perjantai 6. joulukuuta 2013

Bad Myrmidon

Löysin jonkin aikaa sitten harvinaisen hauskan ja mielenkiintoisen oloisen minikamppanjan ja seikkailun. Bad Myrmidon niminen tuotanto on tehty pelattavaksi melkein millä tahansa vanhemmalla D&D:n sääntöjärjestelmällä tai niitä matkivalla retrokloonilla. Tällä kertaa seikkaillaan Antiikissa sellaisena kuin Harryhausenin elokuvat Taistelu kultaisesta taljasta ja Jumalten taistelu sen meille esittivät, eli seikkailu olisi varmasti omiaan Mazes & Minotaurs roolipelillekin.



Leuken saarella on Akilleksen temppeli jonka tuo Troijan sodan sankari on pystyttänyt aikanaan omaksi kunniakseen. Temppelin ympäristössä raivoaa sukupuolten sota amatsoonien ja myrmidonien välillä ja kaikkialla lähitienoilla vallitsee täysi kaaos. Taustatarinasta käy kreikkalaisen tradegian jos toisen verran ilmi syitä tapahtumiin. Toisiaan vastaan kamppailevat tahot ovat tietenkin oiva tilaisuus seikkailijoille pelata liittolaisuuksilla ja petoksilla.

Kokonaisuus on jaettu kahteen osaan, ulkoilmassa tapahtuvaan maita ja mantuja halkovaan heksaryömintään ja luolaholviosuuteen. Luolaston voi sanoa olevan vapaamuotoisen seikkailun huipennus. Hahmot ovat saarella todennäköisesti sieltä löytyvien aarteiden vuoksi joten luolaholvi on sinänsä looginen päätös koska suuntaa ei liiemmin ohjailla tai juonta kehitellä. Seikkailuna kyseessä on ympäristö jota tutkia eikä ketju tapahtumia jotka muodostaisivat yhdessä jonkin ennalta määritellyn juonikuvion.

Numeroidut heksat ovat täynnä omituisia tapahtumia ja hirviöitä, kohtaaminen voi olla vaikkapa pahantahtoinen noita, toisiaan vastaan tappelevia hirviöitä tai vaikkapa läpeensä perverssi orjakauppias. Osa kohtaamisista on aika kipeitä ja en ainakaan vetäisi tätä nuoremmalle peliporukalle, seksiä ja väkivaltaa piisaa mutta ruotisin varmaan vain James Raggin laatiman yhden heksan kuvauksen pois ihan vain sen vuoksi että se vaikuttaa vähän hölmöltä.



Seikkailussa, tai seikkailuympäristössä jos haluaa näin kutsua on mielestäni tavoitettu jotain omalaatuista. Kepeän ja karmivan yhdistelmä kuvauksissa luo mielestäni mytologiseen lähdeaineistoon viittavaa tunnelmaa ja seikkailun ollessa muutoin enemmän populaarikulttuurin kuten sarjakuvien ja fantasiaelokuvien linjoilla on sekoituksessa jotain erityistä.



Hintaa seikkailulla on tasan niin paljon kuin haluaa maksaa, joka ei varmasti ole liikaa kenellekään:

Bad Myrmidon

4 kommenttia:

  1. Pelattiin tätä eilen eikä tää kyllä ollut mun mielestä kovin kummoinen seikkailu muutamaa hauskaa yksityiskohtaa lukuunottamatta. En oikein tykkää tästä lähestymistavasta, jossa maailma on täynnä toinen toistaan irtonaisempia koukkuja jotka ovat toinen toistaan hullumpia. (en pitänyt myöskään tower of stargazerista, mutta muuten tunnen valmisseikkailuita huonosti koska yleensä ne maksavat)

    Hinta oli tietysti sopiva arvoon nähden, joten ei mulla ole tekijöistä mitään pahaa sanottavaa ja tarkoitus oli hyvä.

    VastaaPoista
  2. Nuo heksaryöminnät tai hiekkalaatikot ovat kyllä omalla tavalla ongelmallisia. Tuo miten jokin toimii pelipöydässä on ihan omaa alkemiaansa. Esimerkiksi pelkän lukemisen pohjalta Bad Myrmidon vaikuttaa harvinaisen yhtenäiseltä kreikan meri teemansa ym. johdosta mitä vastaaviin tuotoksiin tulee yleensä, mikä ei tietenkään ole tae siitä että vaikutelma on oikea sen suhteen miten se pelaa.

    VastaaPoista
  3. Harvinaisen yhtenäiseltä? Kenties mulla on sitten yhtenäisyyden suhteen epärealistiset odotukset ;-)

    VastaaPoista
  4. Juu, tarkoitan tuota, esimerkiksi jotkut Isle of the Unknown ja Carcosa vaikuttavat ihan sillisalaatilta tuohon verrattuna. Leuken saaren heksaryömintä vaikutti sellaiselta häröantiikilta kuten Jenkinmaan populaarikulttuuri sen esittää joskin veripaltulla joka lähentelee alkuperäisiä aineistoja.

    VastaaPoista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.