sunnuntai 7. lokakuuta 2012

Heroes 1.2


Jonkin aikaa sitten erinäisillä vanhoista roolipeleistä intoilevien keskustelupalstoilla syttyi kiinnostus yhdellä jos toisella Dave Millwardin Heroes of the Dark Ages sääntöihin. Peli oli kuuleman mukaan varhainen Brittiskenen suunnannäyttäjä jossa herooinen patsastelu ja fantasiamaailmat saivat väistyä realismia hakevan historiallisen miljöön tieltä. Harvempi kuitenkaan on tarttunut pelin sääntökirjaan ja lukenut sitä. Naavaparrat jotka istuvat valtavien roolipelikokoelmien päällä kauhistelevat vain uusintapainoksen hintaa ja pahimmat kerjäävät ilmaisia arvostelukappaleita kuin äitinsä rinnalta juuri vieroitetut rääpäleet. Itse olen sitä mieltä että varsinkin omakustanteiden julkaisijoille kuuluu maksaa heidän hengentuotoksistaan.

Ensimmäinen versio oli julkaistu jo vuonna 1979 ja 33 vuotta myöhemmin kun kiinnostus harrasteen historiaan on herännyt Millward katsoi ilmeisesti kohdistuneen mielenkiinnon tarpeeksi suureksi että uuden version julkaisulle olisi nyt paikka. Versionumerosta ja ilmeisesti muutamasta muutoksesta huolimatta kyseessä on ehta muinaisjäänne.

Tilaamani kappale saapui minulle Royal Mailin kuningattaren kuvalla koristetuilla tarroilla varustetussa ruskeassa kirjekuoressa viime viikolla. Itse kirja on pehmeäkantinen opus joka vastaa aika monien omakustannepainatusten laatua, ei ehkä hintansa väärti mutta perusteltu näissä rajatun kohderyhmän kiinnostuksen kohteissa. Pelin ohessa toimitetut neljä ruskeasävyistä heksakarttaa kampanja-alueesta Oesterlandista eli eräänlaisessa kuvitteellisessa Balkanista ovat riittävän selkeän oloisia. Kirjan sisältö on mustavalkoista painatusta jossa tekstin fonttikoot ja tyypit vaihtelevat epäsiistin oloisesti, kuvitus on Millwardin esipuheessa kertoman mukaan tekijänoikeusvapaata materiaalia tai miehen olutuopeilla 70-luvun lopulla eräältä taideopiskelijalta hankkimaa.


Ounasteluni pelin luonteesta kävivät joiltain osin toteen. Kyseessä on nippu sääntöjä joiden on tarkoitus ratkaista pelissä mahdollisesti eteen tulevia tilanteita ja tämä tarkoittaa taulukkoa taulukon perään. Heti alussa puhutaan figuureista ja hahmoista ja peli vaikuttaakin olevan eräänlainen välimuoto figupelistä ja roolipelistä jossa taisteluiden välillä heitetään mitä kaikkea hassua sankarillesi (eli figullesi) tapahtuu.

Hahmoille heitetään ominaisuuksien lisäksi realismia tavoitellen tausta kulttuurin mukaan ja määritellään jopa yksityiskohtia kuten onko hän oikea vai vasenkätinen. Osa säännöistä on 70-lukulaisia kuten vaikkapa se että todetaan että kaikki hahmot ovat erikoistapauksia mutta myöhemmin ilmeisesti "realismin" nimissä naisten on kuitenkin oltava heikompia. En ihan tiedä mitä annettavaa kaikilla säännöillä on kuten vaikkapa yksityiskohtaisella kuvauksella siitä miten lasket hahmon markkina-arvon jos hän joutuu orjuuttajien kynsiin tai millä todennäköisyydella hän joutuu näiden "karkean" kohtelun kohteeksi (miehet 5%, naiset 50%). Hieman mielenkiintoisempia ovat taas sosiaalisen aseman parantamiseen liittyvät säännöt jotka selkeästi hahmottelevat sääntöjä yhteiskunnalliseen kiipimiseen nojaavalle kampanjalle. Kohtaamiset ja sattumukset ovat mielenkiintoisia koska niistä kuvastuu läpi hyvin erilainen lähestyminen roolipelaamisen, esimerkiksi kohdattu EPH-saarnaaja voi ylipuhua hahmot ristiretkellä ilman että pelaaja päättää asiasta tai vaikkapa se että rabieksesta rukoilemalla parantunut hahmo kääntyy uskoon ja muuttuu ryhmittymiseltään hyväksi.

Pelin kokemusjärjestelmä on todellinen outolintu jollaisen kaltaiseen en ole missään törmännyt, hahmot menettävät ansaitsemaansa kokemusta jos he eivät pääse saatille tarpeeksi usein. Laskentakaavan mukaan äärimmäisen huonon itsehillinnän hahmo voi vaatia jopa kaksitoista vehtausta kahden viikon sisällä pitääkseen hahmonkehityksensä kunnossa. Näissä asioissa sentään vallitsee tasa-arvo ja naisseikkailijat ovat aivan yhtäläisiä tarpeidensa suhteen miesten kanssa ja seikkailijan ei tarvitse myöskään olla hetero.

Sekalaisessa sääntödokumentissani taistelusäännöt näyttävät jäävän vakavasti tyngäksi ja luulen että pelissä paljon nojaa sellaiseen mitä ei ole kirjattu ylös. Nyt sääntökirja on kokonaisen peliin sijaan vain nippu sääntöjä joille joko löytyy käyttöä tai sitten ei ja voin oikeastaan suositella Heroes 1.2:ta vain historiallisista erikoisuuksista kiinnostuneille.

3 kommenttia:

  1. Mielestäni tavallaan on ihan hyvä, että muinaisia roolipelejä uudelleenjulkaistaan ihan siitä syystä, että pääsee kurkistamaan mitä se oli joskus säännöiltä, teemoilta ja muilta osin. Ja näitä voi olla kallista ja mahdotontakin metsästää käytettynä.

    Kuitenkin se on eriasia onko niillä käyttöarvoa oikeasti ja saako rahalla mitään vastinetta.

    Niin, ja tällaisesta en ole koskaan ennen kuullutkaan.

    VastaaPoista
  2. Nuo kommenttisi oikeastaan summaa aika hyvin mitä ajatuksia olin tuossa hahmotellut, en viitsinyt alkaa tuota Heroesia kovin alkaa ruotimaan koska kuviohan on tosiaan ollut se että Dragonsfootin foorumilla ja muualla oli herännyt mielenkiinto tuota peliä kohtaan ja Millward oli vastannut syntyneeseen kysyntään eikä niinkään mainostanut peliään.

    Tavallaan tuo Heroes on itselleni ollut mielenkiinnon kohde koska se on Brittiläistä skenen varhainen edustaja ja kyseisen maan peleissä on ollut erikoinen fiiliksensä joka poikkesi todella paljon Amerikkalaisesta. Leimallista on tietty maanläheisyys ja inhimillisyys.

    Sanotaan vaikka kärjistävinä esimerkkeinä vastarektioista että siinä vaiheessa kun D&D:stä oli tullut synoyymi (ei ihan ansaitusti) voimafantasialle jossa gunther-viiksiset yli-ihmiset siipikypärät päässä paiskovat örkkejä Brittiläinen vastareaktio sille oli Warhammer jossa hahmot ovat maan hiljaisia ja taviksia huonoilla hampailla ja rumilla jakauksilla kun taas Jenkkiläinen vastarektio? oli WoD jossa hahmot ovat cooleja ja kauniita vampyyrejä ja ihmissusia jotka voivat tehdä tavikselle ihan mitä haluavat.

    VastaaPoista
  3. Tässä muuten näin mutkan kautta linkki eräässä blogissa olevaan keskusteluun, jossa kyseenalistetaan Warhammerin maailmasta tehtyjä oletuksia, kommenteissa huomionarvoisena on myös itsensä Graeme Davisin ilmaantuminen paikalle selittämään motivaatioita ja vaikutteita jotka ohjasivat Brittiläisen skenen lippulaivan syntyä:

    http://fightingfantasist.blogspot.fi/2012/06/wfrp-not-syphilitic-not-knee-deep-in.html

    VastaaPoista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.