perjantai 30. elokuuta 2013

Päivitetty heksakartta

Pelinjohtajana haluan yleensä pitää asiat tarkkaan järjestyksessä ja esimerkiksi heksakartan numerointi auttaa siinä. Numerointi auttaa myös sisällön suunnittelussa. Identtisissä viidakkoheksoissa voi olla huomattavasti toisistaan poikkeavaa sisältöä ja numeroinnin avulla kaikkea ei tarvitse merkitä erillisellä karttamerkillä.

torstai 29. elokuuta 2013

Heksakarttoja

Päätin aloittaa uuden kampanjamaailman aivan perusteista, eli luonnostelemalla "hiekkalaatikon" heksakartalle.



Olen aina pitänyt klassisen X1 Vaarojen saari seikkailun pelaajien kartasta jossa vain rannikko on piirretty valmiiksi. Tutkimattomat sisämaat kartoitetaan siis pelaajien toimesta. Tietenkään en omassa kampanjassani aio johtaa pelaajia tilanteeseen jossa he harhailevat päämäärättömästi yrittämässä etsiä merkityksellisiä sijainteja kuten moni kokemuksistaan Vaarojen saaren seikkailuistaan on kertonut. Seikkailuihin liittyvät kohteet tulevat kartalle kun niistä saadaan jokin summittainen tieto ja sijainti, aarrekartta tms. eikä niitä tarvitse alkaa sokkona etsimään, elleivät pelaajat sitten välttämättä halua.



Vaikka olen sitä mieltä että yksinkertainen mustavalkoinen kartta on ihan riittävä niin värit lisäävät kuitenkin kokonaisuuteen jotakin. Väritulostimet ovat nykyään yleisiä ja hyvälaatuiset tulosteet halpoja ottaa. Eikä näidenkään kanssa tarvitse mitään kummoisempaa, Paintilla nämäkin on väkerretty.



Gygax Magazine #2

Kirjoitin muutama kuukausi sitten vaikutelmiani Gygaxin nimeä kantavan lehden ensimmäisestä numerosta blogissani. Nyt toinen numero lehteä on ilmestynyt ja lehdelle alkaa jo hahmottua oma linjansa. Ostin lehden kohtuullisen hintaan elektronisena kappaleena ja PDF vaikka kaunis onkin ei ole muutamia vikoja vailla. Yksi sivu ei esimerkiksi kokonaisuudesta avaudu. Paperisessa versiossa tuskin moisia ongelmia on, sen voi tilata suolaisten postimaksujen kera lehden omilta sivuilta.

Lehden ulkoasusta on previkka ja sisällysluettelo täällä. Lehti jatkaa ammoisen Dragon-lehden linjoilla mitä ulkonäköön tulee. Artikkelit ja sisältö ovat tosin wanhaa Dragonia tasokkaampia, sitä TSR:n julkaisemaa lehteä ei siis Paizon aikaista. Dragon oli lähes koko olemassaolonsa aikana Dungeons & Dragons roolipelille omistettu lehti joka aina silloin tällöin huomioi muun harrasteen ja muiden pelien olemassaolon. Alkuperäisen TSR:n aikana lehden mainostorvena toiminen oli tietenkin ilmeistä mutta joskus vähintään vaivaannuttavaa.

Wanhan Dragonin pohjanoteerauksista mieleeni tulee eräs fantasiakirjojen arvostelu jossa haukutaan kirjaa ja samaan aikaan ylistetään maasta taivaisiin jotain TSR-peliin pohjaavaa fiktiota jota kukaan ei nykyään muista "arvostelijan" mielestä parempana vaihtoehtona. Toinen mieleen painunut rimanalitus oli eräs artikkeli jossa joku nurkkapatriootti viettää coniraporttinsa haukkumalla ulkomaita ja ylistämällä kotimaataan tähtilipun alla. Dragon vaikka kuinka nostalginen olenkin sen perään ja vaikka siinä aina silloin tällöin olikin aivan täräyttävää sisältöä ei ollut kovin hyvä lehti. Paizo kustantamon ohjaksissa Dragon oli todella hyvä julkaisu joka oli suorasukaisesti ja teeskentelemättä sitä mitä siltä halutaan. Paizon Dragon oli lehti Dungeons & Dragons roolipelistä sen pelaajille, tarjoten sisältöä joka oli kyseiselle pelille liiemmin rönsyilemättä. Dragonin kopioinnin ulkoasussa voisi siis kuvitella olevan sekä siunaus että vakava haitta samaan aikaan.

Lehden sisällössä näkyy vielä linjan hakeminen mutta tarkoitus on selkeästi tehdä pöytäroolipeleihin ja niihin liittyviin harrasteisiin kuten sotapeleihin keskittyvää yleislehteä. Sanoisin vielä että lehti on selkeästi keskittynyt seikkailullisiin roolipeleihin joissa tehdään jännittäviä ja hauskoja juttuja. Materiaali on siis suunnattu sellaisille roolipelaajille jotka haluavat liftata Tohtori Whon sinisen puhelinkopin mukana tai samoilla Keski-Maassa. Vaikka tuo ei olisi tietoinen linjanveto niin itse pidän sisällön suunnasta.

Kaikkein kiinnostavinta lehdestä oli lukea Luke Gygaxin pienimuotoinen kampanjahahmotelma Okkorim. Aavikkomiljööseen sijoittuva arabialaisvaikutteinen maailma vetoaa ehkä eksotiikallaan ja sitä kuvaavat upeat kartat vaikuttivat ehkä myös mielipiteeseeni. Jay Libbyn kirjoittama Doctor Who roolipelille Douglas Adamsin Linnunradan käsikirja liftareille materiaalia esittelevä artikkeli taas oli pettymys. Idea on hauska ja Libbyn tulkinnat kuten Baabelin kala vaarallisena aivomatona ovat sinänsä hupaisia mutta artikkelin sävy on valitettavasti humoristinen. Valitettava siksi että huumori on vaikea taiteenlaji ja Libby ei vain tajua sitä mikä teki Adamsista hauskan. Pikkumainen ilkeily vähemmistöjen kustannuksella on myös vaivaannuttavaa vaikka olenkin karski luolaeläjä. Muut artikkelit ovat ihan mielenkiintoista luettavaa, sellaista "ihan ok" keskitasoa. Vincent Florion esittely ns. vanhan koulukunnan renessanssista on suhteellisen kattava vaikka sen paras neuvo onkin kehoitus lukea Matthew J. Finchin A Quick Primer for Old School Gaming.

Sanoisin että lehti hakee vielä muotoaan mutta seikkailulliseen ja viihteelliseen roolipelaamiseen erikoistuneena julkaisuna sillä on ainakin itseeni vetoavia puolia. Hintansa väärti sanoisin.

maanantai 26. elokuuta 2013

Viikinkejä, heksakarttoja ja maailmanrakennusta

Haukattuani liian ison palan maailmanrakennuksessa olen miettinyt uutta näkökulmaa tai konseptia johon rahkeeni riittäisivät. Aloin miettiä aineksia soppaan ja ne löydettyäni ja jonkin aikaa kypsyteltyäni sain oivalluksen jos toisenkin.

Vuoden 2005 tienoilla, muutama vuosi sinne tänne, peluutin D&D 3.5 säännöillä Euroopan fantasiaversioon sijoittuvaa kampanjaa jossa faktat, fiktio, vuosisadat ja D&D:ismit olivat iloisena sekametelisoppana. Ystäväni Jaakko otti alun jälkeen pelinjohtajan vastuun ja alkoi vetämään kampanjaa kun sen suuret linjaukset olivat kasassa. Hänen ensimmäinen seikkailunsa oli Neverwinter Nights videopelien juonta ja ympäristöä lainaileva mutta toinen olikin hätkähdyttävämpi. Jonnekin Skandinavian niemimaalle sijoittuva kampanja oli kuin Marvel-sarjakuvien Jack Kirbyn Asgard. En tiedä kuinka paljon siinä oli suunnitelmallisuutta mutta Jaakko lähti soveltamaan pelijärjestelmän magiaa eräänlaisena tieteenä ja maalailemaan eteemme visioita fantasiamaailmasta jossa on huomioitu magian yleisyys, toistettavuus ja mitkä vaikutukset sillä voisi olla. Eräänlainen fantasiamaailmaan sijoittuva "tieteisutopia" jossa maaginen sääkontrolli pitää ilman leppoisana, sadot ovat aina mahtavia ja pimeä on poistetty pimeästä keskiajasta. Tietenkin jotain oli menossa vauhdilla pieleen ja auvoinen Pohjola oli uhattuna. Vuosien varrella kesken jääneistä kampanjoista tuo Jaakon Skandinavia on siihen osallistuneena pelaajana mietityttänyt ehkä eniten.


Kaksi viikkoa sitten ystäväni Jukka aloitti kampanjan huomattavasti muokatulla D&D 3.5 järjestelmällä jossa pelaamme 16-vuotiaita viikinkikylän urhoja. Maailma on fantastinen mutta magia on maanläheisempää ja esimerkiksi loitsijaluokista vain bardi on saatavilla alussa. Lähestyminen muistuttaa enemmän Runequestia tai Pendragonia kuin peliä jonka systeemiä käytetään. Neljä vuodenaikaa ja maanviljelykseen liittyvä sykli ovat keskeisiä elementtejä ja kampanjaa on tarkoitus tahdittaa niiden mukaan.

Uusi kampanja-aihioni jolle olen antanut nimen Lemuria ottaa hieman mallia ystävieni luomuksista sillä että pääosassa ovat nuo meriä kyntävät rosvot ja kauppiaat. Tarkoitukseni on miettiä kampanjaan kaikenlaista mikä vain itsestäni tuntuu mielenkiintoiselta tai hauskalta, tietenkin jonkinlaisen yhdistävän aihepiirin sisällä. Lähtökohtaisesti siis kyse on Vinlandin tutkimisesta fantasiamiljöössä joka on marinoitu pseudotieteissä. Sellaisten valopäiden kuten Marija Gimbutas, Duane T. Gish ja Erich von Däniken höpötykset valjastetaan palvelemaan jotain millä on merkitystä. Warhammerin Lustria on yksi suuri vaikuttaja suunnitelmissani kuten myös se eräs elokuva jossa Raquel Welch juoksee karkuun stop motion tekniikalla animoituja dinosauruksia.

maanantai 19. elokuuta 2013

Breasalin uppoaminen

Myyttiseen Hy-Brasiliin pohjaava kampanjani ei valitettavasti päässyt suunnittelupöytää pidemmälle. Aivot ovat jäätäneet sen kanssa liian pitkään. Nyt tämä kampanjamaailma saa upota rauhassa ja lempeät unohduksen aallot liplattaa sen yllä. Heittelemäni ideat saatavat huuhtoutua rantaan jossain muualla.

Olen miettinyt sellaisia asioita kuin kuinka suuri saaren täytyy olla että siinä voi olla tutkimattomia alueita? Miten joet ja järvet muodostuvat oikeille paikoilleen? Mitkä ovat otollisia kaupunkien paikkoja? Mikä on keskiaikaisen kaupungin hallinnollinen säde? Mitä kauppatavaraa ja hyödykkeitä saarella on ja kuinka paljon niillä oletetaan käyvän kauppaa? Entäpä kaupan arvo kultarahoissa ja mikä on kultarahan arvo? Millainen on väestötiheys ja alueellinen jakauma? Millainen täytyy maantieteen olla että se sallii hiisitasangon kaltaisen paikan olemassaolon? Olen pohtinut sitä kuinka paljon ihmisen kokoinen peto tarvitsee lihaa ja kuinka paljon uskottavan kokoinen hiisiväestö tarvitsee siis karjaa ja laidunmaata? Miltä näyttävät hiisihyökkäyksen jäljet lähtien siitä mitä isot kissapedot syövät ensimmäisenä saaliistaan? Paljonko simpanssi tai suunnilleen sellaisen ruumiinrakenteella varustettu kääpiö jaksaa kantaa repussa? Millaisia olisivat paikalliset nimet ottaen huomioon mistä asuttajat ovat tulleet? Mitä värejä pukeutumisessa yleisesti käytössä resurssit huomioiden, voiko jonkun EPH:n vanutettu lakki olla purppura?

Eli kampanjan rakentamisesta alkoi tulla ihan liian vakava ja liikaa työtä vaativa prosessi. Jotkut ihmiset pystyvät tälläiseen uskottavuuteen pyrkivään ja kurinalaiseen maailmanrakentamiseen mutta itse koin sen rasittavana ja ideointia kahlitsevana. Esitin itsellani kysymyksen mikä olisi tyypillinen seikkailu ja huolimatta siitä että olin tehnyt luolaholvien tutkimista varten muistiinpanoja päässäni löi tyhjää. Olin vajonnut kuoppaan johon usein päädyn historiallisia miljöitä miettiessäni, vaikka varta vasten olin lähtenyt liikkeelle mytologisesta ja olemattomasta paikasta tuon välttääkseni. Tunnen muutamia muita roolipelaajia joilla on sama valitettava taipumus sulkea itse itsensä juuttisäkkiin ottaessaan pelin aivan liian vakavasti, eli siihen saakka että suorituspaineet ja halu tehdä asiat "oikein" estää etenemisen mihinkään suuntaan.

Seuraava kampanjanrakennusprojektini lähtee siltä pohjalta että en mieti liiemmin mitään muuta kuin mikä on siistiä ja varastan sekä peruskonseptin ja ideoita häikäilemättämästi jostain muualta. Otetaan yksi osa Howardia, toinen osa Moorcockia ja kolmas Brittiläisiä 80-luvun roolipelijulkaisuja ja tarjoillaan raakana jonkun yksinkertaisen pelijärjestelmän kera.

sunnuntai 18. elokuuta 2013

Hirviökilpailun voittajat

Hirviökilpailu on ohi ja on aika julistaa voittajat. Kolme osallistujaa ottivat palkintosijat suvereenisti haltuunsa.

Tässä vielä linkit omituisten otusten kerhoon:

Varttihörhö

Pedonsammal

Häkäsäkit

Palkintokategoriat ovat tällä kertaa seuraavat:

Adepti: Nestori Lehtonen voi odottaa lajitelmaa hämmentäviä traktaatteja ponnekkaasti tutkiskeltavakseen.

Näkijä: Joukko hämäriä tekstejä lähtee Sami Koposen velhontornia kohti.

Miekkamestari: Wille Ruotsalainen löytää lajitelman muinaisten raunioita koskevia manuaaleja linnoituksensa portilta kunhan postiörkin suursusi sinne ehtii jolkotella.

lauantai 17. elokuuta 2013

Hirviökilpailun satoa, osa 3

Wille Ruotsalaiselta tuli seuraava varttihörhön nimellä esittäytynyt hirviö. Omituinen otus on tehty Mentzerin D&D:lle eli sille legendaariselle Punaboksille ja kaikki oleellinen pelin käyttämä tieto on pakattu mukaan. Hirviötä on myös valitun järjestelmän vuoksi erityisen helppo käyttää missä tahansa vanhemmassa D&D:n versiossa tai kloonissa. Pidän otuksen roolista pakan sekoittajana ja siitä mitä hupia se pelipöydässä voi tarjota. Voi olla myös silmiä avaava kokemus kun pelaajat joutuvat hyvällä pelimaailman selityksellä imitoimaan toistensa hahmojen persoonallisuuksia. Hirviön tietoja katsellessani itseäni ilahduttaa myös se että sen kanssa on ymmärretty maltin olevan valttia ja olento on matalan tason hahmojenkin voitettavissa. Lisäksi konseptiin sopivat yksityiskohdat kolahtavat saumattomasti paikoilleen kuten se että maaginen haltiametsien olento tekee pelastusheittonsa puolituisen tavoin. Ruotsalaisen kuva havainnollistaa hirviön ulkonäköä ja konseptia myös erityisen hyvin.



Varttihörhö*
Haarniskaluokka: 6
Osumanopat: 2
Liikkuminen: 36m (12m)
Hyökkäykset: 2 kynsi tai purema
Vaurio: 1-4
Ilmestymismäärä: 1 (1-12)
Pelastusheitto: Puolituinen 2
Moraali: 5
Aarretyyppi: ei
Ryhmittyminen: Kaaoottinen (Aina Chaotic Neutral)
KOK-arvo: 30

Pimahtaneiden haltian, Hörhön, pyhät eläimet tunnetaan varttihörhöinä. Ne ovat viisijalkaisia, vyötiäismäisiä, joskin pehmeäkuorisempia pavunsyöjiä, joilla on lehtevät korvat ja vetinen katse. Ne ovat hyviä piiloutumaan metsämaastossa ja pystyvät piileskelemään siellä kuin puolituiset. Ne ovat luonteeltaan tonkijoita ja niillä on tapa kaivautua esimerkiksi leiriytyneiden seikkailijoiden reppuihin ja säkkeihin.

Varttihörhön leimallisin piirre on sen epätarkka mielenhallinta, jota se voi käyttää kerran kierroksessa puolustautumiseen. Varttihörhö voi ampua psykoottisen pulssin näkemäänsä kohdetta päin. Tämän on tehtävä pelastusheitto loitsuja vastaan tai hän omaksuu jonkun toisen lähistöllä olevan henkilön hallitsevat persoonallisuuspiirteet. Vaikutus on väliaikainen ja kestää vain d12 päivää. Keskenkasvuiset varttihörhöt käyttävät psykopulssiaan usein harjoittelumielessä piilosta pahaa-aavistamattomiin kohteisiin.

Ellei paikalla ole muita kuin uhri ja varttihörhö, niin psykopulssi imee uhrille persoonallisuuden tämän omasta alitajunnasta. Tällöin joku piirre, jota hahmo yrittää eniten kieltää, nousee pintaan.

Hirviökilpailun satoa, osa 2

Sain Sami Koposelta myös ympäristön vaaraksi laskettavan hirviön. Pidän siitä että vaikutukset ovat hienovaraisemmat kuin vastaavilla hirviöillä yleensä. Kuvittelisin tämän istuvan helposti minkä tahansa fantasiaroolipelin haltiametsiin tai viidakoihin. Kohtaaminen pedonsammaleen kanssa luo varmasti tunnelmaa ympäristön vihamielisyydestä tai vieraudesta.

Pedonsammal

Pedonsammalta kasvaa laajoina vihreinä mattoina korpien kätköissä. Sillä on vahva juuristo, joka kasvaa nopeasti orgaanisen aineen sisään. Vähitellen se hajottaa sitä ravinnokseen. Erityisesti leiripaikkaa etsittäessä on parasta varoa pedonsammalta. Muussa tapauksessa aamulla saa huomata, että paksu sammalmatto on juurtunut tiukasti kiinni teltan pohjakankaaseen, reppuihin sekä muihin kangas- ja nahkavarusteisiin. Tämän jälkeen sammalta on turha yrittää nyhtää irti, kangas vain repeää. Pedonsammalmattoa voi kyllä miten kuten leikata irti maasta, mutta tällöin sen juuristossa on usein riittävästi elinvoimaa jatkaa kasvua muutamien päivien ajan uuden kasvualustansa varassa. Tämä on usein riittävästi pilaamaan nahkahaarniskankin.

Elävien olentojen liikkuminen (myös unissaan) tavallisesti suojaa niitä pedonsammaleelta. Tunnetaan kuitenkin tapauksia, joissa metsärosvoiksi ryhtyneet sorretut talonpojat ovat sitoneet vihollisiaan ja jättäneet nämä alastomina pedonsammaleen ruuaksi. Tällöin pedonsammal tekee vuorokaudessa 1n6 pistettä vahinkoa, jos uhri epäonnistuu halvaus-pelastusheitossa. (Tämän lisäksi tulevat tietysti janon ja nälkiintymisen aiheuttamat pelastusheitot.) Kuolema tällaisessa tilanteessa ei tarkoita, että koko ruumis olisi sammaleen syömä, vaan että ihoon ja lihaksiin kasvava juuristo aiheuttaa verenmyrkytyksen.

(Nykyaikaisen kasvitieteen valossa pedonsammal ei varsinaisesti ole sammalkasvi, vaan sieni.)

Hirviökilpailun satoa, osa 1

Nestori Lehtoselta tuli seuraava osanottaja. Hirviö on viherliman, keltahomeen tai rääkysienen tavoin tutkittavassa luolastoympäristössä vaaniva paikallaan odottava vaara. Eli laukeaa kuin ansa väärään paikkaan tunkeneitten seikkailijoiden riesaksi. Pidän tässä "hirviössä" siitä että se ei johda kerrasta poikki pelastusheitto tai kuolema tilanteeseen vaikka niin hengenvaarallinen onkin että kokonainen seikkailijaryhmäkin tähän voisi kuolla. Pidän siitä että ensimmäisen pelastusheiton epäonnistuminen johtaa nopeasti mielenkiintoisemmaksi kehittyvään tilanteeseen uhrin alkaessa sekoilemaan.

HÄKÄSÄKIT
Ei taistelustatteja
Sienikasvuston seasta voi löytyä aiempien uhrien lahoamatonta omaisuutta.

Häkäsienet ovat pimeissä ja kosteissa umpikujissa viihtyviä lahottajasieniä, jotka pitävät erityisesti lihasta. Niiden säkkimäiset itiöemät muodostavat laajoja sienikasvustoja luolaholvin kaikille pinnoille. Häkäsäkeillä on kyky kehittää ja varastoida itiöemäänsä häkää, jonka se äänekkäästi viheltäen vapauttaa ilmaan äkillisen paineenvaihtelun, tönäisyn tai vastaava häiriön seurauksena. Reaktio leviää nopeasti koko rihmastoon, jolloin varsinkin suljetun tilan ilmanlaatu heikkenee sekunneissa hengityskelvottomaksi, sammuttaen myös kaikki tulet. Jokainen alueella oleva hahmo joutuu heittämään pelastusheiton myrkkyä vastaan joka kierros ollessaan häkäkaasun myrkyttämällä alueella. Ensimmäisen epäonnistumisensa jälkeen hahmo muuttuu sekavaksi kuten hämäännys-loitsussa. Toisen epäonnistumisen jälkeen hahmo menettää tajuntansa.
Koska häkä jää verenkiertoon, sen vaikutus häviää vasta raikkaassa ilmassa vietetyn kunnollisen levon seurauksena. Maagiset keinot myrkyn hoitamiseksi auttavat myös häkään.

Häkäsäkkien uudelleentäyttyminen kestää noin vartin, mikäli niillä on tuoretta lihaa hajotettavana, muussa tapauksessa siinä voi mennä päiviäkin.

Jotkut luolaholvien älykkäämmistä asukeista viljelevät häkäsäkkejä ansoitustarkoituksessa. Häkäsäkit ovat kuutiohyyytelöiden ja muiden limojen suurta herkkua. Niitä vastaan voi myös taistella kituliaalla tulella, koska häkäsäkit imevät savun sisältämää häkää itseensä kunnes lopulta poksahtavat puhki.

sunnuntai 11. elokuuta 2013

Vihan lapset


Hankin tämän vuoden Ropeconista Myrrysmiesten Vihan Lapset roolipelin molemmat sääntökirjat. Pelaajille tarkoitettu Vastarintataistelijan opas ja pelinjohtajan Keskushallinnon opas ovat molemmat pienikokoisia ja siististi toteutettuja kirjasia. Ensihetkestä kun otin kirjat käteen olin vakuuttunut että tässä on kyseessä huomioimisen arvoinen julkaisu.

Ensi-innostuksen puuskassa kirjat luettuani vaikutelmani sai vahvistuksen ja nyt kerran kunnolla läpi luettuani voin ihastella kuinka hyvin kokonaisuus on toteutettu. Selkeitä ja hyvin kirjoitettuja opuksia sanoisin. Kirjat ovat oikeasti pullollaan hyviä neuvoja ja ohjeita joilla luulisi että peli lähtee luistamaan.

Pelin esittelemä maailma on kuin Falling Skies tai uusi V mutta fiksusti ja mielenkiintoisesti toteutettuna toisin kuin kyseiset TV-sarjat. Kyseessä on siis synkkä lähitulevaisuus jossa ihmiskunta on muukalaisolentojen eli NIIDEN ikeen alla. Ihmiskunta on orjuutettu ja vailla tulevaisuutta apeassa kontrolliyhteiskunnassa. Pelaajat ovat vastarinnan taistelijoita joiden vihollinen on sekä ylivoimainen että huonosti ymmärretty.

Maailma iskee mielestäni kovempaa koska tapahtumapaikkana on Suomi. Sen sijaan että kyseessä olisi avaruusolentojen invaasio jossain Ameriikoissa kuten TV-sarjoissa, elokuvissa ja peleissä on tottunut on kotimaan kamarassa jotain häiritsevämpää. Lähimaisemat toimivat myös eräänlaisena rajoittimena joka pitää menon uskottavan tuntuisena.

Kauhupeleissä vaikka sitä uskoisi että tutuissa maisemissa ei vain pääsisi tunnelmaan niin käytännössä kokemuksen kautta olen huomannut asian olevan toisin. Muistan aivan oman hyytävän tunnelmansa minkä Zombeja Ovella roolipeli sai peliporukkani käsissä kun hetken mielijohteesta sijoitimme tapahtumat keskelle Helsinkiä. Synkän tieteiskauhuvision sijoittaminen kotimaan kamaralle on siis mielestäni pelin kauhuelementtien toimivuuden kannalta täysin oikea liike. Mikään ei tietenkään estä oman kampanjan sijoittamista jonnekin aivan muille maille. Eikä se kauhupainoitteisuuskaan ole niin itsestäänselvä juttu, pelin tekijät mielestäni ilmaisevat varsin selkeästi sen että mitä kukin peliporukka pelillä tekee on heidän oma asiansa. Ei ole mitään nipoa tapaa pelata väärin.

Hirvittävät muukalaisolennot ja muutamat yksityiskohdat tuovat mieleen paremman A-luokan tieteisfiktion ja pelinjohtajan ohjeistus niiden suunnittelussa on tarkoitukseen soveltuvaa. Tulee niistä myös Half-Life videopelien sarja mieleen, johon pelissä muutenkin mitään peittelemättä viitataan, jopa humoristisella letkautuksellakin. Tietty huumorintajun osoittaminen tekee kirjasista myös helposti luettavia. En varmaan jaksa kahlata läpi enää yhtään itsensä todella vakavasti ottavaa synkistelyä mitä roolipeleihin tulee.

Pelin sääntöjärjestelmänä on Stalker roolipelistä tunnetuksi tullut Flow, en ole Stalkeriin tutustunut joten tämä on minulle ensimmäinen kerta kun systeemiin törmään. En voi moittia sääntöjärjestelmää, se vaikuttaa hyvin selkeältä ja johdonmukaiselta mutta nojaa niin erilaiseen lähestymistapaan että siitä tulee hieman suorituspaineita. Vakaasti pelinjohtajan harkintakykyyn luottava järjestelmä on hieman vieras vuosikymmeniä noppajumaliin luottaneelle. Yhtä kaikki, erittäin vakuuttava tämäkin osa-alue.

tiistai 6. elokuuta 2013

Fantasiahirviökilpailu

Vimma ja hulluus on taas valloillaan. Maan povesta nousevat huurut ovat sotkeneet elimistön perusnesteiden tasapainon tai sitten olen vain egomaanikko joka Aurinkokuninkaan tavoin tykkää olla kaiken hyörimisen ja pyörimisen keskellä. Taas on koittanut siis kilpailun paikka.

Kaipailen siis kammottavia, omituisia, humoristisia tai peräti pateettisia hirviöitä kuolemaan kammottavilla tavoin seikkailijoiksi itseään kutsuvan roskajoukon käsissä tai antamaan heille kunnolla kyytiä. Matalien tasojen vastuksiksi käyvät hirviöt ovat vahvoilla kuin myös lyhyet ja ytimekkäät kuvaukset. Tässä ei kilpailla siitä kuka osaa tehdä kovimman vastuksen tai kehittää tolkutonta jaarittelua ja hienoja historiikkeja joita en kuitenkaan jaksa lukea.

Tee oma yksittäinen hirviösi valmiiksi viimeistään ensi viikon perjantaihin 16.8.2013 mennessä, melkein mikä tahansa vanhempi D&D:n laitos tai niitä mallintava retroklooni käy. Eli jos Punaboksi tai vaikka AD&D löytyy nurkista niin niillekin tehty otus käy enemmän kuin hyvin. Muista merkitä käyttämäsi sääntöjärjestelmä mukaan. Osallistua saat vain kerran.

Tässä muutamia linkkejä systeemeihin joilla todennäköisesti tulee ymmärretyksi, noita sivuja penkomalla löytää laillisesti ja ilmaiseksi ladattavat sääntökirjat joten osallistumiselle ei pitäisi olla mitään ongelmaa vaikka OSR-pelit olisivat entuudestaan tuntemattomia:

Labyrinth Lord

LotFP: RPG

Swords & Wizardry

Wanhoilla D&D: säännöillä tai niiden klooneilla on siis tarkoitus toimia. Ymmärrettävyys on pääroolissa, vaikka se onkin siinä rajoilla en varmaan pahastuisi jos joku vaikka Warhammerin ensimmäisen edition tai Runequestin systeemillä jotain väsäisi, mutta esimerkiksi Pathfinderin tai D&D 4:en laitoksen muodossa heitetty hirviö tulisi varmaan yhtä huonosti ymmärretyksi kuin esperantoksi kerrottu kaksimielinen kasku.

Kun lähetät hirviösi minulle sähköpostilla osoitteeseen mustonen piste jonas miukumauku gmail piste com on kilpailuun osallistumisen ehtona se että voin helposti leikata ja liimata tekstiäsi blogissa julkaisua varten.

Kuvankin hirviöstä saa laittaa mukaan joskaan se ei ole missään nimessä välttämättömyys. Kunhan sinulla on oikeudet luovuttaa se minun käyttööni eli taiteellisia lahjoja paree olla omasta takaa tai sitten osallistut kuvittaja/pelisuunnittelija taisteluparina.

Hienoja palkintoja on taas luvassa mutta vain harvoille ja valituille. Viestissä täytyy olla hirviön lisäksi oma osoitteesi ja nimesi jonka avulla mahdollinen palkintoposti löytää perille. Lisäksi annat luvan julkaista nimesi blogissa, osoitteesi ei päädy eteenpäin.

Hirviöitä voidaan käyttää voitit tai et, tämä ei siis ole vaihtokauppa. Luovutat siis täydet oikeudet käyttää hirviötäsi minulle. Tämä ei tietenkään sulje pois sitä että itse käyttäisit otustasi tai julkaisisit sen jossain. Haluan vain varmistaa selustani jos käytän hengentuotettasi vaikkapa jossain tekeleessä josta jopa rahaakin saatetaan vaatia, osuuksia ei sellaisesta siis tippuisi.

Kilpailuun osallistuminen on sallittua vain 18 vuotta täyttäneille, palkinnoissa on niin häröä materiaalia että en halua ottaa riskiä vihaisista vanhemmista tai päätyä nippusiteissä kissalan poikien piiskavaunussa kyyditettäväksi.

maanantai 5. elokuuta 2013

Keskiaikaista miekkailua korttipelinä

Guy Windsor, ilmeisen tunnettu keskiaikaisen miekkailun opettaja on joukon pelisuunnittelijoita, taiteilijoita ynnä muita kanssa väsäämässä korttipeliä eurooppalaisesta miekkailutraditiosta. Aiheen vetovoima on ilmeinen. Korteilla lätkittävä pöytäpeli nimeltään Audatia on suunnitteltu myös jonkinlaiseksi opetustyökaluksi miekkataistelun tekniikoista. Kyseessä on väkijoukkorahoitteinen projekti koska miten muuten näinkään hauska mutta erikoinen idea rahoituksen saisi kasaan kuin suoraan asiakaskunnaltaan. Windsorilla on asiantuntijana maine kunnossa mutta pelisuunnittelija Samuli Raninen ei valitettavasti soita äkkiseltään mitään kelloja. Joukkio on kampanjan sivuilla tehnyt tosin tavanomaista rahankinuamista yksityiskohtaisemman selonteon siitä mihin ne rahat olisi tarkoitus käyttää joka nostaa ainakin luottamusta että tuskin sössivät.

Audatia, the medieval swordfighting card game Indiegogossa

AudatiaThe Medieval Combat Card Game virallinen sivusto