perjantai 12. syyskuuta 2014

Aciremaa saa taas painettuna

Haluan lyhyesti ilmoittaa että Risto "Nordic" Hiedan Aciremaa saa sangen pitkän tauon jälkeen taas paperisena versiona. Kyseessä on Lontoon kielelle käännetty versio jota olen myös ollut yhtenä osallisena saattamassa maailmaan. Peussan Markon blogista löytyvät linkit print on demand palveluun joista voi pelkästään sen vaatimilla painokustannuksilla tilata paperikappaleita. Lisäksi on tarjolla myös kaikki projektin käyttämät tiedostot niille oman tien kulkijoille jotka haluavat tehdä kirjasensa itse.


Acirema books now available from Lulu

Hienot wanhat kannet uudelle pelille

Roolipelien kuvituksessa on joitakin ikonisia taideteoksia, Larry Elmoren kansi Punaboksiin, David Trampierin kansikuva AD&D:n ensimmäiseen laitokseen ovat tunnettuja esimerkkejä jotka soittelevat monen sielun kieliä lupauksillaan vaaroista ja seikkailusta. Itselleni erityisen suuren vaikutuksen taiteena teki kotimaisen roolipelilehden Seikkailija eräs kansikuva. Tämä Petri Hiltusen työ uhkuu jonkin muinaisajan sankarrunoelman henkeä ja vaaran tuntua.



Teos on kummitellut päässäni ja mielestäni se sopisi hyvin vaikka jonkin pelin kanneksi. Erään Jeremy Deramin blogissa tuli vastaan vain tovi sitten lukemisen arvoinen juttu joka antoi itselleni kimmokkeen tehdä jotakin. Sen sisältämä ohjeistus kannattaa lukea äärimmäisen tarkkaan jos tämän kirjoittelun lopussa olevan kuvan lataa aikeissa tehdä sillä jotakin. Painotan sitä että fanien tekemät kyhäelmät on syytä pitää yksityisenä eikä alkaa leikkimään bisnesmiestä.

D&D 5E Basic Rules - Lulu Cover

Luettuani artikkelin fanien itse väsäämistä kansista tein omaan käyttöön klassisesta kannesta korkean resoluution painokelpoisen kuvan. Pyörittelin jonkin aikaa käsiäni ja mietin sitä että ilman lupaa ei voi painolaatuista materiaalia toisen töistä (eli Petri Hiltusen) jakaa vaikka olisi kuinka vain faniprojektista kyse. Päätin rohkaistua kysymään Petri Hiltuselta luvan ja melkein saman tien sen sainkin. Kuva on siis Petri Hiltusen omaisuutta ja sitä ei ilman lupia mihin tahansa voi käyttää tai alkaa sillä rahastamaan.

Eli seuraavaa kansikuvaa saa levittää mutta missään nimessä siitä ei saa periä maksua, ei edes mitään maksa mitä jaksat juttuja tai kainoja osoituksia mihinkään tippipurkkiin päin tai edes minkäänlaista vaihtotaloutta. Syytä olisi myös mainita että Petri Hiltunen on tehnyt alkuperäisen taideteoksen.

Linkki painokelpoiseen kansikuvaan

Linkin takaa löytyy työkaluvalikosta vaihtoehto Lataa ja jos tallentamasi tiedosto ei ole 5292 kuvapistettä leveä ja 3375 korkea PNG-kuva olet tehnyt jotain väärin ja suosittelen yrittämään uudestaan.

torstai 4. syyskuuta 2014

Dungeon Crawl Classics taulukkokirja

Dungeon Crawl Classics on roolipeli jota olen luonnehtinut ilmaisuin kuten barokkisen runsas ja kromulentti. Outojen noppien kuten d5 tai d24 lisäksi peli on täynnä myös ties minkälaisia taulukoita ja massiivista sääntökirjaa joutuu pelatessa varmuudella selaamaan milloin mistäkin syystä. DCC RPG melkeinpä vaatii jonkinlaisen apuvälineen selkeyttämään kokonaisuutta. Referenssikirja on juuri sellainen lisäosa jota et tiedä tarvitsevasi ennen kuin törmäät siihen. People Them With Monsters blogin Jeremy Deram on laatinut moisen apuvälineen ja se on ladattavissa ilmaiseksi täältä ja jos ei halua tulostaa itselleen koko nippua niin sen saa myös painetussa muodossa täältä.

keskiviikko 3. syyskuuta 2014

Taas uusi laitos Sotavasaraa

Warhammer Fantasy Roleplayn ensimmäinen laitos lienee yksi kestosuosikkejani ihan sellaisenaan. Pelistä on tosin ilmestynyt vuosien varrella useita uudempia versioita ja jälleen olisi tulossa yksi. Ensimmäisen laitoksen jälkeen on nähty säännöiltään siistitympi toinen laitos, lautapeleistä kirjanpitoon, inventaarionhallintaan ym. oppia ottanut kolmas laitos ja epävirallinen toisen laitoksen versiointi Zweihänder.

Toinen laitos ei innostanut minua koska maailmakuvaus päivitettiin niille linjoille jonne se oli Warhammerin figupelissä kulkenut lelufirman johdolla. Se mikä on suunniteltu miellyttämään 12-vuotiaita poikia ei välttämättä hirveän hyvin uppoa varttuneempaan roolipelaajaan. Games workshopin linja on vain ollut niin kovin vakava, huumorintaju vaatii ikää. Esimerkiksi Enemy Withiniä pelatessa vaikka pidän naaman peruslukemilla on seikkailuissa huonon huumorin elementti mukana ihan tekijöiden sisäänkirjoittamana. Kolmas laitos Sotavasaraa kiehtoi minua todella mutta siinä oli oikeasti todella kallis roolipeli jossa ei ollut mitään taetta siitä että investointi osoittautuisi minkään arvoiseksi.

Neljäs laitos näyttäisi huhujen mukaan tulevan Modiphiukselta, ainakin esinvaikutelmaltaan oikean sielunelämän ja kulttuuripiirin parista. Firman roolipeli Achtung! Cthulhu joissa tapellaan natseja ja Cthulhua vastaan, uudelleen eloon herättämä Mutant Chronicles ja Thunderbirds nukkeanimaatioon pohjaava lautapeli herättävät mielikuvan juuri oikeanlaisesta isännästä Warhammerille. Eihän Mophidius tietenkään ole 80-luvun Games Workshop tai ensimmäisen laitoksen uusintapainoksia ottanur Hogshead, enkä näin toivokaan mutta näyttää arvostavan juuri oikeanlaisia asioita.

Huhuja neljännestä laitoksesta

perjantai 22. elokuuta 2014

Astraterra

Vuoden 2014 isoin kotimainen pöytäroolipeliuutinen on kaikilla mittareilla Astraterra. Väkijoukkorahoitettu kaikenikäisten seikkailuroolipeli on pasauttanut sukat jalasta kaikilta sen kohdanneilta.

Olen hankkinut Astraterran vasta taannoisen rahoituskampanjan jälkeen ja täytyy sanoa että peli on pikkaisen tyyris. Suoraan Ironspinelta tilattuna 39 euroa maksava kovakantinen sääntökirja on tosin yksi kauneimpia roolipeliopuksia mitä maassamme on nähty. Elektronisen kappaleen hinta 10 euroa on taas todella kohtuullinen jos suunnittelee esimerkiksi vetävänsä pelejä niin että PDF-dokumentti on auki vaikkapa läppärillä.

Kirja siis todellakin on kaunis, ulkoasuun on panostettu tosissaan. Kuvittajien listassa on paljon tuttuja nimiä ja heidän töitään onkin ilo katsella. Pelistä näkee jo selaillessa kirjaa mistä on kyse. Astraterran "fiilistä" vaikka onkin aika mystinen ja vaikeasti määriteltävissä olevaa asia tukee mielestäni sen kuvitus. Peli on myös kirjoitettu tavalla joka lisää seikkailulliseen "fiilikseen" tuntumaa. Astraterrasta hahmottuu heti hyvin selkeä mielikuva että millainen se on. Kannessa ei lue turhaan seikkailuroolipeli.

Astraterran maailma on sekoitus tieteisfiktiota ja fantasiaa kelluvien saarien aurinkokunnassa. Tieteisfantasian sekamelskaa kuvaa ehkä parhaiten vertaamalla sitä aikaisempaan populaarikulttuuriin. Pelin fantastinen miljöö sijoittuu herättämiensä mielikuvien puolesta mielenmaisemassani samalle alueelle kuin Aku Ankan taskukirjojen avaruusseikkailut, Tohtori Sykerö , Futurama ja Hayao Miyazakin Laputa ja Nausicaä. Astraterran voisi sanoa ottaneen vaikutteita sellaisesta materiaalista joka on suunnattu lapsille ja nuorille mutta myös sellaisesta joka on aikuisten nautittavissa.

Maailman ollessa melkoinen sekametelisoppa tarjoaa se hyvän ympäristön toteuttaa mitä villeimpiä ideoita suoraan lennosta. Ideoiden näpistäminen muualta on myös helppoa hahmot voivat päätyä kaukoportista ties mihin tuomion temppeliin joka voi olla Astraterraan sopivalla tavalla uusiokäytetty ja kierrätetty D&D-moduuli tai kaukoportti voi johtaa suoraan Miyazakin Kissojen valtakuntaan, Pikku prinssin planetoidille tms. Omien juttujenkin kehittely on äärimmäisen helppoa. Maailmaa kuvaillaan mielestäni myös tarpeeksi ilmavasti, esimerkiksi minun käsitykseni Malorialaisista voi olla lähellä Brittiläistä imperiumia ja sinun vaikka Star Trekin Romuluslaisia eikä kumpikaan ole väärässä.

Pelinjohtajalle on tarjolla esittelyseikkailut joista toisessa yksittäinen sankari käy läpi estereradan ja toinen joka on tarkoitettu seurueelle. Seikkailujen suunnitteluun on oma osionsa tiiviillä ohjeistuksella miten pähkäillä seikkailu kasaan.

Pelistä löytyy jopa satunnaistaulukkojen rykelmä, joka vetoaa varmasti vanhan koulukunnan jääriin. Näillä voi heitellä seikkailun "juonen" tai pikemminkin idean kasaan koska juoni itsessään on pelaajien käsissä, tarinankerrontapeli joka pyrkii aina tuottamaan saman elämyksen Astraterra ei ole. Satunnainen lopputulos voi olla vaikka seuraavanlainen:

"Retkikunta päätyy Myrskyn reunalla tai Myrskyssä sijaitsevalle hylätylle saarelle, jossa on raunioitunut linna, tukikohta, temppeli tai tehdas. Kotiin päästäkseen sankarien täytyy suorittaa jonkilainen koe tai voittaa kilpailu, mutta aika on vähissä."

Satunnaisesti heitellystä pätkästä saa viriteltyä hieman Astraterran maailmasta tietoja katseltuaan vaikka seuraavanlaisen idean seikkailulle:

"Retkikunta päätyy Myrskyssä sijaitsevalle hylätylle saarelle, jossa on raunioitunut solaarien temppeli. Kotiin päästäkseen sankarien täytyy osoittaa kelpoisuutensa temppelin haasteissa, mutta aika on vähissä koska lunaarit ja Malorilaiset laivat ovat myös matkalla saarelle."

Tämän jälkeen täytyykin vain suunnitella rauniotemppeli täynnä haasteita jotka on alkujaan suunniteltu solaareille eli lentokykyisille humanoideille. Ottaen huomioon että pelaajien retkikunnassa ei välttämättä yhtään sellaista ole haasteistakin voi tulla tuplasti mielenkiintoisempia. Kirjaa lukiessa eksyy jo oman laukkaavan mielikuvituksen johdosta sivupoluille.

Pelijärjestelmän ydin on yksinkertainen ja pohjaa siihen että heitetään kyvyistä riippuva määrä noppia joilla tavoitellaan jotain tiettyä määrää onnistumisia, joskus tuo määrä voi riippua myös toisesta vastakkaisesta heitosta. Säännöistä osa on merkitty konkarisäännöiksi joita ilman peliä voi vetää yksinkertaisempana versiona, joka ei ole yhtään huonompi idea.

Voin suositella peliä ihan vain tämän lukemalla tulleen tuntuman johdosta. Oma johtopäätökseni oli että että tämä peli on hyvä olla varalla kirjahyllyssä tai kovalevyllä jos roolipelejä täytyy esitellä ei-harrastajille, vetää peliä nuoremmille tms. Astraterra on tällä hetkellä kovin juttu mitä kotimaasta on tullut ja vastaavaa en ole ulkomaillakaan kuullut tehdyn.


Kiinnostuneille suosittelen myös muiden arvostelujen lukemista.

Nörttityttöjen Nuppu Soanjärvi:
Astraterra avaa roolipeliharrastuksen perheen pienimmillekin

Efemeroksen Sami Koponen:
Arvostelussa roolipeli Astraterra

torstai 14. elokuuta 2014

13th Age in Glorantha!

Joskus sitä törmää aivan älyttömiin juttuihin, pari vuosikymmentä sitten jos joku olisi väittänyt että uusi Runequest tulee käyttämään D&D:n systeemiä tai Gloranthasta tulee Dungeons & Dragons kampanja niin olisin epäillyt aprillipilaa. 13th Age on loogisen jatkumon D&D 3.0 -> D&D 3.5 -> D&D 4.0 kehityslinjassa seuraava askel vaikka ei siis virallinen viides editio olekaan ja Glorantha taas aivan legendaarinen fantasiakampanja joka on alkanut elämään omaa elämäänsä. Näiden yhteen naittaminen on suhteellisen eeppinen uutinen.

13th Age in Glorantha!

keskiviikko 6. elokuuta 2014

Ei pelastusta noidille

James Raggi on tullut tunnetuksi siitä että hänen julkaisutoiminnnastaan hyvin suuri osa pyörii joukkorahoituksen voimin. Hänellä on aika erikoisia ajatuksia seikkailuissaan, silmää muidenkin oudoille jutuille ja joskus melkoisen erikoisia ideoita myös markkinoinnin suhteen ja tämän täytyy olla niistä erikoisin. Hän julkaisee Rafael Chandlerin kovakantisen seikkailukirjasen ja sen saa omakseen maksamalla ihan mitä haluaa yhdestä eurosta ylöspäin. Kovakantisen kirjan saa ihan niin halvalla kuin haluaa tai sellaiseen hintaan kun katsoo moisen teoksen ansaitsevan tai oman kukkaron mukaan. Tähän roolipelikirjaan siis kaikilla on varaa koska kunnon mesenaatit läiskivät tietenkin pöytään kohtuullisia summia tai enemmän. Tulee olemaan mielenkiintoista seurata tämän väkijoukkorahoitteisen kampanjan tuloksia.

No Salvation for Witches: A Pay What You Want Book