Olen kirjoitellut tägin maailmanrakennus alle enemmän tai vähemmän sekavasti siitä labyrintistä jossa mieleni harhailee etsimässä aiheeseen littyvää punaista lankaa. En ole laatimassa materiaalia joka olisi liian hieno pelattavaksi vaan peliympäristöä jossa asiat saavat mennä pieleen, hienot juonikuviot tyrehtyä tai tulla ratkaistuksi alta aikayksikön. Aktiiviset roolipelikampanjat joita johdan pitävät myös mielen virkeänä sen suhteen että mikä on ero materiaalilla joka on laadittu peliin ja joka on tehty tarpeesta kehitellä kuvitteellisia maailmoja jonain kirjallisena pyrkimyksenä. Molemmat tarpeet voivat tietenkin yhdistyä mutta näen henkilökohtaisesti potentiaalisena hukkapolkuna sitä että pohdiskellaan sitä mikä on kaupungin hallinnollinen säde, kuinka paljon peltoja tarvitaan elättämään väestö tai mitä palveluita teknologian tasolla x voidaan olettaa kaupungin kokoa y tarjoavan. Tuollaiset tiedot eivät ole mikään rikka silmässä jos joku niillä luomuksiaan koristaa, ne vain ovat tietyn sorttisessa käytössä turhia.
Roolipelit ovat valheiden alkemiaa jossa mielikuvien luominen on kaikki kaikessa. Esimerkiksi jos kuvailen jossain yhteydessä vaikkapa patsaiden tuovan mieleen antiikin Kreikan niin päät täyttyvät valkoisena hohtavasta marmorista veistettynä täydellisen tyylitietoisesti vaikka olisin tarkoittanut törkyisen räikeästi maalattua pystiä jonka herättävät mielikuvat ovat eksotismin sävyttämiä, itämaisia ja välimerellisiä. Itse osallistuessani jonkun toisen peliin olisin varmasti vanhojen mielikuvien vanki vaikka tietäisinkin paremmin. Onneksi pelitilanteessa jossa jokaisella on intressi saada peli toimimaan kukaan ei kampita pelinjohtajan yrityksiä loihtia se toinen maailma näkyviin.
Tärkeämpää kuin mikään kuvitteellisen maailman historiankirjoitus on se että maailmasta syntyy oikea kuva. Ristin uuden kierroksen pohdintojani nimellä Mu ja maailma on suunnilleeen tämän ja tämän inspiroivan materiaalin näköinen. Tämä pudottaa kaiken pelissä esitetyn oikealle paikalleen.
Vaikka tavoitteeni on eksoottinen siivu miekka & magia tyylistä fantasiaa niin olen jo miettinyt alustavasti lähestymistapaa tutusta viitekehyksestä eli tutkimusmatkailusta. Pelaajat laativat hahmonsa kuin mihin tahansa tyypilliseen fantasiaroolipeliin. Tälläinen peli vaatii toki oikeita työkaluja ja esimerkiksi D&D 3.5, D&D 4.0, Pathfinder, 13th Age ja vastaavat eivät sovi kampanjan vetämiseen koska ne ovat kaikki naimisissa aivan liikaa sen kanssa että Dungeons & Dragons on oma genrensä, fantastinen on standardoitu niissä liian pitkälle. Kyse on vain oikean työkalun löytämisestä ei niinkään harhaluuloista ne olisivat lähelläkään mörppejä tai videopelejä tms. ja olen itse ihan niillä linjoilla että pelin kannalta on hyvä jos siihen voi hypätä liiemmin miettimättä sisälle. Kultainen keskitie tutun ja kiehtovan sekä vieraan välillä vain pitäisi löytää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.