Bad Myrmidon

Löysin jonkin aikaa sitten harvinaisen hauskan ja mielenkiintoisen oloisen minikamppanjan ja seikkailun. Bad Myrmidon niminen tuotanto on tehty pelattavaksi melkein millä tahansa vanhemmalla D&D:n sääntöjärjestelmällä tai niitä matkivalla retrokloonilla. Tällä kertaa seikkaillaan Antiikissa sellaisena kuin Harryhausenin elokuvat Taistelu kultaisesta taljasta ja Jumalten taistelu sen meille esittivät, eli seikkailu olisi varmasti omiaan Mazes & Minotaurs roolipelillekin.



Leuken saarella on Akilleksen temppeli jonka tuo Troijan sodan sankari on pystyttänyt aikanaan omaksi kunniakseen. Temppelin ympäristössä raivoaa sukupuolten sota amatsoonien ja myrmidonien välillä ja kaikkialla lähitienoilla vallitsee täysi kaaos. Taustatarinasta käy kreikkalaisen tradegian jos toisen verran ilmi syitä tapahtumiin. Toisiaan vastaan kamppailevat tahot ovat tietenkin oiva tilaisuus seikkailijoille pelata liittolaisuuksilla ja petoksilla.

Kokonaisuus on jaettu kahteen osaan, ulkoilmassa tapahtuvaan maita ja mantuja halkovaan heksaryömintään ja luolaholviosuuteen. Luolaston voi sanoa olevan vapaamuotoisen seikkailun huipennus. Hahmot ovat saarella todennäköisesti sieltä löytyvien aarteiden vuoksi joten luolaholvi on sinänsä looginen päätös koska suuntaa ei liiemmin ohjailla tai juonta kehitellä. Seikkailuna kyseessä on ympäristö jota tutkia eikä ketju tapahtumia jotka muodostaisivat yhdessä jonkin ennalta määritellyn juonikuvion.

Numeroidut heksat ovat täynnä omituisia tapahtumia ja hirviöitä, kohtaaminen voi olla vaikkapa pahantahtoinen noita, toisiaan vastaan tappelevia hirviöitä tai vaikkapa läpeensä perverssi orjakauppias. Osa kohtaamisista on aika kipeitä ja en ainakaan vetäisi tätä nuoremmalle peliporukalle, seksiä ja väkivaltaa piisaa mutta ruotisin varmaan vain James Raggin laatiman yhden heksan kuvauksen pois ihan vain sen vuoksi että se vaikuttaa vähän hölmöltä.



Seikkailussa, tai seikkailuympäristössä jos haluaa näin kutsua on mielestäni tavoitettu jotain omalaatuista. Kepeän ja karmivan yhdistelmä kuvauksissa luo mielestäni mytologiseen lähdeaineistoon viittavaa tunnelmaa ja seikkailun ollessa muutoin enemmän populaarikulttuurin kuten sarjakuvien ja fantasiaelokuvien linjoilla on sekoituksessa jotain erityistä.



Hintaa seikkailulla on tasan niin paljon kuin haluaa maksaa, joka ei varmasti ole liikaa kenellekään:

Bad Myrmidon

Vaarojen saaren keihäsmatka

En ole oikein saanut aikaiseksi ideaa kampanjasta joka kolahtaisi jo lähtökuopista. Onneksi hyviä ideoita voi myös "varastaa" ja vuosia sitten kopioin talteen erään aivan mahtavan ajatelman.

James Raggi kirjoitti kauan sitten eräällä foorumilla seuraavaa:
"I went for Dwellers of the Forbidden City... it's got enough meat on its bones to run as-is, is wide open enough to add in whatever you want, and it's the perfect setup to do a perfect module trifecta:
Put this city on (or in, make it a caldera or something) the central plateau of Isle of Dread, and put The Hidden Shrine of Tamoachan in the city.
I've heard people saying they want to do this, but has anyone actually done it?"

Idea olisi siis linkittää kolme kioskikirjallisuuden seikkailullisesta puolesta muistuttavaa moduulia. Onnekseni olen aikanaan haalinut piestyt ja nukkavierut paperikappaleet noista itselleni ja jotakuta kiinnostaa niin PDF-versiot löytyvät käsittääkseni Dungeons & Dragons Classics sivustolta.



X1 Isle of Dread

I1 Dwellers of the Forbidden City

C1 The Hidden Shrine of Tamoachan


Itse laajentaisin vielä kokonaisuutta neljännellä teemoiltaan yhtenevältä seikkailulla. Mielestäni yhdellä kiehtovimmista seikkailuista mitä koko OSR-ilmiö on tuottanut eli Many Gates of the Gannilla.

F3 Many Gates of the Gann



Kampanja olisi seikkailujen asettamien vaatimusten vuoksi jo lähtökohtaisesti koville ja kokeneille hahmoille joten sitä ei olisi mitään järkeä aloittaa ensimmäisen tason seikkailijoilla joiden ominaisuudet on arvottu 3n6-heitoilla. Käyttäessä LotFP:in systeemiä antaisin hahmoille 18000 kokemuspistettä jokaiselle ja ominaisuudet arvottaisiin 4n6 ja pudota pienin metodilla.

Kehittämäni köykäinen johdanto olisi tietenkin että hahmot ovat tutkimusmatkailijoita joko fantasiaversiosta Eurooppaa tai eurooppalaistyylisestä fantasiamaailmasta etsimässä Maustesaaria tai muita idän rikkauksien lähteitä. Eräänlainen fantastinen kaukomatka siis olisi kyseessä Lukianoksen Tosi tarinan hengessä.



Vaarojen saari kaipaa myöskin ehkä pientä viilailua. Ainakin muutamia mielenkiintoisia kohteita löydettäväksi koska vanhan moduulin ehdottomasti huonoin puoli oli päämäärätön vaeltelu heksasta toiseen joissa ei ole mitään. Olen miettinyt että seikkailijat ovat purjehtineet saarelle ilmojen halki suurenmoisen Joop van Oomsin keksimällä lentävällä laivalla. Ilmalaiva leikkaisi suurimman osa harhailusta pois mutta saarella täytyy olla ehdottomasti enemmän tekemistä.



Lentoliskoilla ratsastavat liskomiehet, Tarzan ja hurjat amatsoonit sopivat varmasti myös kuvioihin. Lentolaivan roolia täytyy vielä hieman miettiä, sehän voi olla vain jännittävä tapa "pudottaa" hahmot saarelle.



Siirtomaasortoa sivuaviin ikävyyksiin liittyen olen päättänyt että koska Vaarojen saari ei ole oikean maailman paikka ollenkaan ovat paikalliset Carcosan tyyliin technicolor sateenkaaren kansoja.

Esimerkiksi seuraavasti (1n8):
1. Harmaa
2. Oranssi
3. Vihreä
4. Syaani
5. Sininen
6. Magenta
7. Violetti
8. Läpikuultava

Heimot ovat Zak Smithin Secret Santicore 2011:ssä julkaistun Barbarian Tribes Weird & Grim artikkelin ohjeiden mukaan heiteltyjä.

Tällä tavoin uusissa liemissä marinoimalla saa vanhempaankin materiaaliin ehkä uutta makua.

Lew Pulsipherin Moria

Vuosituhannen alussa Peter Jacksonin Taru sormusten herrasta elokuvat olivat kuuminta kamaa ja niinä päivinä pystyi keskustelemaan haltioista ja puolituisista ihan kenen kanssa tahansa. Luulen että miehen Hobitti saa ihan saman aikaan nyt. Noihin vuosituhannen alkuaikoihin käsiini eksyi White Dwarf lehden numero 38 vuodelta 1983. Kuten blogini lukijat ainakin tietävät White Dwarf ei ollut aina se Games Workshopin figuuripeleihin keskittynyt julkaisu.

Tässä vanhassa lehdessä oli yksi äärimmäisen mielenkiintoinen artikkeli nimittäin Lewis Pulsipherin kirjoittama seikkailu Khazad Dûm eli siis Moria jossa kääpiöt kaivoivat liian syvälle ja herättivät Durinin Kauhun, pahan tulihengen vanhemmilta päiviltä. Kaikessa yksinkertaisuudessaan pelaajat pääsevät ohjastamaan Sormuksen Saattuetta Morian läpi. Pulsipher oli valinnut Sormusten herran seikkailun aiheeksi koska kirja on monille tuttu niin sen esittämään fantasiamaailmaan ei ole vaikea päästä sisälle. Hän oli poiminut juuri tämän osuuden kirjasta koska se esittelee jännittävällä tavalla luolastojen koluamista. Pulsipherin motivaatio oli tutustuttaa uusia pelaajia AD&D:n ensimmäiseen laitokseen valmiiksi laadituilla hahmoilla ja yhdessä illassa pelattavalla skenaariolla. Eli skenaarion idea on koukuttaa uusia pelaajia dunkkuun hyödyntämällä populaarikulttuuria.

Skenaario on lyhyt, höystetty John Blanchen erinomaisella kuvituksella ja ohjeistus on aloittelijaystävälliseksi tehty. Luolaston tarkkaa kartoitusta ei esimerkiksi suositella vaan kehoitetaan että pelaajat piirtävät yksinkertaisen kartan jossa huoneet eivät ole mittakaavassa ja ne on yhdistetty vain viivoilla. Pelinjohtajan taas oletetaan olevan veteraani ja jos pelaajissa on konkareita joukossa annetaan heille hahmot joilla on eniten erikoiskykyjä. Kaikki valmishahmot ovat kokeneempia joten tyypillinen hieman latistava D&D-elämys siitä että käyt läpi matalan tason helvetin jossa tusina ensimmäistä hahmoasi kuolevat örkkien miekkoihin, kolmen metrin pudotuksiin tai paperihaavoihin vältetään kokonaan.

Mielenkiintoiseksi seikkailun tekevät myös Pulsipherin näkemykset ja tulkinnat. Siinä missä suurin osa roolipelaajista kuten allekirjoittanut itsekin kärsii lievästä putkinäöstä ja miettii sellaisia asioita kuten minkä tason velho Gandalf olisi on Pulsipherin Gandalf kahdeksannen tason temppeliritari (cleric). Kerrassaan nerokas tulkinta koska Gandalfin voimathan ovat jumalaista alkuperää ja tottahan toki hänellä pysyy myös Glamdring käsissä sanoivat säännöt mitä tahansa.

Pulsipherin kehittämä skenaario uusien pelaajien houkuttelemiseksi on mielestäni kerrassaan mainio. Sinänsä D&D:n ja Sormusten herran suhde on tosin historialtaan erikoinen. Haltiat, örkit ja puolituiset ovat aina olleet osa peliä mutta peli on jotain aivan muuta kuin Sormusten herran henkinen perillinen. Oikeastaan tyypillisellä pelisessiolla ja hahmojen motiiveilla seikkailla ei ole juuri mitään tekemistä Keski-Maan kirkasotsaisten sankarien kanssa. Gary Gygax ehti aikanaan kommentoida Tolkienin aineksien käyttöä pelissään markkinointiliikkeenä jolla oli tarkoitus houkutella kirjasarjan faneja vaikka itse inhosi kyseisiä opuksia ja todeta myös että hän "haluaisi kuristaa Frodon". Toisaalta hän teki aikanaan ihan itse päätöksen sisällyttää haltiat, entit ja pomppivat hoppelit peliinsä. Luulen että kyse oli jälkiviisaudesta sekä mahdollisista kaunoista Tolkienin perikuntaa kohtaan jotka ottivat ongelman mm. varhaisen D&D-pelin hobitti sanan käytöstä. Pulsipher hyödyntää omassa skenaariossaan mainiosti Tolkienilta pöllittyjä aineksia ja lopputuloksena on ihan toimiva luolastokomppaus.

Suosittelemiani klassikoita

Uutisoin edellisessä viestissäni että vanhoja Dungeons & Dragons seikkailuja ja sääntöjä on jälleen saatavilla PDF-muodossa. Olen nyt käynyt muutamia latailemassa sivustolta ja olen erittäin tyytyväinen laatuun. Vanhat lähdeteokset on skannattu, puhdistettu ja PDF:t on tehty huolella niin että sisällysluettelo ja sanahaku toimivat oikein. Edellisellä kerralla kun näitä myytiin vastaavalla tavalla oli jälki aika karua. Hinnat eivät myöskään päätä huimaa joten esimerkiksi uteliaisuuden tyydyttäminen ei käy kukkarolle.

Olen laatinut lyhyen listan omia suosituksiani siitä mikä sivustolla ainakin on lataamisen arvoista. Keskittyen mielestäni vain kaikkein olennaisimpaan vaihtelevilla perusteluilla. Listasta saisi helposti pidemmän mutta en nyt kehtaa. Sanotaan että jos joku auvoisen hehkutukseni perusteella lataa vaikka G1-3 sarjan moduulit ja pettyy karvaasti niin siinä ei häneltä mene kuin 5 dollaria hukkaan.

Suosittelen lukemaan myös sivustolta Shannon Appelclinen jokaisesta tuotteesta kirjoittaman historiikin. Niitä lukemalla tiedät vanhat D&D:n laitokset pian läpeensä paremmin kuin vanhat jarrut jotka viettivät parhaat vuotensa noppia viskoen.

1. Fiend Folio
Fiend Folio on D&D:n hirviökirja täynnä mitä mielikuvituksellisimpia otuksia. Näitä luomuksia omassa D&D-pelissä käyttämällä voi vieläkin lyödä pelaajat ällikällä kaivamalla jonkun aivan ihmeellisen viritelmän esiin. Hirviöt eivät ole tylsiä perusörkkejä vaan parasta luolaston täytettä, kun hahmot astuvat normaalin järjen ja valon maailmasta pimeyteen heidän kuuluukin kohdata mitä ihmeellisintä ja oudointa. Kirjan sisällöstä suurin osa on Don Turnbullin aikanaan White Dwarf lehden lukijoilta keräämää joten tämä on myös vilkaisu suurilta osin tuntemattoman brittiläisen skenen saavutuksiin. Lisäksi kirjassa on kosolti Russ Nicholsonin loistavaa kuvitusta, PDF-version kuvat näyttävät paljon paremmilta kuin sen kellastuneen kappaleen joka on hyllyssäni.

2. G1-3 Against the Giants
Gygaxin klassinen Against The Giants trilogia on eeppistä fantasiaa josta tulee mielleyhtymiä viikinkien mytologioihin kuin myös mahtipontisiin fantasiakirjoihin. Sankarit kukistavat jättejä kolmessa osassa tai tulevat itse armotta kukistetuksi. Myynnissä oleva versio on skannaus versiosta jossa trilogia oli koottu yhteen ja tämä menneen ajan seikkailusarja ei 32-sivuisena kokonaisuutena ainakaan päätä huimaa pituudellaan. Tässä on minikampanja jossa pelataan kovilla hahmoilla ja tapellaan pelin kovimpia hirviöitä vastaan.

3. B5 Horror on the Hill
Harvassa Dungeons & Dragons seikkailussa annetaan tasan tarkkaan sitä mitä pelin nimikin jo lupaa. Toisin kuin suurimmassa osassa pelin seikkailuja tässä on luolaholveja, tyrmiä ja lopussa vielä lohikäärme eli kaikki mitä voisi olettaa.

4. B1 In Search of the Unknown
B1-moduuli ei mielestäni ole mikään maailman paras seikkailu mutta se on vieläkin ladattavissa ilmaiseksi eräänlaisena sisäänheittotuotteena. Tutustumisen arvoinen ihan siis hintansa vuoksi.

Holvit on avattu

Eilen viuhui varmaan tämän vuoden merkittävin vanhoihin roolipeleihin liittyvä uutinen pöytään. Vanhoja D&D-moduuleja ja sääntökirjoja saa taas laillisesti ostaa elektronisesssa muodossa. Yleisöryntäyksen johdosta en päässyt edes katsomaan sivustoa kuin vasta nyt.

En tiedä vielä yhtään millainen on skannauksien laatu, onko sisälmysluettelot kunnossa ja onko esimerkiksi haku tekstistä mahdollista. Edellisellä kerralla kun WotC myi vanhaa tauhkaa saman firman kautta PDF:inä niin laatu ei päätä huimannut. Tällä kertaa olen kuullut vihjauksia että homma olisi hoidettu oikein.

Dungeons & Dragons Classics

Mitä se vanha koulukunta on?

Tässä kuvaliitteenä lyhyt kuvaus seikkailusta Beyond The Crystal Cave vuodelta 1983 eli melkein parin vuosikymmenen takaa.

Tässä kuvaus siitä mikä on "klassista" pelaamista, firmalta joka on 2000-luvulla omasta mielestään erikoistunut vanhojen hyvien aikojen tyylisiin seikkailuihin.

Ottaen huomioon näinkin suuren vaihtelun autenttisen vanhan materiaalin ja ns. vanhan koulukunnan välillä vastaus kysymykseen taitaa oikeasti olla että ihan mitä itse haluat sen olevan.

Outoja leluja

Harrastukseni alkuajoilta jaan monia muistoja muiden ikätoverieni kanssa Heroquest lautapelistä, Taistelupelikirjoista ja ensimmäisistä suomennetuista roolipeleistä kuten Punaboksista mutta on yksi juttu josta en ole kauheasti muilta kuullut. Paikallisessa Info-kirjakaupassa oli lautapelien ja roolipelien lisäksi myynnissä leluja, ja näiden lelujen joukossa oli AD&D-tuoteperheen toimintahahmoja paksun pölykerroksen alla. Mieleenpainuvin oli käärmeenpään muotoinen linnake jota pidin pelkkänä Masters of the Universe kopiona. Kyseinen liike oli muutenkin paikallisen roolipeliharrastuneisuuden tukija mutta kyseiset lelut olivat kaikkein kummallisin juttu, missään muualla en niitä nähnyt myynnissä. Harmillisesti en itse niitä arvostanut enkä hankkinut.


Seuraava kuva on haettu netistä aikanaan, alkuperä tuntematon:

Jack Vance ja Dungeons and Dragons

Jack Vancen Dying Earth on varmaan yksi merkittävimpiä kirjallisia vaikutteita Dungeons & Dragons roolipelin muovautumisessa. Miehen tuotanto on tullut mieleeni Anomalous Subsurface Enviroment kampanjaa peluuttaessani jota mm. Tuovisen Eero on luonnehtinut Dying Earth henkiseksi ja oikeassahan hän on.

Vaikutteet Dungeons & Dragons roolipelissä taas eivät rajoitu vain siihen aina mainittuun Vancilaiseen magiasysteemiin vain myös osin myös tyypillisen kampanjamaailman luonteeseen ja mielestäni seikkailujen eetokseen. Vancilainen magia on oikeasti vain pikkuruinen yksityiskohta. Tolkienin Sormusten Herran vaikutusta on mielestäni suurenneltu ja pelin lähestyminen kirkasotsaisten sankarien ja maailmaa uhkaavan pahan kamppailuna johtaa vain omituiseen ristiriitaan. Hahmot ovat ehkä sankareita, mutta veijaritarinoiden hengessä sekalaista seurakuntaa jonka joukkoon mahtuu monenlaista onnenonkijaa, kurkunleikkaajaa, haudanryöstäjää ja roistoa niin Sormusten Herran tyylisen sankarigloorian rakentaminen moisten tyyppien ympärille johtaa vain kyseenalaisiin lopputuloksiin. Hahmot joko tuntuvat silloin toivottomilta vässyköiltä verrattuna Gandalfeihin ja Aragorneihin tai tyypillinen D&D hahmojen aktiviteetti jossa joku vapautuu maallisesta vaelluksestaan ja heti perään kultarahoistaan vaikuttaa vain kieroutuneelta jos siitä väkisin tehdään joku hyvän ja pahan kosmisten voimien näytös.

Suosittelen jokaista roolipelien historiasta edes vähän kiinnostunutta lukemaan Dying Earth roolipelin sivustolta löytyvän edesmenneen Gary Gygaxin kirjoittaman artikkelin Jack Vance & The D&D Game.

Lisäksi suosittelen tietenkin lukemaan itsensä Jack Vancen tuotantoa ja varsinkin Dying Earth tarinoihin tutustumista, jos pidät esimerkiksi Miguel de Cervantesista ja Fritz Leiberistä et luultavasti tule pettymään.

Advanced Dungeons and Dragons 1st Edition taas painossa!

Uusimman tiedon mukaan Wizards of the Coast aikoo ottaa aivan uuden painoksen AD&D:n ensimmäistä editiota. Tällä erällä on tarkoitus rahoittaa Gary Gygaxin muistopatsasta. Itselleni ennen kuin innostun moisesta nousee ajatus mieleen että eikö Dave Arnesonille voisi pystyttää myös hienon pystin, Gygaxin leskellä toki on ehdoton oikeus miehensä muiston vaaliimiseen vaikka patsaalla mutta roolipeliharrastajat ainakin voisivat jakaa glooriaa tasaisemmin. AD&D:han on myös juuri se versio jolla Arneson hoidettiin pois osingoilta ja kahden miehen luomuksesta tuli yhden miehen omaisuutta, ja valitettavan monelle myös vain yhteen nimeen yhdistetty neronleimaus.

Tämän klassikon helppo saatavuus olisi muuten kyllä erittäin hienoa mutta painos on valitettavasti rajoitettu vain Pohjois-Amerikan markkinoille. Epäilemättä tätäkin tullaan luovalla välikäsien käytöllä Suomessa myymään nostalgian paisuttamilla hinnoilla.

Wizardsin oma tiedoite aiheesta.