keskiviikko 28. maaliskuuta 2012

Kultainen mies

Kovin usein ei törmää hyvään pelifiktioon, eli esimerkiksi roolipelin pohjalta kirjoitettuun tarinaan jota olisi oikeasti viihdyttävä lukea. M.A.R Barkerin The Man of Gold on poikkeus, Tékumelin kuvitteellisen maailmaan sijoittuvan seikkailutarinan parissa ei tylsisty.

Maailmanrakentajana Barkeria on usein verrattu jonkinlaiseksi unohtuneeksi Tolkieniksi mutta tämä ei onneksi heijastu hänen kirjoittamiseensa joka on miekka & magia genren linjoilla eikä J.R.R Tolkienin ja E.R. Eddisonin korkean ja eeppisen fantasian viitoittamalla tiellä. Kirja eroaa Tolkienin tuotannosta siinäkin että se on kirjoitettu vapaamielisemmän 70-luvun tieteisfiktion tyyliin (vaikkakin vuonna 1984) ja esimerkiksi seksin ja huumeiden suhteen ei turhia kainostella mutta ei niissä rypemiseenkään ryhdytä.

En tiedä tuleeko kirjan nimi Etelä-Amerikkalaisesta kultaisen miehen rituaalista, mutta eksoottisten kulttuurien kuvaukset tuovat ainakin mieleen mantereen. Kultainen mies itse kirjassa on aivan jotain muuta. Tapahtumien ympäristö on ainakin poikkeava joskaan ei missään vaiheessa itsetarkoituksellisen outo vain pelkästään outouden vuoksi.

Kirjan päähenkilö pappiskokelas Hársan on jonkinlainen munkinkammiossa ahertava kielitieteilijä josta ei voi olla vetämättä tietynlaisia johtopäätöksiä eskapismista ottaen huomioon että kirjailija itse on ansioitunut akateemikko juuri kielten tutkimisen saralla. Tarina itsessään noudattaa totuttua kaavaa nuoresta miehestä etsimässä paikkaansa maailmassa ja koska fantasiasta on kyse niin turhan mahtipontisesti maailman kohtalohan se tietenkin on vaakalaudalla. Juonenkuljetus on tosin sujuvaa, tieteisfiktiota ja fantasiaa sekoittava maailma oikeasti mielenkiintoinen ja ei yhtään niin vaikeaselkoinen kuin Tékumelin maine roolipelaajien keskuudessa antaa ymmärtää.

Suosittelen jos hieman tyypillisiä polkuja kulkeva tarina sangen epätyypillisessä fantasiamaailmassa saattaisi kiinnostaa.

tiistai 20. maaliskuuta 2012

Peliraportti 3: Kuolema saapuu punaisissa uikkareissa

Vakioporukka on taas kasassa ja valmiina anomaaliseen sunnuntaihin, Lassin Percival, Jukan Heinrich ja Aten Flavonius vahvistuksinaan luolamestarin eli siis allekirjoittaneen pelaamat EPH:t.

Aivoja sulattavan tinauksen jäljiltä sankarimme ovat taas lähtöpisteessä, eli majatalossa lieventävien tuoppien äärellä ja vain hieman varakkaampina. Tällä kertaa puitteet ovat vain hulppeammat Denethixissä, kaupungissa jossa rahaa voi mällätä yhdessä illassa vaikka äärettömästi. Flavonius hikoilee kalpeana ja lausuu rukouksensa Calinalle, kahdentoista tuhon jumalatterelle. Flavonius ilmoittaa ilmeisesti krapulan tuomassa synnintunnossa että hän ei ole elinluovutustestamentteja rustaavaa sorttia ja kahdentoista odottajana hän toivoo että kuoleman koittaessa hänen ruumiinsa luovutetaan jumalattaren temppeliin tuhottavaksi. Muut ovat tyrmistyneitä mutta lupaavat kunnioittaa miehen tahtoa jos vain mahdollista. Turinaa jatkuu pöydän ääressä pitkään ja käy ilmi että Mishima on parhaimmillaan harvasanaisena pätkimässä vihollisia puoliksi tai vartioimassa ääneti sillä hänen juttujaan ei kestä normaalissa arjessa ja selvin päin kukaan.

Seurue valuu kohti basaaria ja varustautumista. Siellä he löytävät, tai pikemminkin ase- ja varustekauppias löytää heidät. Asiakkaita kärkkyvä nuori mies nykii seurueen Percivalin hihasta vetäen fetsipäisen lihavan kauppiaan luokse joka alkaa esitellä mitä kummallisimpia varusteita kuten tuliaseita, teleskooppisia sauvoja, nokkakärryjä, maalikuulia ampuvia aseita, kaasunaamareita ja zippoja. Kauppias Lek'Ha tienaa hyvin sankariemme ostaessa melkein kaiken tarjotun äärimmäisen kalliita tuliaseita ja aitoja antiikkisia kaasunaamareita lukuunottamatta. Nokkakärryt tulevat erityiseen tarpeeseen keltaisen kiven kuljettamisessa. Flavonius sponsoroi Percivalille varkaan työkalut, ojentaen ne hänelle ja todeten vain että hänellä lienee niille käyttöä. Muiden varustautuessa Oola on ostanut pieneen bambuhäkkiin sullotun liskoapinan lemmikiksi.

Basaarissa vietetyn aamupäivän jälkeen seurue suuntaa kohti Rendon vuorta. Nokkakärry osoittautuu korvaamattomaksi avuksi raskaan arkun ja sen sisällä olevan mystisen keltaisen kiven kuljettamiseen.

Matkalla Retennikseen he kohtaavat pelonsekaisen kunnioituksen vallassa ja ojaan maastoutuen omituisen otuksen joka heittää maahan miehen varjon mutta näyttää jättiläiskotkalta jolla on peuran pää. Otus ei kiinnitä heihin erityistä huomiota ja lentää pois. Myöhemmin he kuulevat tavernassa Retenniksessä että olento on perytoni joka syö miesten sydämiä ja heittää maahan viimeisimmän uhrinsa varjon. Rendonin huipulla olevassa rauniolinnakkeessa kuulemma pesii joukoittain näitä hirviöitä. Seurue katsoo pikaisesti aarrekarttaansa ja huomaa että se ei sentään johdata huipulle vaan vuoren seinämässä olevaan luolaan. Seuraa myös lyhyt teologinen väittely tuoppien äärellä siitä vihjaisiko perytonin varjo siitä että ihmisellä on sittenkin sielu ja sen majapaikka on sydän. Väittely rikastuttaa vain tavernan omistajan kassaa. Seuraavana aamuna matka jatkuu kohti seuraavaa kylää.

Chelmforshire, ennestään tuttu junttila on viimeinen suhteellisen sivistynyt etappi ennen vuorta. Kylän tutussa majatalossa nousee puheeksi suuremman joukon tuoma etu ja päätös tehdään että oli saatavilla oleva joukko minkälaista tahansa kaikki kelpuutetaan, kunhan nyt edes muutama saadaan puhutettua vielä mukaan tähän hulluuteen. Kylänraitilta löytyykin moisia, Arvottoman Pohjolan barbaari Sutton Hoo ja piikkikypärä päässä kuljeskeleva kääpiö Felrik. Hahmojen puhuttaessa kaksikkoa hiipii heidän keskelleen huomaamatta puolituinen joka esittäytyy nimellä Martin joka rekrytoidaan oitis moisen huomaamattomana pysymisen taidon mestarina.

Vahvistettu joukko lähtee marssimaan kohti länttä Heinrich kärjessä. Metsän reunassa Heinrich huomaa omituisen miehen nousevan sammaleiselle kumpareelle pukeutuneena suunnilleen vain pelkkiin karvaisen rinnan päällä ristiin meneviin panosvöihin ja punaisiin uimahousuihin. Mies huutaa päättömyyksiä kovalla äänellä siitä kuinka ase on hyvä, penis paha ja tuhotkaa siittäjät ja synnyttäjät. Miehellä ei selvästikään ole kaikki kotona mutta harmillisesti metsästä ilmestyy lisää samanlaista porukkaa.



Sankarimme ovat alakynnessä tuliasein varustautuneen joukon edessä joita on kaikkiaan neljätoista. Flavonius ottaa aloitteen ja heittää etummaista keihäällä tiputtaen hänet samoin tein. Miehet punaisissa uikkareissa syöksyvät päin varsijousien tulitusta ja tilanne muuttuu nopeasti kaaottiseksi käsikähmäksi.



Martinia ammutaan kasvoihin ja hänen tarunsa päättyy siihen. Lähitaistelussa Heinrich kohtaa myös loppunsa, hänen karu kohtalonsa on saada lyhytmiekkaa kylkeen ja kaatua saappaat jalassa. Muutamassa verisessä kierroksessa seurue voittaa vihollisensa, panssarin pitämisessä on joitain etuja pelkissä uikkareissa ja panosvyössä kirmaamiseen.

Ruumiit riisutaan aseista ja varusteista ja pinotaan tien reunaan. Flavonius nappaa kaksi patruunavyötä ja kaikki ammukset talteen pukien ne ristiin ylleen kuin zapatisti. Percival testaa yhtä pistooleista ampumalla pilkkaan, hänen käsitellessään asetta hän kokee oudon tunteen ja pelastusheitto pöydässä vihjaa siihen että jotain on vialla näissä tuliluikuissa. Mishima päättää myös testata aseita ja ne näyttävät toimivan mutta jotain on pielessä. Hän toteaa myöskin oudon tunteen koettelevan häntä asetta käsitellessä. Lyhyen neuvonpidon jälkeen seurue tulee johtopäätökseen että aseet ovat kirottuja. Päätös tehdään että aseet haudataan jotta kukaan muu ei törmää niihin ja joudu outojen voimien uhriksi jotka niissä majailevat, ehkä kirouskin on mahdollista poistaa myöhemmin.

Pohdiskelun keskeyttää askelten ääni. Tyylikkäästi pukeutunut, valkotukkainen mutta ikuisesti nuori vieraan lajin edustaja astuu metsästä. Haltiasoturi esittäytyy nimellä Caravaggio ja kertoo tulleensa paikalle taistelun äänten houkuttamana ja hymyilee paljastaen rivin teräviä hampaita jotka antavat hänen mustien silmiensä kanssa varmasti haikalaa muistuttavan vaikutelman. Jukan uusi hahmo on heitetty pelinjohtajan ja muiden pelaajien valvovien silmien alla mutta on ominaisuuksiltaan huippuluokkaa verrattuna edesmenneeseen Heinrichiin ja muiden pelaajien nykyisiin hahmoihin. Hänet hyväksytään muitta mutkitta seurueeseen koska kaveri tuntuu vain tihkuvan tyyliä ja tarkoitusta. Seurueen muut jäsenet kuuntelevat mielenkiinnolla hänen selitystään punaisiin panosvöihin sonnustautuneista murhamiehistä jotka ovat erään velhon kätyreitä ja todellinen maanvaiva hänen kotiseudullaan.

Peli päättyy ja Lassi paljastaa että hän on ainoa joka ei ole nähnyt kulttielokuvaa Zardoz. Itse olen ainoa joka on kyennyt katsomaan sen alusta loppuun saakka. Jukka vihjailee siihen suuntaan että olisin myös ainoa porukasta joka olisi aivan innostunut kyseisestä elokuvasta, väittämä jonka julkisesti kiistän myös tässä kirjoituksessa.

lauantai 17. maaliskuuta 2012

M. A. R. Barker kuollut

Vähemmälle huomiolle jäänyt roolipelaamisen alkuaikojen vaikuttaja professori Muhammad Abd-al-Rahman Barker on kuollut. Olen itse ollut tietoinen tästä varhaisesta pioneerista vain hyvin pintapuolisesti, ja aloitin esimerkiksi The Man of Gold teoksen lukemisen vasta varhaisena perjantaiaamuna. Roolipelaajien kuulee usein valittavan tylsästä perusfantasiasta ritareineen, haltioneen ja puolituisineen, Tékumel oli jotain aivan muuta jo 37 vuotta sitten. Varhaisena ja pelin tekijöiden arvostamana Dungeons & Dragons kampanjana varsinkin varmasti jotain sellaista mikä ei vastaa monen mielikuvia.

Tékumel säätiön lehdistötiedoite

tiistai 13. maaliskuuta 2012

Heräteostoksia

En yleensä osta mitään hetken mielijohteesta ja käytän mielestäni muutaman euron ostoksiinkin yli tarpeen menevää harkintaa. Foorumeilla älyttömyyksiäni lukeneet tietävät että tuppaan toistamaan mantraa "kuluttaminen ei ole harrastamista" kuin peukaloa pipliansa kanteen paukuttava puritaani. Ystäväni jotka ovat katselleet huolestuneena alati kasvavaa pinoa roolipeliopuksia (jokainen niistä tarpeellinen) tai myhäilevä karvaisia käsiään yhteen hierova pelikaupan myyjä saattaisivat tosin todistaa toisin.

Joskus tulee vain vastaan jotain niin älyttömän siistiä että voin vain todeta että ottakaa rahani. Törmäsin Amazon verkkokauppaa selatessani vanhaan Taistelupelikirjaan joka kiinnitti huomioni. Vanhojen Weird Tales pulp-lehtien tyyliin tehdyssä kansitaiteessa on Säpinää Chinatownissa leffan Lo Pan tai ainakin kyseisen velhon serkku, itämaisten uskontojen helvettikuvaelmista tutut hevosen- ja häränpäiset demonit, jättimäinen pääkallo ja kaksi haikalanpäistä ja lepakonsiipistä otusta pukeutuneena kultaisiin samuraipanssareihin. Tämän täytyy siis olla jotain hyvää ja pyydetty yhden Englannin pennyn hinta ei päätä huimannut. En voi kuin harmitella että suomeksi käännetyjen taistelupelikirjojen aika maassamme oli lyhyt ja kaikkein kajahtanein materiaali ei tänne ilmeisesti rantautunut.

torstai 8. maaliskuuta 2012

Hänen majesteettinsa salaisessa palveluksessa

Viime sunnuntaina Jukka ehdotti vaihteeksi eri peliä pöytään koska hänellä oli idea seikkailusta. Koska inspiraatioon täytyy tarttua silloin kun se iskee pistimme perinteiset sunnuntain pelituokiot jakaen kahdelle kampanjalle jossa toisessa ovat tyylilajina "säilät ja musketit" Solomon Kane tarinoiden pimeässä maailmassa ja ajanjaksossa kun toinen on varattu "robotteja ja luolamiehiä" tyylilajin seikkailuille. Eli ASE ja Solomon Kane kampanjat lähtevät molemmat pyörimään ja täysin erilaisina ne tarjoavat tietenkin erilaisia pelielämyksiä.

Aloitimme uuden Savage Words systeemillä pyörivän kampanjan luomalla hahmot, jotka kaikki kävivät viereisessä huoneessa pelinjohtajan soolona vetämän intron läpi. Koska kaikissa oli jotain erilaista koskien eri hahmoja jää intron sisältö raportoimatta mutta lopputuloksena kolme erilaista ilmeistä isänmaanystävää seisoi ällistyneenä tuijottaen toisiaan keskellä ylellisesti sisustettua huonetta. Väkevä ylämaiden mies claymorensa kanssa, eli selvä ammattisotilas, yöpuvussaan oleva yliopistomies ja erikoinen tuliluikuin aseistautunut mies jonka kasvoissa oli jotain erityisen mieleenpainumatonta, eli joku päivänselvä hämy. Riistanvartijana hiljaiseloa viime päiviin viettänyt ylämaan mies oli oma hahmoni ja rikkoi jäätä esittäytymällä muille jotka myöskin uskaltautuivat esittäytyä etunimillään ja hermostuneen tuokion jälkeen tutkailla huonettaan. Ikkunasta ulos katsomalla selvisi että Lontoo oli kyseessä, muu tutkailu paljasti vain häkellyttävää vaurautta ja pöydälle "unohtuneita" vieraskielisiä papereita.

Kesken hermostuneen vehtaamisen sisään astelee kenenkään huomaamatta tummapukuinen mies joka katselee kolmikkoa arvioivasti. Lyhyen esittäytymisen jälkeen meille käy ilmi että hän on itse Sir Francis Walsingham. Hän antaa jalomielisesti mahdollisuuden kieltäytyä hengenvaarallisesta tehtävästä johon kruunu kieltää osallisuutensa jos kiinnijääminen ja kidutus on kohtalona. Kukaan ei kieltäydy lyhyestä empimisestä huolimatta, kyseessä mitä ilmeisimmin on kolme kruunulle yli tarpeen ja pyydetyn uskollista alamaista. Hieman itseriittoisesti Sir Walsingham toteaa tietäneensä vastaukset jo ennalta koska jokainen oli valittu huolella myös luonteenpiirteidensä vuoksi.

Joukko saa yksityiskohtaisen selostuksen Espanjassa rakenteilla olevasta suuresta projektista, valtavasta määrästä arsenaaleja joissa varustetaan laivoja. Saimme kuvailun eräästä arsenaalista, kaupungista, kontaktistamme, vakoojien käräyttämisessä kunnostautuneesta espanjalaisesta munkista, paikallisesta mahtimiehestä ja hänen kevytkenkäisestä vaimostaan. Aikaa varustautua tulee olemaan vähän ja lähtö on pikainen.

sunnuntai 4. maaliskuuta 2012

Paljonko kokemuspisteitä kotiläksyistä?

Itse muistan kuinka siistein juttu koululuokkani kirjastossa olivat taistelupelikirjat.
Eräs amerikkalainen opettaja on muuttanut opetuksensa perinteistä pöytäpeliä tai lautapeliä muistuttavaksi elämykseksi, vaikkakin hän jostain syystä haluaa erityisesti ottaa etäisyyttä D&D:n tyylisiin peleihin ja pitäytyä videopelivertauksissa. Hirtehisesti odotan melkein sitä kuinka joku kehittää pöytäroolipelit uudestaan videopelien pohjalta.

Kotakun artikkeli: Samurai Yetis and Ninja Werewolves: How One Teacher Turned Sixth Grade Into an MMO

lauantai 3. maaliskuuta 2012

Outoja leluja

Harrastukseni alkuajoilta jaan monia muistoja muiden ikätoverieni kanssa Heroquest lautapelistä, Taistelupelikirjoista ja ensimmäisistä suomennetuista roolipeleistä kuten Punaboksista mutta on yksi juttu josta en ole kauheasti muilta kuullut. Paikallisessa Info-kirjakaupassa oli lautapelien ja roolipelien lisäksi myynnissä leluja, ja näiden lelujen joukossa oli AD&D-tuoteperheen toimintahahmoja paksun pölykerroksen alla. Mieleenpainuvin oli käärmeenpään muotoinen linnake jota pidin pelkkänä Masters of the Universe kopiona. Kyseinen liike oli muutenkin paikallisen roolipeliharrastuneisuuden tukija mutta kyseiset lelut olivat kaikkein kummallisin juttu, missään muualla en niitä nähnyt myynnissä. Harmillisesti en itse niitä arvostanut enkä hankkinut.


Seuraava kuva on haettu netistä aikanaan, alkuperä tuntematon: