Velhottaren tukikohdassa

Täynnä päättäväisyyttä ja intoa seikkailijat suuntaavat kohti Etelka von Hertzenin maaseutukartanoa ja hänen omistukseensa hankkimaa kääpiökaivosta. Perillä tarmo katoaa yllättävään henkiseen hajaannustilaan. Alkaa kiivas väittely kumpi paikka tutkitaan ensin, miten asioita lähestytään ja ketkä jätetään ulkopuolelle passiin. Descartes kunnostautuu järkyttävän typerien ideoiden saralla.

Eldir ja Garil jätetään metsään passiin kun muu porukka lähtee von Hertzenin maalaistalolle. Samaan aikaan kun talolla tilanne kehittyy alkavat Eldiriä ja Garilia häiritä metsästä kantautuvat kääpiökieliset avunhuudot. Miehet uskovat että kyseessä on juoni jonkin verenhimoisen metsänhengen tai muun kaaoottisen olennon toimesta. Muu seurue huhuilee kartanon ovella ja astelee varovaisesti sisään. Pian he saavat huomata että kartanossa on huomattavia määriä peikkoja. Siegfried lähtee hakemaan apua, eli siis Eldiriä ja Garilia seurueen pystyvimpiä sotureita metsästä.

Joakim etsii parempia asemia seuraavasta huoneesta ja törmää lyhyeen hahmoon, peikon sijaan hän huomaa onnekseen että kyseessä on puolituinen joka huikkaa hermostuneesti olevansa Nyytti Heinäjalka, paikan kokki. Mekkoon pukeutunut peikko tunkee sisään ja tapahtumat lähtevät etenemään sekavana vyyhtinä. Voisi epäillä että pakkaa sekoitetaan kuin tieten tahtoen aivan kuin kyseessä olisi jokin näytelmä tai pikemminkin jokin kammottava peli.

Täydellinen sekaannus vallitsee pian mutta seikkailijat onnistuvat toimimaan suhteellisen järjestelmällisesti vaikka kaikki etenee hoputettuna ja puutteellisilla tiedoilla. Franz esimerkiksi kiilaa oven selustasta Descartesin keskittyessä lähinnä olemaan lähes hyödytön, Hans, Eldir ja Garil aloittavat seuraavassa huoneessa raivokkaan taistelun peikkoja vastaan. Garil osoittautuu taistelun tuoksinassa kuin suoraan Sormusten Herrasta karanneeksi Gimliksi. Tämä omituinen käänne ja luonteenmuutos voidaan laskea tilapäisestä mielenhäiriöstä, ankarasta stressistä ja kääpiöiden lajityypillisistä neurooseista johtuvaksi. Toisaalta tavallisesta menosta poikkeava vyörytys vihreänahkaisilla otuksilla jotka tulevat pelaajien kannalta ei-mistään ja ovat olemassa vain tapettavaksi tietävästi saavat aikaan tälläistä. Aivan kuin miehen (tai siis kääpiön) mieli olisi luhistunut ja silmissä kiiltänyt hetken aikaa synkkä tietoisuus siitä että hänen elämänsä kulkee kiskoilla kuin kaivoskärry pimeässä tunnelissa.

Eldir haltija saa mojovan kriittisen nivusille, kaikki kriittiset eivät johda kuolemaan mutta toipuminen tulee viemään pitkään. Siegfried saa taistelun tiimellyksessä iskun päähänsä ja hän käy hyvin lähellä kuolemaa, vain kohtalon käsi pelastaa hänet. Joakim raahaa vakavasti haavoittuneen ystävänsä pois kaikkein tiiviimmästä taistelun tiimellyksestä.

Jonkin aikaa myöhemmin suhteellisen pitkän taistelun päätteeksi ja noin tusinaa kuollutta vihollista myöhemmin peikot vihdoin pakenevat. Seikkailijat salpaavat koko paikan ovet ja ikkunat hengähtääksen edes hetken. Eldir vapauttaa komerosta köytettynä löydetyn parin torppareita. Joakim paikkaa koko porukan parhaan kykynsä mukaan.