Viriconium

Olen silloin tällöin kirjoittanut lukemastani spekulatiivisesta fiktiosta tässä blogissa. Aivan hetki sitten kahlasin loppuun M. John Harrisonin paksun kokoelman Viriconium joka pitää sisällään saman nimiseen fantasiakaupunkiin sijoittuvia tai siihen liittyviä tarinoita. Voin suositella teosta eräänlaisena henkevämpänä, eteerisempänä ja modernimpana versiona Jack Vancen Iltaruskon maasta vaikka vertaus ei oikeastaan tee oikeutta kummallekaan mutta en parempaakaan luonnehdintaa keksi. Ensimmäinen Viriconiumin kirja The Pastel City on rakenteeltaan perinteinen fantasiakirja eeppisine käänteinen, sotivine armeijoineen, perimyskiistoineen ja huimapäisine sotureineen mutta maailma on mielenkiintoisen rappeutunut tieteisfantasia. Mieleeni tulee että esimerkiksi roolipeli Numenera on varmasti paljon velkaa vaikutteissa Harrisonille tai jollekin muulle kuolevan maan alagenren kirjoittajalle. Vähitellen useamman kirjan ja novellin kautta kerronta ja tarinat muuttuvat ja Harrison viljelee erilaisia tulkintoja kehittämästään maailmasta kuin kuin vastalauseena fantasiakirjoille joissa kehitellään uskottavia vaihtoehtomaailmoja tarkkoine lukkoon lyötyine yksityiskohtineen.

Viriconium on roolipelaajan perspektiivistä täynnä erittäin lainattavia ideoita, valomiekkoja, päälle puettavia mekaanisia luurankoja joiden avulla kääpiökin taistelee kuin jättiläinen, mekaanisia lintuja, säkenöiviä kristallirunkoisia ilmalaivoja, mekaanisia lintuja yms. joka koskettaa vain pintaa. Toisen kirjan A Storm of Wings ötökät voisi pudottaa mihin tahansa fantasiamaailmaan sellaisenaan uhkana joka jättää mielikuvituksellisuudessaan tyypillisten kuvioiden zombi- tai örkkilaumat varjoonsa. Novelli A Young Man's Journey To Viriconium olisi aivan loistava pohja modernille okkultiselle kauhuseikkailulle. Roolipelaajalle joka tahtoo virkistää mieltään ja saada uusia ideoita Viriconium on lukemistona parasta A-luokkaa.