Peliraportti 7: Kuoleman monet kasvot

Palaamme kohtuullisen pitkän tauon jälkeen vaihteeksi Rendon vuoren uumeniin. Jaakko ei ole päässyt mukaan joten hänen hahmonsa selviytyminen luolaholvissa on muiden pelaajien osaavissa käsissä.

Januksen komentoon ottamat automatonit jätetään risteykseen odottamaan ja seurue jatkaa syvemmälle tutkimattomiin osioihin. Jukka hoitaa kartanpiirtoa erinomaisesti ja vaikka joku käytävä olisi kolme metriä lyhyempi tai huone saman verran leveämpi on pelaajien kartta muodostunut sangen tarkaksi.

Eräässä entisaikojen varastohuoneesta löytyy lukittu kirstu nurkasta, lukko on kirstun kanteen sisäänrakennettua sorttia joten sen auki leikkaminen Januksen lasermiekalla ei onnistu ilman että sisältöön kohdistuisi tarpeeton riski.
Jaakon varashahmo Raul pistetään tutkimaan kirstua ja pian hän makaakin selällään lattialla teräksinen myrkkyneula rinnassa. Caravaggio tutkii miehen ja toteaa että kuolema on tullut ansan nuolimyrkystä lähes välittömästi. Flavonius ehdottaa parantavan hyytelön syöttämistä mutta Caravaggio toteaa sen parantavan haavat eikä nostavan kuolleita. Miehen silmille ja suuhun lyödään kolikot maksuksi manalan lautturille ja matka jatkuu synkeämmissä tunnelmissa. Kirstussa itsessään ei ollut mitään, Felrik kääpiön penkomisen jälkeen siitä löytyi lisäksi vielä salalokero jossa siinäkään ei ollut mitään joten löytö osoittautui moninkertaiseksi pettymykseksi.

Seuraavan oven takaa löytyy ryhmä itseään huonosti paikkailleita automatoneita. Janus lähtee puhumaan kellopelimiehille natsat kauluksessa yrittäen ottaa komennon. Nämä mekaaniset olennot reagoivatkin yllättäen hurjistumalla ja vyöryvät päälle. Seikkailijaryhmän kimppuun käy yhteensä 10 näitä viallisia robotteja. Janus lähettää yhden apulaisistaan hakemaan seurueen puolella olevia automatoneita apuun.



Taistelussa automatoneiden kanssa kaatui loppujen Januksen Tieteen kultin hänelle määräämien hännystelijöiden lisäksi Mishima, yksi harvoja aivan alusta mukana puurtaneita EPH:ita. Hänen reppunsa kaivetaan auki ja sieltä löytyy kirjallinen miehen kynäilemää runoutta. Caravaggio lukee niistä muutaman äänen hiljentyneille taistelutovereiden joukolle, Jukka imprivisoi ja lausuu muutaman osaamansa Tommi Tabermannin värssyn jotka esittävät Mishiman laatimia riimejä. Flavoniuskin herkeää hetkeksi haltioihin ja moktareihin kohdistamista loukkauksista.

Ryhmä päättää lähteä perääntymään mutta tien tukkii abominaatio joka höykyttää Januksen viimeistä käskyläistä lattiaa vasten kuin räsynykkea. On pakko jatkaa syvemmälle koska tie ulos on tukittu.

Syvemmällä he törmäävät kolmeen kimmeltävään soturiautomatoniin, näiden robottien vyöteröllä roikkuu ketjussa vähäisempien automatonien irtopäitä sotamuistona ja ne vaikuttavat muutenkin täysiltä raakalaisilta. Janus yrittää ottaa heidät komentoonsa mutta he eivät tunnista häntä tukikohdan henkilöstöksi ja kieltäytyvät kohteliaasti. Herra kapteeni ja perässään tulevat siviilikontrahtorit opastetaan kuitenkin peremmälle. Näiden soturien kanssa käydään neuvotteluja ja he tarjoavat seurueelle "turhaa roinaa" pois vietäväksi sekä esittelevät vivun josta vetämällä pääsy syvemmälle aukeaa. Kukaan ei vedä vivusta vaan se päätetään jättää eri reissulle ja turha roina osoittautuu hillittömäksi kulta- ja hopea-aarteeksi.

Sotarobotit opastavat seurueen ulos vaihtoehtoista reittiä ja täydentävät pyynnöstä tietoja luolaholvin tasosta. Määrältään vähentynyut joukko suuntaa kohti lähintä kaupunkia, Chelmfordshirestä heidän mukaansa tarttuu pari uutta onnenonkijaa ja matka jatkuu kohti Denethixiä.