maanantai 29. heinäkuuta 2013

Space: 1889 uusi tuleminen

Klassikkoroolipelistä Space: 1889 on ilmestynyt aivan viime vuosina uusia versiota, Saksassa jopa täysin uusiksi laitettuna ja kokonaan uusilla säännöillä. Tämä uusi Saksalainen versio on tarkoitus kääntää englanninkieliseksi väkijoukkorahotteisella mallilla. Rahoittajille olisi tarjolla elektronista versiota ja paperiversiota useammassa toinen toistaan näyttävämmässä muodossa. Tällä hetkellä tosin vain vaikutelmia ja mainospuheita sillä kyseessä ei ole perinteinen ennakkotilaus, todella hyvin valmisteltu projektikin voi aina mennä puihin. Siitä mitä heillä on näyttää itseeni tekee vaikutuksen ainakin kuvitus. Värikuvat olivat mitäänsanomattoman tavallisia mutta yksi kuvittajista, suomalainen taiteilija Juha Makkonen on mustavalkoisissa töissään tavoittanut 1800- ja 1900-luvun vaihteen scifikirjojen kuvituksesta jotain oleellista.

Kaiken maailman lisuketta ja härpäkettä kuten pelinjohtajan suojuksia yms. on suunnitteilla ja tarjolla myös. Erityisen kiinnostavana pidän Steve Longin seikkailua Thunders of Venus vaikka miehen nimi ei valitettavasti sano minulle yhtään mitään. Ainoa mistä minulla on epäilyksiä on John Wickin seikkailu The Order of the Invisible Eye koska miehellä on paljon historiaa siisteistä ideoista jotka on sössitty laimealla toteutuksella.

Saksalainen firma Uhrwerk Verlag tämän kaiken takana on minulle täysin tuntematon joten en osaa sanoa mitään heidän tuotteidensa laadusta. Olin kesällä reisulla Saksassa mutta en valitettavasti vain kerennyt käymään lukuisissa paikallisissa roolipelikaupoissa. Koska tästä potkustartista oli tihkunut ennakkotietoja suunnittelin tekeväni tiedustelua heidän aikaisempien teostensa painolaadusta, sidonnasta yms. yksityiskohdista joita kielitaidotonkin voi tarkastella.

Väkijoukkorahoitus on järjestetty Kickstarterin tarjoaman palvelun välityksellä ja sen pariin löytää seuraavan linkin takaa ja kannattaa ainakin kuunnella heidän videoitu mainospuheensa:

Space: 1889 Kickstarter

keskiviikko 24. heinäkuuta 2013

Space: 1889, ylähuuli jäykkänä ja hellekypärä kovana

Space: 1889 on roolipeli jota sanotaan maailman ensimmäiseksi steampunk-roolipeliksi. Itselleni steampunk on ristiriitaisten tuntemusten repimä genre, sitä riivaavat samat ongelmat kuin cyberpunkkia. Eli yksinkertaisesti se että missä se punk on? Steampunk varsinkin on vain valitettavan usein mehustelua hienoilla vaihtoehtoisen historian höyrykojeilla, ilmalaivoilla ja toinen toistaan hirvittävimpien sortovaltojen hienoilla univormuilla. Estetiikka kulkee usein samaa rataa, laitteita joissa ei ole mitään järkeä ja asuja joissa on tarpeettomia kakkuloita tai mekaanisia osia kuten hammasrattaita liimattuna typeriin paikkoihin vailla mitään muuta mieltä kuin että se näyttää ilmeisesti jonkun mielestä siistiltä. Pidän kuitenkin vaihtoehtoisista historioista ja tieteelliseltä puoleltaan vanhentuneesta tieteisfiktiosta joten samaan aikaan steampunk sekä vetää puoleensa että aiheuttaa myös voimakkaan hylkimysreaktion.

Frank Chadwick ohittaa roolipelillään Space: 1889 genren jo nimityksessään pitämän ongelman hyvin yksinkertaisella tavalla. Kyseinen peli ei ole höyrypunkkia vaan retrohenkinen 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun tieteisfiktioon pohjaava seikkailupeli. Eli siis enemmän Jules Vernen ja H. G. Wellsin linjoilla kuin William Gibsonin ja Bruce Sterlingin. Maailma pohjaa Vernen ja Wellsin hienostuneemman materiaalin sijaan paljon enemmän tosin ns. Edisonaadeihin eli erääseen merkilliseen kirjallisuuden alalajiin joka on monella tuntematon. Edisonaadit olivat aikansa bulkkitavarana tuotettua scifiä, eli 1800-luvun esi-isä sille seikkailu- ja militääriscifille jota Baen- ja Tor-kustantamot syytävät nykyään metrikaupalla ulos. Samanlaiset isoleukaiset kovia päätöksiä tekevät kovat miehet seikkailevat niissä vetämässä turpaan kaikkea vierasta ja ulkomaalaista.

Edisonaadit ovat aikansa arvomaailman ja ihanteiden vuoksi sietämätöntä luettavaa ja niihin kannattaa koskea vain jos on louhimassa ideoita. Puun takaa yllättävät kimitykset rotuopeista yms. eivät ainakaan tee lukukokemuksista helppoja. Chadwick on mielestäni kaivanut niistä kaiken pelastamisen arvoisen roolipeliinsä. Esimerkiksi typerä ilman mitään lupia tehty jatko-osa Maailmojen sodalle eli Edison's Conquest of Mars on malliesimerkki Edisonaadista, kiehtova sen ilmeisesti ensimmäisenä esittelemien scifi-ideoiden vuoksi kuten sädeaseet, avaruustaistelut yms. vuoksi mutta muuten kirja on samaa kuraa kuin huonoin paperille päätynyt militääriscifi tai mitä Hollywoodin tyypillinen nykyajankin scifielokuva. Edisonin Marsin valloitus tuli aikanaan hankittua kirjahyllyyni tämän artikkelin vuoksi jossa kiinnitettiin huomiota sen oivalluksiin. Edison oli aikanansa ällöttävän mielistelevien fanifiktioiden suosittu kohde ja jonkinlainen esikuva, onneksi oikeille tieteen sankareille on havahduttu ainakin nörttipiireissä.

Space: 1889 roolipelin maailmassa Edison on kehittänyt planeettojen välillä matkaamisen mahdollistavan eetteripropellin ja ihmiskunta huomaa että lähiplaneetoilla on elämää ja vieläpä alkuasukkaita. Tästä alkaa tietenkin planeettamme lähinaapureiden ankara siirtomaasortaminen ja hillitön avaruuslaivojen kilpavarustelu. Chadwickin roolipeli tonkii 1800- ja 1900-luvun taitteen scifiä ottaen sieltä ainekset joita käyttää ja luo uusvanhan unohtuneita käsitteitä ja villeimpiä teorioita hyödyntävän kudelman. Avaruudessa matkaavat alukset ovat aikakauden laivojen näköisiä ja kommunikoivat heliografien välityksellä. Esimerkiksi Darwinismia aatesuuntana (eri juttu kuin Darwinin teoriat) tapaillaan siinä miten aurinkokunnan planeetat on kuvattu selkeänä kehityksen jatkumona. Mars on vanha, kuoleva ja rappeutunut kuivuvine kanaaleineen, Maa on dynaaminen ja elinvoimainen, Venus on jossain jurakaudella soineen ja dinosauruksineen jne. Lukuisat pienet yksityiskohdat kuten se että pukeutuminen on kuvattu aikakauteen sopivasti luovat tunnelmaa siitä että tämä ei ole sitä tavallista höyrypunkkia. Luokkayhteiskunta ja jäykkä ylähuuli eivät ole kadonnut yhtään minnekään. Tämä kaikki luo otollisen ympäristön tutkimusmatkailulle, konflikteille ja juonittelulle.

Chadwickin ote tosin vaikka ei moderni olekaan on sentään vuodelta 1988 ja esimerkiksi aikauden yhteiskuntaluokan tai sukupuolen asettamien rajoitusten olemassaolo tunnustetaan. Koska pelissä seikkailijoiden kuitenkin oletetaan olevan aktiivisia toimijoita eikä ajan tunkkaisten käsitysten vankeja vaihtoehtoina tarjotaan säännöissä naishahmolle tietyillä urilla etenemistä varten naamioitumista mieheksi ja palvelusväkeen kuuluvan hahmon isännän oletetaan automaattisesti olevan Wodehousen kirjoista tuttua helposti manipuloitavaa ja hölmöä Bertie Wooster tyyppiä. Kirja myös esittelee joukon aikansa käsityksia uhmanneita kuten natiiviksi menneitä tutkimusmatkailijoita sekä joukon merkittäviä naisia joiden joukossa on selviä seikkailijatyyppejä kuten tutkimusmatkailijoita ja vuorikiipeilijöitä. Ratkaisu on mielestäni parempi kuin esimerkiksi Deadlands roolipelin hieman vaivaannuttava Etelävaltain käsittely.

Sääntösysteemi ei ole selkein mihin olen törmännyt ja en ainakaan lähtisi sillä sellaisenaan vetämään retroscifistisiä seikkailuja Space: 1889 maailmassa. Kampanjamaailmasta on tietääkseni ainakin Savage Worlds systeemille tehty lähdekirja mutta sen laadusta en osaa sanoa mitään. Space: 1889 on roolipeli jota suosittelen jos vanha tieteisfiktio retroilevine omituisuuksineen kiehtoo tai jos steampunk kiehtoo mutta tuntuu tarjoavan vain höttöä vailla sisältöä tai näkemystä.

torstai 18. heinäkuuta 2013

Luolaholvausta Breasalissa

Bresalin ollessa kuitenkin pohjimmiltaan D&D-tyyppinen kampanjamaailma siinä on tietenkin oma osansa luolaholveja ja raunioita tutkittavaksi.


Breasalin rauniot

Saari on täynnä kadonneiden kulttuurien ja menneiden aikojen raunioita. Nämä paikat ovat yleensä kaukana sivistyksestä, vaarallisia ja usein liittyvät Alamaailman syövereihin. Rauniot ja muinaisjäänteet on ulkonän perusteella helppo jakaa noin seitsemään tyyppiin mutta alkuperäisillä rakentajilla ei ole välttämättä mitään tekemistä nykyisten asukkaiden kanssa. Paikoin rauniot ovat kerroksittaisia ja uudemmat osat kätkevät alleen vanhempia.

Atlantiksen koloniat
Länsipuolella saarta lähellä rannikkoa on muutamia raunioituneita Atlantiksen kolonioita. Näistä linnoituksista tuon kadonneen valtakunnan laivat lähtivät kiidättämään Breasalista kauppatavaraa ja orjia kotimaahansa. Atlantislaisten rakennustyyli oli huikaiseva, tunnusomaisia piirteitä ovat terävät valkeat tornit jotka tavoittelevat taivaita, luonnon muodoista ammentava suunnittelu, pylväät jotka muistuttavat niin ikään valaan luita kuin rakennelmat jotka ovat kuin rannalla lepääviä valkeita äyriäisten kuoria.

Danun kansan rauniot
Roomalaisten tuhoamien kaupunkien pyöreät kivitornit, kumparelinnoitukset ja muut rauniot täplittävät maaseutua ja laajoja alueita villejä erämaita.

Haltiakaupungit
Haltiakaupunkien raunioita on vain muutamia ja niitä ympäröivät haltiametsät ovat kaikkea muuta kuin hylättyjä. Ne koostuvat kukin lukuisista korkeista torneista jotka liittyvät toisiinsa niin maan päällä, alla kuin korkeuksia halkovilla silloillakin. Rakennusten pinta on yleensä loisteliaasti värikkäillä kivillä ja mosaiikeilla koristeltua. Niiden vaarat ovat melkoiset sillä haltiat itsekin karttavat esi-isiensä asuinsijoja.

Hiisien ontot kukkulat
Hiisien hautakummut ovat heidän kaikkein vaikuttavimpia rakennelmiaan. Valtavia kumpareita joiden sisukset kätkevät useampien sukupolvien vainajien luita. Hiisien hautakeroista monet ovat yhä käytössä ja sellaisen ryöstäminen on loukkaus joka saa varmasti alueen kaikki hiidet ulvomaan kostoa.

Kääpiöluolaholvit
Kääpiöiden rakentamat kaivokset ja muut maanalaiset tilat ovat taitavaa työtä mutta harva ulkopuolinen pärjää pitkälle ahdistavissa usein vain metrin korkuisissa käytävissä. Kääpiötyön tunnistaa helposti sileistä lattioista, seinistä, katoista kuin tarkoista ja suorista kulmista. Tukehtumisen ja hukkumisen vaara näissä tunneleissa on yleensä pieni koska kääpiöiden lahjakkuus on tällä saralla vain niin pitkälle vietyä.

Orjuuttajarodun rakennelmat
Breasalissa on vain muutamia orjuuttajarodun raunioita. Ne tunnistaa helposti mustan basaltin käytöstä kuin siitä että ne on tehty valtavista ilman laastia tarkoin yhteen sijoitetuista lohkareista.

Roomalaiset rauniot
Roomalaisten jäljiltä on jäänyt monia raunioita, useimmat näistä ovat varuskuntien ja linnoitusten jäänteitä.

maanantai 8. heinäkuuta 2013

Parempi kuin yksikään mies

Jonkin aikaa sitten James Edward Raggi pisti pystyyn väkijoukkorahoitteisen kampanjan saadakseen ulos seikkailun Free RPG Day tapahtumaan. Tuota painotuotetta en ole nähnyt ja en osallistunut rahoituskampanjaan koska tuntui ajatuksena äärimmäisen oudolta maksaa jostain sellaisesta jota on tarkoitus sitten jakaa ilmaiseksi. Tämä on hieman harmittanut koska painettua tuotetta tuskin löydän kädestäni koskaan, sen verran kuumille kiville ovat ilmeisesti menneet ja joku roolipelikauppias on rapakon jonain itkupotkuraivarina ilmeisesti niitä silpunnutkin.

Seikkailusta Better Than Any Man on kuitenkin hiljan ilmestynyt erittäin hyvälaatuinen elektroninen kappale jonka saa ladata ilmaiseksi täältä.

30-vuotisen sodan kaaoksessa ja kurjuudessa kituvaan Saksaan sijoitettu seikkailu on pikaisen selailun perusteella oikeastaan kompakti kampanja. Materiaali on paikoin pimeää ja raakaa Grand Guignol henkistä eri sorttisten kauheuksien vyörytystä. Pahikset ovat täysiä ällötyksiä mutta pariin otteeseen Raggi tekee selväksi että tarkoitus on pistää kaameat kultistit nippuun eikä velloa scheissessa muuten kuin kirjaimellisesti. Miten asioita lähestytään on mielestäni erittäin tärkeä tekijä siihen voinko kuvitella jotain pelaavani, esimerkiksi Death Love Doom jätti vaikutelman että sitä en pystyisi vetämään kuin se on tarkoitettu. Seikkailun luolakomppausosio on aikanaan julkaisematta jäänyt Insect Shrine of Goblin Hill jolla on sanotaanko pikkaisen kulttimainetta niiden joukossa jotka ovat miehen tuotantoa seurailleet. Fiilis on ajan ja paikan johdosta hyvin paljon Warhammer-roolipelin ensimmäisen laitoksen linjoilla. Historiallinen miljöö on suorastaan kutkuttava ja jos ei olisi jo paria kampanjaa työn alla niin tätä varmaan alkaisin vetämään. Ehkä seuraavaksi kunhan The Enemy Within tulee kolattua pois alta.

keskiviikko 3. heinäkuuta 2013

Peliraportti 8: Kivipää

Pelaajina ovat tällä kertaa Jukka (Caravaggio), Atte (Flavonius) ja Lassi (Janus).

Edellisen retken selviytyneet jatkavat matkaansa kohti Denethixiä. Chelmforshiresta heidän matkaansa liittyvät Ser Oswald ja Ibn nimiset aarteenetsijät joilta pidetään heidän tulevan luolastokohteensa sijainti salassa. He ohittavat vauraan ja hyvinvoivan Retenniksen jatkaen lopun matkaansa ilman kummempia sattumuksia.

Denethixissä Janus marssii suoraan Tieteen kultin temppelille rekrytoimaan lisää akolyytteja mutta yllätyksekseen hänen mukaansa lähetetään ehta tiedemies Tri. Charles Hyades. Kultti sponsoroi tutkimusretkeä myös liekinheittimellä jota kantamaan ja käyttämään määrätään akolyytti Bruul, väkivahva, kajahtanut ja mitään pelkäämätön kiihkokäännynnäinen.

Flavonius on varma että hän tarvitsee retkelle mystisten hengentieteiden taitajan, hän nielee palan kurkussaan ja menee anomaan apua kaoottiselta kultilta jonka jäseniä hänen vanhempansa olivat. Läpikotoisin kuivakka ja lainkuuliainen Flavonius on vanhoillinen ja jos hänet on lapsena initioitu Calinan, kahdentoista tuhon jumalattaren seuraajien joukkoon ei hän ala siitä vaihtamaan. Hän saa mukaansa Tobel Liemeliksi itsensä esittelevän temppeliritarin joka on koristellut panssarinsa kaaoksen kahdeksansakaraisilla tähdillä, kalloilla ja piikeillä.

Caravaggio suuntaa Oolan, Mokten, Felrikin ja Sutton Hoon kanssa kaupungille juhlimaan. Felrik esittelee jonkinlaisten hyönteisolentojen pitämän paikan jossa on tarjolla väkevää simaa. Seurauksena ovat hillittömät bakkanaalit kaupungin muukalaisosiossa, pari romutettua paikkaa ja ainakin yksi ravitsemusliike joutuu Taipumattoman nyrkin mellakkajoukkojen vyöryttämäksi.

Matka Rendon vuorta kohti alkaa myöhemmin hyvillä mielin mutta tunnelman pilaa taivaalle ilmestynyt jättiläismäinen lentävä kivipää. Kivipää päästää uhkavaatimuksen että tuhoaa kaikki jotka eivät alistu sen valtaan. Caravaggio toteaa että mikäpä siinä ja kivipää sylkäisee ulos punaisella kahvalla varustetun aseen, punaiset panosvyöt ja uikkarit. Ennen kuin Caravaggio pääsee vaihtamaan kerrastoa Janus nousee uhmaamaan taivaalla kelluvaa kivikasvoa ja väistää sen silmistä leimahtavan vasaman. Caravaggio ja Ser Oswald heittävät samaan aikaan molemmat uniloitsun ja kivipää jähmettyy.



Käydään lyhyt ja intensiivinen neuvottelu siitä pitäisikö paeta vai yrittää jotain. Lopulta neuvottelun tuloksena Mokte heittää sorkkaraudan johon on kiinnitetty köysi kivipään suuhun. Caravaggio kiipeää ylös ja katoaa kitaan. Seuraavaksi kiipeää Flavonius tavoitellen pohjassa olevaa luukkua. Caravaggio kiipeilee ja ryömii pään sisällä, seikkaillen aikansa lokerikkojen ja koneistojen keskellä. Lopulta hän tulee huoneeseen jossa on jonkinlainen valtaistuin.

Sisällä lojuu tajuttomana itse Ferayn, Tab-Nakelin kaupunkivaltion itsevaltias ja mahtava velho. Omituinen, keski-ikäinen ja pienikokoinen mies jonka ylähuuleen on tatuoitu viikset. Caravaggio köyttää hänet vyöllä ja päästää Flavoniuksen sisään pohjaluukusta. Pian Ferayniä osoitellaan useammalla aseella ja hän luovuttaa ohjeita sekä tärkeitä tietoja kivipään kontrolleista tuijotellessaan kiväärin piippua.


Seikkailijat päättävät palata tämän vaikuttavan sotasaaliin kanssa Denethixiin luovuttaakseen sen kaupunkivaltiolle, eli suuren ja suopean velho Ferethan lakeijoille. Flavonius ratsastaa edellä kertomaan että kaupungin ei pidä huolestua suuresta lentävästä kivipäästä joka on kohta tulossa sen porteille. Kivipää lähestyy hitaasti Denethixiä, Caravaggio heiluttelee valkoista lippua sen suusta käsin ja tasaisin väliajoin Tohtori Hyades päästää kovaäänisistä viestin. "Tämä ilma-alus on vallattu, tulemme rauhan asialla."

Kivipään lähestyessä kaupungista lähetetään Taipumattoman nyrkin sotilaita vastaanottamaan tuo vallattu ilma-alus. Tohtori Hyades laskeutuu kaupungin lähelle, sotilaat nousevat sisään ja kivipää lennetään varuskunta-alueelle. Pian seikkailijat kuulustellaan ja Ferayn kiikutetaan jonnekin pois pakkopaidassa, jalkaraudoissa ja suukapuloituna.

Palkkiona koko tusinan vahvuiselle joukolle seikkailijoita myönnetään jokaiselle kansalaisuus. Tämä 5000 kultarahan arvoinen status merkitsee oikeutta oikeudenkäyntiin pidätettäessä, suojaa orjuutusta vastaan, oikeutta omistaa kiinteää omaisuutta ja käydä kauppaa tunnustettuna laillisena entiteettinä.