Drakar och Demoner

Blogini on kotimaisen skenen vihoviimeinen takahikiä, joka johtunee siitä että olen mieluummin nenä kiinni sääntökirjoissa kynäilemässä peleihin liittyviä juttuja jotka lentävät joka pöytälaatikkoon tai roskakoriin kuin etsimässä netistä jotain uutta ja siistiä. Tästä eristäytyvästä asenteesta on tietysti haittavaikutuksena se että sitten kun jostain tulee jotain mielenkiintoista olen pihalla kuin lumiukko. Erityisen rasittavaksi olen sen kokenut väkijoukkorahoitteisten pelien aikana kun pitää jossain tolkuttoman lyhyessä ajassa kuten esimerkiksi kuukaudessa tehdä päätöksiä. Nyt tosin on länsinaapurin väki tyrkyttämässä ihan ilmaiseksi parasta antiaan.

Tähän uutiseen on varmasti jokainen törmännyt jo muualla, mutta kerrattaanpa se vielä täälläkin. Ruotsin uskoakseni merkittävin pelitalo Riotminds on pistänyt Drakar och Demoner roolipelin vanhemmat versiot ilmaiseksi kaiken kansan ladattavaksi nettiin. Vanhin sääntökirja on ihastuttavan selkeä ja helposti luettavissa jopa sellaiselle henkilölle joka ei ole Kalle Ankaa kimurantimpaa kirjallisuutta toisella kotimaisella harrastanut. Muusta materiaalista mainittakoon vaikkapa seikkailu Spindelkonungens pyramid joka on lataamisen arvoinen jo pelkästään sen sisältämän porraspyramidin halkileikkauksen vuoksi.

Drakar och Demoner

Idea lyhyelle hönöilylle

Katselin vanhoja levyjä, pelejä ja sarjakuvia kokoelmassani ja mietin ideoita pelisessiolle jos muutamalle jotka poikkeaisivat hieman siitä mitä tällä hetkellä vedän.

Muistin aikanaan eräällä ulkomaisella foorumilla käydyn keskustelun joka valoitti taustoja eräästä pelistä. Keskustelu itsessään oli rasitettu valitettavalla määrällä ylimääräistä nokittelua mutta ei mennyt aivan hukkaan. Yltiöpäisesti ja mutkia suoraksi vetäen eli rankasti yksinkertaistettuna homma meni näin:


Koska: The Call of Ktulu

+



=



Tältä pohjalta lähdin nyt liikkeelle että mikä olisi yhdistelmä jos tähtäisi päinvastaisessa järjestyksessä johonkin tiettyyn fiilikseen. Niinpä päädyin seuraavaan:



+



=



Eli tarkoituksena on päätyä tälläiseen simapartaiseen menoon jossa suolaiset meren tyrskeet lyövät partaisille kasvoille kun raavaat uroot soutaa ja tappelee:
Vikingland

Ei tällä hetkellä oikeastaan muuta. Laitan tähän vielä kokonaisen stoorin Brute! nimisestä julkaisusta joka ei myöskään haaskaa aikaa turhaan lässytykseen.

Rakettimiesten hautaholvi

Dungeon of Signs on hieno blogi jonka pitäjä kuvaa mm. oman peliporukkansa seikkailuja Anomaalisen Maanalainen Ympäristön maailmassa. Kyseisessä blogissa on varmaan 100 kertaa enemmän kaikkea mielenkiintoista kuin täällä ja tyypin pelitahti on kadehdittava omaan mannerlaattojen liikehtimiseen verrattavaan tahtiini.

Kyseisen blogin pitäjä on järjestänyt pienen mittakaavan hauskan kilpailun joka liittyy karttojen piirtämiseen, olen itsekin osallistunut siihen ja oikeastaan ammun tässä itseäni voittomahdollisuuksien suhteen jalkaan tiedottamalla kotimaisen skenen taitureille tästä.

Kilpailu löytyy täältä:
MAP CONTEST - Tomb of the Rocket Men!

Pienet jumalat

Kolme vuotta sitten Grognardiassa eli yhdessä nimekkäimmistä ellei peräti kaikkein nimekkäimmässä vanhan koulukunnan pelaamista koskevassa roolipeliblogissa esitettiin avoin kutsu jokaiselle kynnelle kykynevälle osallistua yhteisönä kyhättävään projektiin. Kyseessä oli Planet Algol blogista liikkeelle lähtenyt idea opuksesta joka olisi täynnä kaikenlaisia omituisia ja ihmeellisiä vähäisempiä jumaluuksia. Itsekin laitoin tuonne oman ehdotelmani ja vieläpä läpi meni.

Grognardian James Maliszewski on ilmeisesti viime aikoina ajautunut elämän karikolle jossa tälläinen harrasteprojekti ei ole ihan ykkösprioriteetti joten vaikutti pitkään siltä että koko projekti tulee haihtumaan sinne platonisten ideaalien päättymättömälle tasangolle minne toteutumattomien roolipelien kangastukset päätyvät. Jonkin aikaa sitten alkoi kuitenkin kuulua kummia, OSR-blogaaja Greg Gorgonmilk päätti ryhtyä töihin sen eteen että Petty Gods tulisi ulos vaikka se tarkottaisi sitä että kaikki täytyisi aloittaa alusta ja kaikki materiaali kerätä uudestaan. Itse olen omani jo hänelle lähettänyt ja jokaisen joka on osallistunut alkuperäisen kannattaa harkita sitä myös, tällä kertaa saattaa olla myös tilaa niille joilta ensimmäinen kerta jäi väliin.

Joukko vuohilaisia etsii hyvää kotia (tuhottavaksi)

PÄIVITYS: Broot ovat lähteneet maailmalle seikkailemaan, ei enempää ilmaisia figuja!

Sain jonkin aikaa sitten pieneltä ja asiansa osaavalta figuureja valavalta firmalta hieman ylimääräistä, nimittäin joukon kodittomia broo-epäsikiöitä. Mad Knight on kyseisen puljun nimi ja heidän valikoimaansa kannattaa ehdottomasti tutustua jos Runequest, Glorantha ja figuurit kiinnostavat.

Eli hyvä lukija jos pidät Runequestista, Gloranthasta ja tykkäät myös figujen maalaamisesta niin lähetä sähköpostia osoitteeseen mustonen piste jonas miukumauku gmail piste com jossa kerrot nimesi ja postiosoitteesi ja vakuutat juhlallisesti maalavasi tämän kolmikon. Tämän jälkeen posti kuljettaa kotiisi odottamaan nämä sarvipäät ja he ovat siitä eteenpäin sinun, Vankityrmiä & Louhikäärmeitä ei ota vastuuta vuohilaisten karjaan, kotieläimiin tai maaorjiin kohdistamasta huomiosta.

Kuva hurjasta kolmikosta, 25 mm alustat mukana mittakaavan havainnollistamiseksi:

Kääpiöiden virittelyä

Mietin muutaman kerran uudestaan sääntömuutoksia mitä käytämme kääpiöistä ja päätin että pientä säädön varaa olisi. Tiedoksi siis niille jotka suunnittelevat kääpiön pelaamista ASE-kampanjassamme.

#14
Kääpiöt
Kääpiöt (dwarf) voivat käyttää kahden käden aseita mutta eivät pitkäjousta. Kahden käden taistelukirvestä heiluttavat kääpiöt vain ovat niin vakiintunut ja siisti juttu että sitä ei aleta säännöillä kampittamaan. Kääpiöitä koskevat kohdassa #11 mainitut säännöt taistelijoille.

Peliraportti 7: Kuoleman monet kasvot

Palaamme kohtuullisen pitkän tauon jälkeen vaihteeksi Rendon vuoren uumeniin. Jaakko ei ole päässyt mukaan joten hänen hahmonsa selviytyminen luolaholvissa on muiden pelaajien osaavissa käsissä.

Januksen komentoon ottamat automatonit jätetään risteykseen odottamaan ja seurue jatkaa syvemmälle tutkimattomiin osioihin. Jukka hoitaa kartanpiirtoa erinomaisesti ja vaikka joku käytävä olisi kolme metriä lyhyempi tai huone saman verran leveämpi on pelaajien kartta muodostunut sangen tarkaksi.

Eräässä entisaikojen varastohuoneesta löytyy lukittu kirstu nurkasta, lukko on kirstun kanteen sisäänrakennettua sorttia joten sen auki leikkaminen Januksen lasermiekalla ei onnistu ilman että sisältöön kohdistuisi tarpeeton riski.
Jaakon varashahmo Raul pistetään tutkimaan kirstua ja pian hän makaakin selällään lattialla teräksinen myrkkyneula rinnassa. Caravaggio tutkii miehen ja toteaa että kuolema on tullut ansan nuolimyrkystä lähes välittömästi. Flavonius ehdottaa parantavan hyytelön syöttämistä mutta Caravaggio toteaa sen parantavan haavat eikä nostavan kuolleita. Miehen silmille ja suuhun lyödään kolikot maksuksi manalan lautturille ja matka jatkuu synkeämmissä tunnelmissa. Kirstussa itsessään ei ollut mitään, Felrik kääpiön penkomisen jälkeen siitä löytyi lisäksi vielä salalokero jossa siinäkään ei ollut mitään joten löytö osoittautui moninkertaiseksi pettymykseksi.

Seuraavan oven takaa löytyy ryhmä itseään huonosti paikkailleita automatoneita. Janus lähtee puhumaan kellopelimiehille natsat kauluksessa yrittäen ottaa komennon. Nämä mekaaniset olennot reagoivatkin yllättäen hurjistumalla ja vyöryvät päälle. Seikkailijaryhmän kimppuun käy yhteensä 10 näitä viallisia robotteja. Janus lähettää yhden apulaisistaan hakemaan seurueen puolella olevia automatoneita apuun.



Taistelussa automatoneiden kanssa kaatui loppujen Januksen Tieteen kultin hänelle määräämien hännystelijöiden lisäksi Mishima, yksi harvoja aivan alusta mukana puurtaneita EPH:ita. Hänen reppunsa kaivetaan auki ja sieltä löytyy kirjallinen miehen kynäilemää runoutta. Caravaggio lukee niistä muutaman äänen hiljentyneille taistelutovereiden joukolle, Jukka imprivisoi ja lausuu muutaman osaamansa Tommi Tabermannin värssyn jotka esittävät Mishiman laatimia riimejä. Flavoniuskin herkeää hetkeksi haltioihin ja moktareihin kohdistamista loukkauksista.

Ryhmä päättää lähteä perääntymään mutta tien tukkii abominaatio joka höykyttää Januksen viimeistä käskyläistä lattiaa vasten kuin räsynykkea. On pakko jatkaa syvemmälle koska tie ulos on tukittu.

Syvemmällä he törmäävät kolmeen kimmeltävään soturiautomatoniin, näiden robottien vyöteröllä roikkuu ketjussa vähäisempien automatonien irtopäitä sotamuistona ja ne vaikuttavat muutenkin täysiltä raakalaisilta. Janus yrittää ottaa heidät komentoonsa mutta he eivät tunnista häntä tukikohdan henkilöstöksi ja kieltäytyvät kohteliaasti. Herra kapteeni ja perässään tulevat siviilikontrahtorit opastetaan kuitenkin peremmälle. Näiden soturien kanssa käydään neuvotteluja ja he tarjoavat seurueelle "turhaa roinaa" pois vietäväksi sekä esittelevät vivun josta vetämällä pääsy syvemmälle aukeaa. Kukaan ei vedä vivusta vaan se päätetään jättää eri reissulle ja turha roina osoittautuu hillittömäksi kulta- ja hopea-aarteeksi.

Sotarobotit opastavat seurueen ulos vaihtoehtoista reittiä ja täydentävät pyynnöstä tietoja luolaholvin tasosta. Määrältään vähentynyut joukko suuntaa kohti lähintä kaupunkia, Chelmfordshirestä heidän mukaansa tarttuu pari uutta onnenonkijaa ja matka jatkuu kohti Denethixiä.

Gygax magazine

Kirjoitin viime vuoden lopulla siitä että TSR oli palannut, tai ei oikeastaan. Hankin jonkin aikaa sitten uuden Gygaxin nimeä kantavan roolipelilehden ensimmäinen numeron elektronisena kappaleena muutaman euron hintaan täältä. Lehden omilta sivuilta voi tilata paperisen kappaleen mutta kustannukset ovat omalla kukkarolleni ehkä liian painavat suhteessa laatuun ja sisällön määrään.

PDF-muotoinen lehti on tehty ulkoasultaan vanhaa Dragonia huolellisesti imitoiden ja miellyttävän ulkoasun lisäksi tässä on selvästikin haettu nostalgisia tunnelmia. Itselläni sydän sykähti siitä että lehdessä on Dragonin malliin jopa perinteikkäät ja oikeastaan aika turhat sarjakuvasivut. En toki näe moisessa mitään väärää jos sisältö vain on kohdallaan. Valitettavasti ensimmäisessä numerossa se on vähän hakusessa. Kyseessä ei ole old school juttujen ympärillä pyörivä lehti vaikka näin voisi helposti kuvitella. Tekijöiden joukossa on vain paljon vanhoja naavapartoja joiden jutut liikkuvat tietyillä linjoilla, ja otaksun että nimien tunnistettavuudella pyritään keräämään lukijoita tälle roolipelien yleislehdelle.



Kaikkein mielenkiintoisimmat jutut olivat varmaan James Carpion The cosmology of role-playing games eli Roolipelien kosmologia joka vetoaa varmasti suomalaisiin tai pohjoismaisiin roolipelaajiin, me kun olemme pöhköjä teorioita, turhaa säätämistä ja manifesteja niin kovin rakastavaa porukkaa ja toinen artikkeli joka herätti mielenkiintoni oli Dennis Sustaren juttu ihan vain kirjoittajan nimen johdosta, mieshän on pahamaineisen Bunnies & Burrows roolipelin kirjoittaja joka on yhä radikaalimpi peli kuin mikään nykyrankistelu. Liian paljon kaikissa jutuissa on nostalgista muisteloa, toivon että tämä puoli saadaan karistettua seuraavissa numeroissa. Kyllä mielelläni luen ja kuuntelen vanhojen patujen juttuja mutta roolipelien uudelta yleislehdeltä on lupa odottaa enemmän, ehkä tähän löytyy tasapaino.