torstai 31. lokakuuta 2013

Lännen lokareille

Olen aika ajoin uutisoinut blogissani mielenkiintoisista joukkorahoitteisista kampanjoista. Periaatteeni tämän ilmaisen markkinoinnin suhteen on ollut että melkein mikä tahansa joka kiinnittää huomioni ja liittyy jollain tapaa roolipeleihin ja niitä ympäröiviin harrasteisiin ja populaarikulttuuriin voi tulla mainituksi. Viimeisin huomioni kiinnittänyt tuollainen projekti on Shadows of Brimstone lautapeli. Pelin on tarkoitus olla yhteistyönä luolastojen koluamista villissä lännessä ja luolastojen örkkeinä hääräävät Cthulhu mythoksesta muistuttavat lonkero-otukset. Eli hauskaltahan tuo vaikuttaa vaikkakin aika tyyriiltä. Yksi hirviötyyppi näyttää jopa olevan pelkkä maasta esiin puskeva puskeva lonkero. Tuosta yksityiskohdasta tulee kyllä valitettavasti koomisempi mielleyhtymä erääseen videopeliklassikkoon. En tiedä onko se vain omien kiinnostuksieni kapea sektori mutta lehmipohjat tuntuvat nykyään paimentavan enemmän lonkeroita kuin karjaa. Roolipelien saralla esimerkiksi Deadlands on liikkunut jo saman tapaisessa oudossa lännessä pidempään.

Shadows of Brimstone rahoituskampanja

sunnuntai 20. lokakuuta 2013

Manhattan 2000

Aloitin roolipelaamisen "punaboksilla" eli suomennetulla Mentzerin laitoksella Dungeons & Dragons roolipeliä. Naapurin Mikko oli sellaisen hankkinut ja opasti ison joukon pelien maailmaan pitäen sääntökirjat visusti omissa näpeissään ja tulkiten säännöt meille. Mikon tulkinnat säännnöistä ja pelaamisesta olivat kauniisti sanottuna omintakeiset, mitä vähemmän siitä sanotaan niin ehkä sitäkin parempi. Olisin varmasti lopettanut pelaamisen kokonaan ellei ystäväni Jukka olisi eräänä päivänä muutamaa vuotta myöhemmin hankkinut ja lukenut sääntöjä ja pistänyt minuakin lukemaan niitä.

Niitten ensimmäisten parin vuoden ajan ennen herätystä D&D-pelimme olivat sellaisia että ne saisivat Carcosan vaikuttamaan Muumilaaksolta, mutta oli muutakin. Emme kovin tarkkaan tietäneet muiden roolipelien olemassaolosta mutta into pelata jotain muutakin kuin muinaisten aikojen miekanheiluttajia oli väkevä. Yksi isoveljensä porukassa silloin tällöin pelannut tiesi kyllä mutta tunnusti vuosia myöhemmin että oli hiljaa koska näissä peleissä oli hauskempaa koska niissä sai tehdä mitä vain. Rankat elokuvat kute Escape from New York ja ties mitkä VHS-kopiona levinneet verikekkerit innoittivat nuoret intomielet rakentamaan oman pelinsä jossain 80- ja 90-luvun taitteessa. Paremmin kuvattuna eräänlaisen Dungeons & Dragons laajennoksen. Huuruisista rappioviihteen kyllästämistä mielistä syntyi Manhattan 2000. Mikon oikeastaan jos kunnia annetaan sille jolle se kuuluu. Tuo peli pohjasi kaikkeen siihen kiellettyyn viihteeseen mitä keplottelimme käsiimme, lukijaa on syytä muistuttaa että elettiin sensuurin ajan Suomessa. Itse en pelin suurinta innoittajaa nähnyt kuin vuosia myöhemmin enkä tiedä oliko se edes sensuurin hampaissa. Hyvin huonoa makua osoittavien B-elokuvien levitys oli siis oikeasti rikollista toimintaa. Lain oli juuri tarkoitus varmaan estää kaikenlaisen raaistavan roskan turmeleva vaikutus juuri meiltä.




Peli itsessään oli hatarina käsin tehtyinä muistiinpanoina ruutupaperille kirjoitettu ja eniten vaivaa oli nähty komeaan tekstiin MANHATTAN 2000 liuskan yläreunassa. Muistikuva voi olla valheellinen mutta jostain päähäni on jäänyt kuva isoista kirjaimista joissa olisi kaupungin pilvenpiirtäjien profiileja. Säännöt olivat siis uusia uria uurtavat, kyseessä oli varmaan yksi ensimmäisiä suomenkielisiä roolipelejä joka ei ollut fantasiaa. Tietenkin jos olettaa että myös sellaiset roolipelit jotka eivät minkäänlaista julkaisutoimintaa nähneet lasketaan mihinkään historiaan. Sääntöjen oheen oli myös kyhätty "Manhattanin" kartta eli kaksi A3-koon paperia jotka oli teipatty yhteen ja piirretty täyteen rakennuksia täysin mielivaltaisesti.

Pelissä toisin kuin D&D:ssä jonka säännöillä sen voi sanoa pyörineen ei ollut hahmoluokkia joten sen voi sanoa olleen luokaton, monella tapaa. Ryhmittymisiä ei myöskään ollut vaan hahmot tekivät mitä mielivät. Kokemustasojaan ei ollut joten pelin voi sanoa olleen varsinainen edelläkävijä. Aika hyvin niiltä tirskuvilta julleilta jotka sen maailmaan saattamisessa olivat mukana.

En muista hirveän tarkkaan yksityiskohtia mutta jokainen peliä pelannut muistaa Mikon obsession Mossberg-haulikosta, se oli pelin kovin ase ja joka sellaisen sai käsiinsä pystyi varmasti voittamaan kaikki esteet sen huomattavalla vauriolla 1n12. En vieläkään tiedä mikä teki aseesta niin erikoisen mutta se oli toistuvan hehkutuksen kohde ja selvästi parasta mitä voi löytää. Jonkinlainen sarjatulena hauleja ryöpyttävä kuolemankone ja teknisen osaamisen kulminaatio. Itse muistan käyttäneeni sivistyneemmän ajan asetta eli 80-luvun lätkänaamiomurhaajien suosikkina tutuksi tullutta moottorisahaa. Metsurin valinta teki peräti 1n10 vahinkoa. Muistan anastaneeni tuollaisen pärisevän mäntinvähentäjän ensimmäisessä "seikkailussa" tyypiltä joka yritti sellaisella ensin nimetöntä hahmoani paloitella. Tuo peli on ainoa jonka muistan ja se käynnistyi sillä että heräsin liukuhihnalla jonka vierellä oleva moottorisahamurhaaja teki ihmisistä jauhelihaa. Täytyihän niiden Manhattanille suljettujen rikollisjengien jostain ruokaa saada.

Tämän nostalgisen horinan käynnisti 80-luvun retroilu joka vaikuttaa olevan kovassa nosteessa tällä hetkellä, videopeleinä, elokuvina yms. Ensimmäisten vuosieni pelit olivat aika kauheita mutta Manhattan 2000 oli monella tapaa aika oivaltava. Nyt se on vain muisto yksinkertaisemmista ajoista jotka katoavat kuin Roy Battyn kyyneleet sateeseen.

torstai 17. lokakuuta 2013

Maailmanrakentelusta ja muusta piprimisestä

Olen päättänyt hylätä kokonaan julkisen heksaryöminnän rakentamisen sellaisena kuin tässä blogissa esiintyy, ainakin tältä saraa. Kampanjamaailmana jota aion alkaa peluuttaamaan porukalleni kun siihen on aikaa tulen ehkä käyttämään itse kirjoittamaani materiaalia jonka tein erääseen projektiin ja nippua valmiita moduuleja. Tuo oma aiempi materiaali on kirjoitettu eräänlaisen luovan työn kehyksen puitteissa eli tiettyjen linjanvetojen mukaisesti jonka johdosta vierastan sitä. Olen näillä hahmotelmillani yrittänyt tehdä siitä ikään kuin enemmän omakseni kokemaa, eli pukea sen uusiin vaatteisiin. Outoahan se on tehdä jotain valmiiksi ja olla käyttämättä sitä jos se on vain muutamasta soveltamiseen liittyvästä kysymyksestä kiinni. Aika näyttää.

maanantai 14. lokakuuta 2013

Pimeä rajaseutu

Olen hahmotellut kampanjoiden ideoita hyvinkin pitkälle mutta jokin on aina jäänyt niistä uupumaan. Epäonnistuneiden projektien sijaan mietin näitä tuotoksia mieluummin luonnoksina jotka seuraavat toistaan. Viimeisin saman idean ympärille rakennettu kuvio palaisi ikään kuin juurille mitä miljööseen tulee. Jonkin sorttista Warhammer ja Dungeons & Dragons risteytystä olen siis miettinyt. Tosin Warhammer voi olla jo sellaisenaan ihan riittävän hyvä.

Breasal

Lemuria

Pimeä rajaseutu

Alue jonne ihmiskunta on levittäytynyt hyvin kauan sitten, satoja tai kenties tuhansia vuosia sitten, aika ennen isoisäsi isän syntymääkin on suurimmaksi osaksi tuntematonta muille kuin historioitsijoille. Vanha valtakunta on hamassa menneisyydessä pettänyt ja sen raunioille on syntynyt lukuisia pienempiä kuninkaskuntia jotka hehkuvat pimeydessä kuin kekäleet nuotiosta joka on poljettu sammuksiin. Kampanjan tapahtumat sijoittuvat rajaseudulle jossa ihmistä edeltäneen maailman voimat valtaavat takaisin sitä mikä oli joskus niiden, hiidet, jätit ja sanoinkuvaamattomat olennot väijyvät pimeissä metsissä. Kaupungit ja kylät ovat epätoivon tyyssijoita. Esivallan ulkoinen järjestys kätkee pintansa alle moraalisen rappion ja myllerryksen. Liian tuttua?

sunnuntai 13. lokakuuta 2013

Maailmanrakentamisen ongelmia

Olen kehitellyt suhteellisen lyhyen ajan sisällä kahta kampanjamaailmaa D&D-tyyliseen pelaamiseen. Kampanjat Breasal ja Lemuria ovat oikeastaan saman kolikon kaksi kääntöpuolta. Muistiinpanojen kertyessä kovalevylle huomasin yhä etenevissä määrin kirjoittavani samasta maailmasta, vain hieman eri vinkkelistä.

Kampanjan esittämän maailman täytyy olla rajaseutu ja sivistyksen otteen siitä hyvin heikko. Päivän tai kaksi tarvottuaan hahmojen pitää olla sivistyksen, viljellyn maan ja verovoutien ulottumattomissa. Maailman ei tarvitse olla välttämättä kolonialistinen skenaario jossa lähdetään liikkeelle siirtokunnista. Asutut sivistyneet maat voivat olla vaikka jonkin romahtaneen imperiumin rippeet tai eristyksiin jäänyt osa jota ympäröivät melkein joka suunnasta pimeät metsät joiden asukkaat haluavat haudata ihmiskunnan siitä syystä että kehtasivat tunkea alueelle vuosisatoja sitten.

Mittakaavan täytyy olla tarpeeksi suuri että se lyö pelaajille jauhot suuhun, hahmottelemani heksakartat ovat aivan liian pieniä. Mikä ilo siinä on suunnitella tutkimusretkiä jos hiekkalaatikon seinät tulevat hyvin pian vastaan. Ei sillä ole väliä onko heksa 6 vai 24 mailia jos leikkikenttä vain vaikuttaa ahtaalta. Tämä tietysti tarkoittaa että luovun tavoitteesta että joka heksassa pitää olla jotain mielenkiintoista. Luon sinne kiinnostavia kohteita joiden perään pelaajat lähtevät oman mielenkiintonsa mukaan ja näille retkille improvisoidaan ja heitellään satunnaistaulukosta mielenkiintoisia tapahtumia.

Koska sekä Lemuria ja Breasal ovat molemmat vain hahmotelmia luulen että saan niistä puristettua yhteen tarpeelliset ja toimivat osat tehdessäni kolmatta hahmotelmaa. Esimerkiksi Breasaliin hahmottelemani epäihmiset jne.

Lemurian petomiehet

Petomiehet
Lemuriassa on muinaisten korkeakulttuurien varjossa niiden alistettuina orjina elänyt gnolleja ja mörköpeikkoja. Näillä eläimellisillä petomiehillä ei ole omaa sivistystä vaan ne asuttavat entisten isäntiensä raunioita. Molemmat petomiesten lajit ovat erittäin vihamielisiä oman heimonsa tai perheryhmänsä ulkopuolisille olennoille.

Gnolli
Hyeenaa muistuttava humanoidi joka on levinnyt lähes kaikkialle Lemuriaan. Gnollit liikkuvat juostessaan nelinkontin ja pystyvät jopa kantamaan esineitä eturaajoissaan näin tehdessään.

Gnolli, Haarniskaluokka: 5, Osumanopat: 2, Liikkuminen: 27m (9m), Hyökkäykset: 1 aseella, Vaurio: 1-6 tai aseen mukaan, Ilmestymismäärä: 1-6 (3-18), Pelastusheitto: Taistelija 2, Moraali: 7, Aarretyyppi: (P) D, Ryhmittyminen: Kaaoottinen

Mörköpeikko
Puoliapinoita kuten makeja muistuttava jäntevä pitkäraajainen humanoidi. Hyvin suuret silmät ja korvat yhdessä leveän suun kanssa antavat niiden eleille ja ilmeille irvokkaita vivahteita. Mörköpeikolla on mahdollisuus kohdattaessa yllättää tuloksella 1-3 (1n6).

Mörköpeikko, Haarniskaluokka: 5, Osumanopat: 3+1, Liikkuminen: 27m (9m), Hyökkäykset: 1 aseella, Vaurio: 1-6 tai aseen mukaan, Ilmestymismäärä: 2-16 (5-20), Pelastusheitto: Taistelija 3, Moraali: 7, Aarretyyppi: (P+Q) B, Ryhmittyminen: Kaaoottinen

keskiviikko 9. lokakuuta 2013

Ylpeys ja ennakkoluulo

Olen blogissani mainostanut väkijoukkorahoitteisia projekteja jotka ovat tarpeeksi erikoisia ansaitakseen huomiota. Jane Austenin kirjaan Ylpeys ja ennakkoluulo pohjaava korttipeli on ehkä sellainen. Naimakauppojen järjestely on joistain sotapeleistä kuten Virgin Queen tuttua monelle joten ihan vieraita polkuja ei temaattisestikaan tallata.

Pelin säännöt löytyvät täältä jos joku haluaa niitä tarkastella, vaikkakin ilman kortteja ne eivät ihan hirveästi sano.

Marrying Mr. Darcy - the Pride and Prejudice Card Game

tiistai 8. lokakuuta 2013

Heksojen sisältö

Olen pelaillut epämääräisen epäsäännöllisesti, Warhammer-kampanjani on ollut tauolla mutta olen osallistunut erään kaverini vetämään myyttiseen viikinkiaikaan sijoittuvaan raskaasti rukatulla D&D 3.5 sääntösysteemillä vedettyyn peliin. Lisäksi olen tehnyt muutaman salaisen projektin tiimoilla viellä töitä jotka joko kantavat hedelmää tai sitten eivät. Silloin kun noilta muilta projekteilta jää aikaa olen kirjoittanut perinteisen heksaryöminnän vaatimaa runkoa sellaiseen kuntoon että se palvelisi tarkoituksiani. Seuraavat muistiinpanot ovat lähes puhtaasti omaa pelikäyttöäni varten. Ne vaihtelevat pituudeltaan ja viittaavat myös muiden ihmisten tekeleisiin joita olen suunnitellut käyttäväni. Kaksi aikaisempaa heksaryömintää mitkä olen kirjoittanut ovat kurinalaisemmin laadittuja, eivät pelkästään omaksi ilokseni ja tiettyjen rajoitusten sekä linjanvetojen alla. Pelaajieni en oleta mitään pänttäävän, päinvastoin. Sen käydessä että jonkun hienon jutun ohi vain kävellään se nyt ei ole suuri murhe ja poru.

02.02 Kielletty kaupunki. (I1 Dwellers of the Forbidden City)

02.16 Kaupungin raunio jonka maanalainen osio ulottuu yllättävän syvälle. (The Caverns of Thracia)

11.13 Suolla kohoaa omituinen sammakon muotoinen temppelirakennelma. (DA2 Temple of the Frog)

15.11 Suohon uppoava rauniokaupunki. Korkealle nousevien metallisten raunioiden huipulla pesivät pterosaurukset. Rakennusten välinen mudan peittämien katujen ja kujien labyrintti on sammakomiesten ja liskomiesten sodankäynnin näyttämö. Paikallisella liskomiesten mutanttiheimolla on on omituinen kyky kulkea metallisten seinien ja esineiden läpi, tämä tekee ne myös immuuneiksi metallisille aseille. (Portals of Torsh)

16.13 Epäkuollut liskokuningas majailee täällä hautaholvissaan, kaikki suon liskomiehet uhraavat hänelle vankeja. (I2 Tomb of the Lizard King)

19.01 Vuorella on Lemurian viimeisen jättiläisen Talnon valkoisesta marmorista rakennettu linna. Hän on sinihoinen 7.5 metriä korkea kalju miespuolinen myrskyjätti korkealla otsalla ja suipoilla korvilla. Mietteliäs yksineläjä on käsittämättömän vanha ja viettää aikansa tarkkaillen nuorten lajien kehitystä Lemuriassa.

21.01 Vuoren seinämään on kaiverrettu kiemurteleva portaikko jonka jokainen porras on noin neljä kertaa korkeampi kuin ihmisjalalle tarkoitettu. Se johtaa huipulle jolle on pystytetty valtavan kokoinen kivinen valtaistuin.

21.16 Velho Zalor Al Hazratin torni, katso EPH-kuvaus. (Tower of the Stargazer)

28.06 Kantor, julmien ja rappeutuneiden orjuuttajien kaupunki. Kaupungin keskusta on asuttu toogassa keikistelevien Kantorlaisten toimesta, reuna-alueet rapistuvat hylätyiksi kiviröykkiöiksi. Ruoka saadaa maanalaisilta sieniviljelmiltä ja areenalle tapettujen orjien lihaa syömällä. Orjakapinat pidetään kurissa Derojen toimittamilla aseilla. Kalpeiden kantorlaisten ulkonäön yhdennäköisyys vaniireihin on silmiinpistävä. Muinoin Kantorlaisia hallitsivat epäkuolleet vampyyriloordit, sellaisen vapautuminen jostain unohtuneesta hautaholvista voisi aloittaa Kantorlaisen kulttuurin uuden "kulta-ajan" eli valloituksen ja verenvuodatuksen aallon.

29.03 Vuorensisäinen valtakunta ks. muistiinpanot Derojen luolaholvista.

29.13 Kantorlaisen vampyyriloordin ja epäkuolleiden leegioitten leposija. Hän haluaa herättyään viipymättä suunnata heksassa 28.06 sijaitsevaan kaupunkiin. Tietenkään ei ole mitenkään selvää että hän vapautuu tai pääsee karkuun seikkailijoilta, mainitaan tämä nyt erikseen tässä blogiin tulevassa kuvauksessa että ihmiset eivät kuvittele että nämä hahmotelmat mahdollisista kuvioista ja seuraamuksista ole mitään ratakiskotusta. (Death Frost Doom)