maanantai 19. elokuuta 2013

Breasalin uppoaminen

Myyttiseen Hy-Brasiliin pohjaava kampanjani ei valitettavasti päässyt suunnittelupöytää pidemmälle. Aivot ovat jäätäneet sen kanssa liian pitkään. Nyt tämä kampanjamaailma saa upota rauhassa ja lempeät unohduksen aallot liplattaa sen yllä. Heittelemäni ideat saatavat huuhtoutua rantaan jossain muualla.

Olen miettinyt sellaisia asioita kuin kuinka suuri saaren täytyy olla että siinä voi olla tutkimattomia alueita? Miten joet ja järvet muodostuvat oikeille paikoilleen? Mitkä ovat otollisia kaupunkien paikkoja? Mikä on keskiaikaisen kaupungin hallinnollinen säde? Mitä kauppatavaraa ja hyödykkeitä saarella on ja kuinka paljon niillä oletetaan käyvän kauppaa? Entäpä kaupan arvo kultarahoissa ja mikä on kultarahan arvo? Millainen on väestötiheys ja alueellinen jakauma? Millainen täytyy maantieteen olla että se sallii hiisitasangon kaltaisen paikan olemassaolon? Olen pohtinut sitä kuinka paljon ihmisen kokoinen peto tarvitsee lihaa ja kuinka paljon uskottavan kokoinen hiisiväestö tarvitsee siis karjaa ja laidunmaata? Miltä näyttävät hiisihyökkäyksen jäljet lähtien siitä mitä isot kissapedot syövät ensimmäisenä saaliistaan? Paljonko simpanssi tai suunnilleen sellaisen ruumiinrakenteella varustettu kääpiö jaksaa kantaa repussa? Millaisia olisivat paikalliset nimet ottaen huomioon mistä asuttajat ovat tulleet? Mitä värejä pukeutumisessa yleisesti käytössä resurssit huomioiden, voiko jonkun EPH:n vanutettu lakki olla purppura?

Eli kampanjan rakentamisesta alkoi tulla ihan liian vakava ja liikaa työtä vaativa prosessi. Jotkut ihmiset pystyvät tälläiseen uskottavuuteen pyrkivään ja kurinalaiseen maailmanrakentamiseen mutta itse koin sen rasittavana ja ideointia kahlitsevana. Esitin itsellani kysymyksen mikä olisi tyypillinen seikkailu ja huolimatta siitä että olin tehnyt luolaholvien tutkimista varten muistiinpanoja päässäni löi tyhjää. Olin vajonnut kuoppaan johon usein päädyn historiallisia miljöitä miettiessäni, vaikka varta vasten olin lähtenyt liikkeelle mytologisesta ja olemattomasta paikasta tuon välttääkseni. Tunnen muutamia muita roolipelaajia joilla on sama valitettava taipumus sulkea itse itsensä juuttisäkkiin ottaessaan pelin aivan liian vakavasti, eli siihen saakka että suorituspaineet ja halu tehdä asiat "oikein" estää etenemisen mihinkään suuntaan.

Seuraava kampanjanrakennusprojektini lähtee siltä pohjalta että en mieti liiemmin mitään muuta kuin mikä on siistiä ja varastan sekä peruskonseptin ja ideoita häikäilemättämästi jostain muualta. Otetaan yksi osa Howardia, toinen osa Moorcockia ja kolmas Brittiläisiä 80-luvun roolipelijulkaisuja ja tarjoillaan raakana jonkun yksinkertaisen pelijärjestelmän kera.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti