sunnuntai 26. lokakuuta 2014

Ilmaise tukesi ystävällemme Tietokoneelle

Brittiläinen roolipelialan konkari James Wallis on iskenyt kätensä klassiseen Paranoiaan, tuohon hulvattomaan tieteisdystopiaan jossa pelaajat ovat toistensa vihamiehiä yhteen hiileen puhaltavan tiimin sijaan. Tämä uusin versio peliä on tarkoitus julkaista helpoksi väitetyllä korttivetoisella systeemillä. Pelin teemat on päivitetty alati kehittyvän modernin valvontayhteiskunnan ja ikuisena vellovan terrorisminvastaisen sodan mukaisiksi. Väkijoukkorahoitteisen kampanjan sivulla ei ole vielä hirveästi tietoa ja ainoa mitä voi todeta on että jep, Paranoiasta on kyse.


Paranoia RPG Kickstarter

keskiviikko 15. lokakuuta 2014

Talon sääntöjen muokkausta

Kokeillaanpa jotain erilaista tuomaan matalan tason selviytymiskamppailuun väriä. Innoittajina tähän sääntöön ovat Pendragon, Rogue Legacy ja Jean-Baptiste Lamarck.

#3
Korvaavat hahmot

Kuolleen hahmon tilalle tuleva hahmo voi olla kokonaan uusi ensimmäisen tason hahmo tai pelaaja voi valita että kyseessä on vanhan hahmon perillinen. Perillinen aloittaa samoilla ominaisuuksilla kuin kuollut hahmo ja perii 10% tämän kokemuspisteistä ja rahoista, lisäksi pelaaja kohottaa perillisen ominaisuuksia yhdellä vapaavalintaisesti sijoitettavalla pisteellä jokaista kokemustasoa kohden joka edesmenneellä hahmolla oli. Perillinen voi olla mitä tahansa hahmoluokkaa minkä ominaisuudet sallivat.

tiistai 14. lokakuuta 2014

Viriconium

Olen silloin tällöin kirjoittanut lukemastani spekulatiivisesta fiktiosta tässä blogissa. Aivan hetki sitten kahlasin loppuun M. John Harrisonin paksun kokoelman Viriconium joka pitää sisällään saman nimiseen fantasiakaupunkiin sijoittuvia tai siihen liittyviä tarinoita. Voin suositella teosta eräänlaisena henkevämpänä, eteerisempänä ja modernimpana versiona Jack Vancen Iltaruskon maasta vaikka vertaus ei oikeastaan tee oikeutta kummallekaan mutta en parempaakaan luonnehdintaa keksi. Ensimmäinen Viriconiumin kirja The Pastel City on rakenteeltaan perinteinen fantasiakirja eeppisine käänteinen, sotivine armeijoineen, perimyskiistoineen ja huimapäisine sotureineen mutta maailma on mielenkiintoisen rappeutunut tieteisfantasia. Mieleeni tulee että esimerkiksi roolipeli Numenera on varmasti paljon velkaa vaikutteissa Harrisonille tai jollekin muulle kuolevan maan alagenren kirjoittajalle. Vähitellen useamman kirjan ja novellin kautta kerronta ja tarinat muuttuvat ja Harrison viljelee erilaisia tulkintoja kehittämästään maailmasta kuin kuin vastalauseena fantasiakirjoille joissa kehitellään uskottavia vaihtoehtomaailmoja tarkkoine lukkoon lyötyine yksityiskohtineen.

Viriconium on roolipelaajan perspektiivistä täynnä erittäin lainattavia ideoita, valomiekkoja, päälle puettavia mekaanisia luurankoja joiden avulla kääpiökin taistelee kuin jättiläinen, mekaanisia lintuja, säkenöiviä kristallirunkoisia ilmalaivoja, mekaanisia lintuja yms. joka koskettaa vain pintaa. Toisen kirjan A Storm of Wings ötökät voisi pudottaa mihin tahansa fantasiamaailmaan sellaisenaan uhkana joka jättää mielikuvituksellisuudessaan tyypillisten kuvioiden zombi- tai örkkilaumat varjoonsa. Novelli A Young Man's Journey To Viriconium olisi aivan loistava pohja modernille okkultiselle kauhuseikkailulle. Roolipelaajalle joka tahtoo virkistää mieltään ja saada uusia ideoita Viriconium on lukemistona parasta A-luokkaa.

keskiviikko 1. lokakuuta 2014

Inspiroitunutta OSR hulluutta

Hill Cantons blogi on muuttamassa roolipelikampanjansa ja sen muistiinpanot lähdeteokseksi. Kyseessä on fantasiakampanja jossa lainaillaan jonkin verran aineksia ja inspiraatioita itänaapurimme puolelta. Pelkästään tuo herättää kiinnostusta koska äkkiseltään tulee mieleen vain Something Rotten in Kislev ja Myrskyn Sankarit joissa mennään samaan ilmansuuntaan. Jos jätämme James Raggin normaaliksi ennakkomyynnin kanavaksi muodostuneen varainkeruun huomioimatta en ole toviin törmännyt OSR:n piiristä nousseisiin tarpeeksi tasokkaan ja inspiroituneen oloisiin väkijoukkorahotteisiin kampanjoihin. Mäkikantonien materiaali on Labyrinth Lordille eli sitä pystyy pyörittämään ihan millä tahansa vanhalla D&D:llä tai modernilla retrosysteemillä ilman yhteensopivuusongelmia.




Slumbering Ursine Dunes

maanantai 29. syyskuuta 2014

Shadows Over Camelot

Olen kuluneen vuoden aikana pelannut useamman eri porukan kanssa lautapeliä Shadows Over Camelot ja olen jonkin verran tykästynyt siihen. Pelin aiheena ovat Kuningas Arthurin pyören pöydän ritarien kohtaamat haasteet joita lähdetään yhteistyöllä ratkomaan. Jokainen pelaaja saa pelattavakseen oman nimetyn tarinoista tutun ritarinsa ja haasteissa löytyy niin pyhän Graalin maljan etsimistä, turnajaisia, sotimista kuin lohikäärmeen lyömistä, eli kaikenlaista ritareille sopivaa puuhaa. Osassa näissä haasteista ritarin täytyy toimia yksin mutta useimmat vaativat yhteistyötä.

Kyseessä on yhteistyöpeli jossa ratkotaan sankarillisia haasteita suhteellisen abstraktilla tasolla, esimerkiksi Saksien invaasiota Brittein saarten rannoille torjutaan lyömällä numeroituja kortteja oikeassa järjestyksessä pelilaudalle, musta ritari lyödään turnajaisissa muodostamalla hänen haastettaan isompi korttipari jne. Pelin komponentit ovat komeat, on värikästä lautaa jolle lyödään hienoja figuja ja pahvihärpäkettä mutta mekaniikka on puhtaasti ns. Europelin. Pelaajat joutuvat pakostakin koordinoimaan toimintaansa niin että haasteet on mahdollista voittaa, peli voitetaan ja hävitään yhdessä ja se ei mitenkään toimi jos kaikki lähtevät vain omille teilleen ajattelematta kokonaisuutta.

Suhteellisen tyypillisen yhteistyöpelin asetelman tekee mielenkiintoiseksi se että ritarien joukossa tosin voi olla yksi petturi. Pelaajia on 3-7 ja heille jokaiselle jaetaan kahdeksan kortin pakasta yksi salassa pidettävä lojaliteetin kertova kortti. Yksi korteista kertoo sen saaneelle pelaajalle että hän on petturi joten jopa täydessä seitsemän pelaajan pelissä voi käydä niin että kukaan ei ole petturi mutta kukaan ei vain tiedä asian tilaa. Pyöreän pöydän harmonian nimittäin voivat rikkoa syytökset petturuudesta sillä on todennäköistä että vääriä syytöksiä tullaan tekemään. Syytöksetkin käsitellään pelin sisäisellä mekaniikalla ja voivat liian huolettomasti heiteltynä suistaa Camelotin ennenaikaiseen tuhoon. Petturi taas yrittää sabotoida peliä mahdollisimman pitkään huomaamatta ja epäilyksiä herättämättä, voi jopa käydä niin että muut syyttävät huonoa tuuria tai pitävät jopa itseään huonoina pelaajina kun kaikki onkin joukossa lymyävän petturin huolellista työtä. Petturin ollessa pelissä, luonnollisesti hän voittaa kun muut häviävät.

Roolipelaajan perspektiivistä pelin luonne johtaa lähes väistämättä jonkinasteiseen "roolipelaamiseen" pelilaudan äärellä, tämä voi olla äärimäisen hauskaa tai rasittavaa riippuen siitä kuinka vakavasti haluaa pelin ottaa. Omasta mielestäni moinen lisää hupia koska mistään kauhean vakavasta ajanvietteestä ei ole kyse.



Shadows Over Camelot julkaisijan kotisivulla

perjantai 12. syyskuuta 2014

Aciremaa saa taas painettuna

Haluan lyhyesti ilmoittaa että Risto "Nordic" Hiedan Aciremaa saa sangen pitkän tauon jälkeen taas paperisena versiona. Kyseessä on Lontoon kielelle käännetty versio jota olen myös ollut yhtenä osallisena saattamassa maailmaan. Peussan Markon blogista löytyvät linkit print on demand palveluun joista voi pelkästään sen vaatimilla painokustannuksilla tilata paperikappaleita. Lisäksi on tarjolla myös kaikki projektin käyttämät tiedostot niille oman tien kulkijoille jotka haluavat tehdä kirjasensa itse.


Acirema books now available from Lulu

Hienot wanhat kannet uudelle pelille

Roolipelien kuvituksessa on joitakin ikonisia taideteoksia, Larry Elmoren kansi Punaboksiin, David Trampierin kansikuva AD&D:n ensimmäiseen laitokseen ovat tunnettuja esimerkkejä jotka soittelevat monen sielun kieliä lupauksillaan vaaroista ja seikkailusta. Itselleni erityisen suuren vaikutuksen taiteena teki kotimaisen roolipelilehden Seikkailija eräs kansikuva. Tämä Petri Hiltusen työ uhkuu jonkin muinaisajan sankarrunoelman henkeä ja vaaran tuntua.



Teos on kummitellut päässäni ja mielestäni se sopisi hyvin vaikka jonkin pelin kanneksi. Erään Jeremy Deramin blogissa tuli vastaan vain tovi sitten lukemisen arvoinen juttu joka antoi itselleni kimmokkeen tehdä jotakin. Sen sisältämä ohjeistus kannattaa lukea äärimmäisen tarkkaan jos tämän kirjoittelun lopussa olevan kuvan lataa aikeissa tehdä sillä jotakin. Painotan sitä että fanien tekemät kyhäelmät on syytä pitää yksityisenä eikä alkaa leikkimään bisnesmiestä.

D&D 5E Basic Rules - Lulu Cover

Luettuani artikkelin fanien itse väsäämistä kansista tein omaan käyttöön klassisesta kannesta korkean resoluution painokelpoisen kuvan. Pyörittelin jonkin aikaa käsiäni ja mietin sitä että ilman lupaa ei voi painolaatuista materiaalia toisen töistä (eli Petri Hiltusen) jakaa vaikka olisi kuinka vain faniprojektista kyse. Päätin rohkaistua kysymään Petri Hiltuselta luvan ja melkein saman tien sen sainkin. Kuva on siis Petri Hiltusen omaisuutta ja sitä ei ilman lupia mihin tahansa voi käyttää tai alkaa sillä rahastamaan.

Eli seuraavaa kansikuvaa saa levittää mutta missään nimessä siitä ei saa periä maksua, ei edes mitään maksa mitä jaksat juttuja tai kainoja osoituksia mihinkään tippipurkkiin päin tai edes minkäänlaista vaihtotaloutta. Syytä olisi myös mainita että Petri Hiltunen on tehnyt alkuperäisen taideteoksen.

Linkki painokelpoiseen kansikuvaan

Linkin takaa löytyy työkaluvalikosta vaihtoehto Lataa ja jos tallentamasi tiedosto ei ole 5292 kuvapistettä leveä ja 3375 korkea PNG-kuva olet tehnyt jotain väärin ja suosittelen yrittämään uudestaan.