torstai 17. toukokuuta 2012

Peliraportti 5: Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty

Pelisessio alkaa nopealla vetäytymisellä luolaholvista ja Lassin hahmo Janus ottaa selkeästi komennon ryhmästä. Suunnatessaan ulos he kuulevat outoa puheensorinaa joka kaikuu käytävillä mutta eivät pysty paikantamaan sen lähdettä. Pian seurue roudaakin valtavaa määrää tuliaseita ja ammuksia kohti Denethixiä. Teen nopeasti laskelmia hahmojen roudaaman kaman arvosta samalla kun peli etenee letkeästi pastoraalimaisemien kautta suurkaupunkiin. Satunnaisesta kohtaamisesta sotasaaliina voitettujen kirottujen aseiden ja luolastosta löytyneiden aitojen muinaisten tuliluikkujen arvo pyörii useissa tuhansissa.

Kaupungissa Janus raportoi Tieteen kultille ja luovuttaa automatonien kappaleet ja kirotut aseet tutkittavaksi. Onnistuneen tehtävän johdosta hänet palkitaan hienolla valosapelilla ja hänen pyydettyään kolme nuorempaa akolyyttiä määrätään hänen assistenteikseen. Caravaggio joutuu harhaillessaan omillaan merkillisen Tähtien viisauden kirkon rekrytointiyrityksen kohteeksi, kaupungilla hiljalleen leviävät huhut muinaisten esineistöstä ja Tieteen kultin hienovaraisuuden puute asian suhteen ei ole jäänyt heiltä huomamatta. Heilläkään ei hillitty lähestyminen ole päivän sana joskin Tieteellisen metodin sijaan he käyttävät ihan lahjontaa ja karkeaa manipulointia. Tähteläisten yritykset taivutella Caravaggiota ylellisyyksien, vamppauksen ja maagisten salaisuuksien avulla eivät oikein kanna hedelmää. Caravaggio tyytyy nauttimaan vain ilmaisista oopperalipuista ja mahdollisuudesta kopioida loitsuja kirjaansa. Herrasmiehenä hän jättää vamppaamaan komennetut kultistit rauhaan.

Majatalolla Caravaggio havaitsee todella surkean oloisen Moktarin pelkässä lannevaatteessa istumassa ulkoseinään nojaavalla penkillä ja lahjoittaa tälle vanhat varusteensa. Moktari halaa liikuttuneena haltiasoturia, selittää jotain wookieiden tavoin puhumalla ja katoaa jonkin ajan kuluttua väkijoukkoon. En tiedä kuinka pitkään pystyn tulevissa pelisessioissa pitämään pelinjohtajana yllä Chewbacca-tyylistä kommunikaatiota.

Matka Rendon vuorelle sujuu teologisen väittelyn tiimoilla ja Flavonius on lainkuuliaisena tapauskovaisena mutta erään kaaokselle ja tuholle omistautuneen kultin jäsenenä hieman alakynnessä, hän kuuluu kyseiseen porukkaan vain siksi että hänen vanhempansakin kuuluivat. Edetessään seurue havaitsee lukuisia kertoja mystisen yksinäisen seuraajan joka onnistuu aina katoamaan ennen tavoittamista. Metsässä ennen vuorta paljastuu että se on Caravaggion kaupungilla tapaama moktari. Mishima ja Flavonius protestoivat moktarin ottamista mukaan porukkaan mutta muu ryhmä taipuu Caravaggion tunnepitoisen ja vuolaan vuodatuksen edessä.

Luolaholvissa paljastuu että joku tai jokin on siivonnut taistelun jäljet. Nopean etenemisen jälkeen pelaajat päättävät että riskialtis keltahomehuone jätetään viimeiseksi tutkittavaksi asiaksi ennen poistumista. Edetessään he löytävät huoneen jossa on arkistoituna muinaisten kirjoituksia, jotka Janus julistaa saman tien Tieteelle arvokkaiksi. Ennen kuin kukaan ehtii kiistää hänen varaustaan löytöön seurue joutuu outojen energiakentistä ja lattian tomusta koostuvien otusten piirittämiksi ja taistelu alkaa. Peli joudutaankin viheltämään poikki tästä koska aika loppuu ja jokaisella osanottajalla on huomenna normipäivä.

Suurin osa pelistä menikin puhtaasti fiilistelyyn ja varustautumiseen, mutta seuraava alkaakin sitten suoraan keskeltä toimintaa.

2 kommenttia:

  1. Tällaiset pelisessiot, joissa "ei tapahdu mitään" ovat kyllä välillä tosi antoisia hahmon pelaamisen ja kehittelyn kannalta. Ei pelkkää noppien viskelyä ja purustusta kovin kauan jaksa, vai mitä?

    VastaaPoista
  2. Ne ovat todellakin se liha luiden ympärillä. Ainakin mitä on jutellut hyvin menneistä tämän tyylisistä peleistä niin tämän tyyliset sessiot pitää koko kampanjan kulkemassa.

    VastaaPoista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.