Olen usein miettinyt ongelmaa varsinkin roolipelien taistelujärjestelmissä että usein peli tuntuu olevan vain mieletöntä yksikätisen rosvon kahvan vetelyä. Monissa lautapeleissä taas vaikka ne olisivat kuinka yksinkertaisia on tunne siitä että itse vaikutat tapahtumiin omilla päätöksilläsi koko ajan. Mielestäni varsinkin lauta- ja korttipeleillä olisi paljon annettavaa roolipeleille, en tarkoita tällä siis sitä että aletaan tarkastelemaan mittanauhan kanssa figujen sijainteja pelipöydällä tai noppien sijaan arvotaan tuloksia korttipakasta vetämällä. Tarkoitan mekanismeja joilla ratkotaan pelin tilanteita, kuten vaikka taisteluita.
Sain aivan liian myöhään tietää eräästä väkijoukkorahotteisesta kampanjasta roolipeliä varten jossa pyöritellään kortteja ja pelimerkkejä juuri sellaisella tavalla jota olen hakenut. Tästä Youtubeen laitetusta videosta saa mielestäni todella hyvän kuvan pelistä. Haluan vinkata tästä projektista mieluummin vaikka myöhään kuin ei milloinkaan koska itse joudun jättämään väliin nyt äkkiseltään aika karhean hinnan vuoksi.
Phoenix: Dawn Command - a card based role playing game
Mielenkiintosta. Se ei oo toki lainkaan huono asia, että lautapelit lähestyvät roolipelejä, olihan heroquestikin niinhyvä, ja descent ihan mukiinmenevä. Ihan nokkelia systeemeitä ja eleganttia toimistotekniikkaa.
VastaaPoistaOlisin itsekin ollut tästä suuntauksesta innoissani vielä 10 v. sitten, mutta omat kokeilut lajityypin parissa (n20 edustaa käytännössä samaaa lähestymistapaa), johtivat lopulta valaistumiseen siitä, että pelinjohtaja on HERRA.
Nykyinen neljän perimmäisimmän pahuuden temppeli (temple of elemental evil) -kamppikseni on parasta ropea vuosikymmeniin, ainakin pelinjohtajan näkökulmasta, ja kai pelaajatkin tykkää, ja siihen vaikuttaa toki moni muukin asia, mutta ennenkaikkea se, että olen taas VAPAA!
Vapaa niinkuin lapsena, ennenkuin tiesin miten kuuluu roolipelata, mutta viisastuneena kaikista niistä mahdollisuuksista ja virheistä joita eri lähestymistavat pitävät sisällään. (tai jos nyt ei sentään ihan kaikista :-) )
Nykyinen pelityylini on OSR-tyyppistä, mutta ei uskollista sille. Niistä sun lähettämistä kirjoista päättelin, että Gygaxikin on tehnyt virheitä. Kaikessa mitä AD&D:ssa lukee ei olekaan taustalla sitä itselleni yksinkertaisesti liian korkeaa ymmärrystä, niinkuin Raamatussa. :P
Itse olen huomannut hyvien lautapelien pelaamisessa jokaisen kierroksen sisältävän mielekkäitä tai kiperiä valintoja mutta roolipelien pelilliset osuudet joissa jotain mekaniikka käytetään vaihtelevat usein mielestäni mielettömän paiskomisen tai hirveän säätämisen välillä.
PoistaJoo siis tavoitehan meillä näyttää olevan sama: minimoida säätö ja maksimoida mielekkäiden valintojen mahdollisuus.
VastaaPoistaMikä tahansa systeemi lisää säätöä aina, ja rajaa mahdollisuuksia, mutta toisaalta ne voivat myös tuoda niitä mahdollisuuksia selvemmin esiin.
Musta kuitenkin tuntuu, että on mahdollista, ettei roolipeli- ja lautapelisääntöjä voida mitata samoilla mittareilla. joku, joka kiistatta toimii strategiapelissä ei välttämättä enää toimikaan yhtään ropessa. Mulla ei ooo tosin mitänä käryä, miksi näin olisi, jos edse olisi näin.