maanantai 24. elokuuta 2015

SLVLzine #1

Suomen OSR-yhteisö Siniset luolat & Valkeat lohikäärmeet on tuottanut ensimmäisen numeron omaa lehteä.



SLVLzine #1 - ilmainen OSR-lehti.

Lehti sisältää Kylmän kaivon linnoitus -seikkailun, poliittista taustaa sille, yllättävän jatkon jos sattuu sinne päätymään, seikkailuun liittymättömän satunnaistehtäväluojan sekä lyhyen artikkelin huoneiden numeroimisesta luolastokartalla.

Lehti PDF-muodossa

Seikkailun kartta

Painettu versio on vielä harkinnassa ja työn alla. Ilmoittamalla ryhmässä kiinnostuksesta saamme lisämotivaatiota sen tuottamiseen.

Toinen numero tulee sisältämään gontsoa avaruusfantasiaa. Jos sopivaa pelisisältöä löytyy ja haluat sitä julkaista, niin katso ohjeita Mekanismista.

torstai 20. elokuuta 2015

Vaskikirjat

Laadukkaalla spekulatiivisella fiktiolla ja roolipeleillä on yhteys, jo muinaiset Wisconsonilaiset kuten Gygax tiesivät sen laatiessaan Dungeons & Dragons roolipelin perään Liite N nimellä tunnetun listauksen suositeltavasta lukemistosta. Suomessa on yksi erityisen ansioitunut pienkustantamo joka on omistautunut genrekirjallisuuden julkaisemiseen eli siis fantasian, kauhun, scifin ja miekan & magian. Olen kirjoittanut aikanaan Vaskikirjat kustantamosta ja sen julkaisuista edellisessä blogissani, kaikki pelkkää hyvää.

Kaikille lienee selvää että roolipelit ammentavat merkittävän osan inspiraatioitaan olemassaolevasta populaarikulttuurista, eli muiden hyvistä ideoista. Tämän takia on ilmeistä miksi hyviä pienkustantamoita tarvitaan. Olen sosiaalisessa mediassa seurannut Vaskikirjojen päivityksiä ja ilmeisesti heidän viimeisin julkaisunsa Glen Cookin Musta komppania vaikka onkin kehuttu kaikissa lehtien arvosteluissa ei myy juuri yhtään. Tietäen kotimaisten roolipelaajien mieltymykset synkkään ja realismihakuiseen fantasiaan tämän luulisi myyvän kuumille kiville pelkästään heillekin. Ilmeisesti Musta komppania ei silti marssi yhtään minnekään.



Pistäkää kirjan hankkiminen edes harkintaan:
Vaskikirjat

sunnuntai 16. elokuuta 2015

Parasta juuri nyt



Tällä hetkellä kaikkein hauskin ja eniten pelattavaa materiaalia vähäiseen sivumääräänsä nähden toimittava opus on Hill Cantons Compendium II. Olen maininnut Chris Kutalikin Mäkikantonit aikaisemmin blogissani ja silloinkin aivan innoissani. Toisin kuin Slumbering Ursine Dunes ei Hill Cantons Compendium ole seikkailu vaan sivumäärältään vaatimaton pikkujätti täynnä uusia hahmoluokkia ja vaihtoehtoisia sääntöjä Labyrinth Lordin tai Punaboksi D&D:n kaltaisille peleille.

Uusia hahmoluokkia esitellään peräti yhdeksän. Mäkikantonien hahmoluokat ovat suurimmalta osin variaatioita jo tutuksi tulleista kuten esim. villit kääpiöt tai housuttomat barbaarit mutta ne ovat erittäin omintakeisia kuten nimistäkin voi päätellä. Omat suosikkinini ovat kaaosmunkit jotka ovat takatukkaisia 80-luvun ninja- ja karatemyllyttäjiä, robokääpiöt jotka muistuttavat miellyttävällä tavalla Gloranthasta ja sotakarhut jotka vaikuttavat kaikin tavoin tavallisilta karhuilta mitä nyt vain ovat obsessoituneita varsiaseista ja palkkasoturin seikkailevasta elämäntavasta.

Mittavin sääntölisäosa on kahdeksan sivun mittainen taulukkokimara jonka avulla heitellään hahmolle hänen taustansa, ominaisuutensa ja varusteensa. Hahmo on menneiden sattumusten summa ja muutakin kuin hahmoluokka, joukko ominaisuuksia ja varusteita vaikka nämäkin tarpeelliset tiedot kokonaisuus tuotattaa. Taulukkoklusteri luo tarinan johon varsinainen peli on siis ikään kuin jatkoa. Pienin sääntölisäys jonka Compendium toimittaa on elegantti ratkaisu ominaisuuksien koettelemiseen ilman + tai - muuttujia. Kutalikin järjestelyssä vaikustason myötä kasvaa heitettyjen noppien määrä, isommalla kouralla noppia kuten vaikka 5n6 on vaikeampi heittää ominaisuuden alle kuin pienellä esim. 3n6, eikä ylenmääräistä laskemista tarvita.

Hill Cantons Compendium II edustaa OSR-piirien tuotannoista tällä hetkellä sen kaikkein terävintä kärkeä ja suosittelen sitä varauksetta.

Hill Cantons Compendium II

tiistai 14. heinäkuuta 2015

Expanded Petty Gods Compendium

Viisi vuotta on pitkä aika, melkein niin monta vuotta sitten Grognardiassa eli aikanaan nimekkäimmässä vanhan koulukunnan OSR-pelaamisen blogissa esitettiin kutsu osallistua yhteisölliseen projektiin. Kyseessä oli Planet Algol blogista alulle lähtenyt idea uusversiosta Judges Guildin The Unknown Gods opuksesta. Tavoitteena oli tuottaa kirja joka olisi täynnä kaikenlaisia omituisia vähäisempiä jumaluuksia ja paikanhenkiä.

Monia vuosia tuuliajolla ollutta projektia ovat luotsanneet vuorollaan mm. Greg Gorgonmilk ja Richard LeBlanc. Kyseessä on valtavan määrän kirjoittajia ja kuvittajia yhteen kerännyt projekti jonka koordinoimisesta vielä iso kiitos Gregille ja Richardille. Osallistuin itsekin tähän projektiin omalla vaatimattomalla panoksellani.

Nyt kun painettu kovakantinen versio kirjaa lepää pöydälläni olen tutustunut sen sisältöön tarkemmin. Kirjassa annetaan tiedot ja peliominaisuudet yli 300:lle vähäisemmälle jumalolennolle kuten esimerkiksi kolmijalkaisten sammakoiden jumalalle, selittämättömien hajujen ja tuoksujen jumaluudelle tai rautaisannosten pilaantumisen jumalattarelle. Massiivisen jumalosion jälkeen esitellään vähäisemmän mittakaavan listaus jumalten palvelijoita. Palvelijat ovat perinteisempi hirviölistaus joskin olennoista löytyy kaikkea tavanomaisen ja korkealentoisen välillä, aina hyvin isoista hyeenoista avaruuden kyborgitappajiin. Palvelijaolentoja seuraa listaus erilaisia kultteja, lista maagisia esineitä ja listaus loitsuja. Loppuosan liitteissä löytyy outojen ruokalajien lisäksi myös M.A.R. Barkerin kuuluisa essee Create a Religion in your Spare Time for Fun and Profit.

Petty Godsin suurin hyöty on se että se tuo panteistiseen D&D-tyyppiseen maailmaan pienen ripauksen lisäää uskottavuutta,käy järkeen että maailmasta löytyy jumaluuksia vetojuhdille, pilaantuneelle sadolle tai raskaudelle. Maailma vaikuttaa eläväisemmältä kun sen monijumalaisen järjestelmään uskovilla on henkiolentoja vähän joka asialle. Hirviölistaus jumalten palvelijoista sisältää ihan kaikenlaisia otuksia joista useimpia on helppo sijoittaa rauniotemppeleihin tai vastaaviin seikkailulokaaleihin, mutta ei ainoastaan niihin. Maagisissa esineissä on joitakin sangen oivaltavia ja käyttökelpoisia vaikka muut listaukset kuten loitsut eivät hirveästi säväyttäneet. Kultit eivät myöskään vaikuttaneet ihan hirveän mielenkiintoisilta nähden siihen vaivaan että ne punoisi osaksi kampanjamaailmaansa.

Itse käytän tätä kirjaa varmasti osana ASE-kampanjaa jos ja kun siihen joskus palaan. Tuon kampanjamaailman jumalat ovat kirjaimellisesti satelliittikanavia niin Petty Gods tulee olemaan sen lisänä kuin HBO-kanavapaketti.

Petty Gods - ilmainen PDF

Petty Gods - kovakantinen kirja pelkillä paino- ja postikuluilla

Petty Gods - pehmeäkantinen kirja pelkillä paino- ja postikuluilla



tiistai 23. kesäkuuta 2015

Luther Arkwright roolipelinä jälleen

Bryan Talbot on yksi suosikkejani mitä sarjakuvantekijöihin tulee, hänen sarjakuvansa Luther Arkwright taas on suosikkejani hänen hyvin laajasta tuotannostaan. Suomeksikin käännetty Luther Arkwrightin seikkailut on kiistaton klassikko. Vaikka voin vain arvailla kuinka kuluneelta ilmaisu kuulostaa niin silti on pakko sanoa että kyseessä on suositeltavaa luettavaa jokaiselle hyvästä sarjakuvasta pitävälle. Luther Arkwrightissä itseeni on iskenyt sen tietty brittiläisyys, punk-henkisyys ja Michael Moorcockin teoksista muistuttava multiversumi. Kaikista Moorcockin teoksista useille varmasti lähes tuntematon Rituals of Infinity tulee erityisesti mieleen Talbotin teoksesta. Ensimmäisessä kirjassa Arkwright on salainen agentti joka valvoo useita erilaisia vaihtoehtoisia todellisuuksia entrooppien nimellä kulkevan pahantahtoisen tahon juonilta.

Kyseessä on siis äärimmäisen hyvin roolipeliksi taipuva maailma, sarjakuvan asetelmalla saa helposti aikaan mielenkiintoisia ja eksoottisia ympäristöjä sekä konflikteja Arkwrightin kaltaisten agenttien ja entrooppien välille. Vaatimattoman PDF-muodossa julkaistun ennakkovilkaisun perusteella systeeminä olisi Runequest, ei välttämättä ollenkaan huono vaihtoehto.

Ennakko PDF

Roolipelin julkaisijan tietoja pelistä löytyy tästä klikkaamalla ja alas selaamalla.

tiistai 9. kesäkuuta 2015

Zombicide: Black Plague

Olen kirjoittanut aikaisemminkin blogissani Zombicidesta. Kyseessä on siis erittäin viihdyttävä lautapeli jota olen pelannut todella paljon. Vertasin peliä jo aikaisemmin lapsuusaikojen suosikkipeliin Heroquestiin, nyt on tekeillä versio pelistä jonka kohdalle vertaus on osuvampi. Zombiciden takana oleva Guillotine Games on pistänyt rahankeruukampanjan pystyyn keskiaikaiseen fantasiamaailmaan sijoittuvasta zombintappopelistä. Peli näyttäisi olevan siis tasan sitä samaa kuin Zombicide mutta miekoilla ja loitsuilla. Zombicide: Black Plague vaikuttaa ennakkotietojen varassa kevyeltä ja hauskalta peliltä.

Tämä kampanja uudesta Zombicidesta ei ole kuitenkaan ihan ongelmaton, itselleni nousi heti mieleen useampia epäilyksiä. Kickstarterin käyttäminen pelkkänä ennakkotilausten myyntikanavana on pikkaisen arveluttavaa koska firman luulisi olevan ihan varoissaan aikaisemmista miljoonia tienanneista kampanjoistaan. Peli itsessäänkin vaikuttaa ihan vakavissaan arvioituna vain Zombicidelta velhoilla ja haltioilla. Omistan itse jo version Zombicidea joten saman pelin hankkiminen hieman erilaisilla komponenteilla joissa lukee varsijousi vaikkapa haulikon sijaan vaikuttaa haaskaukselta, sellaiselle joka ei Zombicidea ennestään omista tämä voi olla harkitsemisen arvoinen. Pelin hintakin alkaa olla ongelmallinen, tiedän entuudestaan että Guillotine Gamesin pelit ovat hyviä, komponenteiltaan laadukkaita ja painavissa laatikoissa tuntee saaneensa vastinetta, mutta ainakin tämä peli on ihan vain törkyisen kallis.

Zombicide: Black Plague Kickstarter

lauantai 23. toukokuuta 2015

Ropecon 2015

Tänä vuonna Ropecon järjestettiin jo toukokuussa, syynä se että coni oli viimeistä kertaa Dipolissa ja paikkaan puskee remonttia ja tilojen käyttötarkoitus muuttuu. Otin osaa tapahtumaa heittäytyen hetken mielijohteesta mielenkiintoisiin asioihin mitä vain tulee vastaan sekä jonkin verran myös suunnitelmallisesti pitäen joitain ohjelmia kiintopisteinä. Hyvin paljon ajankäytöstäni kului myös ihmisten tapaamiseen ja hengailuun koska uusien ja vanhojen tuttavuuksien saralla on hyvä vaihtaa kuulumisia kasvotusten kun siihen kerran mahdollisuus tarjoutuu.

Edellisten conien virheistä oppineena poltin omaa energiaa säästöliekillä että riitti intoa ja osallistumiskykyä kaikkina kolmena päivänä. Eli selkokielellä jätin Keltsussa myöhään roikkumisen väliin jotta jaksaisin jokaisena päivänä osallistua. Olin vielä lauantaina iltapäivällä ihan kympillä menossa roikkumaan mm. Pelilaudan tapaamiseen mutta turnauskestävyys ei vain ole entisensä.


Perjantai
Tunnelmallisen sisäänpääsyjonon ja innostavan avajaisseremonian jälkeen kävin kuuntelemassa Mike Pohjolan puheen maailmanparantamisesta larppaamalla. Olen ilmaissut skeptisyyteni aihepiiristä aikaisemmin, olen siis itse uskonut että liveroolipelaaminen ei vain vaikuta mihinkään, tai ainakaan niillä tavoin mitä olen nähnyt esitettävän. Mike esitti toisen kohtaamansa epäilyn että energia ja tarmo joka uhrataan larppaamiseen olisi pois jostain ns. oikeasta työstä asioiden parantamiseksi. Eli monesta suunnasta tulevien epäilyksien johdosta ei hänen työsarkansa ainakaan helppo ole. Täytyy sanoa että konfrensseja ja keskustelutilaisuuksiakin kuitenkin järjestetään vaikka niissäkin ns. vain puhutaan asioista joten larppaamisella tiedottaminen ja tietoisuuden lisääminen ei kuulosta yhtään mahdottomalta.

Pohjolan Baltic Warriors aloittaa oman takapihan puhtaana pitämisen hyvin konkreettisella aiheella eli larpilla Itämerestä ja sen tilasta. Ilmeisesti larppeja järjestetään kansainvälisesti seitsemässä sijainnissa Itämeren ympärillä jossa aihe on meren tavoin monelle läheinen. Larpissa on myös viihteellinen, pelillinen ja osallistumaan haastava puolensa eli viikinkizombien nousu meren tummista syvyyksistä keskeyttämään "vakavan" kokouksen pidon. Tämä leikkisä ja hoksottimet eri asentoon vääntävä puolensa oli ehdottomasti varmaan isoin neronleimaus koska maatalous- tai teollisuuslobbarin tai ympäristöministeriön virkamiehen roolipelaaminen ei muutoin kyllä kauhean kiinnostavalta vaikuttaisi.

Lauantai
Pelasin päivällä Neanderthal-roolipeliä pelin kehittäjän ja yhden toisen pelaajan kanssa toista tuntia. Peli oli mielenkiintoinen, kannattaa ehdottomasti painaa se mieleen. Toisen pelaajan ollessa varmaan 25 vuotta minua nuorempi en voinut olla hämmästelemättä kuinka fiksuja nykyajan nörtinalut ovat.

Lauantain kohokohta oli ehdottomasti nörttikuoro Unreality, jo ennen esitystä jonot kiemurtelivat moninkertaisina lenkkeinä Dipolin sisällä. Häkellyttävintä oli kuulla Doctor Who televisiosarjan tunnari pelkästään ihmisäänillä esitettyinä, kuoron säestäessä itse itseään.

Toinen lauantain kohokohta mitä ohjelmaan tulee oli päästä pelaamaan Once Upon a Time tarinankerrontapeliä itsensä kunniavieras Michelle Nephewn kanssa. Hauskaa oli ja peliä tulee varmasti pelattua muulloinkin.

Sunnuntai
Esitys Kysy roolipelisuunnittelijoilta pelisuunnittelusta oli conin kovinta ydintä. Tilaisuudessa käytiin hirveästi kysymyksiä ja vastauksia läpi kaikesta mahdollisesta. Olen käynyt yksityiskohtia läpi foorumeilla missä toivon niiden tavoittaneen tekijät mutta sanon vain että kyseessä oli faktavyörytys kaikesta mahdollisesta liittyen siihen kun ideasta lähdetään työstämään valmista julkaisukelpoista peliä ja vielä siitä julkaisustakin. Tämä ohjelma oli aivan takuuvarmasti kullanarvoinen monelle jotka kamppailevat omien projektiensa kanssa. Kiitos!

Lähivuosina ilmestyvistä peleistä varmasti mielenkiintoisin roolipeli tulee olemaan Hyperstorm. On hyvin vaikea kuvata Msika Fredmanin kuvailemia konsepteja vertailematta sitä avaruusoopperan genren edustajiin mutta pelsitä tulee yhtä paljon mieleen TV-sarjat Farscape kuin Firefly. Miskalla on myös ymmärrys genrestä ja peli saattaa ehkä lunastaa ne odotukset mitä esimerkiksi Star Frontiers ja Traveller eivät aikanaan täyttäneet.

Ennen päättäjäisiä kuuntelin vielä Sami Koposen esityksen skeneaktivismista eli siitä kuinka jokainen voi kantaa kortensa kekoon. En tyrmää mitä hän esitti ollenkaan, vaativat vain mahdollisuuksia panostaa ihan välittömän lähipiirin ulkopuolelle.

Päättäjäisseremonia jätti päivän loputtua hyvin haikeaksi, vaikka siitä ei ole kulunut viikkoakaan niin uuden sijainnin eli Messukeskuksen mahdollisuuksista ja haasteista myllertää jo vilkas keskustelu sosiaalisessa mediassa. Eiköhän Ropecon lopulta valtaa Pasilankin omakseen.


Sekalaisia havaintoja:
-Nörttityttöjen turvasatama toimi todella hyvin rauhallisena levähdyspaikkana koko tapahtuman läpi.
-Jos haluat eroon vanhoista peleistä, larppirytkyistä, lautapeleistä yms. Ropeconin kirppistä kannattaa vakavissaan harkita.
-Nordicin omalaatuinen, ellen sanoisi jopa todella omituinen kauhupeli Tupilak kannattaa katsastaa jos mahdollista.
-Eräs tavoite tuli täyteen paljon aikaisemmin kuin olin ajatellut, kiitos Jukka Sorsan myyntityön ja Myrrysmiesten pöydästä vuokratun tontin.