torstai 25. huhtikuuta 2013

Oman fantasiamaailman rakentamista

Olen miettinyt pitkään oman fantasiamaailman rakentamista joka kulkisi hyvin pitkälle samoilla laduilla maailman suosituimman fantasiaroolipelin kanssa mutta ei aivan. Tämä lähti liikkeelle siitä kun selailin AD&D:lle tarkoitettua UK4 When a Star Falls seikkailumodulia ja kiinnitin huomion erääseen asiaan. Seikkailu on erinomainen ja sillä on suositukseni, blogin lukijat tosin tietävät omituisen makuni joten suositus kannattaa ottaa tietyin varauksin. Siinä on kuitenkin pieni ongelma joka kuvastaa D&D:tä vuosikymmeniä vaivannutta isompaa ongelmaa. Modulissa seikkailijat joutuvat menemään mystisten maan alla asuvien lyhyiden mestariseppien pakeille, mieleen siis tulevat heti mytologiset kääpiöt. Ongelmahan on siinä että tavallinen D&D-kääpiö on liian tavallinen, epäviileä ja pelaajien käsissä oleva vaihtoehto niinpä moduulin keepiösepot ovatkin mystisiä svirfneblinejä, syvämaahisia.

Tälläinen päällekkäisyyksien rakentelu on mielestäni ongelmallista kahdesta näkökulmasta, ensinnäkin jos minä pelaan kääpiöhahmoa niin minä haluan että hahmoni on ehta mystinen kääpiöseppä eikä mikään pelaajille tarkoitettu tasapainotettu ja nössö kevytversio ja toiseksi jos taas olen pelinjohtaja niin en hirveästi pidä siitä että pelissä on tusinaan kertaan sama olento vain ja ainoastaan hyvin pienellä variaatiolla. En nyt tarkoita eri kampanjoiden variaatioita vaan sitä että samassa kampanjamaailmassa oletetaan olevan saman roolin täyttämässä tusina erilaista vain hieman toisistaan poikkeavaa otusta.

Svirfneblinit ovat tosin kiinnostavampia kuin Sormusten herrasta lainatut kääpiöt joiden takamuksista on vain viilattu sarjanumerot pois joten olen miettinyt että kampanjan kääpiöt, maahiset ja puolituiset ovat kaikki svirfneblinejä. Niiden ominaisuudet noudattelevat kääpiön ominaisuuksia ja niitä voisi kutsua vaikka nimellä dvergar tai ihan vaikka kääpiöiksi.

Haltioista ja kääpiöistä taas skandinaavisissa myyteissä kerrotaan että pimeähaltiat ovat kääpiöitä, en ole koskaan pitänyt liiemmin drow-haltioista niinpä haltioiden maan alla asuvat serkut saavat olla vain kääpiöitä. Charles Strossin githyankit ovat taas mielestäni varsin viileitä epäihmisiä jotka täyttäisivät hyvin perinteisen haltian roolin. Niissä on jotain sellaisella tavalla vierasta mitä suippokorvainen ihminen ei vain tavoita. Lisäksi niiden ympärille kasaantunut D&D:n oma mytologia sopii hyvin omiin tarkoituksiini, sen sijaan että githyankien serkut olisivat githzeraita ovat ne svirfneblinejä. Molemmilla on lisäksi maanalaisiin paikkoihin liittyvää taustaa koskien illithidejä josta saadaan miellyttävästi Lovecraftilaisen pulp-fantasian linjoille lähtevä sivuraide.


Kääpiöt = Dvergar



Haltiat = Alfar

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti