maanantai 13. toukokuuta 2013

Vielä kaneista ja muuta ajatuksen loikkaa

Kirjoitin viime vuonna Bunnies & Burrows roolipelistä jossa pelataan villikaniineja. Päätin verestää muistojani fantasiakirjallisuuden klassikosta eli Ruohometsän kansasta ja hankin piestyn lukukappaleen alkuperäiskielellä ja tein havainnon roolipelistä joka sen pohjalta on kirjoitettu. Bunnies & Burrows ei ole kauhean helposti ymmärretävissä jos ei ole lukenut Ruohometsän kansaa, sen jotkin omituisuudet kuten hahmoluokissa olevat seikkailevan kanin arkkityypit kuten mystisiä voimia käyttävät kani, pystyvä jokapaikan kani joka taitaa tekniikan ja tiedustelun tai hurmurikani joka keskittyy tarinankerrontaa eivät välttämättä aukea jos kirja ei ole tuttu. Koska peli on epävirallinen sovitus kirjasta niin siihen tarttuva ei välttämättä edes huomaa kuinka käsittämättömiltä jotkin jutut voivat vaikuttaa kirjaa lukemattomalle. Vähän sama kuin jostain löytäisi Star Trekkiä täysin tuntemattoman ihmisen ja näyttäisi hänelle Starships & Spacemen roolipelin. Osa sisällöstä menisi ohi ja lujaa.

Tämä herätti ajatuksen että kuinka paljon roolipeleistä on vaikeaselkoisia ilman tiettyä nörttikulttuurin perustietoa. Esimerkiksi D&D voi olla täysin käsittämätön ihmiselle joka ei ole lukenut yhtään fantasiakirjallisuutta ja vähintään yhtä käsittämätön sellaiselle joka on lukenut paljon mutta väärää sorttia. Toisaalta en myös ymmärrä roolipelaajien tiettyä ns. vanhoillisuutta mitä roolipelien maailmoihin tulee esimerkiksi joku Tékumel on kuulemma kauhean vaikea kampanjamaailma ja Ars Magica myöskin ja monella foorumeilla jotkut haikailevat perinteisen fantasian perään ja kirjoittavat jopa tulikivenkatkuisia tekstejä erikoisuudesta pelkän erikoisuuden vuoksi. Ymmärrän kyllä että kaikki eivät voi tykätä kaikesta, itse esimerkiksi siedän huonosti transhumanistista scifiä johon olen tutustunut lähinnä pysyäkseni kärryillä siitä missä genren valtavirta kulkee nykyään.

Jos jotakuta blogin lukijoista kiinnostaa lukea englanninkielinen pokkari Watership Down, niin voin pistää lukukappaleeni postissa tulemaan, kyseessä ei ole mikään harvinaisuus ja useimmat Helsingin divarit eivät sitä ottaisi vastaan huonon kunnon vuoksi edes ilmaiseksi, ota yhteyttä sähköpostilla osoitteeseen: mustonen piste jonas miukumauku gmail piste com

PÄIVITYS: kirja on löytänyt jo uuden lukijan.

4 kommenttia:

  1. I think that one of the first "fantasy" novels I read was Watership Down, and I can remember being very fascinated by the idea of the RPG based on such a concept as sentient rabbits trying to survive. After reading Beatrix Potter books as a child, it seemed a dangerous world indeed for such creatures. In that game's original edition, I think I recall that apples, lettuce and truffles were used as money sources. I always wondered why not carrots too? Now, Jonas, you've reminded me that the bunnies are out to get us...anyone who's seen Monty Python's HOLY GRAIL knows this is true.

    VastaaPoista
  2. I think there was short comment in Watership Down about rabbits not really being that in to carrots or it was just their general anxiety in Cowslip's Warren. I think the book does well in depicting it's sentient non-humans and there are lot of moments that make it easy to understand why game like Bunnies & Burrows was made, there is whole lot of exploration, problem solving and working as team to further shared goals and running away from trouble, that sort of stuff is really traditional roleplaying material.

    VastaaPoista
  3. Tämä esillenostamasi perusongelma käsittämättömistä fantasiapeleistä on itsellenikin tuttu. En esimerkiksi saa itseäni Shadowrunin ääreen, kun en oikein pysty sisäistämään nettihakkeroinnin mahdollisuuksia. Tai nyt Heimot-kampanjaa aloittaessa ajatus geeniavaimista muinaisten artefaktien käyttämiseksi vaikuttaa lähinnä pöljältä eikä herätä ensimmäistäkään skenaarioideaa.

    Olen itse kokenut roolipelien syvällisen liiton fantasiakirjallisuuden kanssa olevan jopa ongelma ei-fantsunörttien houkuttelemiseksi pelipöytään.

    Voisi kai ajatella, että jos tarkoitus on jakaa sitä siistiä kirjallisuutta, niin kannattaa selittää asiat niin perinpohjaisesti, että muutkin pystyvät tekemään fanifiktiota. Jos taas kohdeyleisönä ovat ne, jotka ovat jo valmiiksi sisällä kuviossa ja haluavat vain päästä jatkamaan tuttujen sankareiden seikkailuita, niin selitykset voi jättää vähemmälle.

    VastaaPoista
  4. Noissa kaikissa on juuri ongelmana että ne vaativat juuri jotain sääntökirjan ulkopuolista tietoa. Shadowrun kolahti aikanaan ihan huomaamatta koska Cyberpunk 2020 oli tuttu, kuin myös D&D ja jonkin verran oli tullut luettua erinäisiä lähitulevaisuuskirjoja.

    VastaaPoista