sunnuntai 10. helmikuuta 2013

MCMLXXV

Osallistuin viime vuonna väkijoukkorahoitteiseen kampanjaan jonka lopputuloksena oli kovakantinen Swords and Wizardry sääntökirja. Kampanjaan osallistuneille toimitettiin myös ylimääräisenä bonuksena seikkailu nimeltään MCMLXXV eli siis lyhyesti 1975. Tämän seikkailun on tarkoitus tutustuttaa roolipelaamiseen sellaisena kuin se oli 70-luvulla. En voi kommentoida miten tässä tehtävässään seikkailu onnistuu koska olen syntynyt vasta kyseisen vuosikymmenen lopussa, joten ymmärrettävästi mitään kosketusta ajan roolipelikulttuuriin minulla ei ole. Pari sanaa voin sanoa miten tasokkaasti MCMLXXV on kirjoitettu ylipäätään.

Seikkailumoduuli alkaa Bill Webbin johdatuksella hänen näkemykseensä vanhasta koulukunnasta otsikolla An Old School Primer. Täytyy sanoa että toivon että tämä johdanto ei mene kenelläkään sekaisin Matt Finchin A Quick Primer for Old School Gaming kanssa, sen verran jyrkistä eroista ilmaisussa ja pelityylissä on. Siinä missä Finch johdattaa kevyeen improvisaatioon nojaavaan peliin Webb johdattaa aivan toisenlaisille linjoille. Webbin linja on nysväämistä ja ristiriitaista säätämistä, pelaajille ei saa antaa maagisia aarteita ja jos antaa +1 maagisen miekan se on harvinainen ja erikoinen uniikki esine. Aarretta ei suinkaan saa antaa suoraan kultarahoina vaan esineinä joille pelaajien täytyy löytää ostaja jos he haluavat saada rahansa ja kokemuspisteensä niistä. Yleensä pidän suuresti siitä että pelisuunnittelija kertoo tarkoituksistaan avoimesti ja erot pelitavoissa ovat ihan odotettavissa. Webb sattuu vain ensin sanelemaan ohjeita ja sitten kun niitä pitäisi soveltaa hänen omassa seikkailussaan hän hoitaa sen puolivillaisesti.

Webb kirjoittaa myös todella ärsyttävään sävyyn, aivan turha valitus nykyajan massiivimoninpeleistä ja keräilykorttipeleistä on hyvin rasittava yksityiskohta. Luetutin hänen kolmen sivun kirjoituksensa peliporukkani jäsenellä joka on entinen MMO-himopelaaja ja ei ole koskenut AD&D:n toista laitosta uudempiin versioihin D&D:stä ja hän vahvisti epäilykseni että sävy on melkoisen luotaantyöntävä. Ehkä Webbin johdanto ei ole oikeasti johdanto uusille pelaajille vaan hengen nostattamista valmiiksi samaa mieltä oleville?

Seikkailu itsessään ei ole ihan kaikkein huonoimmasta mahdollisesta päästä mutta kaatuu muutamaan vakavaan puutteeseen. Kyseessä on siis ennalta määriteltyä reittiä pitkin kulkevasta ulkoilmaosuudesta ja pienestä luolaholvista koostuva kokonaisuus. Webb opastaa selkeästi kuinka usein ulkoilmassa täytyy tehdä tarkistuksia kohtaamisista mutta tässä on pieni ongelma. Ulkoilmakartoissa ei ole mittakaavaa, jonka johdosta ei ole mitään keinoa mitata pelaajien etenemisvauhtia ja näin kohtaamisheittojen tiheyttä. Ulkoilmaseikkailussa taas siirrytään vain haasteesta toiseen pitkänä ketjuna. Lisäksi niitä tosi, tosi harvinaisia +1 lumouksen esineitä saa mm. tappamalla peikkoja (goblin). Luolasto-osuus on taas lyhyt ja ei oikeastaan pidä sisällään mitään kovin yllättävää vaikka yksi hyvä ja kopioimisen arvoinen idea siinä onkin. Suhtautuisin kokonaisuuteen varmaan vähemmän kriittisesti jollei parista kymmenestä sivusta olisi uhrattu heti alkuun kolmea sivua kyseenalaiselle johdannolle.

Autenttinen 70-luvun materiaali kuten ajan pelit, lehdet ja seikkailut joko digitaalisessa muodossa tai käytettynä taitavat olla paras tapa tutustua aikakauden pelaamistapaan. Eikä se ole edes kauhean kallista jos sietää huonokuntoisempia vähän pelikäytössä nuhjuuntuneita opuksia jotka kuitenkin maksavat joko ihan saman tai murto-osan siitä mitä esimerkiksi Frog God Games pyytää omista tuotoksistaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti