tiistai 27. marraskuuta 2012

Zweihänder

Olen kohtuullisen pitkään ihmetellyt että tämä viime vuosina kohisten noussut kaikenlaisen uusvanhan pelaamisen liike, OSR nimellä sitä kutsutaan, ei ole ollut kauhean kiinnostunut siitä kaikkein parhaimmasta tavarasta, eli siitä mistä minä diggaan. Kirkkaimmat valonpilkahdukset ovat olleet Patrick Wetmoren äärigonzo luolaholvi ja temaattisesti toisella laidalla James Raggin päheet zydeemit jotka ovat tuntuneet näin karkeasti ilmaistuna Warhammerin dark fantasy meiningiltä ahdettuna D&D-muottiin.

Kysymys onkin miksei kukaan ole vihjannut allekirjoittaneelle että jo vuoden ajan on ollut jonkun Daniel Fox nimisen tyypin toimesta tekeillä retroklooni joka pyrkii tuomaan maailmaan jotain sellaista kuin Warhammer Fantasy Fantasy Roleplay? Tämä peli jos jokin menee ehdottomasti seurattavien projektien listalle.


Linkki:

Zweihänder A Grim & Perilous RPG


maanantai 26. marraskuuta 2012

Kovaa peliä Altdorfissa

Seurue saapuu matkalla olleesta viivästyksestä huolimatta Keisarilliseen pääkaupunkiin Altdorfiin. Heti porteilla pari yritteliästä paikallista esittäytyy paikallisten majatalojen kantajina ja tarjoutuu viemään matkatavarat ja varaamaan huoneet matkaajien puolesta. Siegfried hätistelee aivan ilmeiset varkaat matkoihinsa ja Descartes naureskelee yrityksen pateettisuudella.

Sisään käytyään seurue jakaantuu kahtia toimittamaan tärkeitä asioita. Garil, Siegfried ja Joakim suuntaavat Sigmarin temppelille koska he olivat matkalla kohtaamansa mutanttiväijytyksen paikalta löytäneet Sigmarin papin ruumiin ja poimineet talteen hänen sotavasaransa ja pyhällä kaksipyrstöisellä komeetalla koristetun päällysvaatteensa. Loput seurueesta suuntaavat etsimään Prinssin palatsia pestautuakseen retkikuntaan Harmaille vuorille, unelmahomma koska päiväpalkkioksi on luvattu 20 kultakruunua.

Temppelissä Jakob niminen pappi ottaa matkalaiset ystävällisesti vastaan kunniallisen teon vuoksi. Seuraa pitkä tovi keskustelua mitä moninaisimmista aiheista, Jakob ilmaisee huolensa Keisarikuntaa vastaan suunnatuista huhuista ja "vapaina toimijoina" riehuvista noidanmetästäjistä jotka toimivat ilman Sigmarin temppelin siunausta ja hyvästä asiasta huolimatta syyllistyvät ylilyönteihin ja vaikeuttavat yhteistä taistelua.

Siegfried ja Joakim eivät saa toivomaansa rahallista palkkiota vaan siunauksen vasaran merkillä. Garil pyytää suosituskirjettä keskusteltuaan ensin tovin siitä kuinka häneen on tehnyt vaikutuksen alttarissa esitetyn vasaran historiallinen autenttisuus ja Jakob kirjoittaa sen heille sulkakynä suihkien. He lähtevät yhtä puhdistavaa rituaalia myöhemmin mukanaan kirje jossa kuvataan heidän luonteensa kunniallisuutta.

Franz, Eldir, Hans ja Descartes törmäävät torilla kahteen outoon porvariin jotka lähestyvät Franzia hienoissa vaatteissaan. Miehet tekevät jonkinlaisen oudon eleen hänelle jota Franz jää tuijottamaan hämmentyneenä, ennen kuin tilanne lähtee kehittymään suuntaa tai toiseen he perääntyvät nopeasti pois paikalta kolmannen paikalle ilmestyneen miehen kanssa. Seurue lähtee heidän peräänsä mutta jäljittämiseen heittää kapulan yllättävä kohtaaminen. Sehän on Josef! Hansin vanha ystävä ja kanavamies, möhömahainen köriläs valtavalla parralla joka tulee äänekkäästi tervehtien joukon luokse. Mysteerinomaisten miesten seuraaminen katkeaa ja porukka lähtee Hansin mukana tuopille Josefin kanssa. Descartes teoretisoi että miehet jotka tervehtivät Franzia ovat Tilean mafiaa ja kyseessä oli jonkinlainen jengiele. Josef yrittää pestata miehiä jokilaivalleen mutta he kertovat suuntaavansa Prinssin luokse aivan unelmahommaan, Hans on sen verran diplomaattinen että he sopivat palaavansa asiaan illemmalla vaihtaessaan kuulumisia, koska hänellä on omat epäilyksensä työstä, ei näet pidä antaa kultarahojen sokaista. Ehdittyään Prinssin residenssille selviää että retkue Harmaille vuorille on jo lähtenyt edellisen päivän aamuna ja kaikki paikat siinä on jo ehditty täyttää, tarjous olikin aivan liian hyvä.

Koko seurue tapaa iltapäivällä Josefin ehdottamassa rantakapakassa ja pestautuu hänen miehistökseen matkalle Bögenhafeniin, hän esittelee joukolle myös painettua mainosta Bögenhafenin festivaaleista. Ilta on täynnä melskettä kun paikallinen kovanaama yrittää käydä Garilin päälle ja kaksi nuorta Keisarikunnan aatelista yrittää provosoida kääpiötä henkivartioidensa suojista. Kun kovanaama on piesty tajuttomaksi hänen hallustaan takavarikoitu summa selvittää tarpeettoman tappelun taustoja, aateliset olivat ilmeisesti maksaneet typerälle roistolle siitä että hän kävisi jonkun pahaa aavistamattoman uhrin kimppuun. Aateliset poistuvat kiireen vilkkaa tajutessaan että kääpiölle pään aukominen on ehkä sittenkin flirttailua kuoleman kanssa.

Josef tarjoaa yösijan ja selviytymisaseman porukalle jokilaivallaan ja seurue lähtee horjumaan pimenevässä yössä kohti sitä. Yössä tapahtuu vielä outo välikohtaus kun Eldir huomaa että joukkoa varjostetaan ja kahden seuraajan käsissä välkkyy teräs. Joukko jatkaa matkaa Eldirin mennessä sivukujalle josta hän asemoi itsensä varjostamaan varjostajia. Yllättäen tilanne päättyy siihen kun kaksi varjostavaa kaatuvat kuolleena maahan tuntemattoman tahon ampumana. Ruumiiden hyvin pikainen tarkastelu paljastaa miesten kuolleen tarkkaan tähdättyihin varsijousen vasamiin ja he ovat ne kaksi outoa porvaria jotka tervehtivät Franzia päivällä. Ruumiit päätetään jättää rauhaan ja seurue poistuu niitä enempiä tutkimatta lepäämään.

Aamulla tehdään vielä viime hetken ostoksia joissa Joakin tekee vaikutuksen Josefiin tinkaamimis- ja laskentataidoillaan ja jokilaiva lähtee kohti Bögenhafenia.

Matkan toisena yönä alkaa tapahtua, Garilin ollessa vahtivuorossa lentää rantapenkalta pullo johon on kiinnitetty palava riepu, se kilahtaa rikki ja palava öljy leviää kannelle. Alkaa kiireinen säntäily ja sammutustyö samalla kun kolme miestä kahlaa rannalta kohti laivaa ja neljäs hyökkääjä laukoo varjousen vasamia kohti kannella hääriviä miehiä.

Tuli saadaan tukahdutettua ja kolme hyökkääjää surmattua mutta rannalla oleva mies lähtee karkuun ja katoaa penkan taakse Descartesin osuttua häneen pistoolillaan. Franz ja Hans lähtevät hänen peräänsä kiireen vilkkaa. Hämärässä kuunvalossa selviää että pakenija onkin kääntynyt kannoillaan ja astelee seuraajiansa vastaan. Hän paljastaa miekkansa ja kähisee kuin Clint Eastwood "Antaa tulla vain." Lyhyt ja raivokas taistelu käydään nopeasti loppuun mutta mies onnistuu lyömään Franzia miekalla päähän niin että häneltä lähtee puoli korvaa, joskin isku suuntautuu sivuun kalloa viistäen niin että kaikkein pahimmalta mahdolliselta lopputulokselta vältytään. Mieheltä löytyy kirje ja papereita jotka paljastavat että hän piti Franzia matkalla Altdorfiin tavattuna vainajana eli Kastor Niebelungina, joka syystä tai toisesta halutaan jonkin tahon toimesta hengiltä.

Joen varrelta ei löydy useampaan päivään apua Franzin kärsimään vammaan mutta lopulta löydetään välskäri joka hoitaa haavan oikeaopillisesti ja antaa ohjeet miten levätä. Korvan kärsimä vahinko jää Franzille ikuiseksi muistoksi mittelöstä joentörmällä.

Matka päättyy ilman muita välikohtauksia viimein Bögenhafeniin jossa odottaa festivaali ja uudet mahdollisuudet.

lauantai 24. marraskuuta 2012

6½ rohkeata miestä

Maanantaina kirjoitin ensimmäisen kerran juuri edeltäneenä viikonloppuna aloittamastani WHFRP-kampanjasta. Nyt on aika esitellä majatalossa tavannut dramatis personæ.


Franz Grosz
(Atte)
Leveälierisen hatun ja sadeviitan alla luimistelee 36-vuotias pitkän elämäntyön muulivankkurien kuljettajana tehnyt mies. Franz on vain 163cm pitkä mutta hyvin leveäharteinen ja huomattavan lihaksikas. Leveä ruumiinrakenne, lumenvalkoiset hiukset, alkava pälvikalju ja mursuviikset kuten myös kovan työn ahavoittama iho saavat hänet näyttämään huomattavasti ikäistään vanhemmalta. Tämä Keisarikunnan teiden kiertäjä on viime aikoina ollut hieman mieleltään järkkynyt. Ensin hän kuuli että hänen koko kotikylänsä väki on joutunut yli-innokkaan noidanmetsästäjän polttamaksi epäiltyinä kultisteina, vielä sulatellessaan moisia kuulumisia matkalla Altdorfiin hän törmäsi tuhottujen vankkurien lähellä itsensä identtiseen kaksoisolentoon kuolleena, vainaja tosin oli erittäin hienoissa vaatteissa. Lassi tokaisi että Aten hahmosta tulee mieleen Paul Teutul Senior mutta nuorempana ja vähemmällä vatsalla.

Garil "Pitkäparta"
(Lassi)
Kääpiöiden eteläisiltä siirtokunnilta Keisarikuntaan päätynyt vain 58-vuotias aatelinen jonka iän johdosta vielä sangen lyhyen partansa perusteella voidaan olettaa ansainneen liikanimensä kääpiökulttuurissa arvostettavilla ominaisuuksilla. Hän on käyttäytynyt arvonsa hyvin tietävän yksilön tavoin ja hänellä on tärkeä tehtävä. Aatelisena hänellä on noblesse oblige jokaista tavallista kääpiötä kohtaan ja hän on pyrkimässä Keisarikunnan prinssin puheille eräiden kääpiöitä loukkaavien ilmoitusten vuoksi, vaatimaan selityksiä Keisarikunnan vanhimpien liittolaisten lokaan vetämiselle.

Eldir Dil
(Jaakko)
Varreltaan 190-senttinen suippokorva erottuu joukosta heti, laiha, harmaahiuksinen ja vihreäsilmäinen ikinuori haltia on joukon vanhin 97 vuoden iällään. Eldir on kotoisin kaukaisilta haltiamailta jostain meren takaa ja on elänyt ihmisten keskellä tuntemattomista syistä vuosikymmeniä, palvellen suurimman osan siitä ajasta merisotilaana, ilmeisesti hänellä oli ammatista aikaisempaa kokemusta oman kansansa parissa.

Hans Kurtz
(Lassi)
Keisarikunnan joissa ja kanaalijärjestelmissä luotsina useita vuosia töitä tehnyt 34-vuotias mies joka on kahden muun Delberzistä kotoisin olevan köyhälistön edustajan kanssa löytänyt työnantajan Garilista.

Siegfried Pestman
(Jukka)
Pröystäileviin vaatteisiin pukeutunut 18-vuotias nuorukainen. Siegfried on Delberziläinen pienen mittakaavan huijari joka on löytänyt yllättävän hyvät tulot Garilin asioita juoksiessaan ja tarjotessaan kääpiölle ihmisasiantuntemustaan.

Joakim Hohhenhaim
(Jukka)
Vain 16-vuoden vanhaksi kaupustelijaksi Joakim on sangen skarppi tapaus. Hän on löytänyt ystävänsä Siegfriedin kanssa hienon työn Garilin asioiden hoitamisessa. Jokainen tingitty lantti Garilin hyväksi on myös Joakimin etu.


Phillipe Descartes
(EPH)
Keikarimaisin maneerein esiintyvä keski-ikäinen noin 40-vuotias bretonnialainen jonka huoliteltujen viiksien ja pienen pukinparran kanssa on ristiriidassa hänen asunsa joka on riitelevä yhdistelmä rääsyjä ja hienompia vaatekappaleita. Vyöllään hänellä roikkuu muskettipistooli ja pistomiekka. Hän on kertonut olevansa palkkasoturi joka etsii työtä Keisarikunnan puolelta. Descartes on osoittautunut suupaltiksi, juorukelloksi, itseään jumalien lahjana naisväelle pitäväksi elostelijaksi ja korttihuijariksi mutta myös tienvarsikohtaamisessa mutanttien kanssa oikeasti sangen pystyväksi miekkamieheksi.

torstai 22. marraskuuta 2012

TSR on palannut tai ei oikeastaan...

Selaillessani viime päivinä erinäisiä blogeja ja foorumeja törmäsin uutiseen että TSR olisi taas pystyssä. En ole vielä törmännyt mihinkään hirveän kattavaan selontekoon mitä nuo viimeaikaiset viidakkorummulla levinneet uutiset TSR:n paluusta merkitsevät mutta lyhyesti ilmaistuna vaikuttaa siltä että Gary Gygaxin pojat Ernie ja Luke sekä joukko muita pelialan tekijöitä kuten vanhan TSR:n leivissä Dragon lehden päätoimittajana työskennellyt Tim Kask ovat väsäämässä uutta roolipelilehteä nimeltä Gygax Magazine ja ovat julkaisutoimintaansa varten hankkineet TSR™ tavaramerkin haltuunsa. Eli siis ainoastaan firman nimestä on kyse joka on hommattu olettaisin ihan tunnistettavuuden vuoksi, sitähän sillä on niin hyvässä kuin pahassa.

Uuden lehden ilmestymiseen näyttää tällä hetkellä liittyvän ylenmääräisesti sekavaa draamaa, ainakin Gygaxin perillisten kiista Gygax™ nimen käytöstä lehdessä ja kaikenkarvaisilla foorumeilla jossa aihetta puidaan ei näytä olevan villistä spekulaatiosta pulaa.

Itse olen sitä mieltä että uuden roolipelilehden tai fanzinen ilmestyminen ei ole mitenkään pahasta, sen näkee sitten kun se ilmestyy millainen lehti on kyseessä.

maanantai 19. marraskuuta 2012

He tapasivat toisensa majatalossa

Suhteellisen pitkäksi vierähtäneeen tovin jälkeen aloitimme taas sunnuntai-illan pelitapaamiset. Peliksi oli pitkällisen ja muiden kampanjoiden aikana jatkuneen pohdinnan tuloksena valittu Warhammer Fantasy Roleplayn 1. laitos. Warhammerin maailmassa on outoa vetovoimaa ja siihen onkin hyvin mielenkiintoista palata vuosien jälkeen.

En tiedä kuinka fantastinen nykyinen versio kampanjamaailmasta on mutta tietty "maanläheisyys" on maailman ensimmäisen laitoksen vahvimpia ominaisuuksia, ehkä jopa siinä määrin että mietin joskus että Games Workshopin olisi pitänyt sijoittaa roolipelinsä suoraan varhaisrenessanssin Eurooppaan. Tietysti jos kamppis sijoittuisi historialliseen miljööseen suoriutumispaineet voisivat olla kovat, mutta palaan ajatukseen usein.

Skannasin ja kopioin vielä hiki hatussa pelissä käytetyn valmisseikkailun lippusia, lappusia ja kartanpalasia varttia ennen kuin ensimmäinen peliporukan jäsen soitti ovikelloa. Kahtena edellisenä viikonloppuna jokainen pelaaja oli tehnyt hahmonsa ja kahdelle nakitettiin vielä ylimääräiset jotta pelaajahahmojen määrä täyttäisi aloitusseikkailun vaatimukset. Ratkaisu jota kumpikaan pelaajista ei pitänyt mitenkään hirveän jakomielisenä.

Sessio alkoi tien päältä majatalossa jossa pelasimme hahmojen tutustumista toisiinsa sangen pitkän tovin. Pelinjohtajana käytin katalyyttinä hahmojen tutustumiseen lukuisia majatalossa koolla olleita henkilöhahmoja ja sangen ärsyttävää Descartes nimistä Bretonnialaista palkkasoturia joka oli varmaan jokaisen tietämäni ranskalaisstereotyypin ruumiillistuma. Keskustelun määrä oli sen verran intensiivinen että en sitä oikein pysty suurin surminkaan purkamaan minkäänlaisena peliraporttina.

Pelaajien hahmot, kaikenlaiset kaupustelijat ja huijarit, raskaan työn raatajat sekä joukkoon eksynyt kääpiöylimys ja haltiasoturi heräsivät tavallaan eloon pelin saavuttaessa juoksevan tilan jossa asiat vain rullaavat itsekseen eteenpäin.

Sisältöpuoli oli ehtaa Warhammeria, majatalonpitäjä jauhaa lahjotuista virkamiehistä, veitsiä heristellään korttipelierimielisyyden vuoksi ja Descartes päätyy osoittelemaan hahmoja pistoolilla. Luokkaerot ovat läsnä vaunujen istumapaikoissa ja hahmot ovat vähävaraisia onnenonkijoita matkalla pestautumaan unelmahommaan jossa lupaillaan epäilyttävän isoja rahoja. Matkalla törmätään häkellyttäviin raakuuksiin mutanttien väijyttämien vankkurien luona ja peli heittäytyy sangen oudoksi kun paikalta löydetaan erään hahmon ilmetty kaksoisolento kuolleena. Tälläisistä sattumuksista on hyvä aloittaa jos jonkinlainen vyyhti.

perjantai 9. marraskuuta 2012

Abraxasin kadonnut manner

Aina silloin tällöin törmään johonkin mielenkiintoiseen juttuun joka herättä vain vastustamattoman tarpeen jakaa se. Tällä kertaa törmäsin Fabled Lands blogissa tieteisfantasiakampanjaan joka vaikuttaa kuin Tékumelin kadotetulta sisarelta tai fantasiakampanjalta joka pohjaa sen sorttiseen scifiin jota esimerkiksi Brian Aldiss, Jack Vance, Frank Herbert ja Bob Shaw ovat kirjoittaneet. Siis kyseessä ei ole mikään gonzo luolaholvijuttu jossa örkeillä on sädepyssyjä vaan..

No, katsokaa itse, tuossa kampanjakuvauksessa yhtä sun toista tarjottavaa mielikuvitusmaailmojen ystäville. Itse pidän tavasta jolla hyvin hommansa osaava kuvittaja herättää näkymät henkiin ja siitä kuinka epäihmiset ovat todellakin hyvin vieraita elämänmuotoja vaikka muuten olenkin kliseekiisselin* ylin ystävä.

Linkki: The lost continent of Abraxas

*Kliseekiisselissä ei ole sinänsä vikaa, itse tykkään suipporvahaltiaimeiningistä koska se on eräänlainen lingua franca eli yleiskieli jolla on helppo kommunikoida. Esmes. vanha suosikkini Runequest on varmasti helpommin lähestyttävä juuri siksi että Gloranthan ufoottiset ja ei kovin kliseiset aldryamit ja mostalit eivät päällisin puolin eroa perusfantsun haltioista ja kääpiöistä.

perjantai 2. marraskuuta 2012

Huviretki tienpientarelle

Kävin hiljan sekalaisia muistiinpanoja läpi ja löysin sattumalta kryptisen listauksen jossa oli hahmoteltuna minimalistinen kolmen hengen larppi Stalker elokuvan pohjalta. Nämä olivat jäänne eräästä ammoisesta Roolipelaajan foorumilla käydystä keskustelusta.

Olin yrittänyt tavoittaa nimenomaan Andrei Tarkovskin elokuvan tunnelmaa ja sävyjä. Strugatskin veljesten hienon tieteiskirjan maailmaan uskoisin että parhaiten pääsee sisään pöytäroolipelin avulla, kotimainen pelisuunnittelija par excellence Ville Vuorela on muuten tehnyt kirjailijoiden luvalla aiheesta virallisen pöytäroolipelin. Valitettavasti en ole siihen tutustunut vielä. Mainittakoon vielä selkeyden vuoksi että minulla ei siis ole mitään yhteyttä eikä oikeuksia mihinkään Stalkeriin liittyvään.

Muistiinpanoni pohjaavat siis Tarkovskin mystiikan ja uskonnollisuuden sävyttämään elokuvaan. Elokuva vaikka onkin yksi hienoimpia joita olen nähnyt koostuu pääosin siitä kun pieni joukko miehiä kuljeskelee ränsistyneellä teollisuusalueella keskustellen syvällisiä. Olin ideoinut että peli alkaa tunnelin läpi kävelyllä teollisuusalueella ja päättyy paluuseen samaa kautta. Pelistä pääsee offgame tilaan tunnelin läpi kulkemalla, muut kulkijat jos niitä tulee vastaan ovat kangastuksia tms. Tietenkin jos virkavalta tai stevarit alkavat ahdistamaan voidaan peli viheltää poikki. Pieni määrä osallistujia pohjaisi elokuvaan ja jossain määrin siihen että en itse osallistuessa menisi aivan lukkoon väkijoukossa. Opas olisi eräänlainen pelinjohtaja johon yhdellä pelaajalla on veto-oikeus ja toisella taas tähän pelaajaan kivi-paperi-sakset malliin. Ei tästä enempää sanottavaa ole, tämmöisiä sitä tulee mietittyä ja väkerrettyä kun ei ole parempaa käyttöä aivoille.


Stalker
---

Vyöhyke on mielentila

Tunneli on siirtymä täältä vyöhykkeelle

Minkä opas kertoo se on totta, joko uskot tai et.

---

Kolme matkaajaa

Opas jonka usko ihmiseen horjuu, hän tarvitsee toisia jotka uskovat
vyöhykkeeseen jotta hänen uskonsa säilyy.

Tiedemies, hän joka haluaa tuhota sen mitä ei ymmärrä.

Kirjailija, hän joka on menettänyt uskonsa.

---

Kivi, sakset ja paperi

Opas = kivi
Tiedemies = paperi
Kirjailija = sakset

Käynnissä olevat kampanjat II

Aikataulujen yhteen sovittamisen vuoksi kampanjat joihin olen sotkeutunut ovat kaikki enemmän tai vähemmän staasissa odottamassa herättelyä. Tosin nyt on tarkoitus pistää sovitulla aikataululla paahtaen ainakin yhtä niistä kunnolla.

1. Bögenhafen
Olemme peliporukalla käyneet vuosia keskusteluja Warhammeriin palaamisesta ja jonkin aikaa sitten kriittinen massa saavutettiin. Keskustelujen jälkeen päätin ajaa näkemystä että lähdemme liikkeelle Warhammer Fantasy Roleplayn legendaarisen Enemy Within seikkailusarjan osasta Shadows Over Bögenhafen jonka sanotaan määritellään miten Warhammer roolipeli eroaa muista fantasiaroolipeleistä. Omistautumisen asteesta kertoo että konsensus löydettiin niinkin erikoiseen asiaan kuin tiukennettuun linjaan, perinteiset "On krapula, pelataanko mieluummin Kimbleä?" selitykset eivät mene läpi jos kaikki muut odottavat innoissaan peliä.

2. Hänen majesteettinsa salaisessa palveluksessa

Elisabetiaaninen vakoilutrilleri jota Jukka on urhoollisesti vetänyt vuoroin anomaalisen sunnuntain kanssa odottaa oikeaa hetkeä. En tiedä miten Jukka on suhtautunut esitettyyn ajatukseen että entä jos Jaakon hahmo olisi Solomon Kane joka ilmestyisi pelastamaan meidän muiden hahmot liristä.

3. Anomaalinen sunnuntai

Anomaalinen Maanalainen Ympäristö on vielä aika alku-urilla. Koska kyseessä on sangen kepeä peli kyseinen kampanja voidaan keskeyttää ja aloittaa kuin oikeaan kohtaan jätetty VHS-kasetti ilman mitään ongelmia.

4. Tiilikuun alla

Olen kynäillyt kaikenlaisia hölmöjä ideoita ylös, lainaillut aineksia milloin mistäkin ja runtannut niitä puolivillaisesti yhteen. Tämä kampanja oikeastaan koostuu kehitteillä olevista ajatelmista joita on saatu Hawkwindia kuunnellessa tai katsoessa sellaisia elokuvia kuin Zardoz ja vuosien aikana muissa peleissä toteutetuista jutuista. Esimerkiksi yksi D&D-kamppis päättyi aikanaan melkein parikymmentä vuotta sitten siihen kun Jukan velhohahmo kehitti salamoita sinkoavan sädeaseen ja tehomaanviljelyn ja kohosi näillä avuilla kuolemattomaksi puolijumalaksi, tavallaan Tiilikuun alla on jatkoa tuon suuntaisille jutuille. Tietenkin lainailen ideoita muualtakin kuten vanhasta scifista ja 70- sekä 80-luvun White Dwarf lehdistä.

Itse muistiinpanoja kyseisessä ikuisuusprojektissa on vähän, vain muutamia sivuja muistitikulla ja ne ovat tyyliin "peikot ovat harmaaihoisia" tai "haltioilla on suipot korvat" mutta myös jotain houreita siitä että kuu on massiivinen keinotekoinen satelliitti ja sitä asuttavat aivoja syövät perhosnaiset yms. Tavallaan se on pimeä vintti jolle kiikutan roolipelaamiseen liittyviä juttuja joihin ihmiset vastaisivat "Haltioilla on siis suipot korvat ja ne asuvat metsässä ja elävät tosi pitkään? Tosi omaperäistä Jonas." tai "Ai että aivoja syöviä perhosnaisia jotka laskeutuvat kuusta abduktoimaan miehiä? Kiitos tosi paljon että jaoit tämän, oletko keskustellut jonkun kanssa näistä ajatuksista?".

Kyseessä on siis hirveä sillisalaatti joka tällä hetkellä palvelee jaloa tarkoitusta olla se pohja jolta esimerkiksi olen kirjoittanut muutaman vielä julkaisua odottavan jutun Fight On! lehteen. Kyseessä on myös eräänlainen taustamaailma siihen tarpeeseen että itse väkertämäni seikkailu jonka olen esimerkiksi vetänyt alunperin Forgotten Realms kampanjassa on julkaisukelvoton koska Forgo on on jonkun toisen omaisuutta niin sijoitan sen saman sekoilun sitten itse kehiteltyyn ympäristöön ja näin kenenkään varpaille ei astuta edes vahingossa.