sunnuntai 20. lokakuuta 2013

Manhattan 2000

Aloitin roolipelaamisen "punaboksilla" eli suomennetulla Mentzerin laitoksella Dungeons & Dragons roolipeliä. Naapurin Mikko oli sellaisen hankkinut ja opasti ison joukon pelien maailmaan pitäen sääntökirjat visusti omissa näpeissään ja tulkiten säännöt meille. Mikon tulkinnat säännnöistä ja pelaamisesta olivat kauniisti sanottuna omintakeiset, mitä vähemmän siitä sanotaan niin ehkä sitäkin parempi. Olisin varmasti lopettanut pelaamisen kokonaan ellei ystäväni Jukka olisi eräänä päivänä muutamaa vuotta myöhemmin hankkinut ja lukenut sääntöjä ja pistänyt minuakin lukemaan niitä.

Niitten ensimmäisten parin vuoden ajan ennen herätystä D&D-pelimme olivat sellaisia että ne saisivat Carcosan vaikuttamaan Muumilaaksolta, mutta oli muutakin. Emme kovin tarkkaan tietäneet muiden roolipelien olemassaolosta mutta into pelata jotain muutakin kuin muinaisten aikojen miekanheiluttajia oli väkevä. Yksi isoveljensä porukassa silloin tällöin pelannut tiesi kyllä mutta tunnusti vuosia myöhemmin että oli hiljaa koska näissä peleissä oli hauskempaa koska niissä sai tehdä mitä vain. Rankat elokuvat kute Escape from New York ja ties mitkä VHS-kopiona levinneet verikekkerit innoittivat nuoret intomielet rakentamaan oman pelinsä jossain 80- ja 90-luvun taitteessa. Paremmin kuvattuna eräänlaisen Dungeons & Dragons laajennoksen. Huuruisista rappioviihteen kyllästämistä mielistä syntyi Manhattan 2000. Mikon oikeastaan jos kunnia annetaan sille jolle se kuuluu. Tuo peli pohjasi kaikkeen siihen kiellettyyn viihteeseen mitä keplottelimme käsiimme, lukijaa on syytä muistuttaa että elettiin sensuurin ajan Suomessa. Itse en pelin suurinta innoittajaa nähnyt kuin vuosia myöhemmin enkä tiedä oliko se edes sensuurin hampaissa. Hyvin huonoa makua osoittavien B-elokuvien levitys oli siis oikeasti rikollista toimintaa. Lain oli juuri tarkoitus varmaan estää kaikenlaisen raaistavan roskan turmeleva vaikutus juuri meiltä.




Peli itsessään oli hatarina käsin tehtyinä muistiinpanoina ruutupaperille kirjoitettu ja eniten vaivaa oli nähty komeaan tekstiin MANHATTAN 2000 liuskan yläreunassa. Muistikuva voi olla valheellinen mutta jostain päähäni on jäänyt kuva isoista kirjaimista joissa olisi kaupungin pilvenpiirtäjien profiileja. Säännöt olivat siis uusia uria uurtavat, kyseessä oli varmaan yksi ensimmäisiä suomenkielisiä roolipelejä joka ei ollut fantasiaa. Tietenkin jos olettaa että myös sellaiset roolipelit jotka eivät minkäänlaista julkaisutoimintaa nähneet lasketaan mihinkään historiaan. Sääntöjen oheen oli myös kyhätty "Manhattanin" kartta eli kaksi A3-koon paperia jotka oli teipatty yhteen ja piirretty täyteen rakennuksia täysin mielivaltaisesti.

Pelissä toisin kuin D&D:ssä jonka säännöillä sen voi sanoa pyörineen ei ollut hahmoluokkia joten sen voi sanoa olleen luokaton, monella tapaa. Ryhmittymisiä ei myöskään ollut vaan hahmot tekivät mitä mielivät. Kokemustasojaan ei ollut joten pelin voi sanoa olleen varsinainen edelläkävijä. Aika hyvin niiltä tirskuvilta julleilta jotka sen maailmaan saattamisessa olivat mukana.

En muista hirveän tarkkaan yksityiskohtia mutta jokainen peliä pelannut muistaa Mikon obsession Mossberg-haulikosta, se oli pelin kovin ase ja joka sellaisen sai käsiinsä pystyi varmasti voittamaan kaikki esteet sen huomattavalla vauriolla 1n12. En vieläkään tiedä mikä teki aseesta niin erikoisen mutta se oli toistuvan hehkutuksen kohde ja selvästi parasta mitä voi löytää. Jonkinlainen sarjatulena hauleja ryöpyttävä kuolemankone ja teknisen osaamisen kulminaatio. Itse muistan käyttäneeni sivistyneemmän ajan asetta eli 80-luvun lätkänaamiomurhaajien suosikkina tutuksi tullutta moottorisahaa. Metsurin valinta teki peräti 1n10 vahinkoa. Muistan anastaneeni tuollaisen pärisevän mäntinvähentäjän ensimmäisessä "seikkailussa" tyypiltä joka yritti sellaisella ensin nimetöntä hahmoani paloitella. Tuo peli on ainoa jonka muistan ja se käynnistyi sillä että heräsin liukuhihnalla jonka vierellä oleva moottorisahamurhaaja teki ihmisistä jauhelihaa. Täytyihän niiden Manhattanille suljettujen rikollisjengien jostain ruokaa saada.

Tämän nostalgisen horinan käynnisti 80-luvun retroilu joka vaikuttaa olevan kovassa nosteessa tällä hetkellä, videopeleinä, elokuvina yms. Ensimmäisten vuosieni pelit olivat aika kauheita mutta Manhattan 2000 oli monella tapaa aika oivaltava. Nyt se on vain muisto yksinkertaisemmista ajoista jotka katoavat kuin Roy Battyn kyyneleet sateeseen.

9 kommenttia:

  1. Onko sulta tulossa joku kasarijuttu?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen kyllä kirjoittanut muistiinpanoja sellaisesta seikkailusta jossa Escape from New York, Lifeforce ja Army of Darkness sekoitetaan keskenään mitä inspiraatioihin tulee. Hahmot taistelevat Antikristusta vastaan Manhattanin raunioilla. Ei ole ehkä minkään sorttista julkaisua näkevää settiä, rima on noussut niin korkealle ihan kaikessa ja mulla ei ole minkäänlaisia työkaluja sellaisen materiaalin tuottamiseen jota kehtaisi kenellekään näyttää.

      Poista
    2. Tämä kuulostaa kyllä sen verran päheältä, että sinun on ihan pakostakin se toteutettava. Camp ei tunne rimaa! Ja camp on coolia.

      Poista
    3. Tuo idea hautautui aikaa sitten, ranskalaisin viivoin taisi olla hahmoteltuna jostain mustasta pyramidista keskellä Manhattania, suljettuna voimakentän sisään sen jälkeen kun sen nukettaminen epäonnistui. Pyramidin sisällä valtavan verellä täytetyn säiliön keskellä lilluen Jeesuksen paha kaksoisveli Antikristus kasvaa ja hahmot joutuvat komppaamaan aikarajaa vastaan tai muutoin tyyppi on kohdattaessa liian voimakas. Vastassa olisi ollut ydiniskun säteilyn vaikutuksesta demoneiksi muuttuneita jengiläisiä, succubuksia jne.

      Poista
  2. Pakko kiittää vielä erikseen tästä kirjoituksesta! Nauroin ääneen. Kirvoitti samalla huikealle nostalgiatripille.

    Saatan lainata samaa ideaa jossain tulevaisuuden postauksessa. Nähtäväksi jää, kehtaako sitä julkaista noita kasarin homemade-pelejä ja seikkailuja. Kunhan ne nyt ensin jostain löytyvät.

    Tässä olisi muutenkin aihetta kokonaisella juttusarjalle: Näin Suomi pelasi - vaiettu roolipelihistoria. Jotenkin sellainen kutina, että nimenomaan näissä kotikutoisissa jutuissa on hyvin paljon sellaista kreisiä intomielisyyttä ja luovuuden paloa, joka on tavallaan koko harrastuksen kulmakiviä.

    Btw, ton vuoden 1987 legendaarisen videolain seurauksena muistan nähneeni esimerkiksi ekan Evil Deadin niin hyvin saksittuna saksittuna versiona, ettei juonessa pysynyt kärryillä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen samaa mieltä, toivottavasti ihmiset avautuisivat noista vanhoista kokeiluistaan. Niissä voi olla vaikka mitä helmiä ajatuksia, noiden alkuvuosien jälkeen olen huomannut muuttuneeni ajoittain sangen jähmeäksi.

      Poista
    2. Muistan tuon pelin ja monesti olen hymyillen palannut muistoissani siihen. Manhattan oli pelissä "ei kenenkään maa", joka oli osittain tuhoutunut jossakin luonnonkatastrofissa. Saaren li sitten kansoittanut yhtesikunnan ongelma-aines ja kadut olivat sekamelska tavallisia työssäkäyviä ja pakkomielteisen väkivaltaisia ihmisiä


      Suurin vaivahan pelissä nähtiin juuri kartan osalta ja tekovaiheessa se kiikutettiin naapuruston töhrijälle, joka muutamalla tussin sipaisulla taikoi paperiin komean logon. Itse ajatusta pelaamisesta hän piti "pellenä". Aselistaa hiottiin huolella ja pöydän äärellä oli monta nuorta miestä puhumassa silmät kiiluen lempiaseistaan. Mossbergin lisäksi listaan päätyi ainakin:

      Casull-pistooli (elokuvasta Alien nation. Pistoolin kaliiberi on niin iso, että rumpumakasiiniin mahtuu vain viisi luotia)
      Potbyrin 9,2 mm(elokuvasta Punainen vaara, jossa Iso-Arska vain toteaa sen lakonisesti olevan maailman voimakkain käsiase)

      Lienee selvää, että listauksen jälkeen meillä olikin sitten Magnun .44 ja Potbyrin 9,2 mm koulukuntakiista! Oma hahmoni pelissä oli ruskeassa popliinitakissa hiippaileva eläkeläinen (?), joka pyrki tekemään asuinympäristöstään rauhallisemman. Ulkonäkö inpiroitui minulla nuoruuteni pihojen yhdestä syrjäytyneestä pikkurikollisesta ja hahmon motiivit olivat sekoitus Väkivallan vihollinen-elokuvaa ja Marvel:n Tuomari-hahmoa.

      Pitäisikö Jonas peli herättää henkiin?

      Kiittäen:

      Lvl:n 8 Pervert

      Poista
    3. Kiitos! Noilla tiedoilla tästähän voisi tehdä restauroidun version. Ehkä liitännäisosan joka on pultattavissa mihin tahansa retroklooniin minkä avulla jokainen voi siirtyä pomppivien hoppelien ja haltioiden pelistä urbaaniin neonviidakkoon. Manhattan 2010 peli synkästä lähitulevaisuudesta joka meni jo.

      Poista
  3. Sehän on suorastaan teidän kansalaisvelvollisuus julkaista tuosta restauroitu versio!

    Noi skidiaikojen asefetissit on huvittavia (tai pelottavia, miten sen nyt ottaa). Muistan kuinka jengi osti kioskeista ja kaupoista aselehtiä, joiden antimiä sitten ihasteltiin ja liitettiin peleihin - pelikirjojen valmiit aselistat kun eivät koskaan riittäneet. Mikään ei määrittänyt hahmon identiteettiä yhtä vahvasti kuin ase. Asetrendejä syntyi kuin sieniä sateella. Esimerkiksi MAC-10:stä tuli todella kova juttu heti kun se nähtiin Miami Vicessa. Magnum .44 oli katu-uskottava koska Moukarimies käytti sitä.

    VastaaPoista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.