lauantai 17. elokuuta 2013

Hirviökilpailun satoa, osa 2

Sain Sami Koposelta myös ympäristön vaaraksi laskettavan hirviön. Pidän siitä että vaikutukset ovat hienovaraisemmat kuin vastaavilla hirviöillä yleensä. Kuvittelisin tämän istuvan helposti minkä tahansa fantasiaroolipelin haltiametsiin tai viidakoihin. Kohtaaminen pedonsammaleen kanssa luo varmasti tunnelmaa ympäristön vihamielisyydestä tai vieraudesta.

Pedonsammal

Pedonsammalta kasvaa laajoina vihreinä mattoina korpien kätköissä. Sillä on vahva juuristo, joka kasvaa nopeasti orgaanisen aineen sisään. Vähitellen se hajottaa sitä ravinnokseen. Erityisesti leiripaikkaa etsittäessä on parasta varoa pedonsammalta. Muussa tapauksessa aamulla saa huomata, että paksu sammalmatto on juurtunut tiukasti kiinni teltan pohjakankaaseen, reppuihin sekä muihin kangas- ja nahkavarusteisiin. Tämän jälkeen sammalta on turha yrittää nyhtää irti, kangas vain repeää. Pedonsammalmattoa voi kyllä miten kuten leikata irti maasta, mutta tällöin sen juuristossa on usein riittävästi elinvoimaa jatkaa kasvua muutamien päivien ajan uuden kasvualustansa varassa. Tämä on usein riittävästi pilaamaan nahkahaarniskankin.

Elävien olentojen liikkuminen (myös unissaan) tavallisesti suojaa niitä pedonsammaleelta. Tunnetaan kuitenkin tapauksia, joissa metsärosvoiksi ryhtyneet sorretut talonpojat ovat sitoneet vihollisiaan ja jättäneet nämä alastomina pedonsammaleen ruuaksi. Tällöin pedonsammal tekee vuorokaudessa 1n6 pistettä vahinkoa, jos uhri epäonnistuu halvaus-pelastusheitossa. (Tämän lisäksi tulevat tietysti janon ja nälkiintymisen aiheuttamat pelastusheitot.) Kuolema tällaisessa tilanteessa ei tarkoita, että koko ruumis olisi sammaleen syömä, vaan että ihoon ja lihaksiin kasvava juuristo aiheuttaa verenmyrkytyksen.

(Nykyaikaisen kasvitieteen valossa pedonsammal ei varsinaisesti ole sammalkasvi, vaan sieni.)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.