Miekkaa & Magiaa

Tilasin jonkin aikaa sitten Jeffrey Talanianin seikkailun Rats in the Walls jota kohtaan mielenkiintoni oli herättänyt lähinnä se että sillä on sama nimi kuin eräällä H. P. Lovecraftin tarinalla. Kirjekuoressa oli mukana bonuksena josta en maksanut myös toinen seikkailu nimeltään Charnel Crypt of the Sightless Serpent. Molemmat ovat ohuita mustavalkoisia läpysköitä jotka lupailevat niin nimiensä puolesta kuin kansitaiteeltaan Weird Tales lehdestä tuttua menoa, eli kauhua ja miekkaa & magiaa. Molemmat seikkailut on tarkoitettu miekkaan & magiaan perusfantasian sijaan erikoistuneelle Astonishing Swordsmen & Sorcerers Of Hyperborea roolipelille tai mille tahansa sääntöjen puolesta riittävän samankaltaiselle pelille, eli siis vanhemmille versioille D&D:tä tai retroklooneille kuten vaikka LotFP tai Labyrinth Lord.

Lisätietoja Hyperborean hämmästyttävistä miekkamiehistä ja loitsijoista löytyy täältä.



Rats in the Walls
Seikkailun lähtokohdat ovat sieltä kaikkein perinteisimmästä päästä mitä pöytäroolipeleissä ja videopeleissä yms. on tavattu. Kuvio lähtee liikkeelle siitä että hahmot palkataan majatalonpitäjän toimesta tappamaan epätavallisen kookkaita jyrsijöitä jotka ovat asettuneet hänen kellariinsa. Asetelma on valitettavasti niin tympeä että se syö kiinnostusta vaikka se onkin tarkoituksella valittu juuri sen vuoksi että kyseessä on kaikille tuttu ja korni aloitus. Kellarissa on tietenkin muutakin kuin tavallisia rottia, mutta demonisessa jättiläisrotassa nyt ei ole edes ironisesti sitä samaa viehätystä kun itse tälläisiä johtaessa joskus 80- ja 90-luvun taitteessa. Seikkailu on lyhyt ja tarkoitettu nopeasti conissa pelattavaksi mutta sellaisenaan se on vain jokseenkin tylsä. Ehkä Lovecraftin nimen käyttäminen markkinoinnissa toimii seikkailua vastaan, miehen nimellä saa myytyä allekirjoittaneelle vaikka sokeroituja aamiasmuroja mutta jos säväreitä ei lähde kuin Providencen herrasmieheltä konsanaan niin pettymys on suuri.

Charnel Crypt of the Sightless Serpent
Muinaisen haudan tutkiminen ja nimet kuten Uvlah Uxladar saavat heti miettimään Clark Ashton Smithä ja muita Weird Talesin sanasappoja mutta mitään hirvittävän latautuneita ennakko-odotuksia seikkailu ei synnytä. Muutamia ulkoilmakohtaamisia ja luolaholviseikkailun tarjoava Charnel Crypt of the Sightless Serpent ei vaikuta yhtään hassummalta kokonaisuudelta. Vaikka tunneleissa tapellaankin mm. ruostehirviöitä vastaan kuin kaikkein perinteisimmissä D&D-seikkailuissa ikään ovat kryptan täyttävät epäkuolleet enemmän miekka & magia fiiliksiä luovaa sisältöä kuin vaikkapa majatalon alla rottien tappaminen. Tästä seikkailusta ihan lukemalla arvioiden jäi tunne että todennäköisesti sen parissa tulee olemaan hauskaa. Muinaisaikain hirviöitä, epäkuolleita ja pahoja velhoja, ei sitä paljoa tarvitse ihan ok oloisen seikkailun hahmottelemiseen.

Ihmisen poika

MIKE
POHJOLA
TULEE!
OLETKO
VALMIS?



Viime aikoina kirjablogeissa on tullut käytännöksi mainita mistä arvosteltavat kirjat ovat peräisin. Vaikka Vankityrmiä ja Louhikäärmeitä ei ole kirjablogi niin kerrottakoon että muutamia viikkoja sitten hankin Kaivopihalta Rosebudin myyntipöydältä viiden euron hintaan Mike Pohjolan kirjan Ihmisen Poika. Samalla reissulla hankin myös Zombi-taistelijan oppaan jotta kaikki lukemisto ei olisi liian korkeaotsaista. Pohjolaa en myöskään henkilökohtaisesti tunne, hän on kyllä naamakirjakaverini ilmeisesti sen vuoksi että olen häntä vuosikymmeniä erinäisillä keskustelupalstoilla haukkunut, on se kumma miten maailma pyörii.

Ihmisen poika alkaa erikoisella maailmanuskontojen historiikilla joka pistää miettimään että mihin nyt tuli oikein tartuttua. Hätä ei ole tämännäköinen sillä prologin ohi kamppailtuaan lukija pääsee käsiksi jutun juoneen. Eikä johdantokaan ole mitenkään turha, sillä varsinkin fantastisen tunkiessa mukaan se selventää millaisissa kuvioissa on liikuttu jo alussa asti. Elämänkertakirjallisuutta muistuttava kertomus alkaa käydä läpi päähenkilön Juliuksen vaiheita syntymästä ja perhetaustoista lähtien. Omaelämänkerrallisia elementtejä sisältävä Ihmisen poika ilmeisesti on kirjoitettu osin pohjaten kirjailijaan itseensä, arvatenkin tehokeinona tietynlaisen uskottavuuden saavuttamiseksi. Pikkuporvarillisen mutta äärimmäisen uskonnollisen perheen pojan Juliuksen kasvua kuvatessa liikutaan mielenkiintoisissa maisemissa.

Juliuksen elämää kuvataan kuin minkä tahansa hieman erilaisen ja ulkopuolelle jäävän lapsen ja nuoren perspektiivistä, mitä nyt hänellä on vain melkoisen messiaanisia käsityksiä itsestään. Liikunnantuntien valkkujen tyranniasta, Star Trekin katselusta ja alkeellisista videopeleistä hönkii myös väkevästi aikakausi. Nostalgiset tunnelmat voivat iskeä Taistelupelin ja Punaboksin tullessa mukaan Juliuksen tarinaan, tai joillekin larppikuvauksista mutta ei ole pelkästään kyse niistä. Roolipelit näyttelevät hyvin merkittävää osaa päähenkilön elämässä jonka vuoksi siitä ylipäätään tässä blogissa kirjoitan. Kyseessä on sukupolviromaani niille jotka ovat syntyneet 70- ja 80-luvun taitteessa, tässä on tallennettu palanen sitä maailmaa joka on sellaisenaan jo kadonnut eikä tule takaisin. Tietenkään ei kaikilla saman sukupolven ihmisillä ole samantapaisia kokemuksia lainkaan, eikä minullakaan ole juuri mitään yhteistä kirjan päähenkilön kanssa mutta ajankuva on hallussa. Voin kuvitella kuinka tämän tekstin täytyy kolahtaa vaikkapa 90-luvun larpeissa pyörineisiin.

Aikuisuuteen saakka Juliuksen elämää kuvattaessa tulee selväksi että kyseessä miehinen kasvukertomus. Juliuksessa on melkeinpä Mika Waltarin kirjojen päähenkilöistä muistuttavaa ajelehtijan vikaa. Toinen Waltarimainen piirre ovat naishahmot jotka ovat aika köykäisiä ja valitettavasti melkeinpä sekoittuvat toisiinsa.

Tekstiä ankkuroidaan aikakauteen tuon tuosta kuvaamalla isoja uutisia ja katastrofeja. Aina silloin tällöin paneudutaan kultinjohtajiin ja outoihin liikkeisiin Jim Jonesin poppoosta elämäntapaintiaaneihin. Kirjan käsittelemät teemat kuten ulkopuolisuuden tunne tai ihmisen suhde uskontoon ovat tosin ajattomia. Rohkenen esittää että Ihmisen poika on hyvää luettavaa myös nuoremmille joille sen kuvaama aikakausi ei välttämättä sano niin yhtään mitään.

Sanoisin että Ihmisen poika on erittäin suositeltava siitä yksinkertaisesta syystä että se on hauska tai siis erittäin viihdyttävä luettava. Samaa puurtamisen makua ei tule kun tartuttaessa muuhun kotimaiseen nykykirjallisuuteen oli se sitten kioskijännäriä tai palkitumpaa proosaa. Mistään hassujen juttujen ja remakoitten naurujen kirvoittajasta jossa joka sivu päättyy kaskuun tai sutkaukseen ei ole kyse vaan vienosta huumorintajusta joka sävyttää kaikkea. Täytyy tosin sanoa että naurussa oli pitelemistä Pohjolan kuvaillessa herätyskokousta jossa saarnaaja alkaessaan puhua kielillä lörpöttelee yhdellä maailman levinneimmistä keinotekoisista kielistä. Hyvä luettavaa kannesta kanteen.

Punaboksin hahmolomake

Legendaarinen "Punaboksi" eli suomenkielisen D&D:n aloitussetti on vuosien varrella synnyttänyt monenlaista pulinaa. Vuosien varrella siitä on puuttunut hahmolomake jonka voisi ladata omalle koneelle ja itse tulostaa. Olen skannannut lomakkeen ja ehostanut sitä käytössäni olevilla karkeilla työkaluilla. Olen myös testannut tulostusjälkeä mustesuihkulla ja se on mielestäni ihan riittävän hyvä.

En nyt valitettavasti tähän hätään Googlen drivea parempaa tallennustilaa löytänyt. Lomakkeen saa haettua drivelta klikkaamalla alla olevaa linkkiä, valitsemalla vasemmalta ylhäältä Tiedosto ja tämän jälkeen Lataa.

Tallennetun tiedoston pitäisi olla siis 3160x2400 pikseliä koossa, viedä 1,72 Mt levytilaa ja olla TIFF-muodossa eli tiedostonimen pitäisi päättyä *.tif eli esimerkiksi Takakansi_lomake.tif, sitä pienempi ja suhruisempi kuva tarkoittaa että jotain on mennyt pieleen ja Bargle nauraa partaansa.

Hahmolomake

Lohikäärmeen syöttejä

Olen ennenkin kirjoittanut Kev Adamsista joka on figunveistämisen suuri nimi ja toivon mukaan olen omalta osaltani edistänyt hieman hänen mainettaan täällä peräpohjolassakin. Miehen käsialaa ovat myös tällä hetkellä väkijoukkorahoituksessa olevat seikkailijat joista löytyy vaikka millaista vipeltäjää.



28mm Fantasy Adventurers from Dragon Bait Miniatures

Wanha aika

Olen jonkin verran penkonut ja vain pinnalta raapaissut merkillisenä kiinnostuksen kohteena Yhdysvaltain Appalakeille ja takamaille sijoittuvaa kauhua ja fantasiaa. Manly Wade Wellmanin Silver Johnin seikkailuja, David Draken vanhan Nathanin tarinoita ja Henry Kuttnerin stooreja hämmästyttävistä takametsien mutanteista. Näissä tarinoissa viehättää korpi, kansanuskomukset ja ihmisläheisyys sekoitettuna outoon ja arvaamattomaan. Kyseessä on siis maanläheinen folkloresta ammentava kioskikirjallisuus. Kaukana on kliinisyys ja kosminen nihilismi, ongelmat ovat rustisia ja paikallisia, hyvän kirjan* sanaan ja kansanperinteen uskomuksiin ja loitsuihin luottavan sankarin ratkaistavissa.

Moisesta tulee eittämättä mieleen että oman kotimaan synkkiin metsiin, jollekin menneelle wanhalle ajalla sijoittuva roolipeli voisi olla kova veto. Aini Rössin Heitänkö Helekoo ja Kirsti Mäkisen Kruunupäinen käärme voisivat olla mainion roolipelin innoittajia ja lähdeteoksia niiden tarinoiden lisäksi mitä vanhoilta ja joidenkin osalta hiippakuntaa vaihtaneilta sukulaisilta on aikanaan tullut kuunneltua wanhan kansan nikseistä, aaveista yms.

Eli teollistumista ja modernia Suomea edeltävästä ajasta, pitkien pimeiden taipaleiden, nimismiesten, piikojen, renkien ja itarien isäntien ajasta olisi kyse. Painotus olisi yliluonnollisella ja sen kohtaamiselle. Pelaajahahmot olisivat joko eriskummallisiin asioihin erikoistuneita henkilöitä joiden apua tullaan hakemaan kauempaakin tai kertaluonteisesti aina kunkin oudon jutun yhteydessä pelattavia tavallisia ihmisiä. Peliksi suomalaiset tarinat sopisivat hyvin myös siksi että ne ovat täynnä epäonnistumisia ja todella löperöitä lopetuksia, aivan kuin useimmat roolipeliseikkailut. Mitään draamamekanismeja ei tarvitse fiksailla siihen suuntaan että hahmojen on pakko onnistua tai täytyy olla jokin kaava jonka mukaan mennään, kotimainen outo juttu voi aivan hyvin katketa ilman mitään sen suurempaa viisautta tai valaistumista tai kunnon selityksiä, katarsis on kreikkalaista perää ei täkäläistä.

*Piplian lisäksi Appalakeilla siis Hohmanin Pow-Wows or Long Lost Friend

Fight On! #4 ilmaiseksi!

Fight On! lehden neljäs numero on saatavilla ilmaiseksi ainakin jonkin aikaa, en tiedä kuinka kauan promootio kestää mutta kiitokset Tenkarin tavernalle vinkistä. Tuossa numerossa on mielenkiintoinen David A. Hargrave teema ja kannattaa ladata numero myös erinomaisen seikkailun House of the Axe vuoksi.

Lehden elektroninen numero

Gygax Magazine #3

Viime vuoden puolella ilmestynyt kolmas Gygax Magazine on jälleen kerran hieman ristiriitaisia tunteita aiheuttava lukukokemus. Lehti muistuttaa hyvin paljon 90-luvun roolipelilehtiä. Lehden käsittelemät pelit tuntuvat olevan samoja kuin vuosia sitten, on artikkelia Blood Bowliin kuin johonkin uuteen Star Trek avaruustaistelupeliin joka näyttää ihan samalta kuin silloin vuosikymmeniä sitten ja monessa artikkelissa on pelistattien puolella huomioitu todella antiikkisiakin systeemejä.

Sisällön linjauksia hahmottaa varmaan se että mainitsee Jayson Elliotin artikkelin Airlancer joka esittelee samannimisen hahmoluokan sellaiselle pelille kuin Advanced Dungeons & Dragons. Luolastoseikkailu jonka pohjana on 70-luvun Lake Genavan roolipeliskenen Hobby Shop Dungeon jatkaa samoilla linjoilla. Tämä puoli lehteä arveluttaa hieman minua koska se on myös kaikkein heikointa ainesta. Sanoisin että tämä numero on edellisiin verrattuna jopa lievä pettymys.

Lehdessä tosin on kiitettävän mielenkiintoista sisältöä sellaisiin peleihin kuin Dungeon Crawl Classics, 13th Age ja Pathfinder joiden kaikkien voi sanoa olevan omille sivuraiteilleen lähteneitä versioita Dungeons & Dragons:ista. Olen aikaisemmin kirjoittanut että lehti näyttäisi olevan roolipelilehti seikkailullisesta roolipelaamisesta, sanoisin että tämä numero täsmentää lehden enemmän D&D-henkisten pelien lehdeksi. Näihin vaihtoehtoisiin D&D:n versioihin, varsinkin noihin isoihin nimiin keskittyminen voisi toimia eräänlaisena yleislehtenä tasapainoilua paremmin.

Elektroninen PDF-versio on edelleen taloudellisin tapa hankkia lehti, paperiversion postikulut maksavat enemmän kuin lehti itse. Hankin ensimmäisen kerran lehden paperikappaleen, ihan vain uteliaisuuttani ja painolaatu ja ulkoasu on hieno joskaan ei millään muotoa kohdallaan kokonaiskustannuksiin nähden.