keskiviikko 25. marraskuuta 2015

D&D&D

Kannattaa katsoa seuraava, nimittäin Dungeons & Dragons & Doodles. Tom Fowler kuten jokainen annettua linkkiä seurannut voi huomata on varsin lahjakas taiteilija jolla on erinomainen Dungeons & Dragons roolipelin inspiroima tumblr-syöte.


Erityisesti mainitsemisen arvoinen on Fowlerin kertomus siitä miten Dungeons & Dragonsin pelaaminen häntä alkoi inspiroimaan. Hän oli alkanut inhota kuvittajan työtään ja huomannut menettäneensä innostuksen työhönsä ja taiteeseen täysin. Vaimonsa patistamana hän oli aloittanut roolipelaamaan viikottain kokoontuvassa porukassa ja ihan huomaamattaan hän oli ensin alkanut piirrellä marginaaleihin ja sitten vähän enemmän.


Roolipelaamisen yhdeksi mahdolliseksi positiiviseksi vaikutukseksi on siis luettava taiteellisen inspiraation uudelleen löytäminen. Kertomuksen luulisi olevan koskettava kenelle tahansa roolipelaajalle vaikka D&D henkilökohtaisesti ei kiinnostaisi lainkaan. Nyt hänellä on tekeillä jo taidekirja aiheesta, eikä suotta sillä hänen töissään on jotain ihan omanlaatuista meneillään. Nuo fantasiateokset ovat todennäköisesti sellaisia että jos pidät fantasiakuvituksista ja pidät D&D:stä pidät niistä koska ne kuvaavat juuri sitä mistä pelissä on kyse ja jos et pidä D&D:stä niin todennäköisesti ne eivät näytä yhtään siltä miltä peli mielestäsi vaikuttaa ja pidät myöskin niistä.


D&D&D: The Tabletop Fantasy Art of Tom Fowler








Kuvat © Tom Fowler, kuvat julkaistu erikseen kysytyllä luvalla.

torstai 29. lokakuuta 2015

SLVLzine #1 saatavilla painettuna

Olen ollut sen verran kiireinen muiden projektien ja ihan leipätyöni kanssa että olen laiminlyönyt tätä blogiani. Lyhyesti haluan tuoda julki kuitenkin että SLVLzine #1 on nyt saatavissa myös painettuna. Liimaselkäinen A5-koon zine on hyvää vauhtia myymässä loppuun ensimmäistä painostaan joten kiirettä kannattaa pitää.

PÄIVITYS: Lehden ensimmäinen Lulussa teettämäni painos on tuottanut omansa takaisin, loput lehdet myydään mahdollisuuksien mukaan, lehteä saa ostettua myös muista lähteistä.

maanantai 12. lokakuuta 2015

Luolaholvit Helsingin alla

Klikkaamalla tätä linkkiä Maanalaisen Helsingin unohdetut salit pääsee ihastelemaan Esoteerinen maantiede ja periferiaterapia blogin raporttia Helsingin alla piileskelevistä isoista maanalaisista tiloista. Jotkin kotikaupunkini maanalaiset ympäristöt ovat itselleni tuttuja ja tosiaan ovat kuin toinen käänteinen maailmansa jossa pimeys, kylmyys, kosteus ja tunnistamattomat hajut tervehtivät kulkijaa.

Urbaanien tutkimusmatkailijoiden kuvissa on on tietynlaista rappioromantiikka, sitä samaa kuin vanhassa talossa jonka hilseilevä rappaus viehättää silmää enemmän kuin sama talo entistä ehommaksi remontoituna. Roolipelihin ottaisin oppia oikeista maanlaisista tiloista sen että kuvaillessa alapuolista maailma kuvailee ruostumista, hilseillyttä maalia, puun mätänemistä ja tippukiviä. Uudessa maanalaisessa ympäristössään oudoiksi muuttuvia yksityiskohtia ei ole syytä unohtaa, kuten värikkäitä tauluja tai jonkun "viljelyksiä" jotka luonnollisesti roolipelissä voivat olla paljon fantastisempia tai omituisempia.

lauantai 3. lokakuuta 2015

Drakar och Demoner Kickstarter

Länsinaapurin D&D tai siis D och D on elänyt niin pitkään että siitä on alettu ottamaan jo painoksia nostalgikoille ja sen historiasta kiinnostuneille. Itseäni kiinnostaa tämä joukkorahoituskampanja koska se voi olla oiva tapa hankkia se klassinen Stormbringeriä ja Runequestia lainaillut peli, molemmat niin hyviä pelejä että niistä sietääkin lainailla ajatuksia ja ideoita. Ainoa mikä tässä kampanjassa arveluttaa on se että en tiedä onko sama D och D mahdollista hommata halvemmalla vain vähän käytettynä ja piestynä.

Drakar och Demoner Kickstarter

torstai 24. syyskuuta 2015

Suomen pelimuseo

Suomalaista pelaamista ja pelikulttuuria kaikin puolin käsittelevä pelimuseo hakee tälläkin hetkellä joukkorahoitusta. Moni tämän vähemmän säännöllisesti päivittyvän blogini lukijoista on varmasti törmännyt tämän hankkeen uutisointiin muuallakin. Kampanjaa on tällä hetkellä jäljellä 6 päivää ja vaikka heidän mnimitavoitteensa 50000 € on jo reippaasti ylitetty on vielä jonkin matkaa varsinaiseen 100000 € tavoitteeseen. Museo vaikuttaa erityisesti videopelipainotteiselta mutta käsittelee ilmeisesti myös yhtenä aihealueenaan kotimaisten lauta- ja roolipelien historiaa, ainakin sen perusteella mitä Pelilaudan foorumeille tihkuneen tiedon perusteella voi ymmärtää.

Suomen pelimuseon mesenaatti.me kampanjasivu

maanantai 24. elokuuta 2015

SLVLzine #1

Suomen OSR-yhteisö Siniset luolat & Valkeat lohikäärmeet on tuottanut ensimmäisen numeron omaa lehteä.



SLVLzine #1 - ilmainen OSR-lehti.

Lehti sisältää Kylmän kaivon linnoitus -seikkailun, poliittista taustaa sille, yllättävän jatkon jos sattuu sinne päätymään, seikkailuun liittymättömän satunnaistehtäväluojan sekä lyhyen artikkelin huoneiden numeroimisesta luolastokartalla.

Lehti PDF-muodossa

Seikkailun kartta

Painettu versio on vielä harkinnassa ja työn alla. Ilmoittamalla ryhmässä kiinnostuksesta saamme lisämotivaatiota sen tuottamiseen.

Toinen numero tulee sisältämään gontsoa avaruusfantasiaa. Jos sopivaa pelisisältöä löytyy ja haluat sitä julkaista, niin katso ohjeita Mekanismista.

torstai 20. elokuuta 2015

Vaskikirjat

Laadukkaalla spekulatiivisella fiktiolla ja roolipeleillä on yhteys, jo muinaiset Wisconsonilaiset kuten Gygax tiesivät sen laatiessaan Dungeons & Dragons roolipelin perään Liite N nimellä tunnetun listauksen suositeltavasta lukemistosta. Suomessa on yksi erityisen ansioitunut pienkustantamo joka on omistautunut genrekirjallisuuden julkaisemiseen eli siis fantasian, kauhun, scifin ja miekan & magian. Olen kirjoittanut aikanaan Vaskikirjat kustantamosta ja sen julkaisuista edellisessä blogissani, kaikki pelkkää hyvää.

Kaikille lienee selvää että roolipelit ammentavat merkittävän osan inspiraatioitaan olemassaolevasta populaarikulttuurista, eli muiden hyvistä ideoista. Tämän takia on ilmeistä miksi hyviä pienkustantamoita tarvitaan. Olen sosiaalisessa mediassa seurannut Vaskikirjojen päivityksiä ja ilmeisesti heidän viimeisin julkaisunsa Glen Cookin Musta komppania vaikka onkin kehuttu kaikissa lehtien arvosteluissa ei myy juuri yhtään. Tietäen kotimaisten roolipelaajien mieltymykset synkkään ja realismihakuiseen fantasiaan tämän luulisi myyvän kuumille kiville pelkästään heillekin. Ilmeisesti Musta komppania ei silti marssi yhtään minnekään.



Pistäkää kirjan hankkiminen edes harkintaan:
Vaskikirjat

sunnuntai 16. elokuuta 2015

Parasta juuri nyt



Tällä hetkellä kaikkein hauskin ja eniten pelattavaa materiaalia vähäiseen sivumääräänsä nähden toimittava opus on Hill Cantons Compendium II. Olen maininnut Chris Kutalikin Mäkikantonit aikaisemmin blogissani ja silloinkin aivan innoissani. Toisin kuin Slumbering Ursine Dunes ei Hill Cantons Compendium ole seikkailu vaan sivumäärältään vaatimaton pikkujätti täynnä uusia hahmoluokkia ja vaihtoehtoisia sääntöjä Labyrinth Lordin tai Punaboksi D&D:n kaltaisille peleille.

Uusia hahmoluokkia esitellään peräti yhdeksän. Mäkikantonien hahmoluokat ovat suurimmalta osin variaatioita jo tutuksi tulleista kuten esim. villit kääpiöt tai housuttomat barbaarit mutta ne ovat erittäin omintakeisia kuten nimistäkin voi päätellä. Omat suosikkinini ovat kaaosmunkit jotka ovat takatukkaisia 80-luvun ninja- ja karatemyllyttäjiä, robokääpiöt jotka muistuttavat miellyttävällä tavalla Gloranthasta ja sotakarhut jotka vaikuttavat kaikin tavoin tavallisilta karhuilta mitä nyt vain ovat obsessoituneita varsiaseista ja palkkasoturin seikkailevasta elämäntavasta.

Mittavin sääntölisäosa on kahdeksan sivun mittainen taulukkokimara jonka avulla heitellään hahmolle hänen taustansa, ominaisuutensa ja varusteensa. Hahmo on menneiden sattumusten summa ja muutakin kuin hahmoluokka, joukko ominaisuuksia ja varusteita vaikka nämäkin tarpeelliset tiedot kokonaisuus tuotattaa. Taulukkoklusteri luo tarinan johon varsinainen peli on siis ikään kuin jatkoa. Pienin sääntölisäys jonka Compendium toimittaa on elegantti ratkaisu ominaisuuksien koettelemiseen ilman + tai - muuttujia. Kutalikin järjestelyssä vaikustason myötä kasvaa heitettyjen noppien määrä, isommalla kouralla noppia kuten vaikka 5n6 on vaikeampi heittää ominaisuuden alle kuin pienellä esim. 3n6, eikä ylenmääräistä laskemista tarvita.

Hill Cantons Compendium II edustaa OSR-piirien tuotannoista tällä hetkellä sen kaikkein terävintä kärkeä ja suosittelen sitä varauksetta.

Hill Cantons Compendium II

tiistai 14. heinäkuuta 2015

Expanded Petty Gods Compendium

Viisi vuotta on pitkä aika, melkein niin monta vuotta sitten Grognardiassa eli aikanaan nimekkäimmässä vanhan koulukunnan OSR-pelaamisen blogissa esitettiin kutsu osallistua yhteisölliseen projektiin. Kyseessä oli Planet Algol blogista alulle lähtenyt idea uusversiosta Judges Guildin The Unknown Gods opuksesta. Tavoitteena oli tuottaa kirja joka olisi täynnä kaikenlaisia omituisia vähäisempiä jumaluuksia ja paikanhenkiä.

Monia vuosia tuuliajolla ollutta projektia ovat luotsanneet vuorollaan mm. Greg Gorgonmilk ja Richard LeBlanc. Kyseessä on valtavan määrän kirjoittajia ja kuvittajia yhteen kerännyt projekti jonka koordinoimisesta vielä iso kiitos Gregille ja Richardille. Osallistuin itsekin tähän projektiin omalla vaatimattomalla panoksellani.

Nyt kun painettu kovakantinen versio kirjaa lepää pöydälläni olen tutustunut sen sisältöön tarkemmin. Kirjassa annetaan tiedot ja peliominaisuudet yli 300:lle vähäisemmälle jumalolennolle kuten esimerkiksi kolmijalkaisten sammakoiden jumalalle, selittämättömien hajujen ja tuoksujen jumaluudelle tai rautaisannosten pilaantumisen jumalattarelle. Massiivisen jumalosion jälkeen esitellään vähäisemmän mittakaavan listaus jumalten palvelijoita. Palvelijat ovat perinteisempi hirviölistaus joskin olennoista löytyy kaikkea tavanomaisen ja korkealentoisen välillä, aina hyvin isoista hyeenoista avaruuden kyborgitappajiin. Palvelijaolentoja seuraa listaus erilaisia kultteja, lista maagisia esineitä ja listaus loitsuja. Loppuosan liitteissä löytyy outojen ruokalajien lisäksi myös M.A.R. Barkerin kuuluisa essee Create a Religion in your Spare Time for Fun and Profit.

Petty Godsin suurin hyöty on se että se tuo panteistiseen D&D-tyyppiseen maailmaan pienen ripauksen lisäää uskottavuutta,käy järkeen että maailmasta löytyy jumaluuksia vetojuhdille, pilaantuneelle sadolle tai raskaudelle. Maailma vaikuttaa eläväisemmältä kun sen monijumalaisen järjestelmään uskovilla on henkiolentoja vähän joka asialle. Hirviölistaus jumalten palvelijoista sisältää ihan kaikenlaisia otuksia joista useimpia on helppo sijoittaa rauniotemppeleihin tai vastaaviin seikkailulokaaleihin, mutta ei ainoastaan niihin. Maagisissa esineissä on joitakin sangen oivaltavia ja käyttökelpoisia vaikka muut listaukset kuten loitsut eivät hirveästi säväyttäneet. Kultit eivät myöskään vaikuttaneet ihan hirveän mielenkiintoisilta nähden siihen vaivaan että ne punoisi osaksi kampanjamaailmaansa.

Itse käytän tätä kirjaa varmasti osana ASE-kampanjaa jos ja kun siihen joskus palaan. Tuon kampanjamaailman jumalat ovat kirjaimellisesti satelliittikanavia niin Petty Gods tulee olemaan sen lisänä kuin HBO-kanavapaketti.

Petty Gods - ilmainen PDF

Petty Gods - kovakantinen kirja pelkillä paino- ja postikuluilla

Petty Gods - pehmeäkantinen kirja pelkillä paino- ja postikuluilla



tiistai 23. kesäkuuta 2015

Luther Arkwright roolipelinä jälleen

Bryan Talbot on yksi suosikkejani mitä sarjakuvantekijöihin tulee, hänen sarjakuvansa Luther Arkwright taas on suosikkejani hänen hyvin laajasta tuotannostaan. Suomeksikin käännetty Luther Arkwrightin seikkailut on kiistaton klassikko. Vaikka voin vain arvailla kuinka kuluneelta ilmaisu kuulostaa niin silti on pakko sanoa että kyseessä on suositeltavaa luettavaa jokaiselle hyvästä sarjakuvasta pitävälle. Luther Arkwrightissä itseeni on iskenyt sen tietty brittiläisyys, punk-henkisyys ja Michael Moorcockin teoksista muistuttava multiversumi. Kaikista Moorcockin teoksista useille varmasti lähes tuntematon Rituals of Infinity tulee erityisesti mieleen Talbotin teoksesta. Ensimmäisessä kirjassa Arkwright on salainen agentti joka valvoo useita erilaisia vaihtoehtoisia todellisuuksia entrooppien nimellä kulkevan pahantahtoisen tahon juonilta.

Kyseessä on siis äärimmäisen hyvin roolipeliksi taipuva maailma, sarjakuvan asetelmalla saa helposti aikaan mielenkiintoisia ja eksoottisia ympäristöjä sekä konflikteja Arkwrightin kaltaisten agenttien ja entrooppien välille. Vaatimattoman PDF-muodossa julkaistun ennakkovilkaisun perusteella systeeminä olisi Runequest, ei välttämättä ollenkaan huono vaihtoehto.

Ennakko PDF

Roolipelin julkaisijan tietoja pelistä löytyy tästä klikkaamalla ja alas selaamalla.

tiistai 9. kesäkuuta 2015

Zombicide: Black Plague

Olen kirjoittanut aikaisemminkin blogissani Zombicidesta. Kyseessä on siis erittäin viihdyttävä lautapeli jota olen pelannut todella paljon. Vertasin peliä jo aikaisemmin lapsuusaikojen suosikkipeliin Heroquestiin, nyt on tekeillä versio pelistä jonka kohdalle vertaus on osuvampi. Zombiciden takana oleva Guillotine Games on pistänyt rahankeruukampanjan pystyyn keskiaikaiseen fantasiamaailmaan sijoittuvasta zombintappopelistä. Peli näyttäisi olevan siis tasan sitä samaa kuin Zombicide mutta miekoilla ja loitsuilla. Zombicide: Black Plague vaikuttaa ennakkotietojen varassa kevyeltä ja hauskalta peliltä.

Tämä kampanja uudesta Zombicidesta ei ole kuitenkaan ihan ongelmaton, itselleni nousi heti mieleen useampia epäilyksiä. Kickstarterin käyttäminen pelkkänä ennakkotilausten myyntikanavana on pikkaisen arveluttavaa koska firman luulisi olevan ihan varoissaan aikaisemmista miljoonia tienanneista kampanjoistaan. Peli itsessäänkin vaikuttaa ihan vakavissaan arvioituna vain Zombicidelta velhoilla ja haltioilla. Omistan itse jo version Zombicidea joten saman pelin hankkiminen hieman erilaisilla komponenteilla joissa lukee varsijousi vaikkapa haulikon sijaan vaikuttaa haaskaukselta, sellaiselle joka ei Zombicidea ennestään omista tämä voi olla harkitsemisen arvoinen. Pelin hintakin alkaa olla ongelmallinen, tiedän entuudestaan että Guillotine Gamesin pelit ovat hyviä, komponenteiltaan laadukkaita ja painavissa laatikoissa tuntee saaneensa vastinetta, mutta ainakin tämä peli on ihan vain törkyisen kallis.

Zombicide: Black Plague Kickstarter

lauantai 23. toukokuuta 2015

Ropecon 2015

Tänä vuonna Ropecon järjestettiin jo toukokuussa, syynä se että coni oli viimeistä kertaa Dipolissa ja paikkaan puskee remonttia ja tilojen käyttötarkoitus muuttuu. Otin osaa tapahtumaa heittäytyen hetken mielijohteesta mielenkiintoisiin asioihin mitä vain tulee vastaan sekä jonkin verran myös suunnitelmallisesti pitäen joitain ohjelmia kiintopisteinä. Hyvin paljon ajankäytöstäni kului myös ihmisten tapaamiseen ja hengailuun koska uusien ja vanhojen tuttavuuksien saralla on hyvä vaihtaa kuulumisia kasvotusten kun siihen kerran mahdollisuus tarjoutuu.

Edellisten conien virheistä oppineena poltin omaa energiaa säästöliekillä että riitti intoa ja osallistumiskykyä kaikkina kolmena päivänä. Eli selkokielellä jätin Keltsussa myöhään roikkumisen väliin jotta jaksaisin jokaisena päivänä osallistua. Olin vielä lauantaina iltapäivällä ihan kympillä menossa roikkumaan mm. Pelilaudan tapaamiseen mutta turnauskestävyys ei vain ole entisensä.


Perjantai
Tunnelmallisen sisäänpääsyjonon ja innostavan avajaisseremonian jälkeen kävin kuuntelemassa Mike Pohjolan puheen maailmanparantamisesta larppaamalla. Olen ilmaissut skeptisyyteni aihepiiristä aikaisemmin, olen siis itse uskonut että liveroolipelaaminen ei vain vaikuta mihinkään, tai ainakaan niillä tavoin mitä olen nähnyt esitettävän. Mike esitti toisen kohtaamansa epäilyn että energia ja tarmo joka uhrataan larppaamiseen olisi pois jostain ns. oikeasta työstä asioiden parantamiseksi. Eli monesta suunnasta tulevien epäilyksien johdosta ei hänen työsarkansa ainakaan helppo ole. Täytyy sanoa että konfrensseja ja keskustelutilaisuuksiakin kuitenkin järjestetään vaikka niissäkin ns. vain puhutaan asioista joten larppaamisella tiedottaminen ja tietoisuuden lisääminen ei kuulosta yhtään mahdottomalta.

Pohjolan Baltic Warriors aloittaa oman takapihan puhtaana pitämisen hyvin konkreettisella aiheella eli larpilla Itämerestä ja sen tilasta. Ilmeisesti larppeja järjestetään kansainvälisesti seitsemässä sijainnissa Itämeren ympärillä jossa aihe on meren tavoin monelle läheinen. Larpissa on myös viihteellinen, pelillinen ja osallistumaan haastava puolensa eli viikinkizombien nousu meren tummista syvyyksistä keskeyttämään "vakavan" kokouksen pidon. Tämä leikkisä ja hoksottimet eri asentoon vääntävä puolensa oli ehdottomasti varmaan isoin neronleimaus koska maatalous- tai teollisuuslobbarin tai ympäristöministeriön virkamiehen roolipelaaminen ei muutoin kyllä kauhean kiinnostavalta vaikuttaisi.

Lauantai
Pelasin päivällä Neanderthal-roolipeliä pelin kehittäjän ja yhden toisen pelaajan kanssa toista tuntia. Peli oli mielenkiintoinen, kannattaa ehdottomasti painaa se mieleen. Toisen pelaajan ollessa varmaan 25 vuotta minua nuorempi en voinut olla hämmästelemättä kuinka fiksuja nykyajan nörtinalut ovat.

Lauantain kohokohta oli ehdottomasti nörttikuoro Unreality, jo ennen esitystä jonot kiemurtelivat moninkertaisina lenkkeinä Dipolin sisällä. Häkellyttävintä oli kuulla Doctor Who televisiosarjan tunnari pelkästään ihmisäänillä esitettyinä, kuoron säestäessä itse itseään.

Toinen lauantain kohokohta mitä ohjelmaan tulee oli päästä pelaamaan Once Upon a Time tarinankerrontapeliä itsensä kunniavieras Michelle Nephewn kanssa. Hauskaa oli ja peliä tulee varmasti pelattua muulloinkin.

Sunnuntai
Esitys Kysy roolipelisuunnittelijoilta pelisuunnittelusta oli conin kovinta ydintä. Tilaisuudessa käytiin hirveästi kysymyksiä ja vastauksia läpi kaikesta mahdollisesta. Olen käynyt yksityiskohtia läpi foorumeilla missä toivon niiden tavoittaneen tekijät mutta sanon vain että kyseessä oli faktavyörytys kaikesta mahdollisesta liittyen siihen kun ideasta lähdetään työstämään valmista julkaisukelpoista peliä ja vielä siitä julkaisustakin. Tämä ohjelma oli aivan takuuvarmasti kullanarvoinen monelle jotka kamppailevat omien projektiensa kanssa. Kiitos!

Lähivuosina ilmestyvistä peleistä varmasti mielenkiintoisin roolipeli tulee olemaan Hyperstorm. On hyvin vaikea kuvata Miska Fredmanin kuvailemia konsepteja vertailematta sitä muihin avaruusoopperan genren edustajiin mutta pelistä tulee minulle yhtä paljon mieleen TV-sarjat Farscape kuin Firefly. Miskalla on myös ymmärrys genrestä ja peli saattaa ehkä lunastaa ne odotukset mitä esimerkiksi Star Frontiers ja Traveller eivät aikanaan täyttäneet.

Ennen päättäjäisiä kuuntelin vielä Sami Koposen esityksen skeneaktivismista eli siitä kuinka jokainen voi kantaa kortensa kekoon. En tyrmää mitä hän esitti ollenkaan, vaativat vain mahdollisuuksia panostaa ihan välittömän lähipiirin ulkopuolelle.

Päättäjäisseremonia jätti päivän loputtua hyvin haikeaksi, vaikka siitä ei ole kulunut viikkoakaan niin uuden sijainnin eli Messukeskuksen mahdollisuuksista ja haasteista myllertää jo vilkas keskustelu sosiaalisessa mediassa. Eiköhän Ropecon lopulta valtaa Pasilankin omakseen.


Sekalaisia havaintoja:
-Nörttityttöjen turvasatama toimi todella hyvin rauhallisena levähdyspaikkana koko tapahtuman läpi.
-Jos haluat eroon vanhoista peleistä, larppirytkyistä, lautapeleistä yms. Ropeconin kirppistä kannattaa vakavissaan harkita.
-Nordicin omalaatuinen, ellen sanoisi jopa todella omituinen kauhupeli Tupilak kannattaa katsastaa jos mahdollista.
-Eräs tavoite tuli täyteen paljon aikaisemmin kuin olin ajatellut, kiitos Jukka Sorsan myyntityön ja Myrrysmiesten pöydästä vuokratun tontin.

tiistai 19. toukokuuta 2015

Manhattan 2010 nyt ladattavissa ilmaiseksi

Aikanaan lupasin Jukka Hämäläisen kanssa että heti kun olemme Manhattan 2010:n saralta saaneet omamme takaisin tulee peli ilmaisena ladattavaksi aivan kaikkien ulottuville jota se vain kiinnostaa. Tämän vuoden Ropeconissa Jukka Sorsan avustuksella tuo tavoite saavutettiin. Seuraavan linkin takaa löytää ilmaisen PDF-version tästä sääntölisäosasta.

Manhattan 2010

Haluatko mainetta ja kunniaa?

Suomalainen OSR-yhteisö tarvitsee logon, vaakunan, lipun tai tunnuksen jota voidaan käyttää Siniset luolat & Valkeat lohikäärmeet Google+ ryhmässä. Haluamme että lähetät suunnittelemasi logon kolmen viikon kuluessa 9. kesäkuuta mennessä osoitteeseen doomproducts at gmail piste com omien yhteystietojesi kuten postiosoitteen kera. Kaikki logot päätyvät yhteisön käyttöön joten esitämme kilpaan osallistumisen vaatimuksena että annat luvan käyttää suunnittelemaasi logoa yhteisössämme ja julkaisuissamme kuten SLVLZine.

Eikä tässä vielä kaikki, paras logo valitaan yleisöäänestyksellä ja palkitaan. Voittaja saa itselleen uudet kappaleet Anomalous Subsurface Environment ASE1 ja ASE2-3 seikkailuja ja Doom Productionsin OSR-paketin jonka sisältö on yllätys.

Vähäjumalten hämärä

Monumentaalinen ja hirvittävä projekti on ottanut lopullisen muotonsa, Petty Gods tuo kansainvälisen OSR-yhteisön Leviatan nostaa nyt päätään aionien takaa. En edes pysty vielä katsomaan tuon esiaikain titaanin tavoin taivaanrannan peittävän luomuksen suuntaan. Kirjan rivit ovat kynäilleet niin vanhat ja nuoret kuin elävät ja kuolleetkin,ties kuinka monen ihmisen yhdessä luoma paksu manuaali on siis nyt jokaisen ulottuvilla.


Petty Gods - ilmainen PDF

Petty Gods - kovakantinen kirja

Petty Gods - pehmeäkantinen kirja

Kotimaisia roolipelejä ilmaiseksi

Siltä varalta että on joltain jäänyt huomaamatta niin täytyy mainita että lyhyen ajan sisällä useampi kotimainen roolipeli on päätynyt tekijöidensä toimesta ilmaiseen levitykseen. On scifiä, fantasiaa kuin saippuaoopperaakin. Pelit ovat ilmaisia, eivät syö hyllytilaa ja eikä ne luettavaksi ja pelattavaksi hakemalla menetä yhtään mitään, kaikkein vähiten siis rahaa.

Heimot

Bliaron

Invitation to Love

tiistai 5. toukokuuta 2015

Phoenix: Dawn Command

Olen usein miettinyt ongelmaa varsinkin roolipelien taistelujärjestelmissä että usein peli tuntuu olevan vain mieletöntä yksikätisen rosvon kahvan vetelyä. Monissa lautapeleissä taas vaikka ne olisivat kuinka yksinkertaisia on tunne siitä että itse vaikutat tapahtumiin omilla päätöksilläsi koko ajan. Mielestäni varsinkin lauta- ja korttipeleillä olisi paljon annettavaa roolipeleille, en tarkoita tällä siis sitä että aletaan tarkastelemaan mittanauhan kanssa figujen sijainteja pelipöydällä tai noppien sijaan arvotaan tuloksia korttipakasta vetämällä. Tarkoitan mekanismeja joilla ratkotaan pelin tilanteita, kuten vaikka taisteluita.

Sain aivan liian myöhään tietää eräästä väkijoukkorahotteisesta kampanjasta roolipeliä varten jossa pyöritellään kortteja ja pelimerkkejä juuri sellaisella tavalla jota olen hakenut. Tästä Youtubeen laitetusta videosta saa mielestäni todella hyvän kuvan pelistä. Haluan vinkata tästä projektista mieluummin vaikka myöhään kuin ei milloinkaan koska itse joudun jättämään väliin nyt äkkiseltään aika karhean hinnan vuoksi.

Phoenix: Dawn Command - a card based role playing game

maanantai 4. toukokuuta 2015

Arvostelussa Marvel Super Heroes

Olen kirjoittanut vuoden 1984 Marvel Super Heroes roolipelistä tavanomaista pidemmän katsauksen. Arvostelu löytyy poikkeuksellisesti tämän blogin ulkopuolelta, Nörttityttöjen sivustolta jota olen muutaman kerran ehtinyt jo suositellakin:

Marvel Super Heroes: Supersankareita 80-luvun tapaan

sunnuntai 26. huhtikuuta 2015

Valottomia Vankityrmiä

Tämä arvostelu sisältää juonipaljastuksia lyhytelokuvasta Dark Dungeons. Blogasin aikanaan Dark Dungeons nimisestä filmistä joka vääntää huumoria Jack T. Chickin ikävästä samaa nimeä kantavasta traktaatista.

Jack T. Chick julkaisi vuonna 1984 pahamaineisen sarjakuvavihkosen joka levitti karkeita valheita roolipelien yhteydestä satanismiin ja itsemurhiin. Olen itsekin muistaakseni omistanut kappaleen kyseistä traktaattia lukuisten muiden vastavien tavoin kunnes lopetin tuon hedelmättömän keräilyharrasteen ja heitin sen paperinkeräykseen muun vastaavan materiaalin keran. Tämä elokuva ei tue millään muotoa Chickiä, sen tekijätkin saivat häneltä oikeudet ilmeisesti ilmaiseksi antamalla itsestään kuvan samanlaisten näkemysten kannattajina.

Olen ymmärtänyt että rapakon takana ei satanimisyytösten aikana ollut yhtään mukava olla roolipelaaja joten tämä 40-minuuttinen pätkä voi siellä olla varsin puhdistava kokemus katsoa. En jaa kulttuuritaustaa jonka takia Dark Dungeons kolahtaisi. Olen myös itse kuten kaikki jotka tuntevat minut lähemmin aika huumorintajuton tyyppi joten ei tule yllätyksenä että en nauranut koko 40 minuutin aikana kertaakaan.

Kyseinen filmi oli siis varsin vaivaannuttavaa katsottavaa. Ensimmäisenä syynä voin sanoa että ylinäettelyn koulukunta jota filmissä harjoitetaan on samaa kuin Troma-filmeissa. Harmillisesti niille joilla heräsi toivo ja herahti vesi kielelle Troman mainitsemisesta täytyy sanoa että mitään mehukasta elokuvasta ei löydy, vain pelkkää naamanvääntelyä. Totta kai ylinäyttely on tehty tarkoituksella mutta se saa elokuvan tuntumaan melkein kaksi kertaa pidemmälle. Toisena syynä mainitsen että elokuvassa heitetään roolipelaajia kun ollaan niin mukaan vielä Cthulhu-mytologia joka vesittää touhun täysin. Ymmärrän toki että kyseessä on viittaus netissä pidempiä aikoja olleeseen Cthulhu-parodiaan Jack T. Chickin traktaatista mutta vitsi ei vain toimi.

Aika kehno filmi eikä siitä enempää.


torstai 23. huhtikuuta 2015

Sääntöjä 0-tason hahmoille

Täysiä aloittelijoita oli nimi jonka annoin omille säännöilleni joilla voi tehdä aivan täysiä aloittelijoita Labyrinth Lordille, Punaboksille tai muulle vastaavalle järjestelmälle. Löysin aivan hiljattain erään toisen ihmisen tekemän suoraan Anomaaliselle maanalaiselle ympäristölle tarkoitetun 0-tason hahmogeneraattorin. En tiedä kuinka todennäköistä ASE:n pariin palaaminen on hyvin pitkän tauon jälkeen mutta uskon että tästä voisi irrota hupia jos sitä joskus peluuttaa.

Character Tumbler for the Anomalous Subsurface Environment.

tiistai 31. maaliskuuta 2015

Huhuja Lankhmarista

En ole sen yläpuolella etten julkaisisi netistä löytämiäni huhuja, uutisia tai kaupallisia tiedotteita, kunhan ne ovat vain tarpeeksi kiehtovia. Fritz Leiberin Lankhmariin sijoittuvat miekka & magia tarinat ovat kyseisen fantasiakirjallisuuden alalajin mallikkaimpia edustajia joten niistä tehtyjen roolipeliopusten pitäisi kiinnostaa melkein ketä tahansa. Voisin kuvitella että seikkailuihin ja vaarojen voittamiseen pohjaavan pelaamisen ystäville uutinen on noteeraamsien arvoinen.

Tarinoihin itseensä kannattaa tutustua, osa niistä on jopa ihan hiljan suomennettukin. Lankhmaristahan on tehty jo paljon roolipeliopuksia ja käsittääkseni myös Leiberin tarinoita julkaistiin aikanaan Dragon-lehdessäkin, uusien opusten ilmestyminen helposti saataville on vain hyvä uutinen. Toivoa sopii että tekijät ymmärtävät lähdemateriaalin päälle.

Pinnacle on kehittelemässä Savage Worlds systeemilleen Lankhmar kampanjaa:

Several New Settings on the Horizons!

Goodman Games on tekemässä Dungeon Crawl Classics säännöille Lankhmar seikkailuja:

Dungeon Crawl Classics Lankhmar

perjantai 20. maaliskuuta 2015

Shadowrunia näyteltynä

Sattui niin onnellisesti että minulle linkitettiin seuraava video joka on tehty joskus muinaisina aikoina mainostamaan Shadowrunia:



Pelasin 90-luvulla useamman vuoden aikana Shadowrunia ja minulla on paljon hyviä muistoja kyseisestä pelistä. Shadowrunhan on peli joka kärsii melkoisen ansaitsemattomasta pahasta maineesta sen vuoksi että se sotkee cyberpunkkia ja fantasiaa. Tuo sekoitushan on se ainoa syy miksi peliä pelataan ja ei ainoastaan sen vuoksi että pääsee pelaamaan haltiaa jolla on tarkka-ampujan kivääri. Nuorena kaverina kääpiöt, haltiat, peikot ym.toimivat samalla tavalla vertauskuvina kuin joku Ryhmä-X sarjakuvan mutantit. Pelissä tuli käsiteltyä ihan vahingossa konsepteja joille ei olisi tullut muuten uhrattua ajatusta, kaikki tämä melkein huomaamatta.

torstai 12. maaliskuuta 2015

Suippokorvaista sarjakuvaa

Roolipeleistä ja niitä ympäröivästä populaarikulttuurista on tehty paljon sarjakuvaa, eikä aina niin korkeatasoista. Löysin aivan hiljan Elf nimisen verkkosarjakuvan jossa kaikki tuntuu olevan kohdallaan, kepeä ja räävitön ote, vitsit mitkä minäkin tajuan ja vetävä piirrostyyli. Töissä ei sarjakuvaa ehkä kannata selailla ellei työympäristö ole todella avomielinen.



Sarjakuva löytyy seuraavan linkin takaa: Elf


keskiviikko 11. maaliskuuta 2015

Shadows of Brimstone

Olen maininnut lautapelin Shadows of Brimstone aikaisemmin blogissani kun sen julkaisija Flying Frog Productions keräsi sille yhteisörahoitusta. Olen pelannut yhtä Flying Frogin tuotosta aikaisemmin ja se on zombiselviytymisaiheinen lautapeli Last Night on Earth. Flying Frogin zombipelin kanssa kävi niin että sen korvasi täydellisesti parempi peli eli Zombicide. Merkittävin ero kahden zombipelin välillä oli se että Zombicidessä jokainen pääsee pelaamaan selviytyjiä ja zombit liikkuvat yksinkertaisen ohjelmoinnin mukaan. Flying Frogilla on ollut aikaa oppia kilpailijoistaan ja he ovat myös hyödyntäneet tilaisuutensa, Shadows of Brimstonessa jokainen pelaa lännen lokaria ja kenenkään ei tarvitse jumittaa hirviöitä ohjaavan "pelinjohtajan" toimessa. Erityisen tärkeä muutos on siksi että hyvin harvassa tälläisessä pelissä pelinjohtajalla on ollut oikeasti mitään järkevää tekemistä.

Sama ystäväni joka koukutti minut Zombicideen hankki vuodenvaihteessa järkyttävän kokoisen Shadows of Brimstone: City of the Ancients laatikon tulevia lautapeli-iltamia varten. Pelikuntoon saattamisen intensiivisyys yllätti hänet täysin, kaikki pelin figut olivat osina jotka täytyi irrottaa varovasti kehikoista ja liimata kasaan. Hätä ei ollut tämän näköinen koska lainasin hänelle setin teriä, leikkureita, viiloja ja erilaisia koville muoveille soveltuvia harrastajien liimoja. Työrupeaman edistyessä sain kännykkäkameralla kuvia yhä hienommin kasatuista figuista ja täysin terien, nipsuttimien ja pikaliiman runtelemista käsistä.

Olen nyt osallistunut neljän eri luolaston koluamiseen ja voin sanoa että jonkinlainen kuva pelistä on muodostunut. Kyseessä on siis lautapeli luolastojen koluamisesta mutta ritarien, pappien ja haltioiden sijaan pelaajien hahmot ovat sheriffejä, saluunatyttöjä, bandiitteja yms. villin lännen teemaan sopivia seikkailijoita. Pelin maailma muistuttaa hyvin paljon Deadlands roolipelistä, luolastosta raahataan jopa maagista ja korruptoivaa ihmemineraalia joka Shadows of Brimstonessa kulkee nimellä dark stone josta tulee enemmän tai vähemmän mieleen Deadlandsin ghost rock. Eräs peliporukkani jäsen tosin tiesi sanoa pohjattoman populaarikultuurin saavin syövereistä nostatetun tietämyksensä turvin että molemmat "kopioivat" keriumia, tai siis kiertäen viittasi että idea ei ole välttämättä uniikki vaan voisi tulla muutenkin kenen tahansa päähän.

Pelissä suoritetaan tehtäviä joilla on tietyt voittoehdot, kaiken voi oikeastaan summata siihen että hahmot joutuvat tunkeutumaan yhä syvälle luolastoon ja kohtaamaan alati kasvavia haasteita. Luolaston huoneet arvotaan pakasta vetämällä ja täytyy ohimennen mainita että erilaisiin arpomiseen käytettyjä pakkoja on pöydässä varmaan tusina. Homman pitää mielenkiintoisena se että pelipöydällä on aikarajana epätasaisesti nopanheitoilla etenevä mittari. Mittari kertoo kuinka syvällä hahmot ovat ja sitä kuinka lähellä "pimeys" on luolaston sisäänkäyntiä jonka saavuttaessaan käy hahmoille kalpaten. Toinen lisä on se että yksi hahmoista on lyhdynkantaja ja hänestä mitataan ketkä ovat lähteneet sooloilemaan liian kauas porukasta. Pelin on tarkoitus puskea kiivaasti eteenpäin muuten tulee takkiin, pelaajien täytyy löytää kuitenkin oikea luolastokomppamisen tahti että ei myöskään sukelleta ihan suin päin tuhoon.

Seikkailujen välillä on mahdollista jopa peliporukasta riippuen jopa roolipelata. Pelin suoraan tukema roolipelistä muistuttava elementti on kuitenkin hahmonkehitys, eli taitojen ja kykyjen parantelu ja visiitit rajaseudun kaupunkeihin. Hahmoista tulee kyvykkäämpiä kokemuksella ja joskus voi olla jopa onni onnettomuudessa, esimerkiksi oma hahmoni sai mutaationa itselleen tyylikkäät vampyyrinhampaat ja kyvyn pureskella niillä hirviötä tehokkaast lähitaistelussa. Kaupungeissa ase- ja varusostoksien lisäksi heitellään taulukoista kaikenlaisia mielenkiintoisia sattumuksia, joissain näissä sattumuksissa voi hahmoilta tosin lähteä henki täysin sattumanvaraisesti vaikkapa demonien invaasiossa tai pyörremyrskyssä joka pistää koko taajaman sileäksi. Muistumana vuosien takaa kun yritä verrata peliä johonkin niin mieleeni tulee Advanced Heroquest. Satunnaisen ja peruuttamattoman kuoleman riski on koko ajan läsnä ja pelistä tulee mieleen jokin luolastoroolipeli jossa ties kuinka monen tunnin ja pelikerran saavutukset voivat pyyhkiytyä hetkessä pois.

Olen sitä mieltä Shadows of Brimstone on tutustumisen arvoinen peli ja jos vain tulee mahdollisuus pelata sitä niin suosittelen ehdottomasti kokeilemaan. Peli on kuitenkin sellainen että kannattaa varsinkin korkean hinnan vuoksi kerätä kaikki mahdollinen tieto siitä ennen kuin hankkii oman kappaleen. Peli ei nimittäin todellakaan ole kaikille, poikkeuksia ja muuttujia riittää, komponenttien hallinta voi alkaa pelin satojen erilaisten killuttimien johdosta olla haaste itsessään ja satunnaisuudella on erittäin iso merkitys joka voi olla kehittyvien hahmojen "kampanjaa" pelatessa oma ongelmansa. Shadows of Brimstone on kuitenkin erittäin viihdyttävä peli ja voin suositella sitä jos pidät sellaisista moderneista yhteistyöpeleistä kuten Zombicide ja sinua eivät haittaa vanhojen pelien kuten vaikka Talisman sisältämä säätämisen määrä kerrottuna tusinalla.

maanantai 9. maaliskuuta 2015

Kryptiä ja Otuksia

Törmäsin viime viikolla taas uuteen ehkä noteeraamisen arvoiseen väkijoukkorahoitteeseen kampanjaan, kyseessä on Crypts & Things roolipelin uusi painos. Peli kiehtoo minua koska sen lupaillaan olevan miekan & magian teillä kulkeva eikä ihan perinteistä suippokorvafantasiaa. Fantasiaroolipeleillähän on outo suhde sekä fantasiaan että miekka & magia koulukunnan tuotoksiin, ammennetaan oikeastaan kahdesta ääripäästä niin että toinen laimentaa toista. Voisi sanoa että Robert E. Howardin ja J.R.R. Tolkienien tuotosten parittaminen minkä Gygax aikanaan teki on aika erikoinen veto, olemme vain tottuneet siihen enempiä miettimättä. Systeemikin on Crypts & Things:issä jonkilainen vanhan koulukunnan viritelmä, Swords & Wizardry roolipelin muunneltu versio. Swords & Wizardry taas on järjestelmä jonka takaa löytyy 70-luvun Dungeons & Dragons. Conan barbaarin seikkailuja kakarana sarjakuvista ja aikuisena Howardin alkuperäisistä stooreista lukeneena tämä peli vaikuttaa sangen mielenkiintoiselta.

Crypts and Things Remastered

sunnuntai 1. maaliskuuta 2015

Wittgensteinin suvun tuho

Peli jäi viime kerralla siihen kun sankarimme taistelevat kapinallisten tukemana Wittgensteinin linnan muurien sisäpuolella. Peli on muuttunut hyvin toiminnalliseksi, nopat kalahtelevat pöytään ja kuvailuissa käy miekkojen kalske. Pelaajahahmot saavat siinä määrin pieksentää että tarkistan pelin jälkeen että olenko vetänyt kaiken oikein. Hahmoilla ja EPH:illa on heidän aseenkäyttötaitonsa weapons skill suuruinen prosentuaalinen mahdollisuus osua vastustajaansa, vahinko heitetään 6-sivuisella nopalla ja tuloksella 6 on mahdollisuus ylimääräiseen vahinkoon. Olen tuloksella 6 hypännyt suoraan ylimääräiseen vahinkoon vaikka pitäisi heittää vahingon aiheuttajan weapon skill tai alle, tosin vain yksi varmistus jos käy niin hyvä tuuri että nopasta tulee vielä toinen kuutonen seuraa sitä kolmas nopan heitto ilman varmistuksia, sitä voi seurata kuutosella neljäs jne.

Hahmojen saapuessa viimeiselle linnanpihalle jää aikaa silmäillä paikan monia outouksia, hahmot mm. löytävät ja jättävät rauhaan kasvihuoneen täynnä ihmislintuhybridejä. Kaaoksen voimille pyhitetyssä temppelissä törmätään pilvessä kompuroivien kultistien lisäksi itse itseään soittaviin urkuihin. Sen lisäksi että urkujen ääni on kuurouttava osoittautuvat ne vaarallisiksi. Kaksi urheaa kapinajoukon jäsentä joutuu koskettimia näppäilevien lonkeroiden kaappaamiksi ja urkupilleihin survotuiksi.

Kartanoa tutkittaessa kohdataan vanha rouva Ingrid von Wittgenstein ja huone täynnä toinen toistaan kammottavampia katinroikaleita. Mutanttikissat tekevät seikkailijoista melkein selvää, jokaisella on kaksi hyökkäystä ja niitä 15 kappaletta. Taistelu on kovin mitä tähän mennessä on linnassa tullut vastaan. Huolella tassutetut seikkailijat jatkavat kuitenkin eteenpäin.

Monia johtolankojakin löydetään kuten kirje Margritte von Wittgensteinin veljeltä jossa kuvaillaan Middenheimin kaupungin monia iloja ja etuja maalaislinnaan verrattuna. Seikkailijoiden penkoessa yläkerrassa alkaa tapahtua. Pian ”Se elää, se elää!” kiljahdusten saattelemana alkaa kuulua raskaita askeleita ja miesten ruumiinosista kasaan ommeltu köriläs, Wittgensteinin hirviö laahustaa esiin. Olennon taustalla marssii päättäväisenä sen luoja Margritte von Wittgenstein, kalmankalpea ja valkeisiin pukeutunut loitsija.

Seikkailijat vetäytyvät apujoukkojensa kanssa pihalle Eldirin piiloutuessa kaaoksen ja hälyn keskellä taka-alalle. Pihalla hirviö voitetaan muutamalla onnekkaalla osumalla mutta Margritte on vaarallinen velho. Kaksi kapinallista loitsitaan kuoliaaksi sauvalla joka sytyttää heidät liekkeihin kuin heidät olisi valeltu palavalla öljyllä. Eldir käyttää kaaoksen ja metelin hyväkseen rynnäköimällä ja yllättämällä Margritten parilla hyvin suunnatulla iskulla jotka pudottavat hänet kahtena kappaleena maahan.

Linnaa siivotaan ja monia sen vieraita, joukossa jopa aatelisia otetaan vangiksi. Hahmot käyvät kuitenkin vielä yhden oudon episodin läpi, samaan aikaan kun keskellä linnanpihaa poltetaan epäjumalankuvaa he käyvät keskustelun ihmisen kokoisen torakan kanssa joka on esitellyt itsensä Ludwig von Wittgensteiniksi. Olento on ainakin omien sanojensa mukaan toista maata kuin muu perhe mutta tästä ei ole mitään varmuutta. Lyhyt keskustelu hänen kanssaan pikemminkin synnyttää lisää kysymyksiä kuin vastaa yhteenkään. Hänelle annetaan mahdollisuus heittäytyä miekkaan, antautua kyläläisten tuomittavaksi tai syöksyä alas kiviin. Wittgensteinin suvun päämies yrittää syöksyä miekkaan mutta ei pysty ja päätyy lopulta hyppäämään alas kuolemaansa.

Seikkailijamme järjestelevät hävityksen ja kauhun keskellä asioita kapinallisten johtajien kanssa. He lupaavat ottaa tuttuun Sigmarin pappiin yhteyttä joka on jo aikaisemmin puoltanut heitä eräissä asioissa. Jäähän tästä sellainen sotku että siihen vaaditaan noidanmetsästäjä asioita siivoomaan…

sunnuntai 15. helmikuuta 2015

Kreisibailausta Wittgensteineilla

Peli jäi viimeksi jännittävään operaatioon jossa seikkailijamme ovat liittoutuneet paikallisten kapinallisten kanssa valloittaakseen Wittgenstein linnan. Keisarikunnan hyvinvointi vaatii joskus jopa sen lakien suoraviivaista rikkomista. Tässä tapauksessa siis tarvitaan avointa kapinaa.

Keskimmäinen linnakkeen osa jossa on laskusillat molempiin suuntiin vallataan nopeasti. Sen yläkerrassa on muutama vartija laiminlyömässä velvollisuuksiaan ja heidät voitetaan nopalla ylläköllä. Hahmoista on tullut jo varsin hyviä mitä tulee nopeasti ovista puikkimiseen ja huoneiden tyhjentämiseen lähes pähkähullun tai laskelmoidun riskin turvin. Laskusillat tehdään toimintakyvyttömiksi, niitä ei ylös nosteta.

Seuraavan osion valtauksessa hahmot taistelevat luurankosotureita vastaan mutta tämäkin taistelu käydään niin nopeasti ja päättäväisesti että linnake ei ole vieläkään hälytystilassa. Heinäjalan tiedustelun jälkeen seuraavan pihan poikki edetään määrätietoisesti portille. Siellä oleva vartija paljastuu kammottavaksi mätäkasvoiseksi kaaoksen palvelijaksi ja pistetään nopeasti päätä lyhyemmäksi.

Sotilasoperaatio etenee kuin rasvattuna, Hans johdattaa kapinalliset portista sisään ja nyt alkaa varsinainen rähinä, sekasotku ja taistelu Wittgensteinin linnasta. Linna vartijat ja metsäveljet kohtaavat pihalla. Franz ja Eldir taistelevat jonkinlaista kammottavaa epäkuollutta landsknechtiä vastaan. Kaadettuaan epäkuolleen ritarin sama kaksikko lähtee myös paikalta pakenevan vartioston johtajan perään. Hänetkin surmataan mutta seuraavalla pihalla onkin kiitos hälyn tulossa vastaan ehta kolmikko kaaoksen palvelijoita,

Eldir ja Franz perääntyvät pääjoukkoon kun häränpäinen petomies, valtavan pitkä panssaroitu soturi ja teräviä saksia naksutteleva naarasdemoni seuraavat heitä. Seuraa lyhyt taistelu jossa Franz joutuu jonkin tyhmentävän lumouksen alle, moni ottaa vakavia ruhjeita ja viiltoja mutta puhdas joukkovoima tukee sankareitamme. Raaka nujakointi tulee vielä jatkumaan koska on aivan varmaa että Wittgensteinin linna ei ole vielä pistänyt pahintaan.

torstai 29. tammikuuta 2015

Manhattan 2010

Olen aivan hiljan saanut viimeisteltyä Jukka Hämäläisen kanssa Manhattan 2010 sääntölisäosan. Tämä opas on uusversio paljon vanhemmasta Manhattan 2000 nimellä kulkeneesta viritelmästä. Aikaisemmasta versiosta olen kirjottanut blogissani jonkin aikaa sitten täällä.

Tämä nyt julkaisemani versio on ollut myös viime vuonna kehitysvaiheessaan nähtävillä Siniset luolat & Valkeat lohikäärmeet ryhmässä ja haluan kiittää ryhmän jäseniä kommenteista ja nom de plume Hikinörttiä varhaisesssa vaiheessa suoritetusta yllyttämisestä.

Manhattan 2010 on siis lisäosa joka muutamalla varsin luovalla sääntömuokkauksella muuttaa maailman suosituimman fantasiaroolipelin suomennetun laitoksen synkkää lähitulevaisuutta käsitteleväksi.
Varsin vähäisellä vaivalla luolastojen koluaminen vaihtuu urbaanin ympäristön selviytymiskamppailuksi Jatimatic kourassa. Eli jos osaat pelata sitä toista peliä ei tämänkään kanssa tule ongelmia.

Manhattanin vankilasaaren dystopia sääntöineen on restauroitu siltä pohjalta mitä Jukka ja minä muistamme siitä kaikkine VHS-ajan viihteen innoittamine omituisuuksineen. Kaikki neronleimaukset ja typeryydet ovat mahdollisimman pitkälle niiden vähän päälle 10-vuotiaiden natiaisten jotka alkuperäistä laativat joskus 80- ja 90-luvun taitteessa. Kaikki tosin on rakennettu uudelleen tyhjästä joten etuna on se että teksti on peräti ymmärrettävää.

Hintaa tällä tuotoksella on 6,40 euroa joka sisältää kotimaan postimaksut (1,20€ +0,20€ kirjekuori). Lähetä postiosoitteesi sähköpostiini mustonen piste jonas miukumauku gmail piste com niin lähetän sinulle tilitiedot jonne maksaa ja kun näen maksun tilillä niin lähetän Manhattan 2010 vihkosen antamaasi osoitteeseen. Laita sähköpostin otsikkoon Manhattan 2010 niin huomaan heti että on tärkeästä viestistä kyse.

Tähän myyntiin liittyy tärkeä tavoite eli saada näihin vihkosiin upotetut rahat takaisin, eli siis kaikki kustannukset työtä lukuun ottamatta. Kustannukset tulevat katetuksi 13 kappaleen myynnillä jonka jälkeen Manhattan 2010 on tarkoitus laittaa elektronisessa muodossa saataville täysin ilmaisena. Eli ostamalla tämän arkaaisen sääntölisäosan annat sen omalla osallasi myös muidenkin ulottuville, palkkana vaivasta sinulle tosin jää painettu kappale.

Heille ketkä epäröivät voin suositella vaikka seuraavien arvostelujen lukemista, ensimmäisessä Juhana Pettersson pohdiskelee Manhattania 2010:tä roolipelien kirjoitetun historian kannalta, toisessa Daniel Neffling antaa selkeän selonteon josta ei pitäisi kenellekään jäädä epäselväksi mitä kansien välissä on ja kolmannessa Hikinörtti pohtii peliä mm. retroilun kannalta.

Non-Digital: What Gets Included in Roleplaying History?

Manhattan 2010 on siististi cool

Manhattan 2010 Hikinörtin rooliblogissa

keskiviikko 21. tammikuuta 2015

Pelinjohtajan kaasu

Olen kiinnittänyt vähemmän huomiota roolipelaamisen teoreettiseen puoleen ja päätin korjata asian. Tutkailemalla monia manuskriptejä ja lähteitä törmäsi merkilliseen ja usein toistuvaan ilmiöön. Pelinjohtaja luo pelatessa jonkinlaista usvaa tai kaasua johon hän heijastaa kuvailemansa asiat pelaajien nähtäväksi jollain hämmästyttävällä projektiokyvyllä. Mistä tämä kaasu tulee ja miten kuvat heijastetaan siihen? Onko tämä opittu taito, laitteiden käyttöä, erikoisruokavalion seurausta vai yhdistelmiä kaikkia? Itse en ole koskaan oppinut tätä jujua tai lukenut opastusta siihen. Ilmeisesti kyse on jostain sellaisesta itsestäänselvästä ihan aloittelijan jutusta kuin se että noppia heitellään, hahmolomakkeelle kirjoitetaan ylös asioita eikä yritetä muistaa niitä ulkoa tms.

Esimerkiksi ilmiöstä käy vaikka seuraava kuva D&D Rules Cyclopedia kirjasta:



Ilmiöön viitattiin aivan hiljan mm. eräässä James Raggin joukkorahoituskampanjassa:



Myrskyn sankarit olettaa että lapsetkin osaavat kaasun tupruttamisen ja kuvien heijastelun:



Pyydän lukijoita lisäämään kommentteihin omia havaintojansa PJ-kaasusta ja kuvaprojisoinnista. Arvostan tietenkin suuresti jos pelinjohtajat jotka osaavat tämän ihan ilmeisesti roolipelaajan perustaitoihin kuuluvan tekniikan kuvailevat hieman sitä.

tiistai 20. tammikuuta 2015

Caldwellin linnoituksesta II

Caldwellin linnoitus on seikkailu jonka hyviksi puoliksi moni on maininnut lähinnä sen lyhykäisyyden. Seikkailu on oikeastaan sellainen että melkein kuka tahansa kirjoittaisi paremman. Nyt on käynyt niin sillä Google+:n Siniset luolat & Valkeat lohikäärmeet ryhmässä on mietitty seikailua uusiksi useamman ihmisen toimesta. Pontena tähän uudelleensuunnittelu-urakkaan on toiminut kilpailu siitä kuka hoitaa homman kaikkein parhaiten ja mylvivät väkijoukot pääsevät valitsemaan voittajan.

Erilaiset linnoitukset löytää täältä.

Äänestämään pääsee Pelilaudalla.

maanantai 19. tammikuuta 2015

Wanhoja esittelyseikkailuja

Wizards of the Coastin sivulla oli aikanaan artikkeli joka viittasi vanhoihin luolastoseikkailuihin. Fiksusti he eivät olettaneet asiakaskuntansa omistavan useita settejä vuosikymmenien takaa vaan tarjosivat ne ilmaisena latauksena. Artikkeli itse on poissa ja en sitä löytänyt edes Internet archivesta ja en edes muista mikä sen ideakaan oli. Seikkailut kuitenkin ovat yhä ladattavissa ja tarjoavat jännän katsauksen 70- ja 80-luvun pelisuunnitteluun. Frank Mentzerin seikkailu on muuten sama mikä oli suomenkielisessä laitoksessa Dungeons & Dragonsia.

John E. Holmesin Dungeons & Dragons Basic Set esittelyseikkailu

Frank Mentzerin Dungeons & Dragons Basic Set esittelyseikkailu

keskiviikko 14. tammikuuta 2015

Ansoja, ansoja ja vielä lisää ansoja

Muistan 90-luvulla lehteilleeni jo silloin vanhan oloisia Grimtooth's Traps opaskirjoja Fantasiapeleissä ja täytyy sanoa että olin lähinnä häkeltynyt. Oppaisiin kootut Warner Bros piirrettyjen Kelju K. Kojootista muistuttavat ansat olivat hillittömiä ja kaikin tavoin ylilyöviä. Järkyttävän omituisissa viritelmissä oli kuitenkin jotain kiehtovaa ja olen vastaavia nähnyt vain pelaajahahmojen mahdollisimman tehokkaaseen tuhoamiseen suunnitellussa luolastoseikkailussa Tomb of Horrors. Esimerkkejä ansoista löytyy täältä.

Nyt Grimtooth's Traps ansakirjat ovat joukkorahoituskampanjassa jossa ne kaikki on tarkoitus koota yhdeksi isoksi kirjaksi. Yli 500 ansaa sisältävä järkäle on houkutteleva pelkän massiivisuuden ja ylettömyyden vuoksi. Opus alkaisi varmasti itse oikeuttamaan paikkaansa koska eihän moista voisi jättää vain hyllyyn pölyä keräämään, mutta en tiedä mitä luolastojen komppaamiselle pitkäkestoisena viihteenä kävisi jos joka toinen tai vaikka kolmas huone olisikin tarpeettoman monimutkainen kuolemanloukku.

Grimtooth's Ultimate Traps Collection

tiistai 6. tammikuuta 2015

The Excellent Travelling Volume

Bloginsa Grognardia johdosta aikanaan eräänlaiseksi OSR-ilmiön ääneksi noussut James Maliszewski on viettänyt pitkään hiljaiseloa vähemmän mairittelevasti menneen joukkorahoituskampanjansa johdosta. Pitkä hiljaisuus kuitenkin on rikkoutunut ja hän on alkanut puuhastella uuden projektin parissa. Maliszewski on pitkään tunnettu ihailustaan M.A.R. Barkerin kampanjamaailmaa Tékumel kohtaan. Tunnen itse aivan hiljan herännyttä mielenkiintoa Tékumelia kohtaan joten uutinen Maliszewskin kynäilemästä pelkästään sitä koskevasta fanzinesta The The Excellent Travelling Volume oli iloinen. Sain 28-sivuisen läpyskän muutama päivä sitten kirjelähetyksenä ja en ole suinkaan pettynyt siihen vaikka se ei erityisesti säväyttänytkään.



Lehdessä esitellään muutamia muutoksia sääntöihin joista osa on hieman turhia kuten ryhmittymisen muuttamista hyvästä ja pahasta vakauteen ja muutokseen joka muistuttaa Moorcockin laista ja kaaoksesta. Ammatteja ja taitoja uudistetaan ja esitellään shamaanin hahmoluokka. Lisäksi listataan hahmoille sopivia sponsoreita tai mesenaatteja, hirviöitä, maagisia esineitä ja pieni seikkailu.

Omasta mielestäni lista EPH-sponsoreista jotka auttavat peliä pääsemään käyntiin on lehden parasta antia ja pienen seikkailun hillityt tieteisfantasia-ainekset herättivät kuvan siitä millaista seikkaileminen Tékumelissa olisi. Odotan mielenkiinnolla ainakin seuraavaa numeroa.

The The Excellent Travelling Volume fanzinen löytää jokainen kiinnostunut täältä.

Tékumelista lisätietoja löytää täältä.