maanantai 18. marraskuuta 2013

Exordium

Vuoden ehdottomasti kovin fantasiapätkä on ilman lopputekstejään vain vähän päälle 7 minuuttia pitkä, jos rotoskooppaus Ralph Bakshin leffojen tyyliin sykähdyttää niin se on myös ehdottomasti katsomisen arvoinen.

Huviretki tienpientarelle

Kirjoitin aikanaan erääseen projektiin joka jumittaa limbuksessa seuraavaa kirjasuosituksiin.

Stalker: Huviretki tienpientarelle
(Пикник на обочине, Piknik na obotšine
Arkadi ja Boris Strugatski
Tieteiskirjallisuuden klassikko jossa muukalaisten vierailun jäljillä muodostuneella mystisellä vyöhykkeellä rikollinen alaluokka “stalkerit” etsii henkensä kaupalla muukalaisteknologiaa myytäväksi. Fantasiakampanjan arkkityypillisten seikkailijoiden voi miettiä olevan kirjan “stalkerien” kaltaisia tuntemattoman vaaroja uhmaavia epätoivoisia onnenonkijoita. Vyöhykkeen mielikuvituksellisista vaaroista saa myös fantasiamiljööseen mielenkiintoisia haasteita.


Stalker: Huviretki tienpientarelle on todellakin erittäin suositeltavaa lukemistoa roolipelaajille. Muihin kuin sankarillisiin fantasiaroolipelihin sillä on annettavaa. Ottaisin mallia sen tavasta rakentaa maailmaa kätketyllä syvyydellä, kaikella näyttää olevan juuri näkökentän ulkopuolella majaileva tai aivan kielen päällä oleva selitys, joka on tietenkin illuusiota, kulissien takana ei ole mitään. Toinen mitä ottaisin kirjasta oppina olisi arkisuus, kaikki kummallinen voi pistää maailmankirjat sekaisin mutta ihmiset elävät parhaansa mukaan kukin tavallaan "normaalia" elämää. Mutapaskassa ja synkistelyssä ei vellota keskenkasvuisesti. Kolmas mitä ottaisin kirjasta on tarkoituksettomuus ja ihmisen halu luoda maailmaan sellainen, ei ole tulossa mitään viimeistä yhteenottoa, suuren salaliiton paljastusta tai kosmista totuutta, asiat vain ovat miten ovat.

Strugatskien teosta sävyttää mielestäni siis inhimillisyys ja maanläheisyys jotka nekin voisivat olla josain roolipelissä jopa tavoittelemisen arvoisia. Andre Tarkovskin elokuva Stalker on mielestäni taas hieman toisenlainen elämys kuin kirja. Se ei jätä kysymyksiä avoimeksi ja oikeastaan uskovaisen ohjaajan mystisten näkemysten mukainen, sementtilohkareen käsityskyvyllä ja hienovaraisuudella toimineet sensuuriviranomaiset eivät vain ole ehkä tajunneet missä mennään tai sitten Tarkovskin status on suojellut häntä tuon elokuvan kohdalla.

Koposen Sami osallistui ihan hiljan sitten blogissani järjestämääni kilpailuun Pedonsammal nimisellä hirviöllä joka hänen omien sanojensa mukaan on Stalker-roolipelin innoittama.

Sitten annan kunnian sille, kenelle se kuuluu. Sain idean pedonsammaleeseen Ville Vuorelan Stalkerista; en äkkiselaamalla löytänyt, että se olisi ollut siellä valmiina. Suosittelen ehdottomasti kaikille D&D:n ystäville Stalkeria iltalukemisiksi. Vyöhyke-kappale on hirviösuunnittelun aarreaitta, eikä muukaan teksti aarteenetsijöistä jätä kylmäksi.

Samin suosittelemasta Stalker-roolipelistä löytyy tietoa suomeksi ja englanniksi sen julkaisijan Burger Gamesin eli Ville Vuorelan sivuilta.

Roolipeliblogosfäärissä leviää kulovalkean tavoin, tai jonkinlaisena innostuksena Strugatskien kirjaan pohjaava kollektiivinen kirjoittelutapahtuma From The Zones - A Community Project! Syyt ihmisten innostukseen ovat ymmärettävät, mutta...

En tiedä ovatko tyypit millään muotoa tietoisia Stalker-roolipelin olemassolosta, onko kukaan viitsinyt asiasta sanoa Vuorelalle? En tiedä mikä protokolla on hyvässä käytöksessä tälläisen suhteen mutta kirjoittamalla googleen "Stalker RPG" ensimmäinen linkki vie kauppaan joka myy Stalkerin englanninkielistä versiota. Uteliaana olen tietenkin vihtonut viestejä suuntaan ja toiseen neutraaliin ja toteavaan sävyyn, ehkä joku havahtuu. Parhaimmillaanhan tuosta kirjoitusprojektista voisi olla iloa kaikille.

Siitä en osaa sanoa että olisiko tuon kirjoitusprojektin järjestäjien syytä kysyä tai mainita mutta että eikö se olisi hyvä kuitenkin? Itseäni kummastuttaa että kun keskustellaan ja kirjoitetaan Strugatskien Stalkerin aineiston muuttamisesta roolipelimateriaaliksi missään ei näy ainuttakaan linkkiä tai mainintaa siitä virallisesta Boris Strugatskin luvalla julkaistusta roolipelistä, aivan kuin sitä ei olisi olemassakaan. Vuorelahan teki aikanaan historiaa sillä että kysyi luvan peliinsä.

sunnuntai 17. marraskuuta 2013

Vaarojen saaren keihäsmatka

En ole oikein saanut aikaiseksi ideaa kampanjasta joka kolahtaisi jo lähtökuopista. Onneksi hyviä ideoita voi myös "varastaa" ja vuosia sitten kopioin talteen erään aivan mahtavan ajatelman.

James Raggi kirjoitti kauan sitten eräällä foorumilla seuraavaa:
"I went for Dwellers of the Forbidden City... it's got enough meat on its bones to run as-is, is wide open enough to add in whatever you want, and it's the perfect setup to do a perfect module trifecta:
Put this city on (or in, make it a caldera or something) the central plateau of Isle of Dread, and put The Hidden Shrine of Tamoachan in the city.
I've heard people saying they want to do this, but has anyone actually done it?"


Idea olisi siis linkittää kolme kioskikirjallisuuden seikkailullisesta puolesta muistuttavaa moduulia. Onnekseni olen aikanaan haalinut piestyt ja nukkavierut paperikappaleet noista itselleni ja jotakuta kiinnostaa niin PDF-versiot löytyvät käsittääkseni Dungeons & Dragons Classics sivustolta.



X1 Isle of Dread

I1 Dwellers of the Forbidden City

C1 The Hidden Shrine of Tamoachan


Itse laajentaisin vielä kokonaisuutta neljännellä teemoiltaan yhtenevältä seikkailulla. Mielestäni yhdellä kiehtovimmista seikkailuista mitä koko OSR-ilmiö on tuottanut eli Many Gates of the Gannilla.

F3 Many Gates of the Gann



Kampanja olisi seikkailujen asettamien vaatimusten vuoksi jo lähtökohtaisesti koville ja kokeneille hahmoille joten sitä ei olisi mitään järkeä aloittaa ensimmäisen tason seikkailijoilla joiden ominaisuudet on arvottu 3n6-heitoilla. Käyttäessä LotFP:in systeemiä antaisin hahmoille 18000 kokemuspistettä jokaiselle ja ominaisuudet arvottaisiin 4n6 ja pudota pienin metodilla.

Kehittämäni köykäinen johdanto olisi tietenkin että hahmot ovat tutkimusmatkailijoita joko fantasiaversiosta Eurooppaa tai eurooppalaistyylisestä fantasiamaailmasta etsimässä Maustesaaria tai muita idän rikkauksien lähteitä. Eräänlainen fantastinen kaukomatka siis olisi kyseessä Lukianoksen Tosi tarinan hengessä.



Vaarojen saari kaipaa myöskin ehkä pientä viilailua. Ainakin muutamia mielenkiintoisia kohteita löydettäväksi koska vanhan moduulin ehdottomasti huonoin puoli oli päämäärätön vaeltelu heksasta toiseen joissa ei ole mitään. Olen miettinyt että seikkailijat ovat purjehtineet saarelle ilmojen halki suurenmoisen Joop van Oomsin keksimällä lentävällä laivalla. Ilmalaiva leikkaisi suurimman osa harhailusta pois mutta saarella täytyy olla ehdottomasti enemmän tekemistä.



Lentoliskoilla ratsastavat liskomiehet, Tarzan ja hurjat amatsoonit sopivat varmasti myös kuvioihin. Lentolaivan roolia täytyy vielä hieman miettiä, sehän voi olla vain jännittävä tapa "pudottaa" hahmot saarelle.



Siirtomaasortoa sivuaviin ikävyyksiin liittyen olen päättänyt että koska Vaarojen saari ei ole oikean maailman paikka ollenkaan ovat paikalliset Carcosan tyyliin technicolor sateenkaaren kansoja.

Esimerkiksi seuraavasti (1n8):
1. Harmaa
2. Oranssi
3. Vihreä
4. Syaani
5. Sininen
6. Magenta
7. Violetti
8. Läpikuultava

Heimot ovat Zak Smithin Secret Santicore 2011:ssä julkaistun Barbarian Tribes Weird & Grim artikkelin ohjeiden mukaan heiteltyjä.

Tällä tavoin uusissa liemissä marinoimalla saa vanhempaankin materiaaliin ehkä uutta makua.