sunnuntai 1. maaliskuuta 2015

Wittgensteinin suvun tuho

Peli jäi viime kerralla siihen kun sankarimme taistelevat kapinallisten tukemana Wittgensteinin linnan muurien sisäpuolella. Peli on muuttunut hyvin toiminnalliseksi, nopat kalahtelevat pöytään ja kuvailuissa käy miekkojen kalske. Pelaajahahmot saavat siinä määrin pieksentää että tarkistan pelin jälkeen että olenko vetänyt kaiken oikein. Hahmoilla ja EPH:illa on heidän aseenkäyttötaitonsa weapons skill suuruinen prosentuaalinen mahdollisuus osua vastustajaansa, vahinko heitetään 6-sivuisella nopalla ja tuloksella 6 on mahdollisuus ylimääräiseen vahinkoon. Olen tuloksella 6 hypännyt suoraan ylimääräiseen vahinkoon vaikka pitäisi heittää vahingon aiheuttajan weapon skill tai alle, tosin vain yksi varmistus jos käy niin hyvä tuuri että nopasta tulee vielä toinen kuutonen seuraa sitä kolmas nopan heitto ilman varmistuksia, sitä voi seurata kuutosella neljäs jne.

Hahmojen saapuessa viimeiselle linnanpihalle jää aikaa silmäillä paikan monia outouksia, hahmot mm. löytävät ja jättävät rauhaan kasvihuoneen täynnä ihmislintuhybridejä. Kaaoksen voimille pyhitetyssä temppelissä törmätään pilvessä kompuroivien kultistien lisäksi itse itseään soittaviin urkuihin. Sen lisäksi että urkujen ääni on kuurouttava osoittautuvat ne vaarallisiksi. Kaksi urheaa kapinajoukon jäsentä joutuu koskettimia näppäilevien lonkeroiden kaappaamiksi ja urkupilleihin survotuiksi.

Kartanoa tutkittaessa kohdataan vanha rouva Ingrid von Wittgenstein ja huone täynnä toinen toistaan kammottavampia katinroikaleita. Mutanttikissat tekevät seikkailijoista melkein selvää, jokaisella on kaksi hyökkäystä ja niitä 15 kappaletta. Taistelu on kovin mitä tähän mennessä on linnassa tullut vastaan. Huolella tassutetut seikkailijat jatkavat kuitenkin eteenpäin.

Monia johtolankojakin löydetään kuten kirje Margritte von Wittgensteinin veljeltä jossa kuvaillaan Middenheimin kaupungin monia iloja ja etuja maalaislinnaan verrattuna. Seikkailijoiden penkoessa yläkerrassa alkaa tapahtua. Pian ”Se elää, se elää!” kiljahdusten saattelemana alkaa kuulua raskaita askeleita ja miesten ruumiinosista kasaan ommeltu köriläs, Wittgensteinin hirviö laahustaa esiin. Olennon taustalla marssii päättäväisenä sen luoja Margritte von Wittgenstein, kalmankalpea ja valkeisiin pukeutunut loitsija.

Seikkailijat vetäytyvät apujoukkojensa kanssa pihalle Eldirin piiloutuessa kaaoksen ja hälyn keskellä taka-alalle. Pihalla hirviö voitetaan muutamalla onnekkaalla osumalla mutta Margritte on vaarallinen velho. Kaksi kapinallista loitsitaan kuoliaaksi sauvalla joka sytyttää heidät liekkeihin kuin heidät olisi valeltu palavalla öljyllä. Eldir käyttää kaaoksen ja metelin hyväkseen rynnäköimällä ja yllättämällä Margritten parilla hyvin suunnatulla iskulla jotka pudottavat hänet kahtena kappaleena maahan.

Linnaa siivotaan ja monia sen vieraita, joukossa jopa aatelisia otetaan vangiksi. Hahmot käyvät kuitenkin vielä yhden oudon episodin läpi, samaan aikaan kun keskellä linnanpihaa poltetaan epäjumalankuvaa he käyvät keskustelun ihmisen kokoisen torakan kanssa joka on esitellyt itsensä Ludwig von Wittgensteiniksi. Olento on ainakin omien sanojensa mukaan toista maata kuin muu perhe mutta tästä ei ole mitään varmuutta. Lyhyt keskustelu hänen kanssaan pikemminkin synnyttää lisää kysymyksiä kuin vastaa yhteenkään. Hänelle annetaan mahdollisuus heittäytyä miekkaan, antautua kyläläisten tuomittavaksi tai syöksyä alas kiviin. Wittgensteinin suvun päämies yrittää syöksyä miekkaan mutta ei pysty ja päätyy lopulta hyppäämään alas kuolemaansa.

Seikkailijamme järjestelevät hävityksen ja kauhun keskellä asioita kapinallisten johtajien kanssa. He lupaavat ottaa tuttuun Sigmarin pappiin yhteyttä joka on jo aikaisemmin puoltanut heitä eräissä asioissa. Jäähän tästä sellainen sotku että siihen vaaditaan noidanmetsästäjä asioita siivoomaan…

sunnuntai 15. helmikuuta 2015

Kreisibailausta Wittgensteineilla

Peli jäi viimeksi jännittävään operaatioon jossa seikkailijamme ovat liittoutuneet paikallisten kapinallisten kanssa valloittaakseen Wittgenstein linnan. Keisarikunnan hyvinvointi vaatii joskus jopa sen lakien suoraviivaista rikkomista. Tässä tapauksessa siis tarvitaan avointa kapinaa.

Keskimmäinen linnakkeen osa jossa on laskusillat molempiin suuntiin vallataan nopeasti. Sen yläkerrassa on muutama vartija laiminlyömässä velvollisuuksiaan ja heidät voitetaan nopalla ylläköllä. Hahmoista on tullut jo varsin hyviä mitä tulee nopeasti ovista puikkimiseen ja huoneiden tyhjentämiseen lähes pähkähullun tai laskelmoidun riskin turvin. Laskusillat tehdään toimintakyvyttömiksi, niitä ei ylös nosteta.

Seuraavan osion valtauksessa hahmot taistelevat luurankosotureita vastaan mutta tämäkin taistelu käydään niin nopeasti ja päättäväisesti että linnake ei ole vieläkään hälytystilassa. Heinäjalan tiedustelun jälkeen seuraavan pihan poikki edetään määrätietoisesti portille. Siellä oleva vartija paljastuu kammottavaksi mätäkasvoiseksi kaaoksen palvelijaksi ja pistetään nopeasti päätä lyhyemmäksi.

Sotilasoperaatio etenee kuin rasvattuna, Hans johdattaa kapinalliset portista sisään ja nyt alkaa varsinainen rähinä, sekasotku ja taistelu Wittgensteinin linnasta. Linna vartijat ja metsäveljet kohtaavat pihalla. Franz ja Eldir taistelevat jonkinlaista kammottavaa epäkuollutta landsknechtiä vastaan. Kaadettuaan epäkuolleen ritarin sama kaksikko lähtee myös paikalta pakenevan vartioston johtajan perään. Hänetkin surmataan mutta seuraavalla pihalla onkin kiitos hälyn tulossa vastaan ehta kolmikko kaaoksen palvelijoita,

Eldir ja Franz perääntyvät pääjoukkoon kun häränpäinen petomies, valtavan pitkä panssaroitu soturi ja teräviä saksia naksutteleva naarasdemoni seuraavat heitä. Seuraa lyhyt taistelu jossa Franz joutuu jonkin tyhmentävän lumouksen alle, moni ottaa vakavia ruhjeita ja viiltoja mutta puhdas joukkovoima tukee sankareitamme. Raaka nujakointi tulee vielä jatkumaan koska on aivan varmaa että Wittgensteinin linna ei ole vielä pistänyt pahintaan.

torstai 29. tammikuuta 2015

Manhattan 2010

Olen aivan hiljan saanut viimeisteltyä Jukka Hämäläisen kanssa Manhattan 2010 sääntölisäosan. Tämä opas on uusversio paljon vanhemmasta Manhattan 2000 nimellä kulkeneesta viritelmästä. Aikaisemmasta versiosta olen kirjottanut blogissani jonkin aikaa sitten täällä.

Tämä nyt julkaisemani versio on ollut myös viime vuonna kehitysvaiheessaan nähtävillä Siniset luolat & Valkeat lohikäärmeet ryhmässä ja haluan kiittää ryhmän jäseniä kommenteista ja nom de plume Hikinörttiä varhaisesssa vaiheessa suoritetusta yllyttämisestä.

Manhattan 2010 on siis lisäosa joka muutamalla varsin luovalla sääntömuokkauksella muuttaa maailman suosituimman fantasiaroolipelin suomennetun laitoksen synkkää lähitulevaisuutta käsitteleväksi.
Varsin vähäisellä vaivalla luolastojen koluaminen vaihtuu urbaanin ympäristön selviytymiskamppailuksi Jatimatic kourassa. Eli jos osaat pelata sitä toista peliä ei tämänkään kanssa tule ongelmia.

Manhattanin vankilasaaren dystopia sääntöineen on restauroitu siltä pohjalta mitä Jukka ja minä muistamme siitä kaikkine VHS-ajan viihteen innoittamine omituisuuksineen. Kaikki neronleimaukset ja typeryydet ovat mahdollisimman pitkälle niiden vähän päälle 10-vuotiaiden natiaisten jotka alkuperäistä laativat joskus 80- ja 90-luvun taitteessa. Kaikki tosin on rakennettu uudelleen tyhjästä joten etuna on se että teksti on peräti ymmärrettävää.

Hintaa tällä tuotoksella on 6,40 euroa joka sisältää kotimaan postimaksut (1,20€ +0,20€ kirjekuori). Lähetä postiosoitteesi sähköpostiini mustonen piste jonas miukumauku gmail piste com niin lähetän sinulle tilitiedot jonne maksaa ja kun näen maksun tilillä niin lähetän Manhattan 2010 vihkosen antamaasi osoitteeseen. Laita sähköpostin otsikkoon Manhattan 2010 niin huomaan heti että on tärkeästä viestistä kyse.

Tähän myyntiin liittyy tärkeä tavoite eli saada näihin vihkosiin upotetut rahat takaisin, eli siis kaikki kustannukset työtä lukuun ottamatta. Kustannukset tulevat katetuksi 13 kappaleen myynnillä jonka jälkeen Manhattan 2010 on tarkoitus laittaa elektronisessa muodossa saataville täysin ilmaisena. Eli ostamalla tämän arkaaisen sääntölisäosan annat sen omalla osallasi myös muidenkin ulottuville, palkkana vaivasta sinulle tosin jää painettu kappale.

keskiviikko 21. tammikuuta 2015

Pelinjohtajan kaasu

Olen kiinnittänyt vähemmän huomiota roolipelaamisen teoreettiseen puoleen ja päätin korjata asian. Tutkailemalla monia manuskriptejä ja lähteitä törmäsi merkilliseen ja usein toistuvaan ilmiöön. Pelinjohtaja luo pelatessa jonkinlaista usvaa tai kaasua johon hän heijastaa kuvailemansa asiat pelaajien nähtäväksi jollain hämmästyttävällä projektiokyvyllä. Mistä tämä kaasu tulee ja miten kuvat heijastetaan siihen? Onko tämä opittu taito, laitteiden käyttöä, erikoisruokavalion seurausta vai yhdistelmiä kaikkia? Itse en ole koskaan oppinut tätä jujua tai lukenut opastusta siihen. Ilmeisesti kyse on jostain sellaisesta itsestäänselvästä ihan aloittelijan jutusta kuin se että noppia heitellään, hahmolomakkeelle kirjoitetaan ylös asioita eikä yritetä muistaa niitä ulkoa tms.

Esimerkiksi ilmiöstä käy vaikka seuraava kuva D&D Rules Cyclopedia kirjasta:



Ilmiöön viitattiin aivan hiljan mm. eräässä James Raggin joukkorahoituskampanjassa:



Myrskyn sankarit olettaa että lapsetkin osaavat kaasun tupruttamisen ja kuvien heijastelun:



Pyydän lukijoita lisäämään kommentteihin omia havaintojansa PJ-kaasusta ja kuvaprojisoinnista. Arvostan tietenkin suuresti jos pelinjohtajat jotka osaavat tämän ihan ilmeisesti roolipelaajan perustaitoihin kuuluvan tekniikan kuvailevat hieman sitä.

tiistai 20. tammikuuta 2015

Caldwellin linnoituksesta II

Caldwellin linnoitus on seikkailu jonka hyviksi puoliksi moni on maininnut lähinnä sen lyhykäisyyden. Seikkailu on oikeastaan sellainen että melkein kuka tahansa kirjoittaisi paremman. Nyt on käynyt niin sillä Google+:n Siniset luolat & Valkeat lohikäärmeet ryhmässä on mietitty seikailua uusiksi useamman ihmisen toimesta. Pontena tähän uudelleensuunnittelu-urakkaan on toiminut kilpailu siitä kuka hoitaa homman kaikkein parhaiten ja mylvivät väkijoukot pääsevät valitsemaan voittajan.

Erilaiset linnoitukset löytää täältä.

Äänestämään pääsee Pelilaudalla.

maanantai 19. tammikuuta 2015

Wanhoja esittelyseikkailuja

Wizards of the Coastin sivulla oli aikanaan artikkeli joka viittasi vanhoihin luolastoseikkailuihin. Fiksusti he eivät olettaneet asiakaskuntansa omistavan useita settejä vuosikymmenien takaa vaan tarjosivat ne ilmaisena latauksena. Artikkeli itse on poissa ja en sitä löytänyt edes Internet archivesta ja en edes muista mikä sen ideakaan oli. Seikkailut kuitenkin ovat yhä ladattavissa ja tarjoavat jännän katsauksen 70- ja 80-luvun pelisuunnitteluun. Frank Mentzerin seikkailu on muuten sama mikä oli suomenkielisessä laitoksessa Dungeons & Dragonsia.

John E. Holmesin Dungeons & Dragons Basic Set esittelyseikkailu

Frank Mentzerin Dungeons & Dragons Basic Set esittelyseikkailu

keskiviikko 14. tammikuuta 2015

Ansoja, ansoja ja vielä lisää ansoja

Muistan 90-luvulla lehteilleeni jo silloin vanhan oloisia Grimtooth's Traps opaskirjoja Fantasiapeleissä ja täytyy sanoa että olin lähinnä häkeltynyt. Oppaisiin kootut Warner Bros piirrettyjen Kelju K. Kojootista muistuttavat ansat olivat hillittömiä ja kaikin tavoin ylilyöviä. Järkyttävän omituisissa viritelmissä oli kuitenkin jotain kiehtovaa ja olen vastaavia nähnyt vain pelaajahahmojen mahdollisimman tehokkaaseen tuhoamiseen suunnitellussa luolastoseikkailussa Tomb of Horrors. Esimerkkejä ansoista löytyy täältä.

Nyt Grimtooth's Traps ansakirjat ovat joukkorahoituskampanjassa jossa ne kaikki on tarkoitus koota yhdeksi isoksi kirjaksi. Yli 500 ansaa sisältävä järkäle on houkutteleva pelkän massiivisuuden ja ylettömyyden vuoksi. Opus alkaisi varmasti itse oikeuttamaan paikkaansa koska eihän moista voisi jättää vain hyllyyn pölyä keräämään, mutta en tiedä mitä luolastojen komppaamiselle pitkäkestoisena viihteenä kävisi jos joka toinen tai vaikka kolmas huone olisikin tarpeettoman monimutkainen kuolemanloukku.

Grimtooth's Ultimate Traps Collection