keskiviikko 5. helmikuuta 2014

Lohikäärmeliitto

Viime vuoden puolella tilasin ja sain pikaisesti toimitettuna kappaleen Nestori Lehtosen omintakeisesta roolipelilähdeteoksesta Lohikäärmeliitto, kyseinen vihkonen on suhteellisen siististi tehty ja tuo ulkoasultaan mieleen OSR-skenen tavanomaiset tuotannot ajoilta ennen skenen mammuttitautia, poliittiset pamfletit tai jonkin musiikkityypin alalajin fanzinet. Fontti näyttää jollain tapaa tutulta Diablo-tietokonepelisarjaan liittyen.

Olen viime vuodesta saakka aika ajoin miettinyt että jotain tästä pitäisi sanoa, lisäten ehkä muutama sana julkiseen keskusteluun. Peli on tälläkin hetkellä vapaasti ladattavissa joten siihen voi jokainen tutustua itsekin. Kyseessä on sääntölisäosa joka on tarkoitus pultata jonkin vanhan koulukunnan pelin kylkeen ja se muuttaa peliä olennaisella tavalla. Kyseessä ei ole vain kokoelma talon sääntöjä jos sellaista erehtyy luulemaan. Kaapin periltä esiin kaivettu tai kirjastosta lainattu Mentzerin Punalaatikko lienee paras pelin tarkoitusperien toteuttamiseen mutta mikä tahansa Basic D&D variantti käy varmasti enemmän kuin hyvin. Lohikäärmeliitto hyötyisi varmasti kovin jos kaikki tarvittavat ainekset olisivat mukana eikä niitä tarvitsisi lainailla muualta. Nestori koluaa nimittäin aivan eri tavalla näennäisesti samoja käytäviä kuin nuo pelit. Luonnehtisin että Lohikäärmeliitto on johonkin toiseen peliin pultattavan lisähärpättimen sijaan peli joka tarvitsee osia jostain toisesta pelistä.

Teksti on kirjoitettu humoristiseen ja pikkuisen ärsytystä hakevaankin sävyyn, tosin jos tämä olisi englanninkielinen opus en usko että kukaan edes kohauttaisi olkapäitään. Pelkästään siis kielenkäytöllä on haettu jotakin. Lukemista toki helpottaa se että kenelle tahansa luulisi olevan selvää että kirjoittaja ei ota itseään haudanvakavasti. Tosin ei Star Wreckiä lainailemalla voi mennä metsään.

Säännöt muokkaavat pelatun D&D-pelin äärimmäisen tarkaan jäsennellyksi äfääriksi. Pelaajat kilvoittelevat jo hahmoja tehdessä siitä kuka pääsee pelaamaan mitäkin hahmoluokkaa. Jokainen hahmoluokka on kuvattu kuin jonain tiettynä hahmona. Kyseessä eivät ole löyhät arkkityypit vaan näytelmässä on seitsemän roolia jotka käyttäytyvät hyvin tarkkaan määritellyllä tavalla. Erikoiskyvyt ja kaikki säännöt on luotu sitä silmällä pitäen että jokainen puolituinen on ärsyttävä Tasslehoff Takiaisjalka, jokaikinen kääpiö on Gimli jne. Taistelutkin asettuvat kaavan mukaisesti mitkä ovat hirviöiden prioriteetit hahmoja vastaan taistellessa.

Itse vierastan sääntömuokkauksia mitä Lohikäärmeliitto pitää sisällään koska nämä pelit joihin se on tarkoitettu edustavat jotain aivan muuta minulle. Näin tarkasti tietyllä tavalla kulkeva peli saa vierastamaan siksi että pidän vapaudesta tai ainakin sen uskottavasta ja huolella laaditusta illuusiosta. Äärimmäisen strukturoitu Lohikäärmeliitto muistuttaa ns. Indie-roolipeliskenessä aikanaan vallinneista tavoista tehdä pelejä, eräs tokaisu siitä että systeemillä on väliä tulee mieleen. Peliin kannattaa ehdottomasti tutustua ainakin lukemalla koska se voi ehkä tarjota jotain uutta ja erilaista.

Lohikäärmeliittoon voi tutustua sellaisenaan lataamalla sen täältä:
Lohikäärmeliitto.pdf

Lohikäärmeliittoon liittyvää keskustelua Pelilaudalla kannattaa myös silmäillä.

5 kommenttia:

  1. Onko näissä kommenteissa joku vika? Koitin kirjotta aikasemminkin viestin, eikä se mennyt missään vaiheessa tohon catpskaan asti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On, ja aika vakava sellainen. Ainakin Mozilla Firefoxia käytettäessä Bloggerin kanssa on jotain ongelmia. Voit kirjoittaa ummet ja lammet ja sitten kun lähetät kommentin niin se vain katoaa.

      Poista
  2. Vittumainen bugi. Menin kirjoittamaan ummet ja lammet. No koitetaan uudestaan. Tällä kertaa copypasteen kommenttini ennenkuin yritän laittaa sitä :P

    Mukava että olet lukenut ajatuksella. Toivottavasti vielä joskus joku myöskin kokeilee pelata tätä. Kokeneen pelimiehen analyysi tekstistä osuu yleensä nappiin, mutta kuitenkin todella peli on vasta se tapahtuma, jossa pelataan, samaan tapaan kuin ruoka on se mitä syödään, eikä se resepti eikä sen raaka-aineet.

    Niin mielestäni oot havainnoissasi ihan ytimessä. Lohikäärmeliitto näyttää kenties päällisin puolin perus-OSR:ltä, mutta siinä missä ODD johdannaisineen käsittelevät lähinnä vain hahmojen suhdetta pelimaailmaan määrittelemällä näiden vahvuudet ja heikkoudet, LL määrittelee ennenkaikkea hahmojen suhteet toisiinsa, sekä hahmojen suhdetta pelimaailmaan siten, miten hahmojen suhde toisiinsa sitä heijastelee (esim. aggrotaulukko). Tämä on forge-skenessä yleinen lähestymistapa, ja itse sain paljon vaikuitteita apocalypse worldista.

    Kuitenkin poislukien hahmojen suhteet toisiinsa ja pelimaailmaan, pelityyli on OSR-henkinen pelinjohtajavetoinen ja eläytymispainotteinen, erotuksena vaikkapa polutuksen taktis-mekaaniseen taistelusysteemiin tai mainitun AW:n hyvin mekaaniseen kohtauksenratkaisumallinnukseen. Olennaisin avainsana taitaa olla taitosysteemi, jota LL ei siis tunnusta. Taitojen määrittelyn ja nopanheiton sijasta HERRA ja pelaaja vuorovaikutuksessa ratkaisevat konfliktikysymykset tavalla, joka toivottavasti johtaa tarinaa eteenpäin.

    Mulla oli myös alunperin suunnitelmissa tehdä ihan kokonaan oma ständäalouni johdannainen, mutta sellainen on niin suuri työ, eikä motivaatiota tunnu löytyvän kun ei ole edes kampanjaa käynnissä, jossa sellaista tarvittaisiin.

    P.S. Missä kohtaa lainasin star wreckiä? :D

    VastaaPoista
  3. Pelatahan nämä pitäisi että niihin tulisi oikea tuntuma, mutta aika ei vain riitä ja kaikelle omituiselle säätämiselle myötämielistä porukkaa ei lyhyellä varoitusajalla saa kasaan. Niihin aikoihin kun kirjoitin Roolipelaajaan arvosteluja yritin vielä epätoivoisesti pitää kiinni tuosta.

    Sinänsä olen odottanut että olisi enemmän näitä Forgelaisen suunnittelutavan ja vanhan koulukunnan synteesipelejä koska skeneillä on enemmän yhteistä kuin halutaan myöntää.

    Kiinni pultattava liitännäinen vai kokonainen peli, valinta on varmaan enemmän suo siellä ja vetälä täällä koska sääntölisäosien käyttö ei kai ole niin yleistä kuin luulisi ja uusien pelien opettelu on aina työn ja tuskan takana.

    Star Wreckissä on aika ikimuistoinen kohta jossa "Huuda mun arvonimee!" tulee tutuksi.

    VastaaPoista
  4. Ai niin, niinpä olikin. Ei noista lentävistä lausesta muista enää että mistä mikäkin on irronnut.

    VastaaPoista