torstai 20. joulukuuta 2012

Bögenhafenin alla

Etsintäretki viemäreissä alkaa sillä että muutaman kymmenen metrin jälkeen Garil rusikoi nilkkansa kuoppaan joka on syntynyt viemärikanaalin reunan sorruttua ja joutuu siten nilkuttamaan viheliäisen kivun saattelemana koko lopun aikaa maanalaista ekskursiota. Muu seurue joutuu tietenkin hidastamaan askeleensa puoliramman kääpiön tahtiin ja eteneminen on hyvin, hyvin hidasta.


Seurueen tunkiessa syvemmälle virtaavan jätteen maanalaisiin kanaaleihin alkavat lyhtyjen liekit väpättää kiihtyvään tahtiin. Eldir päättää laukaista vaaralliset kaasut ampumalla liekehtivän nuolen eteenpäin käytävällä, sen hän totisesti tekeekin. Seuraa räjähdys joka lyö silmille sokaisevana välähdyksenä, lyhdyt sammuvat ja puolet porukasta tippuu alas virtaavaan jäteliemeen. Garil on vaarassa hukkua vastenmielisellä tavalla mutta pitää päänsä kylmänä ja onnistuu muiden avustuksella kiipeämään ylös.

Joukon matka jatkuu lievästi räjähtäneen näköisinä.Koettelemukset matkalla syvemmälle viemäreihin ovat vasta alulla kun saastasta nousee läpikuultava ameebainen olento. Seuraa vimmainen taistelu otusta vastaan joka päättyy siihen että sen sitkeä kalvomainen pinta on revitty ja hakattu puhki ja hahmot ovat sen kirkkaiden sisusnesteiden peitossa.

Vartin käveltyään hahmot astelevat suoraan punaiseen homemattoon joka alkaa pöllyämään. Hans ja Siegfried saavat mielentiloja laajentavan kokemuksen hengitettyään keuhkojen täydeltä itiöitä ja voidaan sanoa että henkisesti jotain nyrjähtää sijoiltaan molemmilla.

Tuskaisena nilkuttava niiskuttava joukko jatkaa taas matkaansa ja huomaa ajoissa keltaisen homeen reunustaman risteyksen, seuraa suunnanvaihto takaisin ja eri reitin valitseminen.

Ison kierroksen jälkeen tielle osuu ruumis, se on rapajuopon kääpiön Gottrin. Kääpiön ruumiissa on merkkejä siitä että hänet on murhattu julmalla tavalla, ruumiissa on merkkejä kidutuksesta ja sydän on revitty irti. Franz jättää viisaasti näyn tutkimisen muille.

Salapoliisityön keskeyttää valtava lauma isoja rottia joka käy seurueen päälle karvaisena kuhisevana mattona. Seuraa epätoivoinen taisteleva pako viemäreissä ja Hans joutuu rottien vyöryttämäksi. Ainoastaan epätoivoinen lyhdyn rikkominen ja onnekas sattuma pelastavat hänet kammottavalta kohtalolta joutua iljettävien olentojen elävältä syömäksi.

Puuskuttava joukko sankareita löytää harhailtuaan jonkin aikaa tukevan suljetun oven jonka edessä on vihreää peikon verta. Ovi murretaan ripeästi auki Franzin ja Garilin kirveillä hakkaamalla. Oven takaa löytyy huone jonka lattiassa on pentagrammi, tilanne voi mennä vain pahemmaksi.

Huoneessa näyttää olevan hyvin vähän tavaraa ja pieni kasa luita joista tunnistettavin ja isoin on lonkkaluu kolmelle jalalle. Pentagrammin keskeltä alkaa nousemaan mustaa savua josta tiivistyy sarvipäinen hahmo joka tuijottaa hahmoja kiiltävillä oransseilla silmillä joiden luomet vilkkuvat kiinni ja auki sivuttain ja se kallistaa päätään kuin oksalla istuva petolintu jonka näköpiiriin on jolkotellut saaliseläimiä. Demoni pyytää kohteliaasti tunkeilijoita poistumaan.

Silmitön pako alkaa viemäreissä. Hans ja Franz tosin pysyvät viilipyttyinä. Siegfried eksyy omilleen juosten suoraan keltahomeeseen, kuin ihmeen kaupalla hän tosin selviää. Eldir löytää säheltäessään toisen oven jonka vieressä outo merkki mutta päättää jättää sen tutkimatta.

Loppu sessiosta kuluukin kaupungin epäuskoiselle vartiostolle asioiden selvittämisessä, pystyvien välskärien etsimisessä ja palkkaamisessa antamaan ensiapua pahiten piestyille jäsenille ja levätessä Josefin jokilaivalla. Keskiyöllä viemärissä kokemiensa koettelemusten vuoksi nyt klaustrofobian riivaama Hans syöksyy kannelle ahtaista sisätiloista ja huomaa että toisella kuulla on selvästi erottuvat kasvot.

3 kommenttia:

  1. Pitää kyllä sanoa, että tämä eeppinen paskassa ryömimis- uinti- ja kahluusessio oli hauskempi tapahtumasarja kuin aikaisempi markkina humu.

    VastaaPoista
  2. Molempia oli hauska johtaa, olen huolissani tosin siitä että mitä tämä raportti tekee mun respektille piireissä kun olen vuosia argumentoinut että ei ole Warhammer todellakaan mitään mutapaskaa. Hienot sankarit sankaroi, ei ole rypemistä.

    VastaaPoista