lauantai 28. huhtikuuta 2012

Kyllä, etuovesta sisään ja parhaimpiin pukeutuneena.

Kolmas Solomon Kane peli alkaa hulppean monikerroksisen lukaalin vuokraamisella ja peitetarinaan sopivalla kaupungilla kiertelyllä eli ostoksilla ja nähtävyyksien katselulla. Aten hahmo Sir Robert Neville, Lassin hahmo Benny ja minun hahmoni pelkkä Robert johon tullaan viittaamaan vain lyhyesti nimellä Bob tästä eteenpäin kiertelevät kaupunkia viehkon Simonen kanssa ja onnistuvat jopa kirkontornista käsin tekemään kaukoputkella havaintoja arsenaalista. Tämä tohtori Deen laitteen käyttö huomaamatta vaatii yllättävän paljon vehtaamista ja harhautusta johon koko ryhmä osallistuu. Jukka upottaa meidät kuvailuillaan kaupungin miljööseen, aikauden asuihin, mukulakivikatuihin ja ihmisvilinään ja Bennyn yksinäiset ekskursiot ghettoon ja muille kaupungin köyhälistön alueille saavat jopa asteen melankolisia sävyjä.

Juonia punotaan arsenaaliin yön turvin hiipimisestä, vartiovuoroista, muureista ja kuolleista kulmista tehdään spekulaatiota ja havaintoja. Tilaisuus vakoojantyöhön kuitenkin saapuu kirjaimellisesti ovelle ja osoittaa päinvastaiseen suuntaan arsenaalista. Pieni pönäkkä lähetti esittää viestin josta käy ilmi että herttua Torane de Mancha y Patirres ja herttuatar Rosamunda de Mancha y Patirres ovat järjestämässä kutsut jonne Sir Rober Neville toivotaan paikalle.

Koska aatelisilla ei ole mitenkään epätavallista raahata mukanaan kokonaista joukkoa hännystelijöitä koko joukko lähtee matkaan, tietenkin hankittuaan ensin kaupungilta viimeismmän muodin mukaiset asusteet myllynkivikauluksineen, sukkahousuineen ja kukkaroineen kaikkineen.

Kutsuilla tervehtii ylenpalttinen runsaus loisto. Simonen toimiessa tulkkina käy hienovaraisesti ilmi että Herttua ei vaikuta tavanomaiselta tyhjäpäältä ja herttuatar taas flirttailee jopa miehensä ollessa läsnä Sir Robertin kanssa. Salissa näyttää myös olevan läsnä inkvisiittori josta seurueemme pysyy kaukana. Sir Robertin jäädessä vaihtamaan tönkköjä kohteliaisuuksia hiipivät Benny ja Bob yläkertaan.

Seuraa hermoja raastava hiiviskelyn ja kulman takaa kuikuilujen episodi ja kaksikko onnistuu jälkiä jättämättä tiirikoimaan sisään huoneeseen jossa säilytetään laivojen piirustuksia. Bennyn kopioitua olennaiset tiedot lähdemme hiiviskelemään takaisin. Lassin hahmon taito hiiviskelyssä on infernaalisen huono ja hän polttaa pelin uusintaheittoja kuin vimmattu.

Joudumme vaikeaan tilanteeseen pyrkiessämme takasin pirskeisiin huomaamatta. Bob katsoo kulman taakse ja hänet huomataan, vai huomataanko sittenkään, itselläni on jäljellä kaksi uusintaheittoa ja kaikkien todennäköisyyksien lakien mukaan hahmoani ei huomata jos käytän yhden. Tilannetta tosin mutkistaa että seuraavaksi hiipiessämme ulos on lähes satavarmaa että Lassin hahmo Benny jää kiinni. Kopio piirustuksista on Bennyllä joten teen päätöksen että on parempi ottaa yksi tiimille. Bob tervehtii vartijoita esittäen tyhmää ja pienen kovistelun jälkeen hänet raahataan alakertaan ison metelin kera jonka turvin Benny livahtaa Sir Robertin ja Simonen luokse.

Alakerrassa herttua kysyy selitystä hämmentyneen juhlaväen edessä ja hahmoni selittää nolona etsineensä paikkaa jossa tehdä tarpeensa, hätävalhe ujosta rakosta takaa pääsymme pois mutta nöyryytys on häslingin aiheuttamisesta täydellinen. Inkvisiittori meuhkaa kovaan ääneen hahmojemme olevan vakoojia mutta mikään ei tue hänen (oikeassa olevaa) teoriaansa, jälkiä ei ole, on vain iso (mukamas) tyhmä kaveri joka käveli väärään paikkaan. Herttua ei ilmeisesti halua myöskään pilata hyviä juhlia heittämällä vieraita tyrmään, eihän Sir Robert seurueineen kuitenkaan ole mihinkään katoamassa?

Herttua ilmaisee ylenmääräisestä tahdittomasta draamasta huolimatta kiinnostuksena gobeliineihin ja seurueen majapaikassa tullaan järjestämään seuraavana päivänä tutustumistilaisuus. Illalla Benny piilottaa piirustesten kopiot harvinaisen huolella.

Seuraavana päivänä Herttuatar saapuukin paikalle miehensä sijaan ja ison joukon sotilaita sekä mukaan tunkeneen inkvisiittorin kanssa. Van der Wiik esittelee tavaroita ja invisiittori tarkistaa vimmaisena koko rakennuksen ja meuhkaa gobeliinien alkuperän viittaavan englannin kuningattareen, nimittäin hän on huomannut pienet kirjaillut nimikirjaimet. Sir Robert selittää niiden olevan lahjoja joista täytyy hankkiutua eroon tarpeeksi kaukana kotoa loukkaamatta niiden antajaa, herttuatar vaikuttaa olevan käsityksen alla että Sir Robert on joko kuningattaren rakastaja tai sukulainen tai molempia, joka näyttää vain lisäävän hänen kiinnostustansa.

Tavara kelpaa ja Benny tarjoilee viinilasit vieraille. Poistuessaan inkvisiittori kääntyy dramaattisesti ympäri ja toivottaa Sir Robertin seurueineen kirkon vieraiksi ja murskaa viinilasin kädellään joka näyttää olevan rautainen proteesi.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti