettuu väijyyn muun seurueen jatkaessa matkaa. Kun joukko on edennyt vähän matkaa seuraa lyhyt taistelu varjostavan mutantin kanssa joka on melkein maksaa Eldirille hänen henkensä.
Linnaa kierretään sen sisältä kaikuu jostain syvyydestä musiikkia vaikka se näyttääkin lähes hylätyltä. Porteilla sentään on vartijoita. Seurue on ottanut jonkin aikaa sitten eräältä signaaliasemalta löytämänsä hyvin vanhan Wittgensteinin suvun jäsentä esittävän muotokuvan mukaansa. Nyt he esiintyvät kauppiaina ja ovat tarjoamassa sitä myyntiin. Sanavaihto vartijoiden kanssa ei tunnu johtuvan mihinkään muuhun kuin siihen että he alkavat ylimielisesti osoitella seuruetta varsijousilla. Moiset uhkaukset riittävät karkottamaan pääportilta mutta jo kivenheiton päässä suunnitelmia hiotaan linnaan kapuamisesta.
Seikkailijat suuntaavat Wittgensteinin kylään. Tautien ja epämuodostumien riivaamassa läävässä heitä tervehtii Tohtori Rosseaux ja hänen hekotteleva apurinsa Kurt. Tarkkasilmäinen Joakim huomaa että Rosseaux on itsekin paksun pakkelikerroksensa takana joko kupan, lepran, molempien tai jotain vielä pahempaa runtelema.
Päätös tehdään että asioita täytyy tutkia, ja seurue päättää yöpyä mutta ei kylässä. Hans ja Franz lainaavat venettä ja hakevat jokilaivan. Kylällä omituinen vanha ukko tulee Rosseauxin lähdettyä juttusille ja hänellä on muutama painava sana sanottavana arvon tohtorista ja hänen työstään. Vanha mies kähisee myös jotain epäselvää yhteydenotosta keskiyöllä.
