Olin suhteellisen yllättynyt kun törmäsin uutiseen että Robin D. Lawsilta on tulossa tieteisroolipeli mutta olin vielä yllättyneempi kun luin että se pohjaa Jack Vancen töihin. Peli sijoittuu samaan maailmankaikkeuteen kuin esimerkiksi Demon Princes ja Alastor kirjasarjat. Laws on yksi suuresti kunnioittamiani pelisuunnittelijoita ja on ihastuttavaa että Vancen scifi saa vihdoinkin paikkansa myös roolipelien parrasvaloissa.
The Gaean Reach
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Jack Vance. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Jack Vance. Näytä kaikki tekstit
maanantai 27. tammikuuta 2014
lauantai 18. helmikuuta 2012
Jack Vance ja Dungeons and Dragons
Jack Vancen Dying Earth on varmaan yksi merkittävimpiä kirjallisia vaikutteita Dungeons & Dragons roolipelin muovautumisessa. Miehen tuotanto on tullut mieleeni Anomalous Subsurface Enviroment kampanjaa peluuttaessani jota mm. Tuovisen Eero on luonnehtinut Dying Earth henkiseksi ja oikeassahan hän on.
Vaikutteet Dungeons & Dragons roolipelissä taas eivät rajoitu vain siihen aina mainittuun Vancilaiseen magiasysteemiin vain myös osin myös tyypillisen kampanjamaailman luonteeseen ja mielestäni seikkailujen eetokseen. Vancilainen magia on oikeasti vain pikkuruinen yksityiskohta. Tolkienin Sormusten Herran vaikutusta on mielestäni suurenneltu ja pelin lähestyminen kirkasotsaisten sankarien ja maailmaa uhkaavan pahan kamppailuna johtaa vain omituiseen ristiriitaan. Hahmot ovat ehkä sankareita, mutta veijaritarinoiden hengessä sekalaista seurakuntaa jonka joukkoon mahtuu monenlaista onnenonkijaa, kurkunleikkaajaa, haudanryöstäjää ja roistoa niin Sormusten Herran tyylisen sankarigloorian rakentaminen moisten tyyppien ympärille johtaa vain kyseenalaisiin lopputuloksiin. Hahmot joko tuntuvat silloin toivottomilta vässyköiltä verrattuna Gandalfeihin ja Aragorneihin tai tyypillinen D&D hahmojen aktiviteetti jossa joku vapautuu maallisesta vaelluksestaan ja heti perään kultarahoistaan vaikuttaa vain kieroutuneelta jos siitä väkisin tehdään joku hyvän ja pahan kosmisten voimien näytös.
Suosittelen jokaista roolipelien historiasta edes vähän kiinnostunutta lukemaan Dying Earth roolipelin sivustolta löytyvän edesmenneen Gary Gygaxin kirjoittaman artikkelin Jack Vance & The D&D Game.
Lisäksi suosittelen tietenkin lukemaan itsensä Jack Vancen tuotantoa ja varsinkin Dying Earth tarinoihin tutustumista, jos pidät esimerkiksi Miguel de Cervantesista ja Fritz Leiberistä et luultavasti tule pettymään.
Vaikutteet Dungeons & Dragons roolipelissä taas eivät rajoitu vain siihen aina mainittuun Vancilaiseen magiasysteemiin vain myös osin myös tyypillisen kampanjamaailman luonteeseen ja mielestäni seikkailujen eetokseen. Vancilainen magia on oikeasti vain pikkuruinen yksityiskohta. Tolkienin Sormusten Herran vaikutusta on mielestäni suurenneltu ja pelin lähestyminen kirkasotsaisten sankarien ja maailmaa uhkaavan pahan kamppailuna johtaa vain omituiseen ristiriitaan. Hahmot ovat ehkä sankareita, mutta veijaritarinoiden hengessä sekalaista seurakuntaa jonka joukkoon mahtuu monenlaista onnenonkijaa, kurkunleikkaajaa, haudanryöstäjää ja roistoa niin Sormusten Herran tyylisen sankarigloorian rakentaminen moisten tyyppien ympärille johtaa vain kyseenalaisiin lopputuloksiin. Hahmot joko tuntuvat silloin toivottomilta vässyköiltä verrattuna Gandalfeihin ja Aragorneihin tai tyypillinen D&D hahmojen aktiviteetti jossa joku vapautuu maallisesta vaelluksestaan ja heti perään kultarahoistaan vaikuttaa vain kieroutuneelta jos siitä väkisin tehdään joku hyvän ja pahan kosmisten voimien näytös.
Suosittelen jokaista roolipelien historiasta edes vähän kiinnostunutta lukemaan Dying Earth roolipelin sivustolta löytyvän edesmenneen Gary Gygaxin kirjoittaman artikkelin Jack Vance & The D&D Game.
Lisäksi suosittelen tietenkin lukemaan itsensä Jack Vancen tuotantoa ja varsinkin Dying Earth tarinoihin tutustumista, jos pidät esimerkiksi Miguel de Cervantesista ja Fritz Leiberistä et luultavasti tule pettymään.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)