maanantai 27. helmikuuta 2012

Peliraportti 2: Jos sitä on niin sitä pitää käyttää

Tällä kertaa Atte pelaa poikkeuksellisesti Flavoniuksen lisäksi myös Heinrichia. Peli alkaa sillä kun Lassi ostaa uudelle hahmolleen varusteita ja Atte pohtii miten edetä edellisen pelin tilanteesta eteenpäin. Pyramidin muotoisen tulpan alla olevassa luolassa on sekä arkku täynnä kultaa ja yksi erittäin vaarallinen jättiläishämähäkki.

Atte ryhmittää seurueen aukon ympärille niin että vain Heinrichillä on ampumalinja sille ja Phil saa jäädä rauhassa taustalla. Suunnitelmaan kuuluu vielä yksi kyseenalainen lisä, koska ei ole mitään takeita että hämäkki tulisi ylös köyteen sidottu moktarin raato laitetaan valmiiksi syöttinä aukon reunalle. Vipua vedetään ja kuollut moktar sysätään alas rätkähtävän tapetun hämähäkin perään. Pian elossa oleva jättihämähäkki nouseekin ylös syötistä välittämättä ja yrittää purra Flavoniusta jalkaan. Heinrich ampuu ja Atte käyttää tuuriheiton vahinkoon, hämähäkki on kertalaakista vainaa.

Hämähäkin kuoleman jälkeen hiljaisuudesta erottuu muminaa kuin joku puhuisi tyynyn tai kankaan läpi. Alas laskeuduttuaan he löytävät seittiin paketoidun miehen, kun hänet on päästetty vapaaksi käy ilmi että hän on Lassin uusi hahmo Percival. Uuden kiitollisen tuttavuuden parissa hierotaan arkkua pitkään ansoja etsien, niitä ei löydetä mutta kulta-aarre lyö kaikki ällikällä kuten myös arkun lyijyvuoraus. Mystinen kivi löytää tiensä nopeasti arkkuun ja kulta reppuihin ja säkkeihin.

Seurue valmistautuu lähtemään heti mutta Flavonius puhuu muut ympäri ja kuolleiden toverien ruumiit otetaan myös mukaan. Lyhyen neuvottelun jälkeen päätetään että heidän osuutensa käytetään hautajaisten järjestelyyn.

Pikku kylät jätetään turvenuijineen väliin ja seurue suuntaa suoraan Denethixin kaupunkia kohti joka on kuin outo sekoitus 1900-luvun alun Lontoota ja tasavallan ajan Roomaa. Kaupungin vilinä ja ihmisten kirjo, tietyt mielenkiintoiset alueet huumekauppiaineen ja parittajineen ohitetaan hahmojen suunnatessa kohti temppelikatua. Percival pudistelee päätään rappiokäyttäjille jotka virnistelevät iilimadot silmissään.

Hautajaisten järjestelyssä koittaa ongelma koska kukaan ei tiedä mitään vainajien vakaumuksista. Phil viittaa kintaalla Terryn uskontokuntaa koskeviin tiedusteluihin. Ruumiit päädytään luovuttamaan tieteelle ja heidän osuutensa lahjoittaa Tieteen kultille, koska se nyt sattui olemaan ensimmäinen temppeli jonka edustalle hahmot löysivät. Majatalossa nukutun yön jälkeen hahmot suuntaavat kultin temppelille.

Hautajaispäivänä kultin edustaja pitkässä valkoisessa takissa pitää lyhyen koruttoman puheen siitä mihin käyttöön vainajat päätyivät ja koskettavana yksityiskohtana mainitsee kuinka Orsimonin silmät ovat nyt antaneet eräälle vanhalle leskirouvalle näön takaisin ja muut vaikka olisivat olleet kuinka hyödyttömiä eläessään ovat akolyyttien harjoittelumateriaalina hyödyllisiä. Hän rohkaisee muita olemaan surematta koska mikään viimeinen tuomio tai kadotus ei vainajia uhkaa koska jumalia tai tuonpuoleista ei ole. Lassi päättää että jos Percival kuolee hänen seuraava hahmonsa on pappi tästä porukasta. Muistotilaisuuden jälkeen hahmot ohittavat levollisin mielin partaisen Toristin joka osoittaa mieltään kultin tilojen ulkopuolella.

Saaliin jaon jälkeen Phil näyttää keskisormea koko seurueelle ja häipyy matkoihinsa. Hän joutuu myöhemmin yksin liikkuessaan orjuuttajien kolkkaamaksi.

Seurue jatkaa matkaansa kohti huvittelua kaupungilla, uudelle kaverille Percivalille heitetään käyttörahaa koska mitä sillä nyt väliä kun kerran ollaan rahoissa. Varattuaan majatalosta huoneet Mishima eroaa joukosta vedoten täyttämättömiin velvollisuuksiin. Oola ja pojat suuntaavat kohti punaisia lyhtyjä. Flavonius ei innostu porukan suunnitelmasta vaan jää litkimään kirkasta viinaa pyöreästä viinapullosta johon on upotettu myrkyllinen jättiläistuhatjalkainen. Myöhemmin yöllä hän on varma että tuhatjalkainen puhuu hänelle. Oola palaa aamuyöstä palkkaamansa haltia "bardin" kanssa esittelemään hänelle seurueen löytämää taikakiveä, mies syöksyy meuhkaten pakoon kun naissoturi raottaa vain vähän arkun kantta. Seurue on selvästi löytänyt jotain merkityksellistä.

Peli lopetetaan lyhyeen koska tästä olisi hyvä jatkaa eteenpäin vasta koko peliporukalla. Muistelemme vanhoja hyviä kamppiksia ja yritämme turhaan löytää mm. internetarchive sivustolta Roolipelaaja-lehden foorumeilla olleita ystävämme peliraportteja Ars Magicasta. Bloggerin lisäksi pistän omat raporttini ASE:sta myös kovalevylle ja muistitikulle siltä varalta että jos niitä vuosia myöhemmin haluaa jälleen lueskella.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti