sunnuntai 26. huhtikuuta 2015

Valottomia Vankityrmiä

Tämä arvostelu sisältää juonipaljastuksia lyhytelokuvasta Dark Dungeons. Blogasin aikanaan Dark Dungeons nimisestä filmistä joka vääntää huumoria Jack T. Chickin ikävästä samaa nimeä kantavasta traktaatista.

Jack T. Chick julkaisi vuonna 1984 pahamaineisen sarjakuvavihkosen joka levitti karkeita valheita roolipelien yhteydestä satanismiin ja itsemurhiin. Olen itsekin muistaakseni omistanut kappaleen kyseistä traktaattia lukuisten muiden vastavien tavoin kunnes lopetin tuon hedelmättömän keräilyharrasteen ja heitin sen paperinkeräykseen muun vastaavan materiaalin keran. Elokuvan tekijät saivat Jack T. Chickiltä oikeudet ilmeisesti ilmaiseksi antamalla itsestään kuvan samanlaisten näkemysten kannattajina.

Olen ymmärtänyt että rapakon takana ei satanimisyytösten aikana ollut yhtään mukava olla roolipelaaja joten tämä 40-minuuttinen pätkä voi siellä olla varsin puhdistava kokemus katsoa. Olen itse kuten kaikki jotka tuntevat minut lähemmin aika huumorintajuton tyyppi joten ei tule yllätyksenä että en nauranut koko 40 minuutin aikana kertaakaan. Kyseinen filmi oli siis varsin vaivaannuttavaa katsottavaa. Ensimmäisenä syynä voin sanoa että ylinäettelyn koulukunta jota filmissä harjoitetaan on samaa kuin Troma-filmeissa. Harmillisesti niille joilla heräsi toivo ja herahti vesi kielelle Troman manitsemisesta täytyy sanoa että mitään mehukasta elokuvasta ei löydy, vain pelkkää naamanvääntelyä. Totta kai ylinäyttely on tehty tarkoituksella mutta se saa elokuvan tuntumaan melkein kaksi kertaa pidemmälle. Toiseena syynä mainitsen että elokuvassa heitetään roolipelaajia kun ollaan niin mukaan vielä Cthulhu-mytologia joka vesittää touhua. Ymmärrän toki että kyseessä on viittaus netissä pidempiä aikoja olleesee Cthulhu-parodiaan Jack T. Chickin traktaatista mutta vitsi ei ihan toimi.

Aika kehno filmi eikä siitä enempää.


torstai 23. huhtikuuta 2015

Sääntöjä 0-tason hahmoille

Täysiä aloittelijoita oli nimi jonka annoin omille säännöilleni joilla voi tehdä aivan täysiä aloittelijoita Labyrinth Lordille, Punaboksille tai muulle vastaavalle järjestelmälle. Löysin aivan hiljattain erään toisen ihmisen tekemän suoraan Anomaaliselle maanalaiselle ympäristölle tarkoitetun 0-tason hahmogeneraattorin. En tiedä kuinka todennäköistä ASE:n pariin palaaminen on hyvin pitkän tauon jälkeen mutta uskon että tästä voisi irrota hupia jos sitä joskus peluuttaa.

Character Tumbler for the Anomalous Subsurface Environment.

tiistai 31. maaliskuuta 2015

Huhuja Lankhmarista

En ole sen yläpuolella etten julkaisisi netistä löytämiäni huhuja, uutisia tai kaupallisia tiedotteita, kunhan ne ovat vain tarpeeksi kiehtovia. Fritz Leiberin Lankhmariin sijoittuvat miekka & magia tarinat ovat kyseisen fantasiakirjallisuuden alalajin mallikkaimpia edustajia joten niistä tehtyjen roolipeliopusten pitäisi kiinnostaa melkein ketä tahansa. Voisin kuvitella että seikkailuihin ja vaarojen voittamiseen pohjaavan pelaamisen ystäville uutinen on noteeraamsien arvoinen.

Tarinoihin itseensä kannattaa tutustua, osa niistä on jopa ihan hiljan suomennettukin. Lankhmaristahan on tehty jo paljon roolipeliopuksia ja käsittääkseni myös Leiberin tarinoita julkaistiin aikanaan Dragon-lehdessäkin, uusien opusten ilmestyminen helposti saataville on vain hyvä uutinen. Toivoa sopii että tekijät ymmärtävät lähdemateriaalin päälle.

Pinnacle on kehittelemässä Savage Worlds systeemilleen Lankhmar kampanjaa:

Several New Settings on the Horizons!

Goodman Games on tekemässä Dungeon Crawl Classics säännöille Lankhmar seikkailuja:

Dungeon Crawl Classics Lankhmar

perjantai 20. maaliskuuta 2015

Shadowrunia näyteltynä

Sattui niin onnellisesti että minulle linkitettiin seuraava video joka on tehty joskus muinaisina aikoina mainostamaan Shadowrunia:



Pelasin 90-luvulla useamman vuoden aikana Shadowrunia ja minulla on paljon hyviä muistoja kyseisestä pelistä. Shadowrunhan on peli joka kärsii melkoisen ansaitsemattomasta pahasta maineesta sen vuoksi että se sotkee cyberpunkkia ja fantasiaa. Tuo sekoitushan on se ainoa syy miksi peliä pelataan ja ei ainoastaan sen vuoksi että pääsee pelaamaan haltiaa jolla on tarkka-ampujan kivääri. Nuorena kaverina kääpiöt, haltiat, peikot ym.toimivat samalla tavalla vertauskuvina kuin joku Ryhmä-X sarjakuvan mutantit. Pelissä tuli käsiteltyä ihan vahingossa konsepteja joille ei olisi tullut muuten uhrattua ajatusta, kaikki tämä melkein huomaamatta.

torstai 12. maaliskuuta 2015

Suippokorvaista sarjakuvaa

Roolipeleistä ja niitä ympäröivästä populaarikulttuurista on tehty paljon sarjakuvaa, eikä aina niin korkeatasoista. Löysin aivan hiljan Elf nimisen verkkosarjakuvan jossa kaikki tuntuu olevan kohdallaan, kepeä ja räävitön ote, vitsit mitkä minäkin tajuan ja vetävä piirrostyyli. Töissä ei sarjakuvaa ehkä kannata selailla ellei työympäristö ole todella avomielinen.



Sarjakuva löytyy seuraavan linkin takaa: Elf


keskiviikko 11. maaliskuuta 2015

Shadows of Brimstone

Olen maininnut lautapelin Shadows of Brimstone aikaisemmin blogissani kun sen julkaisija Flying Frog Productions keräsi sille yhteisörahoitusta. Olen pelannut yhtä Flying Frogin tuotosta aikaisemmin ja se on zombiselviytymisaiheinen lautapeli Last Night on Earth. Flying Frogin zombipelin kanssa kävi niin että sen korvasi täydellisesti parempi peli eli Zombicide. Merkittävin ero kahden zombipelin välillä oli se että Zombicidessä jokainen pääsee pelaamaan selviytyjiä ja zombit liikkuvat yksinkertaisen ohjelmoinnin mukaan. Flying Frogilla on ollut aikaa oppia kilpailijoistaan ja he ovat myös hyödyntäneet tilaisuutensa, Shadows of Brimstonessa jokainen pelaa lännen lokaria ja kenenkään ei tarvitse jumittaa hirviöitä ohjaavan "pelinjohtajan" toimessa. Erityisen tärkeä muutos on siksi että hyvin harvassa tälläisessä pelissä pelinjohtajalla on ollut oikeasti mitään järkevää tekemistä.

Sama ystäväni joka koukutti minut Zombicideen hankki vuodenvaihteessa järkyttävän kokoisen Shadows of Brimstone: City of the Ancients laatikon tulevia lautapeli-iltamia varten. Pelikuntoon saattamisen intensiivisyys yllätti hänet täysin, kaikki pelin figut olivat osina jotka täytyi irrottaa varovasti kehikoista ja liimata kasaan. Hätä ei ollut tämän näköinen koska lainasin hänelle setin teriä, leikkureita, viiloja ja erilaisia koville muoveille soveltuvia harrastajien liimoja. Työrupeaman edistyessä sain kännykkäkameralla kuvia yhä hienommin kasatuista figuista ja täysin terien, nipsuttimien ja pikaliiman runtelemista käsistä.

Olen nyt osallistunut neljän eri luolaston koluamiseen ja voin sanoa että jonkinlainen kuva pelistä on muodostunut. Kyseessä on siis lautapeli luolastojen koluamisesta mutta ritarien, pappien ja haltioiden sijaan pelaajien hahmot ovat sheriffejä, saluunatyttöjä, bandiitteja yms. villin lännen teemaan sopivia seikkailijoita. Pelin maailma muistuttaa hyvin paljon Deadlands roolipelistä, luolastosta raahataan jopa maagista ja korruptoivaa ihmemineraalia joka Shadows of Brimstonessa kulkee nimellä dark stone josta tulee enemmän tai vähemmän mieleen Deadlandsin ghost rock. Eräs peliporukkani jäsen tosin tiesi sanoa pohjattoman populaarikultuurin saavin syövereistä nostatetun tietämyksensä turvin että molemmat "kopioivat" keriumia, tai siis kiertäen viittasi että idea ei ole välttämättä uniikki vaan voisi tulla muutenkin kenen tahansa päähän.

Pelissä suoritetaan tehtäviä joilla on tietyt voittoehdot, kaiken voi oikeastaan summata siihen että hahmot joutuvat tunkeutumaan yhä syvälle luolastoon ja kohtaamaan alati kasvavia haasteita. Luolaston huoneet arvotaan pakasta vetämällä ja täytyy ohimennen mainita että erilaisiin arpomiseen käytettyjä pakkoja on pöydässä varmaan tusina. Homman pitää mielenkiintoisena se että pelipöydällä on aikarajana epätasaisesti nopanheitoilla etenevä mittari. Mittari kertoo kuinka syvällä hahmot ovat ja sitä kuinka lähellä "pimeys" on luolaston sisäänkäyntiä jonka saavuttaessaan käy hahmoille kalpaten. Toinen lisä on se että yksi hahmoista on lyhdynkantaja ja hänestä mitataan ketkä ovat lähteneet sooloilemaan liian kauas porukasta. Pelin on tarkoitus puskea kiivaasti eteenpäin muuten tulee takkiin, pelaajien täytyy löytää kuitenkin oikea luolastokomppamisen tahti että ei myöskään sukelleta ihan suin päin tuhoon.

Seikkailujen välillä on mahdollista jopa peliporukasta riippuen jopa roolipelata. Pelin suoraan tukema roolipelistä muistuttava elementti on kuitenkin hahmonkehitys, eli taitojen ja kykyjen parantelu ja visiitit rajaseudun kaupunkeihin. Hahmoista tulee kyvykkäämpiä kokemuksella ja joskus voi olla jopa onni onnettomuudessa, esimerkiksi oma hahmoni sai mutaationa itselleen tyylikkäät vampyyrinhampaat ja kyvyn pureskella niillä hirviötä tehokkaast lähitaistelussa. Kaupungeissa ase- ja varusostoksien lisäksi heitellään taulukoista kaikenlaisia mielenkiintoisia sattumuksia, joissain näissä sattumuksissa voi hahmoilta tosin lähteä henki täysin sattumanvaraisesti vaikkapa demonien invaasiossa tai pyörremyrskyssä joka pistää koko taajaman sileäksi. Muistumana vuosien takaa kun yritä verrata peliä johonkin niin mieleeni tulee Advanced Heroquest. Satunnaisen ja peruuttamattoman kuoleman riski on koko ajan läsnä ja pelistä tulee mieleen jokin luolastoroolipeli jossa ties kuinka monen tunnin ja pelikerran saavutukset voivat pyyhkiytyä hetkessä pois.

Olen sitä mieltä Shadows of Brimstone on tutustumisen arvoinen peli ja jos vain tulee mahdollisuus pelata sitä niin suosittelen ehdottomasti kokeilemaan. Peli on kuitenkin sellainen että kannattaa varsinkin korkean hinnan vuoksi kerätä kaikki mahdollinen tieto siitä ennen kuin hankkii oman kappaleen. Peli ei nimittäin todellakaan ole kaikille, poikkeuksia ja muuttujia riittää, komponenttien hallinta voi alkaa pelin satojen erilaisten killuttimien johdosta olla haaste itsessään ja satunnaisuudella on erittäin iso merkitys joka voi olla kehittyvien hahmojen "kampanjaa" pelatessa oma ongelmansa. Shadows of Brimstone on kuitenkin erittäin viihdyttävä peli ja voin suositella sitä jos pidät sellaisista moderneista yhteistyöpeleistä kuten Zombicide ja sinua eivät haittaa vanhojen pelien kuten vaikka Talisman sisältämä säätämisen määrä kerrottuna tusinalla.

maanantai 9. maaliskuuta 2015

Kryptiä ja Otuksia

Törmäsin viime viikolla taas uuteen ehkä noteeraamisen arvoiseen väkijoukkorahoitteeseen kampanjaan, kyseessä on Crypts & Things roolipelin uusi painos. Peli kiehtoo minua koska sen lupaillaan olevan miekan & magian teillä kulkeva eikä ihan perinteistä suippokorvafantasiaa. Fantasiaroolipeleillähän on outo suhde sekä fantasiaan että miekka & magia koulukunnan tuotoksiin, ammennetaan oikeastaan kahdesta ääripäästä niin että toinen laimentaa toista. Voisi sanoa että Robert E. Howardin ja J.R.R. Tolkienien tuotosten parittaminen minkä Gygax aikanaan teki on aika erikoinen veto, olemme vain tottuneet siihen enempiä miettimättä. Systeemikin on Crypts & Things:issä jonkilainen vanhan koulukunnan viritelmä, Swords & Wizardry roolipelin muunneltu versio. Swords & Wizardry taas on järjestelmä jonka takaa löytyy 70-luvun Dungeons & Dragons. Conan barbaarin seikkailuja kakarana sarjakuvista ja aikuisena Howardin alkuperäisistä stooreista lukeneena tämä peli vaikuttaa sangen mielenkiintoiselta.

Crypts and Things Remastered