Nuorten harraste

Haluan ensimmäisenä esittää anteeksipyyntöni lukijoille että vaahtoan, foliopiponi on ollut viime aikoina hieman kireällä. Tämä ei ole mikään manifesti tai minkään koulukunnan julistus jonka mukaan olettaisin ihmisten ottavan onkeensa vaan puhtaasti pään aukomista.

Kotimaisilta ja ulkomaisilta foorumeilta lukee lähes jatkuvasti siitä kuinka harrastajat ovat vanhoja ja nuorisoa ei kiinnosta aloittamaan roolipelaamista. Kotimaisilla foorumeilla kolmekymppiset povaavat harrasteen alamäkeä koska nuoret tai lapset eivät aloita pelaamaan samassa iässä kuin he itse. Itsekin valittelin tilannetta kunnes muutama vuosi sitten aloin hieman katsella lukuja harrasteen alkuajoilta. Oikeastaan harraste on jo syntyjään ollut varttuneempien ajanvietettä.

Vaikka D&D:n Punaboksi oli paras juttu ikinä kun olin natiainen niin olen miettinyt sitä että olisiko koko roolipelaaminen pikemminkin varttuneempien harraste joka soveltuu myös lapsille ja nuorille kuin lasten ja nuorten harraste joka soveltuu myös vanhoille.

Uskon että useimmat varta vasten lapsille suunnatut roolipelit ovat jaloja mutta tuhoon tuomittuja yrityksiä luonteensa vuoksi, itse muistan vielä että suomennetussa Punaboksissa sävy ei ollut sellainen jonka olisin kokenut silloin alentavana ja kuka 10-vuotias kakara sitä ikinä pelaisi peliä joka on varta vasten suunniteltu lapsille ja kertoisi sen.

Luulen että roolipelaajien varhainen aloitusikä on johtanut myös siihen mielenkiintoiseen uskomukseen että roolipelaaminen on jotain aivan erityisen kehittävää, hyödyllistä ja rakentavaa koska lapsuuden touhujen jatkaminen aikuisena vaatii järkeistämisen ja jonkun hyötynäkökulman kehittämisen. Eli sen on pakko olla jotain kehittävää koska kulutin siihen nuoruuteni ja vieläkin siivun elämästäni. Koska olen myös niin hyvä ja vaatimaton tyyppi joka harrastaa vain kehittäviä ja rakentavia asioita niin roolipelit ovat opettaneet myös minulle avarakatseisuutta ja toisten asemaan asettumista, eikä suinkaan ylimielisiä kuvitelmia siitä mitä uskon toisten päässä liikkuvan.

Aikuistuessa olen huomannut että asioiden tekeminen vain niiden itsensä vuoksi tarvitsee hyvin vähän oikeutusta. Järkkymätön usko roolipelien hyödyllisyyteen on myös Pohjoismaalainen ilmiö, oikeasti aika hyvältä ihmiseltä vaikuttava Norjan larppaava sisäministeri Heikki Holmås esimerkiksi näyttää vilpittömästi uskovan että Palestiinan ja Israelin ongelmat saadaan kerralla loppuun kun pistetään verisesti riitelevät osapuolet roolipelaamaan toisiaan.

Oikeasti aiheuttaa puistatuksia miettiä sitä päivää kun roolipelit ovat lopullisesti tervehenkistä hyvinvointivaltion virallisesti hyväksymää materiaalia. Rehellisesti sanottuna jos joku teoreettinen aikamatkaaja olisi näyttänyt aloitellessani pelaamista tuosta linkitetystä artikkelista Heikki Holmåsin pontevat, hyvinvoivat ja hymyilevät maailmanparantajan kasvot ja sanonut että tälläinen sinusta voi tulla roolipelaamalla olisi Punaboksi lentänyt mäkeen saman tien ja olisin aloittanut lähiön ostarilla hengailun.




Sitten niitä lukuja varhaisen harrasteen ei niin kovin nuorista aloittajista:

Hyvin varhaisen proto-roolipelin Braunstein (1967) kehittäjä David Wesely (1945- elossa ja potkii yhä) oli 22-vuotias oman kokeilunsa aikana, 26-vuotias Dave Arnesonin pelatessa ensimmäisiä Blackmoor pelejään ja 29-vuotias ensimmäisen varsinaisen roolipelin ilmestyessä 1974.

Dave Arneson (1947-2009) eli Dungeons & Dragons roolipelin toinen isä oli ensimmäisten roolipelikokeilujensa aikaan 70-luvun alussa salskea 24-vuotias mutta ensimmäisen varsinaisen roolipelin julkaisun aikaan 27-vuotias.

Gary Gygax (1938-2008) eli Dungeons & Dragons roolipelin toinen isä oli sen kehittämisen aikoihin 1974 iältään 36-vuotias.

Don Kaye (1938-1975), Gygaxin lapsuudenystävä ja TSR:n toinen perustaja oli vuonna 1974 myöskin 36-vuotias.

Don Turnbull (1937-2003) Englannin varhaisen D&D-skenen mahtimies ja TSR UK:n johtaja oli 38-vuotias Owl and Weasel lehteä perustaessaan 1975 jolloin voimme olettaa hänen viimeistään tutustuneen roolipeleihin.

Ensimmäisen tieteisroolipelin Metamorphosis Alpha suunnittelija James M. Ward (1951-elossa ja potkii yhä) oli muutaman vuoden päälle parikymppinen D&D:n julkaisuvuonna.

M.A.R. Barkerin (1929-2011) pitkään kehittelemä mielikuvitusmaailma Tékumel päätyi roolipeliopukseksi jo vuonna 1975 joten voimme olettaa että hän on aloittanut roolipeliharrasteen ensimmäisten joukossa 1974 noin 45-vuotiaana.