Fenix

Täysin häpeilemättä (no ehkä vähän posket lehtäen) hypetän erästä rahankeräystä, se on vain niin ylettömän kiinnostava. Tiedän tasan tarkkaan mihin upotan tuntuvan siivun seuraavasta palkastani. Olen kateudesta vihreänä tilittänyt eräästä naapurimaamme roolipelilehdestä kotimaisilla foorumeillakin. Nyt olisi Fenix-lehden artikkelien parhaimmisto tarkoitus saada ulos englanniksi sekä elektronisessa muodossa että paperilla ja tähän he tarvitsevat rahaa.

Luulen että tuossa on nyt parasta ja inspiroivinta materiaalia mitä voi tulla länsinaapurista ja kauempaa. Jokainen voi jo parilla kympillä tuntea itsensä mesenaatiksi ja isoksi kihoksi joka tukee taiteita ja kauniita asioita maailmassa.



Täytyy olla nimittäin ihan täysi pökkelö jos vaikka sellaiset konseptit kuin 1600-luvun Ruotsin imperialistit avaruudessa, Asimovin ja Marxin töitä yhdistelevä Steampunk tai Sormusten herra ihmissusinäkökulmasta eivät kiinnosta ollenkaan. Sisältöä on vaikka minkälaista ja toisin kuin pahat kielet väittävät itselläni on ainakin yli parin vuosikymmenen aikana jotka olen roolipeliharrasteen parissa viettänyt ollut jatkuva tarve tutustua aina johonkin uuteen, pitää mieli avoinna artikkeleille joista voi oppia jotain uutta ja tukea hyviä juttuja kun sellainen tulee vastaan.



Linkki Indiegogon rahankeruusivustolle: Best of Fenix

Zombicide

Olin hiljan jo lähes täysin kyllästynyt zombeihin ja kaikkeen niihin liittyvään, elokuviin, sarjakuviin, TV-sarjoihin, videopeleihin, roolipeleihin ja lautapeleihin. Asennoitumiseni muuttui kun tutustuin Zombicideen. Kaverin kaveri oli ollut tästä pelistä aivan täpinöissään ja ylipuhunut hänet sen hyvistä ominaisuuksista ja tämä kaveri sai sitten minuun tartutettua zombikuumeen, itselläni palaa halu levittää infektiota koska tämä on yksi harvoja kevyitä lautapelejä jotka ovat viime vuosina tehneet minuun vaikutuksen.



Zombicide
Kertakaikkisen ällistyttävä ja mahtava yhteistyöpeli jossa kaikki pelipöydän ympärille kerääntyneet puhaltavat yhteen hiileen epäkuolleiden laumoja vastaan. Pelin laatikko on täynnä tavallisia pelinappuloita päheämpiä zombifiguja ja muutenkin kalliin hinnan oikeuttavia komponentteja. Saumaton yhteistyö on pelin ihanne mutta puolet hupia tulee säätämisestä, huonoista ideoista, siitä tyypistä joka on aina lyömässä ovia sisään välittämättä tilanteesta ja siitä toisesta tyypistä joka ei halua jakaa aseita ja ammuksia. Peli on fiiliksiltään kuin zombiapokalyptinen versio lapsuuteni suosikkipelistä Heroquestista, örkkien ym. fantasiaotusten miekalla kurittamisen sijaan tyhjennät haulikon eri tyyppisiin zombeihin. Parasta pelissä on että kenenkään ei tarvitse ottaa ikävää pelinjohtajan hommaa ja zombit mielettömiä ja nälkäisiä hirviöitä kun ovat toimivat yksinkertaisella ohjelmoinnilla. Nopat paukkuvat pöytään ja persoonallisten selviytyjien edesottamuksista tulee lähes roolipelillisiä fiilistelyjä. Mukana tulee riittävästi skenaarioita joissa on suurta vaihtelua niin vaikeuden kuin niihin käytettävän ajan suhteen, netistä voi ja kannattaa tietenkin hakea lisää tai peräti tehdä omia kun valmiit tulevat liian tutuiksi.



Zombicide Season 2: Prison Outbreak
Pelin itsenäisesti omillaan toimiva jatko-osa on sitä samaa mitä edeltäjänsä paitsi kaikkea on enemmän. Zombien figutkin ovat hienompia ja zombeja on uutta alalajeja, selviytyjät ovat kyvyiltään mielenkiintoisempia joskin aika persoonattomia ja vankilakompleksiin sijoittuvat skenaariot enimmäkseen erittäin vaikeita, pitkiä ja mielenkiintoisia. Huoneesta toiseen kompaten ja raakaan lähitaisteluun nojaten on Prison Outbreak ensimmäisestä pelistä viehättävällä tavalla poikkeava, meno muistuttaa todella paljon klassista luolaholvin tyhjentämistä. Prison Outbreak ei ole yhtä hurmaavan hauska illanistujaisten vetonaula kuin alkuperäinen Zombicide mutta haastavampi ja hieman taktisempi vaikka aika kevyestä lautapelistä silti puhutaankin.



Zombie Dogz
Zombikoirat on minikokoinen laajennus joka lisää Zombiciden kumpaan tahansa versioon verenhimoisia laumoja epäkuolleita koiria. Zombikoirat muuttavat varsinkin toisen kauden kentät painajaismaisen vaikeiksi ja koko ajan on uhka päällä että joutuu lauman raatelemaksi. Laajennos on sen verran huonosti suunniteltu että laumat tekevät pelistä aivan liian satunnaisesti ja usein koirien hampaisiin päättyvän. Lautapeleissä haasteet ovat miellyttäviä jos niihin voi järkevällä tavalla vaikuttaa, sitä tunnetta ei tästä laajennoksesta tule, se tekee ennestään jonkin verran satunnaisesta pelistä ainoastaan frustraatioita aiheuttavan. Zombikoirien figuurit ovat valitettavasti myös erittäin huonolaatuisia, kahdesta osasta jotka koostuvat eri tyyppisestä muovista tehdyt hurtat eivät pysy kasassa vaan jalustaosat ovat koko ajan irti joistain koirista. Suosittelen zombikoiria vain äärimmäisille kovan linjan masokisteille tai niille jotka eivät välitä onko pelin lopputulos vain pelkkää tuuripeliä jossa omalla todennäköisyyksien hallinnoinnilla ja laskelmoiduilla riskeillä ei ole merkitystä.

Linkki valmistajalle: Guillotine Games

Talon sääntöjen tärkeä korjaus

Olin pitkään miettinyt että olen laiminlyönyt jonkin merkityksellisen yksityiskohdan ASE-kampanjaan laatimissani sääntömuunnoksissa. Yksityiskohta on pieni mutta virhe oli sellainen että moinen saattaa hetkellisesti vetää maton alta.

#5
Kilpiä tullaan rikkomaan!
Pelaaja jonka hahmolla on kilpi kädessä voi lähitaistelussa yhden vauriota aiheuttavan iskun sijaan päättää ottaa koko iskun kilvellä vastaan jolloin kilpi rikkoutuu mutta hahmo ei ota vahinkoa. Pelaaja voi tehdä päätöksensä vaurionopan heiton jälkeen. Maagiset kilvet jotka on tehty argoniumista voivat rikkoutua, mutta on 20% mahdollisuus per maaginen plussa että kilpi säilyykin ehjänä kärsien vain lommon. Maagiset kilvet jotka on tehty tuhoutumattomasta protoniumista eivät ota naarmuakaan, sellaisen omistaja voi siis mitätöidä yhden vahinkoa tekevän hyökkäyksen kierroksessa. Tämä sääntö on mukailtu Jeff's Gameblog ja Trollsmyth blogeista anomaaliseen luolakomppaukseen sopivaksi.

Velhottaren tukikohdassa

Täynnä päättäväisyyttä ja intoa seikkailijat suuntaavat kohti Etelka von Hertzenin maaseutukartanoa ja hänen omistukseensa hankkimaa kääpiökaivosta. Perillä tarmo katoaa yllättävään henkiseen hajaannustilaan. Alkaa kiivas väittely kumpi paikka tutkitaan ensin, miten asioita lähestytään ja ketkä jätetään ulkopuolelle passiin. Descartes kunnostautuu järkyttävän typerien ideoiden saralla.

Eldir ja Garil jätetään metsään passiin kun muu porukka lähtee von Hertzenin maalaistalolle. Samaan aikaan kun talolla tilanne kehittyy alkavat Eldiriä ja Garilia häiritä metsästä kantautuvat kääpiökieliset avunhuudot. Miehet uskovat että kyseessä on juoni jonkin verenhimoisen metsänhengen tai muun kaaoottisen olennon toimesta. Muu seurue huhuilee kartanon ovella ja astelee varovaisesti sisään. Pian he saavat huomata että kartanossa on huomattavia määriä peikkoja. Siegfried lähtee hakemaan apua, eli siis Eldiriä ja Garilia seurueen pystyvimpiä sotureita metsästä.

Joakim etsii parempia asemia seuraavasta huoneesta ja törmää lyhyeen hahmoon, peikon sijaan hän huomaa onnekseen että kyseessä on puolituinen joka huikkaa hermostuneesti olevansa Nyytti Heinäjalka, paikan kokki. Mekkoon pukeutunut peikko tunkee sisään ja tapahtumat lähtevät etenemään sekavana vyyhtinä. Voisi epäillä että pakkaa sekoitetaan kuin tieten tahtoen aivan kuin kyseessä olisi jokin näytelmä tai pikemminkin jokin kammottava peli.

Täydellinen sekaannus vallitsee pian mutta seikkailijat onnistuvat toimimaan suhteellisen järjestelmällisesti vaikka kaikki etenee hoputettuna ja puutteellisilla tiedoilla. Franz esimerkiksi kiilaa oven selustasta Descartesin keskittyessä lähinnä olemaan lähes hyödytön, Hans, Eldir ja Garil aloittavat seuraavassa huoneessa raivokkaan taistelun peikkoja vastaan. Garil osoittautuu taistelun tuoksinassa kuin suoraan Sormusten Herrasta karanneeksi Gimliksi. Tämä omituinen käänne ja luonteenmuutos voidaan laskea tilapäisestä mielenhäiriöstä, ankarasta stressistä ja kääpiöiden lajityypillisistä neurooseista johtuvaksi. Toisaalta tavallisesta menosta poikkeava vyörytys vihreänahkaisilla otuksilla jotka tulevat pelaajien kannalta ei-mistään ja ovat olemassa vain tapettavaksi tietävästi saavat aikaan tälläistä. Aivan kuin miehen (tai siis kääpiön) mieli olisi luhistunut ja silmissä kiiltänyt hetken aikaa synkkä tietoisuus siitä että hänen elämänsä kulkee kiskoilla kuin kaivoskärry pimeässä tunnelissa.

Eldir haltija saa mojovan kriittisen nivusille, kaikki kriittiset eivät johda kuolemaan mutta toipuminen tulee viemään pitkään. Siegfried saa taistelun tiimellyksessä iskun päähänsä ja hän käy hyvin lähellä kuolemaa, vain kohtalon käsi pelastaa hänet. Joakim raahaa vakavasti haavoittuneen ystävänsä pois kaikkein tiiviimmästä taistelun tiimellyksestä.

Jonkin aikaa myöhemmin suhteellisen pitkän taistelun päätteeksi ja noin tusinaa kuollutta vihollista myöhemmin peikot vihdoin pakenevat. Seikkailijat salpaavat koko paikan ovet ja ikkunat hengähtääksen edes hetken. Eldir vapauttaa komerosta köytettynä löydetyn parin torppareita. Joakim paikkaa koko porukan parhaan kykynsä mukaan.

Far Away Land RPG

Mitä viime vuosina yleistyneeseen väkijoukkorahoitteiseen malliin tulee niin mitä erikoisimmat tuotannot ovat tulleet mahdollisiksi sen myötä. Viimeisin mielenkiintoinen roolipeliaiheinen potkustartti johon olen törmännyt näyttää Dungeons & Dragonsilta mutta Keltainen sukellusvene ja Thundarr animaatioden läpi tulkittuna.



Linkki: Far Away Land RPG: Fantasy Role-Playing & Worldbuilding

Lohikäärmeliitto

Viime vuoden puolella tilasin ja sain pikaisesti toimitettuna kappaleen Nestori Lehtosen omintakeisesta roolipelilähdeteoksesta Lohikäärmeliitto, kyseinen vihkonen on suhteellisen siististi tehty ja tuo ulkoasultaan mieleen OSR-skenen tavanomaiset tuotannot ajoilta ennen skenen mammuttitautia, poliittiset pamfletit tai jonkin musiikkityypin alalajin fanzinet. Fontti näyttää jollain tapaa tutulta Diablo-tietokonepelisarjaan liittyen.

Olen viime vuodesta saakka aika ajoin miettinyt että jotain tästä pitäisi sanoa, lisäten ehkä muutama sana julkiseen keskusteluun. Peli on tälläkin hetkellä vapaasti ladattavissa joten siihen voi jokainen tutustua itsekin. Kyseessä on sääntölisäosa joka on tarkoitus pultata jonkin vanhan koulukunnan pelin kylkeen ja se muuttaa peliä olennaisella tavalla. Kyseessä ei ole vain kokoelma talon sääntöjä jos sellaista erehtyy luulemaan. Kaapin periltä esiin kaivettu tai kirjastosta lainattu Mentzerin Punalaatikko lienee paras pelin tarkoitusperien toteuttamiseen mutta mikä tahansa Basic D&D variantti käy varmasti enemmän kuin hyvin. Lohikäärmeliitto hyötyisi varmasti kovin jos kaikki tarvittavat ainekset olisivat mukana eikä niitä tarvitsisi lainailla muualta. Nestori koluaa nimittäin aivan eri tavalla näennäisesti samoja käytäviä kuin nuo pelit. Luonnehtisin että Lohikäärmeliitto on johonkin toiseen peliin pultattavan lisähärpättimen sijaan peli joka tarvitsee osia jostain toisesta pelistä.

Teksti on kirjoitettu humoristiseen ja pikkuisen ärsytystä hakevaankin sävyyn, tosin jos tämä olisi englanninkielinen opus en usko että kukaan edes kohauttaisi olkapäitään. Pelkästään siis kielenkäytöllä on haettu jotakin. Lukemista toki helpottaa se että kenelle tahansa luulisi olevan selvää että kirjoittaja ei ota itseään haudanvakavasti. Tosin ei Star Wreckiä lainailemalla voi mennä metsään.

Säännöt muokkaavat pelatun D&D-pelin äärimmäisen tarkaan jäsennellyksi äfääriksi. Pelaajat kilvoittelevat jo hahmoja tehdessä siitä kuka pääsee pelaamaan mitäkin hahmoluokkaa. Jokainen hahmoluokka on kuvattu kuin jonain tiettynä hahmona. Kyseessä eivät ole löyhät arkkityypit vaan näytelmässä on seitsemän roolia jotka käyttäytyvät hyvin tarkkaan määritellyllä tavalla. Erikoiskyvyt ja kaikki säännöt on luotu sitä silmällä pitäen että jokainen puolituinen on ärsyttävä Tasslehoff Takiaisjalka, jokaikinen kääpiö on Gimli jne. Taistelutkin asettuvat kaavan mukaisesti mitkä ovat hirviöiden prioriteetit hahmoja vastaan taistellessa.

Itse vierastan sääntömuokkauksia mitä Lohikäärmeliitto pitää sisällään koska nämä pelit joihin se on tarkoitettu edustavat jotain aivan muuta minulle. Näin tarkasti tietyllä tavalla kulkeva peli saa vierastamaan siksi että pidän vapaudesta tai ainakin sen uskottavasta ja huolella laaditusta illuusiosta. Äärimmäisen strukturoitu Lohikäärmeliitto muistuttaa ns. Indie-roolipeliskenessä aikanaan vallinneista tavoista tehdä pelejä, eräs tokaisu siitä että systeemillä on väliä tulee mieleen. Peliin kannattaa ehdottomasti tutustua ainakin lukemalla koska se voi ehkä tarjota jotain uutta ja erilaista.

Lohikäärmeliittoon voi tutustua sellaisenaan lataamalla sen täältä:
Lohikäärmeliitto.pdf

Lohikäärmeliittoon liittyvää keskustelua Pelilaudalla kannattaa myös silmäillä.