sunnuntai 11. elokuuta 2013

Vihan lapset


Hankin tämän vuoden Ropeconista Myrrysmiesten Vihan Lapset roolipelin molemmat sääntökirjat. Pelaajille tarkoitettu Vastarintataistelijan opas ja pelinjohtajan Keskushallinnon opas ovat molemmat pienikokoisia ja siististi toteutettuja kirjasia. Ensihetkestä kun otin kirjat käteen olin vakuuttunut että tässä on kyseessä huomioimisen arvoinen julkaisu.

Ensi-innostuksen puuskassa kirjat luettuani vaikutelmani sai vahvistuksen ja nyt kerran kunnolla läpi luettuani voin ihastella kuinka hyvin kokonaisuus on toteutettu. Selkeitä ja hyvin kirjoitettuja opuksia sanoisin. Kirjat ovat oikeasti pullollaan hyviä neuvoja ja ohjeita joilla luulisi että peli lähtee luistamaan.

Pelin esittelemä maailma on kuin Falling Skies tai uusi V mutta fiksusti ja mielenkiintoisesti toteutettuna toisin kuin kyseiset TV-sarjat. Kyseessä on siis synkkä lähitulevaisuus jossa ihmiskunta on muukalaisolentojen eli NIIDEN ikeen alla. Ihmiskunta on orjuutettu ja vailla tulevaisuutta apeassa kontrolliyhteiskunnassa. Pelaajat ovat vastarinnan taistelijoita joiden vihollinen on sekä ylivoimainen että huonosti ymmärretty.

Maailma iskee mielestäni kovempaa koska tapahtumapaikkana on Suomi. Sen sijaan että kyseessä olisi avaruusolentojen invaasio jossain Ameriikoissa kuten TV-sarjoissa, elokuvissa ja peleissä on tottunut on kotimaan kamarassa jotain häiritsevämpää. Lähimaisemat toimivat myös eräänlaisena rajoittimena joka pitää menon uskottavan tuntuisena.

Kauhupeleissä vaikka sitä uskoisi että tutuissa maisemissa ei vain pääsisi tunnelmaan niin käytännössä kokemuksen kautta olen huomannut asian olevan toisin. Muistan aivan oman hyytävän tunnelmansa minkä Zombeja Ovella roolipeli sai peliporukkani käsissä kun hetken mielijohteesta sijoitimme tapahtumat keskelle Helsinkiä. Synkän tieteiskauhuvision sijoittaminen kotimaan kamaralle on siis mielestäni pelin kauhuelementtien toimivuuden kannalta täysin oikea liike. Mikään ei tietenkään estä oman kampanjan sijoittamista jonnekin aivan muille maille. Eikä se kauhupainoitteisuuskaan ole niin itsestäänselvä juttu, pelin tekijät mielestäni ilmaisevat varsin selkeästi sen että mitä kukin peliporukka pelillä tekee on heidän oma asiansa. Ei ole mitään nipoa tapaa pelata väärin.

Hirvittävät muukalaisolennot ja muutamat yksityiskohdat tuovat mieleen paremman A-luokan tieteisfiktion ja pelinjohtajan ohjeistus niiden suunnittelussa on tarkoitukseen soveltuvaa. Tulee niistä myös Half-Life videopelien sarja mieleen, johon pelissä muutenkin mitään peittelemättä viitataan, jopa humoristisella letkautuksellakin. Tietty huumorintajun osoittaminen tekee kirjasista myös helposti luettavia. En varmaan jaksa kahlata läpi enää yhtään itsensä todella vakavasti ottavaa synkistelyä mitä roolipeleihin tulee.

Pelin sääntöjärjestelmänä on Stalker roolipelistä tunnetuksi tullut Flow, en ole Stalkeriin tutustunut joten tämä on minulle ensimmäinen kerta kun systeemiin törmään. En voi moittia sääntöjärjestelmää, se vaikuttaa hyvin selkeältä ja johdonmukaiselta mutta nojaa niin erilaiseen lähestymistapaan että siitä tulee hieman suorituspaineita. Vakaasti pelinjohtajan harkintakykyyn luottava järjestelmä on hieman vieras vuosikymmeniä noppajumaliin luottaneelle. Yhtä kaikki, erittäin vakuuttava tämäkin osa-alue.

1 kommentti:

  1. Mainio arvostelu, johan alkoi kuumottaa tuonkin hankkiminen. Ja tuossa kotimaan kamaralla seikkailemisessa on kieltämättä järkeä, varsinkin inhorealistisemman tunnelman luomisessa.

    VastaaPoista