Käänny kohtaan 400

Monella vanhalla parralla ja vähän nuoremmalla, ja tarkoitan vanhaa partaa sukupuolineutraalisti, on muistoja taistelupelikirjoista niiltä ajoilta kun aloittelivat roolipelaamisen. Näissä kirjoissa hahmo luotiin lomakkeelle ja heiteltiin noppaa ihan kuin oikeissa roolipeleissä mutta niissä seikkailtiin ihan yksinään valitsemalla erilaisia vaihtoehtoja tekstinä esitetyistä. Taistelupelikirjat koostuivat yleensä 400 erillisestä kappaleesta jossa kuvattiin erilaisia tapahtumia joiden läpi yritit navigoida voittoon. Ne olivat eräänlaisia tekstiseikkailuja ilman tietokoneita joskin erittäin hieno kuvitus siivitti osaa seikkailun vaiheista niin että ihan kaikkea tarvinnut kuvitella puhtaasti tekstin pohjalta.

Moni lukija varmaan muistaa monet seikkailunsa vaikkapa jahdatessaan Velhovuoren aarretta, sen kohtaamisen kaamion kanssa jonka yhteydessä olleesta kuvasta ainakin allekirjoittanut sai puistatuksia, sen onnettoman tyypin jota örkit olivat pitäneet vankina vuoren uumenissa, tai sen mitä Mustan Tornin keittiössä noidat paistoivat vartaassa, sen mikä oli Balthus Diren akilleen kantapää, mitä käy metsässä jos alkaa urputtamaan velholle, seikkailunsa avaruudessa ja mahdollisesti miehistönsä täyden tuhon tai sen viehättävän lokaalin missä Nikodemus pitää majaansa varkaiden ja roistojen satamakaupungissa.

Muistoja kammottavista kuolemista voi käydä verestämässä YOU CHOSE WRONG tumblerissa.

Taistelupelien historiaa ja ilmiötä aiotaan lähiaikoina pistää dokumentiksi, kuten tyypillistä näinä päivinä rahoittaen työ massojen diktatuurilla, tällä hetkellä tosin on pystyssä vasta facebooksivu Turn to 400, mutta ovat polkaisemassa rahoituksen käyntiin ellen väärin ole ymmärtänyt huomenna.

PÄIVITYS: Kickstarter on nyt pystyssä täällä.

Kaneja & Koloja

Tutkiessani silkkaa uteliaisuuttani roolipelien historiaa törmäsin mainintoihin edellä aikaansa olleesta roolipelistä jossa yritettiin ensimmäistä kertaa mallintaa taitoja ja jossa oli edellä aikaansa aseetonta kamppailua simuloiva taistelujärjestelmä jossa erilaiset liikkeet ja torjunnat pyrkivät realismiin. Kyseisessä pelissä olivat myös painotukset selkeästi tarinankerronnassa ja yhteistyössä. Kyseessä oli siis todellakin jonkinlainen varhainen edelläkävijä ja unohdettu klassikko.

Kyseinen peli on Bunnies & Burrows.

Bunnies & Burrows roolipelin ensimmäinen versio ilmestyi vuonna 1976 kun pelattavien roolipelien vaihtoehdot olivat varsin vähäiset, kaikki enemmän tai vähemmän miekan & magian maailmoista. Kuten nimestäkin käy ilmi tämä peli kertoo kaneista.

Pelin selkeä inspiraatio on fantasiakirjallisuuden klassikko Ruohometsän kansa joka kertoo kaniyhteisön vaiheista. Kuten esikuvassaan kanit ovat puolittain realistisesti antropomorfisia hahmoja, vaikka kanit järkeilevät kuin ihmiset ne elävät kuin kanit, eli asuvat koloissa, yrittävät hankkia ruokaa, pelkäävät petoja ja ihmisiä jne. Lisäksi kanit ovat todellakin kaneja, eivät mitään furryjen alakulttuuripiireistä revittyjä eläinpäisiä puputyttöjä. Kanien yhteisö ja elämä on kyllä inhimillistetty tappiin saakka mutta olennoista ei ole tehty kuitenkaan vain ihmisiä isoilla korvilla ja turkilla, tämä tekee pelistä mielenkiintoisen.

Pelin toisen laitoksen säännöt ovat vuodelta 1982 ja kokonaisuus on vain 38 sivuinen pamfletti mutta erittäin tiivistä tekstiä joka keskittyy lähes täysin pelimekaniikkaan. Systeemiä voisi luonnehtia varhaisen D&D:n kaltaiseksi mutta prosenttinopilla pyöriväksi ja kaikki puheet sen edelläkävijän asemasta pitävät paikkansa. Pelin GURPS-version olen nähnyt 90-luvulla paikallisessa roolipelikaupassa mutta siitä en tiedä sen enempää. Pupujusseilla on hahmoluokat jotka noudattelevat D&D-tyylin arkkityyppejä, on taistelijaa ja varkaan tapaista kuin ennustajia ja yrttitohtoreita. Valtaosa pelin sääntösisällöstä keskittyy armottoman luonnon mallintamiseen ja julmaan selviytymiskamppailuun. Systeemissä ei turhia rankistella mutta Warhammer tai jonkun muun tosimiesten rankan roolipelin hahmon haasteet ovat pieniä verrattuna brutaaliin selviytymiskamppailuun joka näillä lutuisilla otuksilla on edessään, kanin elämä voi olla iloista loikkimista kedolla mutta se voi myös saman tien päätyä pedon raatelukynsiin ilman oikeastaan mitään kunnon mahdollisuutta pistää kampoihin. Fiksut pelaajat ja yhteistyö tosin auttavat varmasti pitkälle.

Bunnies & Burrows on kertakaikkiaan erikoinen peli jollaisen kaltaista ei ole toista. Peli on laillisesti ladattavissa PDF-muodossa melkein nimellistä korvausta vastaan, esimerkiksi täältä viiden dollarin eli noin neljän euron hintaan.

Mutantti paskiaiset!

Kun kerran tuli tuo Gamma World puheeksi edellisessä blogauksesssa päheistä figuista niin muistui mieleeni eräs vanhimpia ja hienoimpia pelin fanisivustoja eli B.J. Johnsonin MUTANT BASTARDS! Ei niin hirveän kauan aikaa sitten kun oli nettiputkistojen aloittelija tuo sivusto räjäytti tajuntani niin pahasti että muistan kuinka eräällä Gamma Worldin keskustelupalstalla hehkutin sitä aivan onnessani ja aika pikaisesti allekirjoittanutta palautettiin maan tasalle oikeanlaisesta keskustelukulttuurista. Tämän ollessa oma blogini niin voin vääntää nupit kaakkoon ja vinguttaa aivan rauhassa.

Johnsonin Gammaworldissa on oma Tex-mex sävynsä joka toimii koska ydintuhonjälkeiset fantasiat ovat aika usein melkoisia tulevaisuuteen sijoitettuja westernejä. Olen sanonut myös että D&D on keskiaikaiseen miljööseen sijoittuva westerni eikä keskiaikainen fantasia mutta Gamma Worldissä westernien kuvaston käyttö ei tunnu tyhmältä koska peli on muutenkin aika hassu. Oivaltavinta Johnsonin jutuissa ovat juuri leveälieriset stetson mallin hatut, seriffit, mutanttikojootit, tappajakaktukset yms.

Vaikka materiaali on Gamma Worldin varhaisiin versioihin niin sopii se sopii melkein saumatta vaikkapa Mutant Future retroiluroolipeliin. Materiaalin käyttäminen vaikkapa Gamma Worldin uusimpaan versioon voi vaatia vähän enemmän soveltamista, mutta vähintään idea tai pari siihenkin tuolta irtoaa.

Petteri Kaniini ja kaverit tinasotilaina

Gamma World tuo karu roolipeli ydinsodanjälkeisestä selviytymisestä maailmassa jossa citykanit ampuvat takaisin ja hahmosi on porkkana on ollut aina pienen piirin suosikki. Jotain on siitä on vuosikymmenien läpi puuttunut ja se on asiallisen näköiset figut. Tätä puutetta on ryhdytty korjaamaan nyt väkijoukkorahoitteisella mallilla ja ihan inhimillisen mittakaavan tavoitteilla. Virallisista Gamma World figuista ei ole kyse mutta tekijänoikeuksilla ei voi suojata Mad Maxin tamineisiin sonnustautunutta kukkoa tai Pupu Tupunaa panosvyöllä.

Vaikka ei joku Gamma World ihan hirveästi kiinnostaisi niin en usko että kukaan voi kiistää Rambon tavoin varustautuneiden kanien, mutanttikanojen ja hönttien ötököitten vain olevan siistejä.

Cast In Ruin

3 peliä joita suosittelisin pelisuunnittelijoille

Sain jonkin aikaa sitten sähköpostia Koposen Samilta jonka tarkoituksena oli herätellä vaitonaisen oloista kotimaista roolipeliblogosfääriä. Yksinkertaisena ehdotuksena oli listata kolme peliä joita suosittelisi pelisuunnittelijoille, hieman samaan tapaan kuin Antti Lax on tehnyt kirjoituksessaan Lokissa.

1. Paranoia
Tutustumisen arvoinen koska peli rikkoo vakiintuneen käsitteen pelaajista yhteisen tavoitteen eteen toimivana ja toisiinsa luottavana ryhmänä, lisäksi huomionarvoista on pelinjohtajan viihtymisen painottaminen sen sijaan että tämän oletettaisiin olevan pyyteettömästi raatava tasapuolinen tuomari ja tarkka maailmasimulaation vetäjä.

2. Ars Magica
Tutustumisen arvoinen "Troupe" pelitavan vuoksi, kampanjassa pelaajat vaihtavat monia hahmojaan tilanteen tai seikkailun mukaan, lisäksi hahmojen tasapainon puute on tarkoituksellista ja siistiä eikä loputtoman nillityksen lähde.

3. Punaboksi D&D
Suomennettu Mentzerin setti eli punalaatikko on listallani kolmantena koska siinä oli mielestäni hoidettu kaikki olennainen D&D:stä oikein, tämä dunkku ei ole sellaisenaan (ilman niitä myöhempien laatikkojen laajennuksia) järjettömyyksiin menevä "keskiaikasimulaattori" jossa on 30:n eri varsiaseen ominaisuudet tai ns. haastepelaamista varten huippuunsa hiottu systeemi joka jättää kylmäksi muuten. Historiantuntina siinä on kaikki olennainen ymmärrettävässä muodossa mutta lisäksi sen tavassa esitellä roolipelaaminen on jotain, en nyt tarkoita sitä että kenenkään pitäisi orjallisesti kopioida vuosikymmenien takaisesta pelistä juttuja sellaisenaan vaan katsoa hieman.

Heroes 1.2

Jonkin aikaa sitten erinäisillä vanhoista roolipeleistä intoilevien keskustelupalstoilla syttyi kiinnostus yhdellä jos toisella Dave Millwardin Heroes of the Dark Ages sääntöihin. Peli oli kuuleman mukaan varhainen Brittiskenen suunnannäyttäjä jossa herooinen patsastelu ja fantasiamaailmat saivat väistyä realismia hakevan historiallisen miljöön tieltä. Harvempi kuitenkaan on tarttunut pelin sääntökirjaan ja lukenut sitä. Naavaparrat jotka istuvat valtavien roolipelikokoelmien päällä kauhistelevat vain uusintapainoksen hintaa ja pahimmat kerjäävät ilmaisia arvostelukappaleita kuin äitinsä rinnalta juuri vieroitetut rääpäleet. Itse olen sitä mieltä että varsinkin omakustanteiden julkaisijoille kuuluu maksaa heidän hengentuotoksistaan.

Ensimmäinen versio oli julkaistu jo vuonna 1979 ja 33 vuotta myöhemmin kun kiinnostus harrasteen historiaan on herännyt Millward katsoi ilmeisesti kohdistuneen mielenkiinnon tarpeeksi suureksi että uuden version julkaisulle olisi nyt paikka. Versionumerosta ja ilmeisesti muutamasta muutoksesta huolimatta kyseessä on ehta muinaisjäänne.

Tilaamani kappale saapui minulle Royal Mailin kuningattaren kuvalla koristetuilla tarroilla varustetussa ruskeassa kirjekuoressa viime viikolla. Itse kirja on pehmeäkantinen opus joka vastaa aika monien omakustannepainatusten laatua, ei ehkä hintansa väärti mutta perusteltu näissä rajatun kohderyhmän kiinnostuksen kohteissa. Pelin ohessa toimitetut neljä ruskeasävyistä heksakarttaa kampanja-alueesta Oesterlandista eli eräänlaisessa kuvitteellisessa Balkanista ovat riittävän selkeän oloisia. Kirjan sisältö on mustavalkoista painatusta jossa tekstin fonttikoot ja tyypit vaihtelevat epäsiistin oloisesti, kuvitus on Millwardin esipuheessa kertoman mukaan tekijänoikeusvapaata materiaalia tai miehen olutuopeilla 70-luvun lopulla eräältä taideopiskelijalta hankkimaa.

Ounasteluni pelin luonteesta kävivät joiltain osin toteen. Kyseessä on nippu sääntöjä joiden on tarkoitus ratkaista pelissä mahdollisesti eteen tulevia tilanteita ja tämä tarkoittaa taulukkoa taulukon perään. Heti alussa puhutaan figuureista ja hahmoista ja peli vaikuttaakin olevan eräänlainen välimuoto figupelistä ja roolipelistä jossa taisteluiden välillä heitetään mitä kaikkea hassua sankarillesi (eli figullesi) tapahtuu.

Hahmoille heitetään ominaisuuksien lisäksi realismia tavoitellen tausta kulttuurin mukaan ja määritellään jopa yksityiskohtia kuten onko hän oikea vai vasenkätinen. Osa säännöistä on 70-lukulaisia kuten vaikkapa se että todetaan että kaikki hahmot ovat erikoistapauksia mutta myöhemmin ilmeisesti "realismin" nimissä naisten on kuitenkin oltava heikompia. En ihan tiedä mitä annettavaa kaikilla säännöillä on kuten vaikkapa yksityiskohtaisella kuvauksella siitä miten lasket hahmon markkina-arvon jos hän joutuu orjuuttajien kynsiin tai millä todennäköisyydella hän joutuu näiden "karkean" kohtelun kohteeksi (miehet 5%, naiset 50%). Hieman mielenkiintoisempia ovat taas sosiaalisen aseman parantamiseen liittyvät säännöt jotka selkeästi hahmottelevat sääntöjä yhteiskunnalliseen kiipimiseen nojaavalle kampanjalle. Kohtaamiset ja sattumukset ovat mielenkiintoisia koska niistä kuvastuu läpi hyvin erilainen lähestyminen roolipelaamisen, esimerkiksi kohdattu EPH-saarnaaja voi ylipuhua hahmot ristiretkellä ilman että pelaaja päättää asiasta tai vaikkapa se että rabieksesta rukoilemalla parantunut hahmo kääntyy uskoon ja muuttuu ryhmittymiseltään hyväksi.

Pelin kokemusjärjestelmä on todellinen outolintu jollaisen kaltaiseen en ole missään törmännyt, hahmot menettävät ansaitsemaansa kokemusta jos he eivät pääse saatille tarpeeksi usein. Laskentakaavan mukaan äärimmäisen huonon itsehillinnän hahmo voi vaatia jopa kaksitoista vehtausta kahden viikon sisällä pitääkseen hahmonkehityksensä kunnossa. Näissä asioissa sentään vallitsee tasa-arvo ja naisseikkailijat ovat aivan yhtäläisiä tarpeidensa suhteen miesten kanssa ja seikkailijan ei tarvitse myöskään olla hetero.

Sekalaisessa sääntödokumentissani taistelusäännöt näyttävät jäävän vakavasti tyngäksi ja luulen että pelissä paljon nojaa sellaiseen mitä ei ole kirjattu ylös. Nyt sääntökirja on kokonaisen peliin sijaan vain nippu sääntöjä joille joko löytyy käyttöä tai sitten ei ja voin oikeastaan suositella Heroes 1.2:ta vain historiallisista erikoisuuksista kiinnostuneille.

Pimeän keskiajan sankarit

Jonkin aikaa sitten luin hieman tunnetummasta blogista brittiläisestä pelistä jota on pelattu noppakouran ranne kipeänä suunnilleen niihin aikoihin kun olen kommunikoinut muun maailman kanssa jokeltamalla. Grognardian blogista selvisi myös että pelistä on hiljan ilmestynyt uusi versio joka vaikuttaa sangen kiehtovalta. Eräänlaisesta figuuripelin ja roolipelin yhdistelmästä vaikuttaisi olevan kyse jossa hahmot seikkailevat lähes-historiallisessa miljöössä pimeällä keskiajalla. Hahmolomakkeita ja irtonaisia kommentteja tutkimalla selvisi että simulaatiohengessä seurataan sarakkeiden avulla jopa kärsittyjen haavojen infektiota, eli pelissä on mitä ilmeisimmin paljon potentiaalista hupia.

Tämä voisi vaikuttaa sellaiselta peliltä joka sopii niille joiden mielestä WHFRP olisi hyvä peli ilman kaiken maailman hömppää kuten haltioita, kääpiötä, taikuutta yms. nuorisoon vetoavaa materiaalia ja vielä parempi jos siinä olisi enemmän peseytymättömiä isäntiä ja emäntiä, eeppisiä partoja, vesikauhuisia koiria ja sukupuolitauteja. Itse olen kaiken maailman hömpän ja pehmoilun ystävänä ristiriitaisesti äärimmäisen kiinnostunut ko. pelistä koska pelimakuni on myös harvinaisen epävakaa ja tykkään myös syöksyä äärimmäisyydestä toiseen. Tosin luultavaa on että alkaisin itse pistämään kampanjaan fantastisia elementtejä (À la Eaters of the Dead) ennemmin tai myöhemmin.

Toisen käden tiedot ja luonnehdinnat voivat olla tietysti täysin petollisia esimerkiksi WHFRP:ia on niin väkevästi liioiteltu vuosien varrella rankkana "mutapaska" pelinä että monelta jää huomaamatta täysin kyseisen pelin sääntökirjassa lukeva selkeä ja vailla tulkinnavaraa oleva toteamus että pelaajahahmot ovat sankareita ja monet myös sivuuttavat täysin maailman hienon taustatarinan muinaisten aikojen avaruuden astronauttisammakoineen, eli pakkohan tuohon Heroes roolipeliin tutustua itse.

Pelin omalle sivustolle pääsee täältä, tilauslinkki ei tällä hetkellä ainakaan minulle ole toiminut mutta olen lähettänyt sähköpostia asiasta Dave Millwardille.


PÄIVITYS: Sain vastauksen ja tiedon siitä että tilauslinkki on korjattu, ja niinpä näytti olevankin. Odotan mielenkiinnolla postiluukun kolahdusta ja tutustumista tähän peliin.