Heroes of the Dark Ages

Dave Millwardin Heroes of the Dark Ages roolipelin aivan alkuperäiset säännöt on nyt julkaistu ladattavassa muodossa. Uutinen saattaa kiinnostaa historiallisille roolipeleille omistautuneita tai muita eksentrikkoja. Ainakin jos jotain pelin säännöissä on sellaisia yksityiskohtia mitä missään muualla en ole nähnyt. Itse jätän tällä kertaa väliin koska kuuden punnan hinta samasta pelistä mihin olen jo aikaisemmin tutustunut on pikkuisen rouhea.

Original Heroes

Heroes 1.2

Jonkin aikaa sitten erinäisillä vanhoista roolipeleistä intoilevien keskustelupalstoilla syttyi kiinnostus yhdellä jos toisella Dave Millwardin Heroes of the Dark Ages sääntöihin. Peli oli kuuleman mukaan varhainen Brittiskenen suunnannäyttäjä jossa herooinen patsastelu ja fantasiamaailmat saivat väistyä realismia hakevan historiallisen miljöön tieltä. Harvempi kuitenkaan on tarttunut pelin sääntökirjaan ja lukenut sitä. Naavaparrat jotka istuvat valtavien roolipelikokoelmien päällä kauhistelevat vain uusintapainoksen hintaa ja pahimmat kerjäävät ilmaisia arvostelukappaleita kuin äitinsä rinnalta juuri vieroitetut rääpäleet. Itse olen sitä mieltä että varsinkin omakustanteiden julkaisijoille kuuluu maksaa heidän hengentuotoksistaan.

Ensimmäinen versio oli julkaistu jo vuonna 1979 ja 33 vuotta myöhemmin kun kiinnostus harrasteen historiaan on herännyt Millward katsoi ilmeisesti kohdistuneen mielenkiinnon tarpeeksi suureksi että uuden version julkaisulle olisi nyt paikka. Versionumerosta ja ilmeisesti muutamasta muutoksesta huolimatta kyseessä on ehta muinaisjäänne.

Tilaamani kappale saapui minulle Royal Mailin kuningattaren kuvalla koristetuilla tarroilla varustetussa ruskeassa kirjekuoressa viime viikolla. Itse kirja on pehmeäkantinen opus joka vastaa aika monien omakustannepainatusten laatua, ei ehkä hintansa väärti mutta perusteltu näissä rajatun kohderyhmän kiinnostuksen kohteissa. Pelin ohessa toimitetut neljä ruskeasävyistä heksakarttaa kampanja-alueesta Oesterlandista eli eräänlaisessa kuvitteellisessa Balkanista ovat riittävän selkeän oloisia. Kirjan sisältö on mustavalkoista painatusta jossa tekstin fonttikoot ja tyypit vaihtelevat epäsiistin oloisesti, kuvitus on Millwardin esipuheessa kertoman mukaan tekijänoikeusvapaata materiaalia tai miehen olutuopeilla 70-luvun lopulla eräältä taideopiskelijalta hankkimaa.

Ounasteluni pelin luonteesta kävivät joiltain osin toteen. Kyseessä on nippu sääntöjä joiden on tarkoitus ratkaista pelissä mahdollisesti eteen tulevia tilanteita ja tämä tarkoittaa taulukkoa taulukon perään. Heti alussa puhutaan figuureista ja hahmoista ja peli vaikuttaakin olevan eräänlainen välimuoto figupelistä ja roolipelistä jossa taisteluiden välillä heitetään mitä kaikkea hassua sankarillesi (eli figullesi) tapahtuu.

Hahmoille heitetään ominaisuuksien lisäksi realismia tavoitellen tausta kulttuurin mukaan ja määritellään jopa yksityiskohtia kuten onko hän oikea vai vasenkätinen. Osa säännöistä on 70-lukulaisia kuten vaikkapa se että todetaan että kaikki hahmot ovat erikoistapauksia mutta myöhemmin ilmeisesti "realismin" nimissä naisten on kuitenkin oltava heikompia. En ihan tiedä mitä annettavaa kaikilla säännöillä on kuten vaikkapa yksityiskohtaisella kuvauksella siitä miten lasket hahmon markkina-arvon jos hän joutuu orjuuttajien kynsiin tai millä todennäköisyydella hän joutuu näiden "karkean" kohtelun kohteeksi (miehet 5%, naiset 50%). Hieman mielenkiintoisempia ovat taas sosiaalisen aseman parantamiseen liittyvät säännöt jotka selkeästi hahmottelevat sääntöjä yhteiskunnalliseen kiipimiseen nojaavalle kampanjalle. Kohtaamiset ja sattumukset ovat mielenkiintoisia koska niistä kuvastuu läpi hyvin erilainen lähestyminen roolipelaamisen, esimerkiksi kohdattu EPH-saarnaaja voi ylipuhua hahmot ristiretkellä ilman että pelaaja päättää asiasta tai vaikkapa se että rabieksesta rukoilemalla parantunut hahmo kääntyy uskoon ja muuttuu ryhmittymiseltään hyväksi.

Pelin kokemusjärjestelmä on todellinen outolintu jollaisen kaltaiseen en ole missään törmännyt, hahmot menettävät ansaitsemaansa kokemusta jos he eivät pääse saatille tarpeeksi usein. Laskentakaavan mukaan äärimmäisen huonon itsehillinnän hahmo voi vaatia jopa kaksitoista vehtausta kahden viikon sisällä pitääkseen hahmonkehityksensä kunnossa. Näissä asioissa sentään vallitsee tasa-arvo ja naisseikkailijat ovat aivan yhtäläisiä tarpeidensa suhteen miesten kanssa ja seikkailijan ei tarvitse myöskään olla hetero.

Sekalaisessa sääntödokumentissani taistelusäännöt näyttävät jäävän vakavasti tyngäksi ja luulen että pelissä paljon nojaa sellaiseen mitä ei ole kirjattu ylös. Nyt sääntökirja on kokonaisen peliin sijaan vain nippu sääntöjä joille joko löytyy käyttöä tai sitten ei ja voin oikeastaan suositella Heroes 1.2:ta vain historiallisista erikoisuuksista kiinnostuneille.

Pimeän keskiajan sankarit

Jonkin aikaa sitten luin hieman tunnetummasta blogista brittiläisestä pelistä jota on pelattu noppakouran ranne kipeänä suunnilleen niihin aikoihin kun olen kommunikoinut muun maailman kanssa jokeltamalla. Grognardian blogista selvisi myös että pelistä on hiljan ilmestynyt uusi versio joka vaikuttaa sangen kiehtovalta. Eräänlaisesta figuuripelin ja roolipelin yhdistelmästä vaikuttaisi olevan kyse jossa hahmot seikkailevat lähes-historiallisessa miljöössä pimeällä keskiajalla. Hahmolomakkeita ja irtonaisia kommentteja tutkimalla selvisi että simulaatiohengessä seurataan sarakkeiden avulla jopa kärsittyjen haavojen infektiota, eli pelissä on mitä ilmeisimmin paljon potentiaalista hupia.

Tämä voisi vaikuttaa sellaiselta peliltä joka sopii niille joiden mielestä WHFRP olisi hyvä peli ilman kaiken maailman hömppää kuten haltioita, kääpiötä, taikuutta yms. nuorisoon vetoavaa materiaalia ja vielä parempi jos siinä olisi enemmän peseytymättömiä isäntiä ja emäntiä, eeppisiä partoja, vesikauhuisia koiria ja sukupuolitauteja. Itse olen kaiken maailman hömpän ja pehmoilun ystävänä ristiriitaisesti äärimmäisen kiinnostunut ko. pelistä koska pelimakuni on myös harvinaisen epävakaa ja tykkään myös syöksyä äärimmäisyydestä toiseen. Tosin luultavaa on että alkaisin itse pistämään kampanjaan fantastisia elementtejä (À la Eaters of the Dead) ennemmin tai myöhemmin.

Toisen käden tiedot ja luonnehdinnat voivat olla tietysti täysin petollisia esimerkiksi WHFRP:ia on niin väkevästi liioiteltu vuosien varrella rankkana "mutapaska" pelinä että monelta jää huomaamatta täysin kyseisen pelin sääntökirjassa lukeva selkeä ja vailla tulkinnavaraa oleva toteamus että pelaajahahmot ovat sankareita ja monet myös sivuuttavat täysin maailman hienon taustatarinan muinaisten aikojen avaruuden astronauttisammakoineen, eli pakkohan tuohon Heroes roolipeliin tutustua itse.

Pelin omalle sivustolle pääsee täältä, tilauslinkki ei tällä hetkellä ainakaan minulle ole toiminut mutta olen lähettänyt sähköpostia asiasta Dave Millwardille.


PÄIVITYS: Sain vastauksen ja tiedon siitä että tilauslinkki on korjattu, ja niinpä näytti olevankin. Odotan mielenkiinnolla postiluukun kolahdusta ja tutustumista tähän peliin.