Ajopuun värssyjä

Oma blogini viettää hiljaiseloa mutta tutkalleni on osunut yksi mielenkiintoisen oloinen joukkorahoituskampanja. Se liittyy näihin OSR-kuvioihin mitä täälläkin on pyöritelty. Kyseessä on kampanjamaailma Lamentations of The Flame Princess roolipelille. Tällä rahankeräyskampanjalla ei kuitenkaan ole tekemistä Raggin kustantamon kanssa vaan se on täysin itsenäinen tuotantonsa. Käsittääkseni tämä on mahdollista OGL:n johdosta. Open Game License lisenssiehdot jotka löytyvät Raggin roolipelin takaa sallivat aivan hyvin jopa kaupallisten lisäosien tekemisen aivan vapaasti. Kampanjamaailma jonka julkaisua rahoitetaan vaikuttaa mielestäni omintakeiselta ja sen johdosta vähintään mainitsemisen arvoiselta. En äkkiseltään osaa sanoa muuta kuin että China Miévillensä ovat lukeneet mitä ainakin yleisilmeeseen tulee.


The Driftwood Verses

Ei pelastusta noidille

James Raggi on tullut tunnetuksi siitä että hänen julkaisutoiminnnastaan hyvin suuri osa pyörii joukkorahoituksen voimin. Hänellä on aika erikoisia ajatuksia seikkailuissaan, silmää muidenkin oudoille jutuille ja joskus melkoisen erikoisia ideoita myös markkinoinnin suhteen ja tämän täytyy olla niistä erikoisin. Hän julkaisee Rafael Chandlerin kovakantisen seikkailukirjasen ja sen saa omakseen maksamalla ihan mitä haluaa yhdestä eurosta ylöspäin. Kovakantisen kirjan saa ihan niin halvalla kuin haluaa tai sellaiseen hintaan kun katsoo moisen teoksen ansaitsevan tai oman kukkaron mukaan. Tähän roolipelikirjaan siis kaikilla on varaa koska kunnon mesenaatit läiskivät tietenkin pöytään kohtuullisia summia tai enemmän. Tulee olemaan mielenkiintoista seurata tämän väkijoukkorahoitteisen kampanjan tuloksia.

No Salvation for Witches: A Pay What You Want Book

Hyvää syntymäpäivää D & D

Dungeons & Dragons roolipelin historiaan perehtynyt Jon Peterson on asioita tutkittuaan tullut tulokseen että peli julkaistiin 26.1 eli 40 vuotta sitten. Uteliaiden kannattaa katsoa hänen päätelmänsä seuraavan linkin takaa:
When Dungeons & Dragons Turns 40

Itse ajattelin juhlistaa vuosipäivää jos pelille vain järjestyy sopiva väli niin peluuttamalla Anomaalista Maanalaista Ympäristöä. Luulen että ympäri maata moni tekee ihan huvin vuoksi aivan samoin, eli pelaa D&D:tä tai jotain muuta sen tyylistä roolipeliä.

Koska nämä ovat syntymäpäivät niin niihinhän kuuluvat myös lahjat. Itselläni lojuu ylimääräinen Lamentations of the Flame Princess roolipeli nurkissa. Koska olen muutenkin yrittänyt vähentää tavaran hamsterointia ajan rattaiden jauhaessa eteenpäin siitä tulee erinomainen lahja. Lahja vaatii tietenkin vastaanottajan. Loogista eikö vain, samaan tapaan kuin kakku on syötävä, kynttilät puhallettava ja mehu juotava.


Vastaanottajaksi arvotaan joka onnekas niistä jotka eksyvät tämän ilmoituksen lukemaan ja lähettävät minulle aiheesta sähköpostia osoitteeseen mustonen piste jonas miukumauku gmail piste com tämän sunnuntain aikana. Tietenkin tällä eräänlaisella kilpailulla on ehtoja ja ties mitä kätkettyjä synkkiä motiiveja. Lähetä sähköpostia tämän sunnuntain aikana, maanantaina on jo liian myöhäistä ja juhlava tunnelma on haihtunut. Peli lähetetään vain Suomen rajojen sisäpuolelle koska postimaksut ovat tyyriit ja en halua enempää säätää asian kanssa kuin aivan välttämätöntä. Lisäksi jos olet jäärä jolla kaapit pullistelevat jo valmiiksi vuosikausien aikana akkumuloitunutta D&D- tai retrokloonitavaraa osoittaisi osallistuminen huonoa makutajua. Tietenkin jos useampia kiinnostuneita ilmaantuu niin harkintani eli puhtaan mielivallan sijaan puolueettomat ja julmat noppajumalat saattavat ratkaista asian. Hyvät perustelut yms. kallistavat tietenkin vaakakuppeja.

Viestissä täytyy olla oma osoitteesi ja nimesi jonka avulla mahdollinen lahja löytää perille. Lisäksi annat luvan julkaista nimesi blogissa jotta kaikki ihmiset jotka tunnet tajuavat painostaa sinua vetämään vanhan koulukunnan pelejä, tämä on yksi kieroutunut taka-ajatus tässä anteliaisuuden puuskassa. Käyttämäsi osoite ei tietenkään päädy eteenpäin.

Osallistuminen on sallittua vain 18 vuotta täyttäneille koska pois annetaan niin viehättävän häröä materiaalia.

Bad Myrmidon

Löysin jonkin aikaa sitten harvinaisen hauskan ja mielenkiintoisen oloisen minikamppanjan ja seikkailun. Bad Myrmidon niminen tuotanto on tehty pelattavaksi melkein millä tahansa vanhemmalla D&D:n sääntöjärjestelmällä tai niitä matkivalla retrokloonilla. Tällä kertaa seikkaillaan Antiikissa sellaisena kuin Harryhausenin elokuvat Taistelu kultaisesta taljasta ja Jumalten taistelu sen meille esittivät, eli seikkailu olisi varmasti omiaan Mazes & Minotaurs roolipelillekin.



Leuken saarella on Akilleksen temppeli jonka tuo Troijan sodan sankari on pystyttänyt aikanaan omaksi kunniakseen. Temppelin ympäristössä raivoaa sukupuolten sota amatsoonien ja myrmidonien välillä ja kaikkialla lähitienoilla vallitsee täysi kaaos. Taustatarinasta käy kreikkalaisen tradegian jos toisen verran ilmi syitä tapahtumiin. Toisiaan vastaan kamppailevat tahot ovat tietenkin oiva tilaisuus seikkailijoille pelata liittolaisuuksilla ja petoksilla.

Kokonaisuus on jaettu kahteen osaan, ulkoilmassa tapahtuvaan maita ja mantuja halkovaan heksaryömintään ja luolaholviosuuteen. Luolaston voi sanoa olevan vapaamuotoisen seikkailun huipennus. Hahmot ovat saarella todennäköisesti sieltä löytyvien aarteiden vuoksi joten luolaholvi on sinänsä looginen päätös koska suuntaa ei liiemmin ohjailla tai juonta kehitellä. Seikkailuna kyseessä on ympäristö jota tutkia eikä ketju tapahtumia jotka muodostaisivat yhdessä jonkin ennalta määritellyn juonikuvion.

Numeroidut heksat ovat täynnä omituisia tapahtumia ja hirviöitä, kohtaaminen voi olla vaikkapa pahantahtoinen noita, toisiaan vastaan tappelevia hirviöitä tai vaikkapa läpeensä perverssi orjakauppias. Osa kohtaamisista on aika kipeitä ja en ainakaan vetäisi tätä nuoremmalle peliporukalle, seksiä ja väkivaltaa piisaa mutta ruotisin varmaan vain James Raggin laatiman yhden heksan kuvauksen pois ihan vain sen vuoksi että se vaikuttaa vähän hölmöltä.



Seikkailussa, tai seikkailuympäristössä jos haluaa näin kutsua on mielestäni tavoitettu jotain omalaatuista. Kepeän ja karmivan yhdistelmä kuvauksissa luo mielestäni mytologiseen lähdeaineistoon viittavaa tunnelmaa ja seikkailun ollessa muutoin enemmän populaarikulttuurin kuten sarjakuvien ja fantasiaelokuvien linjoilla on sekoituksessa jotain erityistä.



Hintaa seikkailulla on tasan niin paljon kuin haluaa maksaa, joka ei varmasti ole liikaa kenellekään:

Bad Myrmidon

Vaarojen saaren keihäsmatka

En ole oikein saanut aikaiseksi ideaa kampanjasta joka kolahtaisi jo lähtökuopista. Onneksi hyviä ideoita voi myös "varastaa" ja vuosia sitten kopioin talteen erään aivan mahtavan ajatelman.

James Raggi kirjoitti kauan sitten eräällä foorumilla seuraavaa:
"I went for Dwellers of the Forbidden City... it's got enough meat on its bones to run as-is, is wide open enough to add in whatever you want, and it's the perfect setup to do a perfect module trifecta:
Put this city on (or in, make it a caldera or something) the central plateau of Isle of Dread, and put The Hidden Shrine of Tamoachan in the city.
I've heard people saying they want to do this, but has anyone actually done it?"

Idea olisi siis linkittää kolme kioskikirjallisuuden seikkailullisesta puolesta muistuttavaa moduulia. Onnekseni olen aikanaan haalinut piestyt ja nukkavierut paperikappaleet noista itselleni ja jotakuta kiinnostaa niin PDF-versiot löytyvät käsittääkseni Dungeons & Dragons Classics sivustolta.



X1 Isle of Dread

I1 Dwellers of the Forbidden City

C1 The Hidden Shrine of Tamoachan


Itse laajentaisin vielä kokonaisuutta neljännellä teemoiltaan yhtenevältä seikkailulla. Mielestäni yhdellä kiehtovimmista seikkailuista mitä koko OSR-ilmiö on tuottanut eli Many Gates of the Gannilla.

F3 Many Gates of the Gann



Kampanja olisi seikkailujen asettamien vaatimusten vuoksi jo lähtökohtaisesti koville ja kokeneille hahmoille joten sitä ei olisi mitään järkeä aloittaa ensimmäisen tason seikkailijoilla joiden ominaisuudet on arvottu 3n6-heitoilla. Käyttäessä LotFP:in systeemiä antaisin hahmoille 18000 kokemuspistettä jokaiselle ja ominaisuudet arvottaisiin 4n6 ja pudota pienin metodilla.

Kehittämäni köykäinen johdanto olisi tietenkin että hahmot ovat tutkimusmatkailijoita joko fantasiaversiosta Eurooppaa tai eurooppalaistyylisestä fantasiamaailmasta etsimässä Maustesaaria tai muita idän rikkauksien lähteitä. Eräänlainen fantastinen kaukomatka siis olisi kyseessä Lukianoksen Tosi tarinan hengessä.



Vaarojen saari kaipaa myöskin ehkä pientä viilailua. Ainakin muutamia mielenkiintoisia kohteita löydettäväksi koska vanhan moduulin ehdottomasti huonoin puoli oli päämäärätön vaeltelu heksasta toiseen joissa ei ole mitään. Olen miettinyt että seikkailijat ovat purjehtineet saarelle ilmojen halki suurenmoisen Joop van Oomsin keksimällä lentävällä laivalla. Ilmalaiva leikkaisi suurimman osa harhailusta pois mutta saarella täytyy olla ehdottomasti enemmän tekemistä.



Lentoliskoilla ratsastavat liskomiehet, Tarzan ja hurjat amatsoonit sopivat varmasti myös kuvioihin. Lentolaivan roolia täytyy vielä hieman miettiä, sehän voi olla vain jännittävä tapa "pudottaa" hahmot saarelle.



Siirtomaasortoa sivuaviin ikävyyksiin liittyen olen päättänyt että koska Vaarojen saari ei ole oikean maailman paikka ollenkaan ovat paikalliset Carcosan tyyliin technicolor sateenkaaren kansoja.

Esimerkiksi seuraavasti (1n8):
1. Harmaa
2. Oranssi
3. Vihreä
4. Syaani
5. Sininen
6. Magenta
7. Violetti
8. Läpikuultava

Heimot ovat Zak Smithin Secret Santicore 2011:ssä julkaistun Barbarian Tribes Weird & Grim artikkelin ohjeiden mukaan heiteltyjä.

Tällä tavoin uusissa liemissä marinoimalla saa vanhempaankin materiaaliin ehkä uutta makua.

LotFP kovakantinen pelinjohtajan kirja

James Raggin puuhastelut Lamentations of the Flame Princess roolipelin kanssa jatkuvat, tällä kertaa hänellä on tavoitteena kovakantinen pelinjohtajan kirja. Väkijoukkorahoitteisen varainkeruun kuvaus kannattaa lukea erittäin huolella koska kaikenlaista ylimääräistä härpätintä ja erikoisia tavoitteita on mukana. Lähtien ylimääräisistä esineistä kuten pelinjohtajan näkösuojista ja nopista aina sisältöön vaikuttaviin fanirahoittajien päätöksiin.

Tuo rahoittajien vaikutus sisältöön näyttäisi tarkoittavan sitä että jos joku mesenaatti yskäisee tuohta pöytään niin joku iso nimi kuten kuten vaikka Frank Mentzer tai Zak S. kirjoittaa kommentaaria, omia ohjeitaan ja neuvojaan kirjaa varten niin että jokainen kirjan ilman ylimääräistä panostustakin ostava hyötyy myös siitä.

LotFP Hardcover Referee Book

Fantasiahirviökilpailu

Vimma ja hulluus on taas valloillaan. Maan povesta nousevat huurut ovat sotkeneet elimistön perusnesteiden tasapainon tai sitten olen vain egomaanikko joka Aurinkokuninkaan tavoin tykkää olla kaiken hyörimisen ja pyörimisen keskellä. Taas on koittanut siis kilpailun paikka.

Kaipailen siis kammottavia, omituisia, humoristisia tai peräti pateettisia hirviöitä kuolemaan kammottavilla tavoin seikkailijoiksi itseään kutsuvan roskajoukon käsissä tai antamaan heille kunnolla kyytiä. Matalien tasojen vastuksiksi käyvät hirviöt ovat vahvoilla kuin myös lyhyet ja ytimekkäät kuvaukset. Tässä ei kilpailla siitä kuka osaa tehdä kovimman vastuksen tai kehittää tolkutonta jaarittelua ja hienoja historiikkeja joita en kuitenkaan jaksa lukea.

Tee oma yksittäinen hirviösi valmiiksi viimeistään ensi viikon perjantaihin 16.8.2013 mennessä, melkein mikä tahansa vanhempi D&D:n laitos tai niitä mallintava retroklooni käy. Eli jos Punaboksi tai vaikka AD&D löytyy nurkista niin niillekin tehty otus käy enemmän kuin hyvin. Muista merkitä käyttämäsi sääntöjärjestelmä mukaan. Osallistua saat vain kerran.

Tässä muutamia linkkejä systeemeihin joilla todennäköisesti tulee ymmärretyksi, noita sivuja penkomalla löytää laillisesti ja ilmaiseksi ladattavat sääntökirjat joten osallistumiselle ei pitäisi olla mitään ongelmaa vaikka OSR-pelit olisivat entuudestaan tuntemattomia:

Labyrinth Lord

LotFP: RPG

Swords & Wizardry

Wanhoilla D&D: säännöillä tai niiden klooneilla on siis tarkoitus toimia. Ymmärrettävyys on pääroolissa, vaikka se onkin siinä rajoilla en varmaan pahastuisi jos joku vaikka Warhammerin ensimmäisen edition tai Runequestin systeemillä jotain väsäisi, mutta esimerkiksi Pathfinderin tai D&D 4:en laitoksen muodossa heitetty hirviö tulisi varmaan yhtä huonosti ymmärretyksi kuin esperantoksi kerrottu kaksimielinen kasku.

Kun lähetät hirviösi minulle sähköpostilla osoitteeseen mustonen piste jonas miukumauku gmail piste com on kilpailuun osallistumisen ehtona se että voin helposti leikata ja liimata tekstiäsi blogissa julkaisua varten.

Kuvankin hirviöstä saa laittaa mukaan joskaan se ei ole missään nimessä välttämättömyys. Kunhan sinulla on oikeudet luovuttaa se minun käyttööni eli taiteellisia lahjoja paree olla omasta takaa tai sitten osallistut kuvittaja/pelisuunnittelija taisteluparina.

Hienoja palkintoja on taas luvassa mutta vain harvoille ja valituille. Viestissä täytyy olla hirviön lisäksi oma osoitteesi ja nimesi jonka avulla mahdollinen palkintoposti löytää perille. Lisäksi annat luvan julkaista nimesi blogissa, osoitteesi ei päädy eteenpäin.

Hirviöitä voidaan käyttää voitit tai et, tämä ei siis ole vaihtokauppa. Luovutat siis täydet oikeudet käyttää hirviötäsi minulle. Tämä ei tietenkään sulje pois sitä että itse käyttäisit otustasi tai julkaisisit sen jossain. Haluan vain varmistaa selustani jos käytän hengentuotettasi vaikkapa jossain tekeleessä josta jopa rahaakin saatetaan vaatia, osuuksia ei sellaisesta siis tippuisi.

Kilpailuun osallistuminen on sallittua vain 18 vuotta täyttäneille, palkinnoissa on niin häröä materiaalia että en halua ottaa riskiä vihaisista vanhemmista tai päätyä nippusiteissä kissalan poikien piiskavaunussa kyyditettäväksi.

Parempi kuin yksikään mies

Jonkin aikaa sitten James Edward Raggi pisti pystyyn väkijoukkorahoitteisen kampanjan saadakseen ulos seikkailun Free RPG Day tapahtumaan. Tuota painotuotetta en ole nähnyt ja en osallistunut rahoituskampanjaan koska tuntui ajatuksena äärimmäisen oudolta maksaa jostain sellaisesta jota on tarkoitus sitten jakaa ilmaiseksi. Tämä on hieman harmittanut koska painettua tuotetta tuskin löydän kädestäni koskaan, sen verran kuumille kiville ovat ilmeisesti menneet ja joku roolipelikauppias on rapakon jonain itkupotkuraivarina ilmeisesti niitä silpunnutkin.

Seikkailusta Better Than Any Man on kuitenkin hiljan ilmestynyt erittäin hyvälaatuinen elektroninen kappale jonka saa ladata ilmaiseksi täältä.

30-vuotisen sodan kaaoksessa ja kurjuudessa kituvaan Saksaan sijoitettu seikkailu on pikaisen selailun perusteella oikeastaan kompakti kampanja. Materiaali on paikoin pimeää ja raakaa Grand Guignol henkistä eri sorttisten kauheuksien vyörytystä. Pahikset ovat täysiä ällötyksiä mutta pariin otteeseen Raggi tekee selväksi että tarkoitus on pistää kaameat kultistit nippuun eikä velloa scheissessa muuten kuin kirjaimellisesti. Miten asioita lähestytään on mielestäni erittäin tärkeä tekijä siihen voinko kuvitella jotain pelaavani, esimerkiksi Death Love Doom jätti vaikutelman että sitä en pystyisi vetämään kuin se on tarkoitettu. Seikkailun luolakomppausosio on aikanaan julkaisematta jäänyt Insect Shrine of Goblin Hill jolla on sanotaanko pikkaisen kulttimainetta niiden joukossa jotka ovat miehen tuotantoa seurailleet. Fiilis on ajan ja paikan johdosta hyvin paljon Warhammer-roolipelin ensimmäisen laitoksen linjoilla. Historiallinen miljöö on suorastaan kutkuttava ja jos ei olisi jo paria kampanjaa työn alla niin tätä varmaan alkaisin vetämään. Ehkä seuraavaksi kunhan The Enemy Within tulee kolattua pois alta.

A Voyage to Arcturus

Luin jonkin aikaa sitten David Lindsayn vuoden 1920 kirjan A Voyage to Arcturus. Tähän minut innoitti Geoffrey McKinneyn kampanjamaailmassa Carcosa olleet viittaukset siihen. Nämä viittaukset olivat lähinnä Lindsayn kehittämät kaksi uutta väriä "ulfire" ja "jale" joille en nyt ole keksinyt vielä kunnon suomennoksia. Ehkä toisena yhdistävänä tekijänä voisi pitää sitä että molemmissa kuvataan uppo-outo toismaailma jollaiseen opukseen tarttuva tuskin on missään aikaisemmin törmännyt. A Voyage to Arcturus. ei ole sellainen kirja jollaista olisin muuten edes harkinnut lukevani.

Kirja alkaa spiritistisellä istunnolla jossa hölmösti nimetyt Nightspore, Maskull ja Krag tapaavat toisensa. He kohtaavat paikalle manatun apparaation joka päästetään hengestään sen kummempia selittelemättä. Kolmikko suuntaa hylätylle majakalle josta matka jatkuukin melkein muitta mutkitta kristallialuksissa Arcturuksen tähtijärjestelmään. Vieraan Tormancen planeetan pinnalla seuraamme armoitetun pölhökustaan Maskullin toikkarointia johon mahtuu paikallisten kanssa filosofisten ja syvällisten juttelua, uusien elimien kuten lonkeroiden tai telepaattisten aistimien kasvattamista ja satunnaisia murhia. Mehukkaimmat jutut lienivät kuvailut lonkeroelimellä toistensa hieromisesta, joskin tämä jätti syvästi vaivaantuneen olon siitä että edes avasin koko opuksen. Kyseinen kohtaus ei ole sitä mitä voisi kuvitella. Omassa syvällisyydessään vellovan gnostilaismystisen matkan planeetan pinnan halki jälkeen paljastuu että Nighspore ja Maskull ovat sama hemmo, tai hänen aspektinsa ja toisen on kuoltava. Lopussa lukijaa koetellaan suurilla paljastuksilla maailman rakenteesta eli demiurgin konseptilla joka tarjoillaan kuin se olisi maailman kovin paljastus. Eräänlainen gnostikkojen Narnia siis.

Kirjan lukemisesta teki edes jossain määrin siedettävää että Lindsay ei ole kirjoittanut sitä mitenkään kauhean sievistelevään sävyyn vaan kerronnan tapa muistuttaa halpaa pulppia ja seikkailutarinaa, tosin ilman sitä seikkailun tuntua. Opin läksynäni tästä lukuelämyksestä että varsin kamalista opuksistakin voi löytyä ryöstämisen arvoisia ideoita ja konsepteja kuten McKinney on tehnyt ja sen että täytyy alkaa soveltaa jotain esikarsintaa kirjallisuuden suhteen johon tartun.

Idea lyhyelle hönöilylle

Katselin vanhoja levyjä, pelejä ja sarjakuvia kokoelmassani ja mietin ideoita pelisessiolle jos muutamalle jotka poikkeaisivat hieman siitä mitä tällä hetkellä vedän.

Muistin aikanaan eräällä ulkomaisella foorumilla käydyn keskustelun joka valoitti taustoja eräästä pelistä. Keskustelu itsessään oli rasitettu valitettavalla määrällä ylimääräistä nokittelua mutta ei mennyt aivan hukkaan. Yltiöpäisesti ja mutkia suoraksi vetäen eli rankasti yksinkertaistettuna homma meni näin:


Koska: The Call of Ktulu

+



=



Tältä pohjalta lähdin nyt liikkeelle että mikä olisi yhdistelmä jos tähtäisi päinvastaisessa järjestyksessä johonkin tiettyyn fiilikseen. Niinpä päädyin seuraavaan:



+



=



Eli tarkoituksena on päätyä tälläiseen simapartaiseen menoon jossa suolaiset meren tyrskeet lyövät partaisille kasvoille kun raavaat uroot soutaa ja tappelee:
Vikingland

Ei tällä hetkellä oikeastaan muuta. Laitan tähän vielä kokonaisen stoorin Brute! nimisestä julkaisusta joka ei myöskään haaskaa aikaa turhaan lässytykseen.

Death Love Doom

Death Love Doom päästettiin ihmisten ilmoille tämän vuoden Ropeconissa ja yksi ensimmäisiä asioita joita tein saapuessani paikalle oli varmistaa vaivaisella kuudella eurolla että yksi kappale päätyy käsiini, en peittele sitä että olen miehen seikkailujen fani.

Tämä arvio on kirjoitettu tästä James Edward Raggi IV:n uusimmasta seikkailusta pelaamatta sitä joten melkein kaikkeen jota kirjoitan on syytä suhtautua äärimmäisellä varautuneisuudella. En arvostelisi mitään mielellään pelaamatta mutta voi olla että sisällön johdosta tämä seikkailu ei osallani näe pelipöytää vaan jää kokoelmani erikoisuudeksi, harkintani siitä mikä on henkilökohtaisesti liikaa on vielä kesken ja koska en pelaa yksin on syytä konsultoida myös muita kuin pamauttaa sitä yllätyksenä pelipöytään. Palaan aiheeseen peliraportin merkeissä kun joskus saan otettua ja pelattua sen.

Ohuen irtonaisen pahvikannen sisäpuolella on pieni 20-sivuinen vihkonen ja kannen sisäpuolella seikkailussa tarvittavat kartat. Miehen aikaisempaan seikkailutuotantoon verrattuna ulkoasu on huomattavan tyylikäs ja taitto erityisen selkeä. Pelissä syvennetään Raggin Duvan'Ku mytologiaa joka tuo mieleeni että näkisin mielelläni yhtä kauniisti ja tyylikkäästi tehdyn uusintapainoksen Raggin modernista klassikosta Death Frost Doom. Kartat ovat selkeitä ja ristiriitaisesti steriilin oloinen mutta veripalttua tarjoileva kuvitus toimii esittäessään kauheuksia. Tämä seikkailu muuten on ansainnut Raggin sen takakanteen pistämän K18-lätkän, vaikka kyseessä olisi vain mainoskikka niin se myös on totta, ei tämä ole nuoremmille ja hyvä lukija älä vedä tätä seikkailua siis kentti- ja puolituisosastolle.

Esipuheessaan Raggi kirjoittaa rakkaudesta ja oman elämänsä myrskyisistä vaiheista, tämä vaikuttaa hieman siihen miten seikkailua tarkastelee kokonaisuutena. Hieman samaan tapaan kuin jos olet katsonut Dario tai Asia Argenton haastatteluja ei heidän elokuviaan voi katsoa ihan samoin silmin kuin aiemmin. Tarkemmin kun mietin tässä on jotain samaa kuin äärimmäisen raaoissa Italialaisissa Giallo filmeissä, sitä samaa vinksahtanutta ja perverssiä otetta. Elokuvavertauksia jatkaakseni Raggi tosin on lähempänä Fulcia kuin Argentoa, eli siis ehkä enemmän läträyksen puolella kuin vaikkapa esteetikko D. Argento.

Seikkailu sijoittuu Lontoon laitamille vuonna 1625, historiallisen miljöön käyttämisestä huolimatta seikkailussa on pikkunäppäriä viittauksia miehen aikaisempiin seikkailuihin. Nuo viittaukset eivät sinänsä haittaa ja osoittavat asenteellaan että kyseessä on kuitenkin ihan oikeasti pelattavaksi tehty seikkailu eikä minkään mahtipontisen maestron roolipelitaideteos.

Koko homman idea on pähkinänkuoressa se että seikkailijat ovat rikollista alaluokkaa ja paikallinen äärimmäisen äveriäs siirtomaatavaran kauppias ei ole näkynyt konttorillaan ja hänen kartanonsa on pimeänä. Jotain lienee tapahtunut ja ennen kuin viranomaiset ehtivät tutkia olisi tuotteliaan asuntomurron paikka. Perinteisillä linjoilla liikkeelle lähtevä aloitus jossa ei mielestäni ole mitään vikaa.

Paikan päällä kaikki onkin kaikki sitten mennyt urakalla päin helvettiä, Clive Barkerin kenobiittien kolttoset tulevat mystisiä artifakteja myöten mieleen siitä mitä kauppiaalle perheineen on tehty ja Cronenbergiläinen kehon turmeluun pohjaava kauhu vedetään tappiin. Vastenmielisyyksiä viljellään runsain mitoin ja voi olla että monelle ne eivät vain toimi. En tarkoita järkkymistä sisällöstä vaan sitä että kokonaisuus voi vaikuttaa mauttomalta. Koska kyseessä on kauhuseikkailu paras tapa selviytyä voi jossain vaiheessa olla se että ottaa jalat alleen koska mitään pakotetta sankarointiin ei ole. Haastetaso on sellainen että suora toiminta ei vain ole kannattavaa.

Enempää ei seikkailusta voi sanoa sitä pelaamatta joskin muutaman huomion voisin vielä jakaa. En pidä seikkailussa tiettyjen olentojen sijoittelusta satunnaisesti koska tuo satunnaisuus ei tuo mielestäni seikkailuun mitään, edes uudelleenpelattavuuden kannalta koska kun tämä on kerran rutistettu läpi se on sitten siinä. Oudoksun erästä seikkailussa mahdollisesti vastaantulevassa kohtaamisessa olevaa omituista hämyteologista filosofointia syntymättömyydestä ja kohdun rauhasta, en ole moisia pohdiskelevaa sorttia joten se menee lujaa ohi, mutta kuuluu se silti sinne. Pidän erittäin paljon seikkailun alussa olevasta pelinjohtajan ohjeistuksesta miten vetää seikkailua niin että kauhutunnelma olisi huipussaan, kuvatun kaltaisella naama peruslukemilla vedetyllä linjalla uskoisinkin homman toimivan.

Hankkimisen arvoinen seikkailu sanoisin.

Aarteiden äärellä

Tänään posti kantoi kotiini järkyttävän kokoisen laatikon tavaraa, roolipelien laatikkosettejä ja vinon pinon hyvää luettavaa vanhojen pokkarien muodossa.
Kyseessä oli voittoni Jeffin peliblogin kuvituskilvasta ja en voi kuin hämmästellä mitenpäin tätä tavarapaljoutta edes lähtee tutkimaan.

Kilvan tuloksista lisää täältä, täältä, täältä ja täältä lukemalla.

19 kolehtihaavia ojossa

James Raggi alkaa saavuttaa jo mainetta hullunrohkeista bisneksistään väkijoukkorahoituksen saralla, sunnuntaina hän pisti vielä aikaisempia hankkeitaan kunnianhimoisemman projektin liikkeelle. Eli 19 yksittäin väkijoukkojen turvin rahoitettua seikkailua LotFP fantasiaroolipelille. Tekijöissä on isoja nimiä ja tunnettuja persoonia mutta myös roolipelien saralla tuntemattomia ihme hiihtäjiä kuten kaiken maailman rokkitähtiä, blogaajia ja trolleja. Seikkailujen sisältö on markkinointilöpinöiden pohjalta suurimmalta osalta semmoista Warhammer-henkistä kauhufantasiaa tai semmoista mikä Lontoon kielellä menee "dark fantasy" karsinaan, joka ei valitettavasti voisi yhtä tai kahta poikkeusta lukuunottamatta vähempää kiinnostaa mutta joukossa on erittäin mielenkiintoisiakin juttuja kuten lentävä linnoitus, Hitchcockin Linnut leffan hengessä tehty seikkailu ja oudon kuvituksen mestarin Aeron Alfreyn luomus jossa seikkaillaan kirjaimellisesti pedon vatsassa.

Listaus kaikista seikkailuista löytyy täältä. Koska tuo LotFP on ehostettu ja modernisoitu versio 80-luvun D&D:stä ovat seikkailut todennäköisesti erittäin helposti käytettävissä missä tahansa D&D-tyylisessä systeemissä. Mukana on myös aika monta kotimaista seikkailunkirjoittajaa joka saattaa olla huomionarvoista myös muillekin kuin niille jotka ostavat ruokakaupastakin vain avainlippu-tuotteita.

Jeffin taidefiasko

Jeffin peliblogissa on meneillään sangen mielenkiintoinen kilpailu. Moni varmaan tietää että olen aina ihastellut Jeff Rientsin asennetta jota tämäkin kilpa on täynnä.

Kilvassa siis "ehostetaan" porukalla LotFP:in Grindhouse editiota joka on kerännyt mainetta äärimmilleen viedyllä kuvituksellaan. Pahamaineinen LotFP: Grindhouse on tyylillisesti kuvitukseltaan hevilevyjen kansitaiteen rujoimmasta päästä. Mainitakoon että se alkuperäinen kuvitus on kyllä rujoudesta huolimatta teknisesti taitavimpia kokonaisuuksia mitä olen roolipelikirjoissa nähnyt. Kilpailussa on käsittääkseni tarkoitus tuupata tilalle jotain päinvastaista eli höpsömpää ja hauskempaa täysien amatöörien toimesta.

The Lamentations of the Reskinned Princess Art Fiasco Contest!

Katsauksen arvoinen projekti

James Raggin Lamentations of the Flame Princess roolipelistä on mitä ilmeisimmin tulossa kovakantinen versio. Tämä on hyvä uutinen koska laatikkosettien, varsinkin Grindhouse version sääntökirjat ovat mielestäni turhan heikkoa tekoa. Ei sellaista joka hajoaa käsiin kuten peliporukkani vanhat irtolehdiksi muuttuneet Ars Magica kirjat vaan semmoista joka on nuhjuuntuneessa kunnossa, selkämys irvistellen ja kannet hapsottaen varsin pian. Toisaalta käyttötavaraahan roolipelikirjatkin ovat toistelen itselleni usein.

LotFP Hardcover

Väkijoukoille heitetty rahoitus sisältää nostettuun summaan pohjaavia tavoitteisiin sidottuja lisukkeita, luulen näiden olevan projektin suurin houkutus koska lisukkeet ovat sangen arvovaltaisilta isoilta nimiltä. Tässä projektissa ei taida olla kyse siitä onko sääntökirjan kannet kovaa pahvia vai ei vaan juuri noista lisärahoituksen tavoitteista.

Jokainen on nimeltään ja saavutuksiltaan tuttu mutta muutama pistää erityisesti silmään. Graeme Davis on monelle tuntematon nimi mutta hänen erinomainen työnsä WHFRP:n parissa sopii kuin nakutettu LotFP:in henkimään miljööseen.
Frank Mentzerin pitäisi olla viimeistään viime Ropeconin jäljiltä jokaiselle tuttu nimi, jos ei googlatkaa nyt heti. Mentzer on siis se mies joka sai monen nuoren silmät kyyneliin Punaboksin esittelyseikkailulla jossa papitar Aleena murhattiin pelkurillisen velho Barglen toimesta.
Jukka Särkijärvi on kotimaisen roolipeliskenen osaavimpia puuhamiehiä jonka epäitsekäs raataminen on todennäköisesti poissa valitettavan monen tutkalta mutta hän on myös kunnostautunut sangen pystyvänä kirjoittajana.
Ellen ole erehtynyt henkilöstä Juhani Seppälä on asiansa erittäin hyvin osaava pelikaupan pitäjä, ainoa moisen puljun pyörittäjä joka on saanut erään ystäväni "Lassi suosittaa" maininnan, tiettävästi saman suosituksen on saanut vain levykauppa Spinefarmin enigmaattinen "Iggy" nimellä tunnettu myyjä 90-luvulla.

Merkittävin seikka tuossa projektissa on erään kahden suomalaisen roolipelivaikuttajan läsnäolo ja Perk-listassa näkyvät Pelaajan Vaihtoehto ja Tuomari-ryhmän paketti. Toivon todella että kyseessä on käännös eikä esimerkiksi vain lähetys jossa on pienemmät postikulut koska Raggi operoi puljuaan täältä pohjolasta käsin tms. Listauksen kohdissa joissa on kahta kieltä sekaisin en itse valitettavasti ota selvää mitä niillä ajetaan takaa. Molempien kotimaisten osallistujien kanssa olen puhunut hyvänpäivän keskusteluja kauniin sään sijaan suomenkielisestä LotFP:sta, toinen tyypeistä muuten puhuu ja kirjoittaa kieltä kuin Albionin saarten alkuperäisasukas. On todennäköistä että suomennos on vain turhaa toiveikasta haihattelua osaltani ja en todellakaan halua että kukaan saa päähänsä että olisin väittänyt sellaisen olevan tulossa mistään.

PÄIVITYS: Kyse mitä ilmeisimmin on juuri siitä että Suomessa asuvat saavat halvan postimaksun vuoksi enemmän sisältöä.

Itse olen myös miettinyt suomentamisprojekteja mutta kielitaitoni ei oikeasti ole paras mahdollinen, ja amatööritasolla säätäminen ei kiinnosta koska siitä on eräs varoittava esimerkki. Vieläkin useita vuosikymmeniä myöhemmin Jari Paunan Punaboksin käännös on hyvin yleinen ilkeämielisen pilkan kohde suomalaisessa skenessä ja vaikka mies olisi vaikka mitä hyvin harva vaivautuu miettimään että hän teki työn täysin vailla kunnon koulutusta ja ilman mitään vakiintuneita roolipeleihin liittyviä käännöksiä termeistä ja vieläpä pelistä jossa sääntöjen kieli on hyvin hankalaa ja sama sana "level" voi tarkoittaa luolaholvin kerrosta, hahmon kokemustasoa tai loitsun voimakkuutta. Itse kypsyin änkyräksi 90-luvun skenen ilmapiirissä jossa oli jopa peliporukoita joiden mielestä vaikkapa lyhyt miekan käyttäminen puheessa oli jotain saatanan tyhmää ja "lyön sitä short swordilla" oli coolia, kun taas silloinen omasta mielestäni hieno porukkani jossa puhuttiin miekoista, luolaholveista ja örkeistä oli statukseltaan jossain toivottoman ja ankean välimaastossa. Nykyään meno on erilaista mutta joiltain osin vielä paljon pahempaa.

Olen kironnut näitä väkijoukkorahoitteisia projekteja kun niitä ponnahtaa joka paikasta nykyään, koska moni niistä on ihan saamarin hyvä ja en ole siirtynyt luottokorttiaikaan, Visa Electron ei kelpaa melkein missään ja tuskailen yhä mikä helvetti on PayPal, ei mikään liikelaitos ole kamuni ja pitäisi vielä jonnekin ulkomaille (saakeli!) rahaa lähettää. Tälläisen tarjonnan aikana on vaikea olla käteistä käyttävä fossiili.

Louhikäärme

Tämän blogin nimi on luova käännös erään pelin nimestä ja lohikäärmeen sijaan olen käyttänyt vanhempaa kirjoitusasua louhikäärme. Sanan lohikäärme alkuperästä on monia versioita mutta yhdessä niistä myyttisen olennon kerrotaan majailleen louhikoissa ja tätä tulkintaa hyödyntäen olen miettinyt seuraavan hirviön muutamaan peliin. Kyseessä on siis tämän blogin nimikkohirviöksi päässyt louhikäärme eikä mikään tavallinen lohikäärme.

Louhikäärme eri sääntöjärjestelmillä

Jari Paunan aikanaan suomentama Frank Mentzerin Punaboksi D&D:

Louhikäärme 

Haarniskaluokka: 4 

Osumanopat: 6+6* 

Liikkuminen: 36m (12m) Lento: 45m (15m) 

Hyökkäykset: 2 kynnet/ 1 puraisu 

Vaurio: 1-4/1-4/2-12

 Ilmestymismäärä: 1 (1) 

Pelastusheitto: Taistelija 6 

Moraali: 10 

Aarretyyppi: H 

Ryhmittyminen: Kaaoottinen 

KOK-arvo: 650 

Louhikäärme: Louhikäärme on louhikoissa pesivä lisko jonka ruumis, kaula ja pitkä häntä ovat kuin käärmeen, sen pää kuin lohen, siivet kuin valtavat kalan evät ja kynnet kuin kotkan. Louhikäärme on ahne peto joka rakastaa kullan ja jalokivien keräämistä pesäänsä. Louhikäärme voi syöstä tulta kolme kertaa päivässä, tämä hengityshyökkäys tekee 3-24 pistettä vahinkoa, sen henkäys on kartionmuotoinen, suusta alkaessaan 1 metrin levyinen 24 metrin päähän ulottuva ja ääripäästään 9 metriä leveä 

Lamentations of the Flame Princess Weird Fantasy Role-Playing:

Crag Serpent (ARMOR: as chain + shield, HD 7, MOVE 150' [fly], 120' [walk], 2d6/bite, 1d4/two claws) is a lizard that nests in crags that has body, neck and long tail like a serpent, head of a salmon, wings like giant fish fins and claws like those of an eagle. Crag serpent is a greedy beast that loves to hoard gold and jewels to it's nest. Crag serpent can breathe fire three times a day causing 3d8 damage in a 80' long cone that starts 3' wide and is 30' at the end.

Dungeon Crawl Classics Role Playing Game Open Beta:

Crag serpent: Init +5; Atk bite +6 melee (dmg 2d6) or claws +4 melee (dmg 1d4) or breathe fire; AC 16; HD 6d8+6; MV 40’, fly 50’; Act 3d20; SP breathe fire 3/day; SV Fort +5, Ref +4, Will +6; AL CN; XP XXX. Crag serpent is a lizard that nests in crags that has body, neck and long tail like a serpent, head of a salmon, wings like giant fish fins and claws like those of an eagle. Crag serpent is a greedy beast that loves to hoard gold and jewels to it's nest. Crag serpent can breathe fire three times a day causing 3d8 damage in a 80' long cone that starts 3' wide and is 30' at the end (DC 15 Ref save for half).