Gygax Magazine #3

Viime vuoden puolella ilmestynyt kolmas Gygax Magazine on jälleen kerran hieman ristiriitaisia tunteita aiheuttava lukukokemus. Lehti muistuttaa hyvin paljon 90-luvun roolipelilehtiä. Lehden käsittelemät pelit tuntuvat olevan samoja kuin vuosia sitten, on artikkelia Blood Bowliin kuin johonkin uuteen Star Trek avaruustaistelupeliin joka näyttää ihan samalta kuin silloin vuosikymmeniä sitten ja monessa artikkelissa on pelistattien puolella huomioitu todella antiikkisiakin systeemejä.

Sisällön linjauksia hahmottaa varmaan se että mainitsee Jayson Elliotin artikkelin Airlancer joka esittelee samannimisen hahmoluokan sellaiselle pelille kuin Advanced Dungeons & Dragons. Luolastoseikkailu jonka pohjana on 70-luvun Lake Genavan roolipeliskenen Hobby Shop Dungeon jatkaa samoilla linjoilla. Tämä puoli lehteä arveluttaa hieman minua koska se on myös kaikkein heikointa ainesta. Sanoisin että tämä numero on edellisiin verrattuna jopa lievä pettymys.

Lehdessä tosin on kiitettävän mielenkiintoista sisältöä sellaisiin peleihin kuin Dungeon Crawl Classics, 13th Age ja Pathfinder joiden kaikkien voi sanoa olevan omille sivuraiteilleen lähteneitä versioita Dungeons & Dragons:ista. Olen aikaisemmin kirjoittanut että lehti näyttäisi olevan roolipelilehti seikkailullisesta roolipelaamisesta, sanoisin että tämä numero täsmentää lehden enemmän D&D-henkisten pelien lehdeksi. Näihin vaihtoehtoisiin D&D:n versioihin, varsinkin noihin isoihin nimiin keskittyminen voisi toimia eräänlaisena yleislehtenä tasapainoilua paremmin.

Elektroninen PDF-versio on edelleen taloudellisin tapa hankkia lehti, paperiversion postikulut maksavat enemmän kuin lehti itse. Hankin ensimmäisen kerran lehden paperikappaleen, ihan vain uteliaisuuttani ja painolaatu ja ulkoasu on hieno joskaan ei millään muotoa kohdallaan kokonaiskustannuksiin nähden.

Gygax Magazine #2

Kirjoitin muutama kuukausi sitten vaikutelmiani Gygaxin nimeä kantavan lehden ensimmäisestä numerosta blogissani. Nyt toinen numero lehteä on ilmestynyt ja lehdelle alkaa jo hahmottua oma linjansa. Ostin lehden kohtuullisen hintaan elektronisena kappaleena ja PDF vaikka kaunis onkin ei ole muutamia vikoja vailla. Yksi sivu ei esimerkiksi kokonaisuudesta avaudu. Paperisessa versiossa tuskin moisia ongelmia on, sen voi tilata suolaisten postimaksujen kera lehden omilta sivuilta.

Lehden ulkoasusta on previkka ja sisällysluettelo täällä. Lehti jatkaa ammoisen Dragon-lehden linjoilla mitä ulkonäköön tulee. Artikkelit ja sisältö ovat tosin wanhaa Dragonia tasokkaampia, sitä TSR:n julkaisemaa lehteä ei siis Paizon aikaista. Dragon oli lähes koko olemassaolonsa aikana Dungeons & Dragons roolipelille omistettu lehti joka aina silloin tällöin huomioi muun harrasteen ja muiden pelien olemassaolon. Alkuperäisen TSR:n aikana lehden mainostorvena toiminen oli tietenkin ilmeistä mutta joskus vähintään vaivaannuttavaa.

Wanhan Dragonin pohjanoteerauksista mieleeni tulee eräs fantasiakirjojen arvostelu jossa haukutaan kirjaa ja samaan aikaan ylistetään maasta taivaisiin jotain TSR-peliin pohjaavaa fiktiota jota kukaan ei nykyään muista "arvostelijan" mielestä parempana vaihtoehtona. Toinen mieleen painunut rimanalitus oli eräs artikkeli jossa joku nurkkapatriootti viettää coniraporttinsa haukkumalla ulkomaita ja ylistämällä kotimaataan tähtilipun alla. Dragon vaikka kuinka nostalginen olenkin sen perään ja vaikka siinä aina silloin tällöin olikin aivan täräyttävää sisältöä ei ollut kovin hyvä lehti. Paizo kustantamon ohjaksissa Dragon oli todella hyvä julkaisu joka oli suorasukaisesti ja teeskentelemättä sitä mitä siltä halutaan. Paizon Dragon oli lehti Dungeons & Dragons roolipelistä sen pelaajille, tarjoten sisältöä joka oli kyseiselle pelille liiemmin rönsyilemättä. Dragonin kopioinnin ulkoasussa voisi siis kuvitella olevan sekä siunaus että vakava haitta samaan aikaan.

Lehden sisällössä näkyy vielä linjan hakeminen mutta tarkoitus on selkeästi tehdä pöytäroolipeleihin ja niihin liittyviin harrasteisiin kuten sotapeleihin keskittyvää yleislehteä. Sanoisin vielä että lehti on selkeästi keskittynyt seikkailullisiin roolipeleihin joissa tehdään jännittäviä ja hauskoja juttuja. Materiaali on siis suunnattu sellaisille roolipelaajille jotka haluavat liftata Tohtori Whon sinisen puhelinkopin mukana tai samoilla Keski-Maassa. Vaikka tuo ei olisi tietoinen linjanveto niin itse pidän sisällön suunnasta.

Kaikkein kiinnostavinta lehdestä oli lukea Luke Gygaxin pienimuotoinen kampanjahahmotelma Okkorim. Aavikkomiljööseen sijoittuva arabialaisvaikutteinen maailma vetoaa ehkä eksotiikallaan ja sitä kuvaavat upeat kartat vaikuttivat ehkä myös mielipiteeseeni. Jay Libbyn kirjoittama Doctor Who roolipelille Douglas Adamsin Linnunradan käsikirja liftareille materiaalia esittelevä artikkeli taas oli pettymys. Idea on hauska ja Libbyn tulkinnat kuten Baabelin kala vaarallisena aivomatona ovat sinänsä hupaisia mutta artikkelin sävy on valitettavasti humoristinen. Valitettava siksi että huumori on vaikea taiteenlaji ja Libby ei vain tajua sitä mikä teki Adamsista hauskan. Pikkumainen ilkeily vähemmistöjen kustannuksella on myös vaivaannuttavaa vaikka olenkin karski luolaeläjä. Muut artikkelit ovat ihan mielenkiintoista luettavaa, sellaista "ihan ok" keskitasoa. Vincent Florion esittely ns. vanhan koulukunnan renessanssista on suhteellisen kattava vaikka sen paras neuvo onkin kehoitus lukea Matthew J. Finchin A Quick Primer for Old School Gaming.

Sanoisin että lehti hakee vielä muotoaan mutta seikkailulliseen ja viihteelliseen roolipelaamiseen erikoistuneena julkaisuna sillä on ainakin itseeni vetoavia puolia. Hintansa väärti sanoisin.

Gygax magazine

Kirjoitin viime vuoden lopulla siitä että TSR oli palannut, tai ei oikeastaan. Hankin jonkin aikaa sitten uuden Gygaxin nimeä kantavan roolipelilehden ensimmäinen numeron elektronisena kappaleena muutaman euron hintaan täältä. Lehden omilta sivuilta voi tilata paperisen kappaleen mutta kustannukset ovat omalla kukkarolleni ehkä liian painavat suhteessa laatuun ja sisällön määrään.

PDF-muotoinen lehti on tehty ulkoasultaan vanhaa Dragonia huolellisesti imitoiden ja miellyttävän ulkoasun lisäksi tässä on selvästikin haettu nostalgisia tunnelmia. Itselläni sydän sykähti siitä että lehdessä on Dragonin malliin jopa perinteikkäät ja oikeastaan aika turhat sarjakuvasivut. En toki näe moisessa mitään väärää jos sisältö vain on kohdallaan. Valitettavasti ensimmäisessä numerossa se on vähän hakusessa. Kyseessä ei ole old school juttujen ympärillä pyörivä lehti vaikka näin voisi helposti kuvitella. Tekijöiden joukossa on vain paljon vanhoja naavapartoja joiden jutut liikkuvat tietyillä linjoilla, ja otaksun että nimien tunnistettavuudella pyritään keräämään lukijoita tälle roolipelien yleislehdelle.



Kaikkein mielenkiintoisimmat jutut olivat varmaan James Carpion The cosmology of role-playing games eli Roolipelien kosmologia joka vetoaa varmasti suomalaisiin tai pohjoismaisiin roolipelaajiin, me kun olemme pöhköjä teorioita, turhaa säätämistä ja manifesteja niin kovin rakastavaa porukkaa ja toinen artikkeli joka herätti mielenkiintoni oli Dennis Sustaren juttu ihan vain kirjoittajan nimen johdosta, mieshän on pahamaineisen Bunnies & Burrows roolipelin kirjoittaja joka on yhä radikaalimpi peli kuin mikään nykyrankistelu. Liian paljon kaikissa jutuissa on nostalgista muisteloa, toivon että tämä puoli saadaan karistettua seuraavissa numeroissa. Kyllä mielelläni luen ja kuuntelen vanhojen patujen juttuja mutta roolipelien uudelta yleislehdeltä on lupa odottaa enemmän, ehkä tähän löytyy tasapaino.

TSR on palannut tai ei oikeastaan...

Selaillessani viime päivinä erinäisiä blogeja ja foorumeja törmäsin uutiseen että TSR olisi taas pystyssä. En ole vielä törmännyt mihinkään hirveän kattavaan selontekoon mitä nuo viimeaikaiset viidakkorummulla levinneet uutiset TSR:n paluusta merkitsevät mutta lyhyesti ilmaistuna vaikuttaa siltä että Gary Gygaxin pojat Ernie ja Luke sekä joukko muita pelialan tekijöitä kuten vanhan TSR:n leivissä Dragon lehden päätoimittajana työskennellyt Tim Kask ovat väsäämässä uutta roolipelilehteä nimeltä Gygax Magazine ja ovat julkaisutoimintaansa varten hankkineet TSR™ tavaramerkin haltuunsa. Eli siis ainoastaan firman nimestä on kyse joka on hommattu olettaisin ihan tunnistettavuuden vuoksi, sitähän sillä on niin hyvässä kuin pahassa.

Uuden lehden ilmestymiseen näyttää tällä hetkellä liittyvän ylenmääräisesti sekavaa draamaa, ainakin Gygaxin perillisten kiista Gygax™ nimen käytöstä lehdessä ja kaikenkarvaisilla foorumeilla jossa aihetta puidaan ei näytä olevan villistä spekulaatiosta pulaa.

Itse olen sitä mieltä että uuden roolipelilehden tai fanzinen ilmestyminen ei ole mitenkään pahasta, sen näkee sitten kun se ilmestyy millainen lehti on kyseessä.