tiistai 15. huhtikuuta 2014

Metal Gods of Ur-Hadad #1

Dungeon Crawl Classics roolipeli ja Goodman Games eivät ole tehneet minuun ihan parhainta vaikutusta mutta pelin ympärillä on fanien toimesta ilmestynyt jonkin verran sangen näppärääkin sisältöä. Uusi fanzine Metal Gods of Ur-Hadad on saanut ensimmäisen numeronsa ulos ja lupailee heviä menoa nupit kaakossa. Lehtisessä kuvaillaan hevilevyjen kansitaiteen ja sanoistusten innoittamaa fantasiamaailmaa jossa kaikki on äärimmäistä ja viety tappiin, maailma tuo tyyliltään hieman mieleen videopelin Brütal Legend. Fanzinen parikymmentä sivua ovat melkein täyttä asiaa, höttöinen maailmakuvaus historiikkeineen vie pari sivua ja nekin liikaa mutta oletettavasti se pohjustaa myöhemmin ilmestyviä numeroita. Itse asiapuoli koostuukin taulukoista jotka liittyvät kaupunkiseikkailuihin Ur-Hadadissa.

Kaikkein parhainta sisältöä on salamurhaajia arpova taulukko jolla saa aikaiseksi suhteellisen hörhöjä porukoita, pikemminkin hulluja kultteja ja ääriaineksia kuin mustiin pukeutuneita cooleja tappajia. Tuolle taulukolle näen helposti käyttöä muissa peleissä kuten vaikka Anomaalisen Maanalaisen Ympäristön kaltaisissa kampanjoissa. Vapaamuotoisesti taulukosta arpomalla saa myös tehtyä jos jonkinlaista korttelia joissa piisaa vaaroja, haasteita ja jengiväkivaltaa DCC RPG:n 0-tason karsintaseikkailuna käytettäväksi. Muu sisältö on hieman kiikun kaakun käytettävyyden, hyödyllisyyden ja kiinnostavuuden suhteen. Ur-Hadadin Metallijumaliin kannattaa ehdottomasti tutustua ihan siitä syystä että niin on mahdollista tehdä mitään maksamatta.



Lehden PDF-versio maksaa sen verran kun haluat antaa eli ei välttämättä mitään ja paperiversiokaan ei kauheasti kukkaroa verota, molemmat ostaneena voin todeta niiden olevan enemmän kuin tarpeeksi laadukkaita hintaansa nähden.

Metal Gods of Ur-Hadad Zine Issue #1 elektronisessa muodossa

Metal Gods of Ur-Hadad Zine Issue #1 painettuna


tiistai 8. huhtikuuta 2014

Wittgensteinien tiluksilla

Seikkailijamme rantautuvat muutaman kilometrin päähän linnasta, tarkoituksenaan hiipiä tarkastelemaan sen kummallisuuksia kenenkään havaitsematta mutta lyhyestä taivalluksesta tulee harvinaisen epämiellyttävä ja vaarallinen.

Taivallus metsässä on aavemaisten äänten ja kuvajaisten häiritsemää ja Hansilla on koko ajan epämiellyttävä tunne siitä että jotain on menossa pieleen. Lehdettämät puut ovat harsomaisen seitin verhoamia. Taivallettuaan vain tovin heillä on seuraaja. He päättävät silti taivaltaa kohti linnaa. Tahti kiihtyy oudon luonnottoman nopeasti etenevän sumun alkaessa kummuta metsän syvyyksistä.

Outo pitkänhuiskea hahmo joka näyttää ilmestyvän ja katoavan kuin taikuuden avittamana kärkkyy joukon kannoilla. Moinen käy sen verran heidän hermoilleen että asialle päätetään tehdä jotain. Eldir asettuu väijyyn muun seurueen jatkaessa matkaa. Kun joukko on edennyt vähän matkaa seuraa lyhyt taistelu varjostavan mutantin kanssa joka on melkein maksaa Eldirille hänen henkensä.

Linnaa kierretään sen sisältä kaikuu jostain syvyydestä musiikkia vaikka se näyttääkin lähes hylätyltä. Porteilla sentään on vartijoita. Seurue on ottanut jonkin aikaa sitten eräältä signaaliasemalta löytämänsä hyvin vanhan Wittgensteinin suvun jäsentä esittävän muotokuvan mukaansa. Nyt he esiintyvät kauppiaina ja ovat tarjoamassa sitä myyntiin. Sanavaihto vartijoiden kanssa ei tunnu johtuvan mihinkään muuhun kuin siihen että he alkavat ylimielisesti osoitella seuruetta varsijousilla. Moiset uhkaukset riittävät karkottamaan pääportilta mutta jo kivenheiton päässä suunnitelmia hiotaan linnaan kapuamisesta.

Seikkailijat suuntaavat Wittgensteinin kylään. Tautien ja epämuodostumien riivaamassa läävässä heitä tervehtii Tohtori Rosseaux ja hänen hekotteleva apurinsa Kurt. Tarkkasilmäinen Joakim huomaa että Rosseaux on itsekin paksun pakkelikerroksensa takana joko kupan, lepran, molempien tai jotain vielä pahempaa runtelema.

Päätös tehdään että asioita täytyy tutkia, ja seurue päättää yöpyä mutta ei kylässä. Hans ja Franz lainaavat venettä ja hakevat jokilaivan. Kylällä omituinen vanha ukko tulee Rosseauxin lähdettyä juttusille ja hänellä on muutama painava sana sanottavana arvon tohtorista ja hänen työstään. Vanha mies kähisee myös jotain epäselvää yhteydenotosta keskiyöllä.

torstai 27. maaliskuuta 2014

Sairas obsessio maailmanrakenteluun

Olen kirjoitellut tägin maailmanrakennus alle enemmän tai vähemmän sekavasti siitä labyrintistä jossa mieleni harhailee etsimässä aiheeseen littyvää punaista lankaa. En ole laatimassa materiaalia joka olisi liian hieno pelattavaksi vaan peliympäristöä jossa asiat saavat mennä pieleen, hienot juonikuviot tyrehtyä tai tulla ratkaistuksi alta aikayksikön. Aktiiviset roolipelikampanjat joita johdan pitävät myös mielen virkeänä sen suhteen että mikä on ero materiaalilla joka on laadittu peliin ja joka on tehty tarpeesta kehitellä kuvitteellisia maailmoja jonain kirjallisena pyrkimyksenä. Molemmat tarpeet voivat tietenkin yhdistyä mutta näen henkilökohtaisesti potentiaalisena hukkapolkuna sitä että pohdiskellaan sitä mikä on kaupungin hallinnollinen säde, kuinka paljon peltoja tarvitaan elättämään väestö tai mitä palveluita teknologian tasolla x voidaan olettaa kaupungin kokoa y tarjoavan. Tuollaiset tiedot eivät ole mikään rikka silmässä jos joku niillä luomuksiaan koristaa, ne vain ovat tietyn sorttisessa käytössä turhia.

Roolipelit ovat valheiden alkemiaa jossa mielikuvien luominen on kaikki kaikessa. Esimerkiksi jos kuvailen jossain yhteydessä vaikkapa patsaiden tuovan mieleen antiikin Kreikan niin päät täyttyvät valkoisena hohtavasta marmorista veistettynä täydellisen tyylitietoisesti vaikka olisin tarkoittanut törkyisen räikeästi maalattua pystiä jonka herättävät mielikuvat ovat eksotismin sävyttämiä, itämaisia ja välimerellisiä. Itse osallistuessani jonkun toisen peliin olisin varmasti vanhojen mielikuvien vanki vaikka tietäisinkin paremmin. Onneksi pelitilanteessa jossa jokaisella on intressi saada peli toimimaan kukaan ei kampita pelinjohtajan yrityksiä loihtia se toinen maailma näkyviin.

Tärkeämpää kuin mikään kuvitteellisen maailman historiankirjoitus on se että maailmasta syntyy oikea kuva. Ristin uuden kierroksen pohdintojani nimellä Mu ja maailma on suunnilleeen tämän ja tämän inspiroivan materiaalin näköinen. Tämä pudottaa kaiken pelissä esitetyn oikealle paikalleen.

Vaikka tavoitteeni on eksoottinen siivu miekka & magia tyylistä fantasiaa niin olen jo miettinyt alustavasti lähestymistapaa tutusta viitekehyksestä eli tutkimusmatkailusta. Pelaajat laativat hahmonsa kuin mihin tahansa tyypilliseen fantasiaroolipeliin. Tälläinen peli vaatii toki oikeita työkaluja ja esimerkiksi D&D 3.5, D&D 4.0, Pathfinder, 13th Age ja vastaavat eivät sovi kampanjan vetämiseen koska ne ovat kaikki naimisissa aivan liikaa sen kanssa että Dungeons & Dragons on oma genrensä, fantastinen on standardoitu niissä liian pitkälle. Kyse on vain oikean työkalun löytämisestä ei niinkään harhaluuloista ne olisivat lähelläkään mörppejä tai videopelejä tms. ja olen itse ihan niillä linjoilla että pelin kannalta on hyvä jos siihen voi hypätä liiemmin miettimättä sisälle. Kultainen keskitie tutun ja kiehtovan sekä vieraan välillä vain pitäisi löytää.

keskiviikko 26. maaliskuuta 2014

Inspiroivia kuvia

Selaillessani Io9-sivustoa törmäsin häkellyttävän inspiroivaan materiaaliin. Mike Mignolan konseptikuvat Disneyn animaatioon Atlantis ovat sellaisia jotka sopisivat suoraan jonkin miekka & magia tarinan sivuille. Elokuvasta itsestään en tiedä. Näiden kuvitusten tyyli on lähellä sitä millaisena itse näen Dungeons & Dragons pelin esittämän fantasian, silloin kun minä olen pelinjohtajana ja kampanja on taivutettu minun näkemysteni mukaiseksi. Olen ennenkin kirjoittanut kuvista jotka ovat pääni sisäisen vision kaltaisia ja suosittelen katsomaan myös erästä toista galleriaa johon olen aiemmin linkittänyt.

Mike Mignola's Otherworldly Concept Art For Disney's Atlantis










torstai 20. maaliskuuta 2014

Dark Dungeons

Jälleen kerran on ihmisten ilmoille päätymässä yksi humoristinen kuvaus roolipelaamisesta. Tämänkertainen pätkä pohjaa Jack T. Chickin kyseenalaiseen ja umpipöhköön traktaattiin joka ansaitseekin saada ivaa osakseen. En tiedä mikä mutta jokin näissä humoristisissa roolipelaamisen kuvauksissa vain tökkii ja jättää vaivaantuneeksi.




Lisätietoja elokuvasta löytyy täältä.

keskiviikko 19. maaliskuuta 2014

Huolellinen kirjanpito on kaikki kaikessa

Edellisen pelisession jäljiltä käydään läpi mikä on jokaisen hahmon haavoittuineisuuden tila ja kuinka pitkään heillä kestää toipua. Franz kuoppaa peikot ja kartanolta löytynyt puolituinen Heinäjalka rekrytoidaan laivakokiksi. Siegfried kuskataan Grissenwaldiin kirurgin vastaanotolle ja hän kokee lähes ihmeparantumisen, joskaan ei ilman leikkausta josta hänelle jää hiukseton kohta ohimolle jota koristaa pyöreä arpi.

Etelka Von Hertzenin kartanosta napattu omaisuus käydään läpi huolella viimeistä kuparista penniä myöten, irtonaisista koruista ja hopea-aterimista tehdään yksityiskohtainen luettelo ja arviointi. Jossain modernimmassa pelissä tämä olisi varmaan paikka todeta että hahmojen abstrakti varallisuuslukema on noussut mutta Warhammer on vuodelta miekka ja kivi ja silloin tällöin nyhertäminen on vain osa peliä. Otan kaikesta huolimatta muutamia oikopolkuja mitä tulee arvoesineiden arviointiin antamatta lukuja kuitenkaan suoraan ilman heittoja. Koska jos säätäminen on tuskastuttavaa niin samoin on se että kerää kokemuspisteitä vain sijoittaakseen ne taitoihin joiden käytön yli vain hypättäisiin.

Muutaman kerran tuodaan peräti kysymys esiin että eikö aikaa voisi hieman hypätä eteenpäin ja näin teemme, jokaista toipumispäivää ei käydä läpi, rajansa kaikella. Parin tunnin mittaisen pelisession "kirjanpitäjiä & inventaariota" jännityksettömässä maailmassa jälkeen matka jatkuu taas jokea pitkin.

Kevyessä lastissa laiva suuntaa kohti pohjoista. Kysymys esitetään ääneen että ehkä on jo aika käydä Wittgensteinin linnassa?

maanantai 10. maaliskuuta 2014

Yhden sivun luolaholvi

Jokavuotinen yhden sivun kokoisten luolaholvien suunnittelukilpailu on taas alkanut. Kisa on pistänyt menneinä vuosina minimalistisella linjallaan osallistujat koville ja tuloksina on ollut yleensä paljon mitä eriskummallisimpia asetelmia, kivettyneiden matojen sisällä luikertavia luolastoja, huoneistoja onttojen demonipatsaiden sisällä yms.

Osallistun itse kilpailuun ensimmäistä kertaa ja vieläpä kammottavien vaikeuksien kanssa. Tietokoneeni otti ja kuoli niinpä olen laatinut oman luolaholvini tärisevin käsin, vuotavalle kuulakärkikynällä valkealle kopiopaperiarkille ja skannannut sen työpaikallani. Kaikessa karuudessaan laitoin siis sellaista materiaalia jota normaalisti piilottelen pelinjohtajan suojan takana. Eli sanoisin että jos joku blogini lukijoista kilpailuun löytää ei hänellä ole ainakaan mitään pelättävää minun luomuksestani.

Robert E. Howardin vähän tunnettuun Cormac Mac Art tarinaan pohjaava luolaholvini on laadittu Warhammerin roolipelisäännöt mielessä joka vaikuttaa yhä enemmän ja enemmän sellaiselta peliltä johon pitäisi muokata miekka & magia genren mukaiset maailmasäännöt.

Kilpailusta löytyy tietoa seuraavalta sivulta:

One Page Dungeon Contest 2014