tiistai 25. syyskuuta 2012

Tekijänoikeuksista

Olen viime aikoina ilokseni lukenut Russ Nicholsonin blogia, hänen kuvituksensa ovat minulle vanhastaan tuttuja Taistelupeli (Fighting Fantasy) kirjoista joita pelasin ahkerasti lapsena, myöhemmin olen vanhoja White Dwarf lehtiä penkoessa törmännyt myös miehen tuotoksiin ja olen myös huomannut että kaiken vanhan ollessa taas uutta on taiteilijan kuvituksille ollut kysyntää uudemmissakin peleissä. Häneltä on ilmestynyt lukemisen arvoinen kirjoitus The horror of it all... joka kuvaa mielenkiintoisella tavalla miten hyvin pystyviäkin nimekkäitä ammattilaisiakin kohdellaan roolipeli- ja pöytäpelibisneksessä.

Itse olen vain intoutunut harrastaja mutta olen valitettavasti törmännyt tähän oudoksuttavaan puoleen, hyvin pintapuolisesti ja ohimennen enkä todellakaan väitä että puhuisin minkäänlaisena asiantuntijana. Kerran puhuin eräälle ammatikseen kirjoittavalle tutulle joka on myös roolipeliharrastaja summista mitä pelitalot maksavat kirjoittajille ja hänen reaktionsa taisi olla osapuilleen "v*ttu mitä pa*skaa."

Esimerkkinä näistä lyhyistä kontakteista pelibisnekseen mainittakoon vaikka että kaikista oikeuksista ja omistuksesta vaaditaan luopumaan täydellisesti jo esimerkiksi pelkän tekstin lähettäessään ilman mitään korvausta, allekirjoitusta vaaditaan sopimuksiin joissa vaaditaan vastaavaa, palkkio luvataan tilittää vasta jos teksti päätetään joskus ikinä julkaista mutta se halutaan kaikkine oikeuksineen lopullisessa muodossa ennen sitä, eräs halusi jopa koko paperisotkun virallisen notaarin maksullisten vahvistusten kera materiaalista jota saatettaisiin ehkä käyttää tietenkin ilmaiseksi mutta vain jos lähetän toiselle puolelle palloa omalla kustannuksellani postitse paperilla nipun virallisia dokumentteja.

On kyllä poikkeuksiakin kuten eräs fanzine joka haluaa vain oikeudet painaa materiaalin mutta oikeudet tekstiin säilyvät kirjoittajalla ja lukuisat vapaan levityksen hippihenkiset yhteisöprojektit. Tuollaiset jutut ovat oma miellyttävä vastapainonsa pikkusieluiselle ja tympeälle rahastukselle jonka harjoittajat tuovat mieleen lähiostarilla varastettua autoradiota myyvän tyypin joka uskoo pääsevänsä käsiksi hyviin "masseihin" toisen omaisuudella.

Kotimainen skene tuntuu koostuvan suurimmalta osin omaa ammattilaisen laadulle tehtyä materiaaliaan ulos tuuppaavista väkevistä harrastajista joka miellyttää minua kovin, heidän tuotoksista maksaakin ihan mielellään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti