lauantai 7. syyskuuta 2013

Myrskyn sankarit

Myrskyn sankarit on lapsille ja nuorille suunnattu fantasiaroolipeli. Se on myös Mike Pohjolan kunnianhimoinen yritys tehdä täydelle aloittelijalle suunnattu ensimmäinen roolipeli joka olisi helposti saatavilla ja toimisi kokonaan uudelle sukupolvelle porttina roolipeliharrasteen maailmoihin.

Tavoitteen onnistuminen on hyvinkin mahdollista sen johdosta että peliä levittää Tactic joka tarkoittaa että sitä tullaan myymään myös ihmisten ilmoilla eikä ainoastaan roolipelikaupoissa jonne löytävät vain jo harrasteeseen tutustuneet. Pohjolan lahjat, suhteet tai organisointikyky tai mikä onkaan saada pelinsä laajempaan levitykseen ei ole väheksyttävä. Aiempana esimerkkinä vaikkapa Myrskyn aika joka oli aika laimea geneerinen fantasiaroolipeli mutta oli kuitenkin pokkarille painetussa muodossa kirjakaupoissa (ja myöhemmin pinoina Kirjatoreilla). Olipahan sekin kuitenkin siellä missä roolipelihin ei totutusti törmää.

Myrskyn sankarit vaikka onkin fantasiaroolipeli ja aika peruslinjoilla ei kuitenkaan ole huono. Tämä suuri tavoite siitä että on olemassa aloittelijan roolipeli johon joku nuori toivo voi tarttua kuin minä itse aikanaan siihen Mentzerin Punaboksiin on hyvä. Se oli päällimmäinen syy pelin väkijoukkorahoitteiseen kampanjaan osallistumiseen. En ollut siis hankkimassa peliä jälkikasvulle (jota minulle ei ole) vaan tukemassa jotain yleishyödylliseksi kokemaani hanketta jonka takana oleva pelisuunnittelija on saanut ennenkin pelejään laajempaan levikkiin. Pohjolalla on myös yksi hyvä aikaisemmin julkaistu roolipeli eli Star Wreck, eli vaikka riski siitä että rahottaisin jotain täysin aivotonta manifestia tai onnenkeksimekaniikalla pyörivää fiilistelyä sai pitämään sormia ristissä oli luotto suhteellisen kova.

Sain ensimmäisen kosketuksen peliin sen tullessa lähimpään postiin. Omituisessa postitussäkissä oli erittäin hyvin pakattu rahoituskampanjan muki käärittynä t-paitaan ja kuplamuoviin joka olikin sitten postimatkan aikana painanut ei niin hyvin pakattua pelilaatikkoa. Fyysinen tuote on mielestäni hieno, onha se ihan ehta laatikkosetti. En tule tätä todennäköisesti pelaamaan koska en ole kohderyhmää.

Itse pelaajan sääntökirja alkaa johdannolla joka siirtyy nopeasti pelimekaanikan esittelyyn. Intro voisi olla mielestäni pitempi ja paremmin kirjoitettu mutta voisi uskoa että se toimii tälläisenäänkin. Ehkä pidempi sooloseikkailu jossa pelaajalla on jopa jotain merkityksellistä valinnanvapautta olisi toiminut paljon paremmin.

Monikulmaisista nopista lähtien pelin mekaniikka muistuttaa D&D:tä, se että melkein joka asia ratkotaan heittämällä n20+jotain vastaan jokin arvo muistuttaa hyvin, hyvin paljon D20-systeemistä. Erikoiskyvyt ovat ominaisuus- ja kykyvaatimuksineen ovat ihan selkeästi featteja toisella nimellä. Kyseessä kuitenkaan ei ole D20- tai OGL-julkaisu vaikka peli pyöriikin D&D:n ja D20-systeemin hyvin pitkälle virtaviivaistetulla versiolla. Peli on sääntöpuoleltaan yllättävän raskas verrattuna siihen mitä oletin aloittelijoille suunnatulta peliltä. Tämä ei ole mielestäni ongelma koska jossain kymmenen hujakoilla ei itselläni ollut mitään erityisiä pulmia hyvinkin monimutkaisten järjestelmien oppimisessa, ei niitä pelattu prikulleen oikein tietenkään mutta pelattiinpa kuitenkin. Varoisin kuitenkin hehkuttamasta peliä hyvin nopeana aloittaa, ainakaan ilman aiemmin roolipelejä pelannutta porukan jäsentä sääntöjen pähkimiseen voisi kuvitella helposti menevän pidemmänkin tovin.

Pienissä yksityiskohdissa näkyy mielestäni hyvien ideoiden haaliminen, esimerkiksi kesto- ja tasapainopisteiden painaminen hahmolomakkeen reunoihin ja niiden seuraaminen klemmareiden avulla on erittäin näppärä. En ole aivan varma mutta lieneekö Acirema-roolipelistä ollut viimeksi käytössä moinen oivallus. Hahmoluokissa on ilahduttavaa vaihtelua ja tajuttu arkkityyppien päälle ja mitä ne ovat ja tuotu tämä myös ilmi. Eli jos joku haluaa pelata Worffia hän ottaa hahmoluokaksi staalon, Luke Skywalkeria niin sikopaimenen jne.

Myrskyn sankarien maailmasta tulee alusta alkaen mieleen se vanha omituinen Robin Hood TV-sarja jossa oli takatukkainen sankari sekoitettuna Dragonlance-kirjoihin ja muuhun fantasiahuttuun. Sivuhuomiona se TV-sarja oli muuten aivan sikahyvä kaikesta pakanahössöstä huolimatta (tai ehkä sen vuoksi?). Sitä näytettiin muutama vuosi sitten uusintana jostain ihmeen syystä tympeällä SuomiTV-kanavalla jolla oli jopa jonkin sortin ohjelmasisällön "kristillisiä perhearvoja" vaaliva komissaari. Uusintakierros jäi siis väliin joten kyseisen TV-sarjan totaalinen parhaus on hatarien muistikuvien varassa. Dragonlance-kirjat taas olivat aikanaan myöskin aivan mainiota luettavaa vaikka niissä olikin vaivaannuttavalla tavalla MAP-kirkon juttuja. Pohjola on samanikäinen vanha patu kuin minäkin joten olen näkevinäni samojen aikakausien vaikutteita vaikka ei aivan samoista lähteistä ammentamisesta olisikaan kyse. Ovatko nämä sitten ajattomasti siistejä juttuja jotka vetoavat pelin kohderyhmään jää nähtäväksi.

Pelin lähtöoletuksena on Sherwoodin iloisten veikkojen kaltaisten metsäkapinallisten pelaaminen. Tämä antaa pelille selkeän suunnan jota Pelinjohtajan kirjan seikkailu tukee. D&D-tyylisiin seikkailijoihin viitataan murhakulkureina (sivu 9) ja myöhemmin kalmakulkureina (Pelinjohtajan kirja s. 30) joka on siis viittaus englanninkielisillä foorumeilla käytössä olevaan termiin murderhobo jolla kuvataan amoraalisia D&D-seikkailijoita. Tällä yksityiskohdalla ei ole väliä aloittelijoille jotka eivät tiedä mistä on kyse mutta mutapaskan, grimdarkin, rollplayn ja graavin ohella se on niitä sanoja jotka inhoan koska yleensä niitä käytettäessä puhuja ei tajua hölkäsen pöläystä mistä on jankkaamassa.

Pelinjohtajan kirja koostuu yhdestä isosta jaksoihin jaetusta seikkailusta joka on aikamoinen putkijuoksu juonen mukaan menevällä esteradalla. Iso pomo käskyttää ja sankarit juoksevat. Tosin esterata palvelee tarkoitusta tutustuttaa pelin sääntöihin ja ratkaisuna se on siis aika ovela. Lisäksi siinä on vinkeitä fantastisia yksityiskohtia kuten Injan mökki ja räyhämäyrä. Pelinjohtajan kirjan sivulla 57 viitataan jatko-osaan, toivon että se on jo työn alla ja tulee myös pihalle.

5 kommenttia:

  1. Tuntuu että nykyisin moniakin pelejä mainostetaan säännöiltään kevyinä ja aloittelijaystävällisinä, mutta nämä luonnehdinnat osoittautuvatkin sitten hyvin suhteellisiksi. Itse uskon vasta kun näen.

    VastaaPoista
  2. Aloittelijaystävällisyyttä en osaa oikein arvioida, ainoa tapa ottaa selvää olisi heittää boksi joidenkin oikeasti aivan täysien nyyppien käsiin. Kevyet säännöt eivät mielestäni ole, en pidä sitä kuitenkaan sellaisena tekijänä joka määrittelisi kuinka aloittelijaystävällinen peli on. Säännöissä on kyllä tarpeetonta härpäkettä jos peli on tarkoitus ollut tehdä kevyeksi ja virtaviivaiseksi, mutta jos ei niin eivät ne ole vikoja.

    Lisäosan peli ehdottomasti kaipaa koska huolimatta lukuisista pelaajien valintoja painottavista kannanotoista tekstissä esittelyseikkailu on melkoinen putki. Ei siinä sinänsä mitään vikaa koska sen on tarkoitus opastaa pelinjohtajan hommaan, ja aikamoista kiskoilla liikkuvaa jöötiä sitä tulee itsekin silloin tällöin pelattua ja peluutettua, mutta yhdistettynä Pelaajan kirjan esittelyyn jossa aina päädytään samaan lopputulokseen.. äh.. Tai sitten tämä oli tarkoitus kaiken aikaa.

    Myrskyn Sankareilla on erittäin raskas viitta harteillaan tavoitteidensa ja väkijoukkokampanjaan liittyvän torventoitotuksen johdosta. Aika näyttää miten se täyttää odotukset.

    VastaaPoista
  3. Jep jep, kaikkea hyvää tuolle toki toivon. Olisi mahtavaa huomata kokonaan uuden sukupolven innostuvan Myrskyn sankarien myötä roolipeleistä. Minulla ei suoraan sanottuna ole hajuakaan siitä mikä kolahtaa nykyajan 9-13-vuotiaisiin, noin niin kuin videopelien lisäksi.

    VastaaPoista
  4. Itse olen kuullut monelta tutulta joka on omille lapsilleen (ikää 8-11) vetänyt Myrskyn Sankareita ja kokemukset ovat olleet positiivisia. Porukkaa jossa kaikki PJtä myöden ovat olleet ihan ensimmäistä kertaa vossikan kyydissä en ole kuullut, mutta yleisesti aloittelijat ovat tykänneet, myös vanhemmat (yksi tuttuni veti sitä vanhemmilleen jotka olivat pitäneet siitä.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi myös olla että noista kohderyhmän kokemuksista tullaan vasta kuulemaan enemmän sitten kun heidän joukostaan ne jotka uppoutuvat syvemmälle harrasteeseen vuosia myöhemmin muistelevat alkuaikoja.

      Poista