Sain jonkin aikaa sitten sähköpostia Koposen Samilta jonka tarkoituksena oli herätellä vaitonaisen oloista kotimaista roolipeliblogosfääriä. Yksinkertaisena ehdotuksena oli listata kolme peliä joita suosittelisi pelisuunnittelijoille, hieman samaan tapaan kuin Antti Lax on tehnyt kirjoituksessaan Lokissa.
1. Paranoia
Tutustumisen arvoinen koska peli rikkoo vakiintuneen käsitteen pelaajista yhteisen tavoitteen eteen toimivana ja toisiinsa luottavana ryhmänä, lisäksi huomionarvoista on pelinjohtajan viihtymisen painottaminen sen sijaan että tämän oletettaisiin olevan pyyteettömästi raatava tasapuolinen tuomari ja tarkka maailmasimulaation vetäjä.
2. Ars Magica
Tutustumisen arvoinen "Troupe" pelitavan vuoksi, kampanjassa pelaajat vaihtavat monia hahmojaan tilanteen tai seikkailun mukaan, lisäksi hahmojen tasapainon puute on tarkoituksellista ja siistiä eikä loputtoman nillityksen lähde.
3. Punaboksi D&D
Suomennettu Mentzerin setti eli punalaatikko on listallani kolmantena koska siinä oli mielestäni hoidettu kaikki olennainen D&D:stä oikein, tämä dunkku ei ole sellaisenaan (ilman niitä myöhempien laatikkojen laajennuksia) järjettömyyksiin menevä "keskiaikasimulaattori" jossa on 30:n eri varsiaseen ominaisuudet tai ns. haastepelaamista varten huippuunsa hiottu systeemi joka jättää kylmäksi muuten. Historiantuntina siinä on kaikki olennainen ymmärrettävässä muodossa mutta lisäksi sen tavassa esitellä roolipelaaminen on jotain, en nyt tarkoita sitä että kenenkään pitäisi orjallisesti kopioida vuosikymmenien takaisesta pelistä juttuja sellaisenaan vaan katsoa hieman.
Itse kyllä laittaisin listaan(siis omaani) Dead Lands:n. Vaikea tarkkaan sanoa mikä siinä oikein niin osui ja upposi, mutta jäi todella lämpimtä muistot kyseisestä pelistä. Itse asiasssa varmaan se Jonaksen mainio aloitusseikkailu kyseisessä pelissä riisui kaiken vastustuksen.
VastaaPoistaLvL:n 8. Pervert
Pelisuunnittelijoille varmaan Deadlandsin kohdalla mainitsisin siitä vahvistavasta vaikutuksesta joka niillä pokeria lainailevilla säännöillä ja korttien pläräämisellä oli villin lännen pelissä. Vähän sama kuin viikinkipelissä heiteltäisiin riimuja pöytään tai jossain Lapin mystiikkaa tapailevassa pelissä noitarumpua käytettäisiin ratkomaan pelin tilanteita ja käänteitä.
VastaaPoistaNoiden kikkailujen lisäksi Deadlansissa ehkä tärkein oli se kampanjamaailma jossa oli onnistuttu niin järkyttävän sekalaista sälpettä tunkemaan ja sovittamaan yhteen ja silti kokonaisuus vaikka vähän liitoksista nitisevä olikin pysyi kasassa ihan hyvin.