keskiviikko 24. heinäkuuta 2013

Space: 1889, ylähuuli jäykkänä ja hellekypärä kovana

Space: 1889 on roolipeli jota sanotaan maailman ensimmäiseksi steampunk-roolipeliksi. Itselleni steampunk on ristiriitaisten tuntemusten repimä genre, sitä riivaavat samat ongelmat kuin cyberpunkkia. Eli yksinkertaisesti se että missä se punk on? Steampunk varsinkin on vain valitettavan usein mehustelua hienoilla vaihtoehtoisen historian höyrykojeilla, ilmalaivoilla ja toinen toistaan hirvittävimpien sortovaltojen hienoilla univormuilla. Estetiikka kulkee usein samaa rataa, laitteita joissa ei ole mitään järkeä ja asuja joissa on tarpeettomia kakkuloita tai mekaanisia osia kuten hammasrattaita liimattuna typeriin paikkoihin vailla mitään muuta mieltä kuin että se näyttää ilmeisesti jonkun mielestä siistiltä. Pidän kuitenkin vaihtoehtoisista historioista ja tieteelliseltä puoleltaan vanhentuneesta tieteisfiktiosta joten samaan aikaan steampunk sekä vetää puoleensa että aiheuttaa myös voimakkaan hylkimysreaktion.

Frank Chadwick ohittaa roolipelillään Space: 1889 genren jo nimityksessään pitämän ongelman hyvin yksinkertaisella tavalla. Kyseinen peli ei ole höyrypunkkia vaan retrohenkinen 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun tieteisfiktioon pohjaava seikkailupeli. Eli siis enemmän Jules Vernen ja H. G. Wellsin linjoilla kuin William Gibsonin ja Bruce Sterlingin. Maailma pohjaa Vernen ja Wellsin hienostuneemman materiaalin sijaan paljon enemmän tosin ns. Edisonaadeihin eli erääseen merkilliseen kirjallisuuden alalajiin joka on monella tuntematon. Edisonaadit olivat aikansa bulkkitavarana tuotettua scifiä, eli 1800-luvun esi-isä sille seikkailu- ja militääriscifille jota Baen- ja Tor-kustantamot syytävät nykyään metrikaupalla ulos. Samanlaiset isoleukaiset kovia päätöksiä tekevät kovat miehet seikkailevat niissä vetämässä turpaan kaikkea vierasta ja ulkomaalaista.

Edisonaadit ovat aikansa arvomaailman ja ihanteiden vuoksi sietämätöntä luettavaa ja niihin kannattaa koskea vain jos on louhimassa ideoita. Puun takaa yllättävät kimitykset rotuopeista yms. eivät ainakaan tee lukukokemuksista helppoja. Chadwick on mielestäni kaivanut niistä kaiken pelastamisen arvoisen roolipeliinsä. Esimerkiksi typerä ilman mitään lupia tehty jatko-osa Maailmojen sodalle eli Edison's Conquest of Mars on malliesimerkki Edisonaadista, kiehtova sen ilmeisesti ensimmäisenä esittelemien scifi-ideoiden vuoksi kuten sädeaseet, avaruustaistelut yms. vuoksi mutta muuten kirja on samaa kuraa kuin huonoin paperille päätynyt militääriscifi tai mitä Hollywoodin tyypillinen nykyajankin scifielokuva. Edisonin Marsin valloitus tuli aikanaan hankittua kirjahyllyyni tämän artikkelin vuoksi jossa kiinnitettiin huomiota sen oivalluksiin. Edison oli aikanansa ällöttävän mielistelevien fanifiktioiden suosittu kohde ja jonkinlainen esikuva, onneksi oikeille tieteen sankareille on havahduttu ainakin nörttipiireissä.

Space: 1889 roolipelin maailmassa Edison on kehittänyt planeettojen välillä matkaamisen mahdollistavan eetteripropellin ja ihmiskunta huomaa että lähiplaneetoilla on elämää ja vieläpä alkuasukkaita. Tästä alkaa tietenkin planeettamme lähinaapureiden ankara siirtomaasortaminen ja hillitön avaruuslaivojen kilpavarustelu. Chadwickin roolipeli tonkii 1800- ja 1900-luvun taitteen scifiä ottaen sieltä ainekset joita käyttää ja luo uusvanhan unohtuneita käsitteitä ja villeimpiä teorioita hyödyntävän kudelman. Avaruudessa matkaavat alukset ovat aikakauden laivojen näköisiä ja kommunikoivat heliografien välityksellä. Esimerkiksi Darwinismia aatesuuntana (eri juttu kuin Darwinin teoriat) tapaillaan siinä miten aurinkokunnan planeetat on kuvattu selkeänä kehityksen jatkumona. Mars on vanha, kuoleva ja rappeutunut kuivuvine kanaaleineen, Maa on dynaaminen ja elinvoimainen, Venus on jossain jurakaudella soineen ja dinosauruksineen jne. Lukuisat pienet yksityiskohdat kuten se että pukeutuminen on kuvattu aikakauteen sopivasti luovat tunnelmaa siitä että tämä ei ole sitä tavallista höyrypunkkia. Luokkayhteiskunta ja jäykkä ylähuuli eivät ole kadonnut yhtään minnekään. Tämä kaikki luo otollisen ympäristön tutkimusmatkailulle, konflikteille ja juonittelulle.

Chadwickin ote tosin vaikka ei moderni olekaan on sentään vuodelta 1988 ja esimerkiksi aikauden yhteiskuntaluokan tai sukupuolen asettamien rajoitusten olemassaolo tunnustetaan. Koska pelissä seikkailijoiden kuitenkin oletetaan olevan aktiivisia toimijoita eikä ajan tunkkaisten käsitysten vankeja vaihtoehtoina tarjotaan säännöissä naishahmolle tietyillä urilla etenemistä varten naamioitumista mieheksi ja palvelusväkeen kuuluvan hahmon isännän oletetaan automaattisesti olevan Wodehousen kirjoista tuttua helposti manipuloitavaa ja hölmöä Bertie Wooster tyyppiä. Kirja myös esittelee joukon aikansa käsityksia uhmanneita kuten natiiviksi menneitä tutkimusmatkailijoita sekä joukon merkittäviä naisia joiden joukossa on selviä seikkailijatyyppejä kuten tutkimusmatkailijoita ja vuorikiipeilijöitä. Ratkaisu on mielestäni parempi kuin esimerkiksi Deadlands roolipelin hieman vaivaannuttava Etelävaltain käsittely.

Sääntösysteemi ei ole selkein mihin olen törmännyt ja en ainakaan lähtisi sillä sellaisenaan vetämään retroscifistisiä seikkailuja Space: 1889 maailmassa. Kampanjamaailmasta on tietääkseni ainakin Savage Worlds systeemille tehty lähdekirja mutta sen laadusta en osaa sanoa mitään. Space: 1889 on roolipeli jota suosittelen jos vanha tieteisfiktio retroilevine omituisuuksineen kiehtoo tai jos steampunk kiehtoo mutta tuntuu tarjoavan vain höttöä vailla sisältöä tai näkemystä.

1 kommentti:

  1. Hmm... Hauska kampanja. Mulla olis idea paremmasta systeemistä, tässä se tulee: Warhammer: 1889.

    Satunnaisella hahmon yhteiskuntaluokan heitolla, joka määrittelee mihin ammatteihin satunnaisheitolla hahmosi on koulutettu tai pääsy.
    Toinen pelaa joutilasta herrasmiestä ja toinen kutomakonetehtaassa asuvaa töitä tekevää orpolasta.

    VastaaPoista