sunnuntai 26. huhtikuuta 2015

Valottomia Vankityrmiä

Tämä arvostelu sisältää juonipaljastuksia lyhytelokuvasta Dark Dungeons. Blogasin aikanaan Dark Dungeons nimisestä filmistä joka vääntää huumoria Jack T. Chickin ikävästä samaa nimeä kantavasta traktaatista.

Jack T. Chick julkaisi vuonna 1984 pahamaineisen sarjakuvavihkosen joka levitti karkeita valheita roolipelien yhteydestä satanismiin ja itsemurhiin. Olen itsekin muistaakseni omistanut kappaleen kyseistä traktaattia lukuisten muiden vastavien tavoin kunnes lopetin tuon hedelmättömän keräilyharrasteen ja heitin sen paperinkeräykseen muun vastaavan materiaalin keran. Tämä elokuva ei tue millään muotoa Chickiä, sen tekijätkin saivat häneltä oikeudet ilmeisesti ilmaiseksi antamalla itsestään kuvan samanlaisten näkemysten kannattajina.

Olen ymmärtänyt että rapakon takana ei satanimisyytösten aikana ollut yhtään mukava olla roolipelaaja joten tämä 40-minuuttinen pätkä voi siellä olla varsin puhdistava kokemus katsoa. En jaa kulttuuritaustaa jonka takia Dark Dungeons kolahtaisi. Olen myös itse kuten kaikki jotka tuntevat minut lähemmin aika huumorintajuton tyyppi joten ei tule yllätyksenä että en nauranut koko 40 minuutin aikana kertaakaan.

Kyseinen filmi oli siis varsin vaivaannuttavaa katsottavaa. Ensimmäisenä syynä voin sanoa että ylinäettelyn koulukunta jota filmissä harjoitetaan on samaa kuin Troma-filmeissa. Harmillisesti niille joilla heräsi toivo ja herahti vesi kielelle Troman mainitsemisesta täytyy sanoa että mitään mehukasta elokuvasta ei löydy, vain pelkkää naamanvääntelyä. Totta kai ylinäyttely on tehty tarkoituksella mutta se saa elokuvan tuntumaan melkein kaksi kertaa pidemmälle. Toisena syynä mainitsen että elokuvassa heitetään roolipelaajia kun ollaan niin mukaan vielä Cthulhu-mytologia joka vesittää touhun täysin. Ymmärrän toki että kyseessä on viittaus netissä pidempiä aikoja olleeseen Cthulhu-parodiaan Jack T. Chickin traktaatista mutta vitsi ei vain toimi.

Aika kehno filmi eikä siitä enempää.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti