Kaupantekoa

Jokilaiva saapuu viimein Grissenwaldiin. Heti ensimmäisenä sitä odottaakin tullimies. Valtavan villalastin arvoksi arvioidaan 500 niinpä hän vaatii siitä kaupungille 50 kultakruunua, tämä sovitaan maksettavaksi laivan lähtiessä.

Siegfried lähtee Renaten kanssa tutustumaan jokiväkeen jättäen muuta hoitamaan asioita. Paikalle kutsutaan kankurien killan edustaja ja Hans hoitaa neuvotteluja muiden pyöriessä lähistöllä. Kankurien killan edustajan kanssa puhutaan siksi että heillä on yksinkoikeus ostaa villaa.

Nilkkimäinen edustaja ilmoittaa hinnaksi törkeästi alakanttiin 350 kultakruunua mutta ehdottaa että jos hänen vaivannäkönsä korvataan pienellä henkilökohtaisella korvauksella kilta voisi maksaa enemmänkin. Eldir tulistuu moisesta peittelemättömsätä sikailusta ja nostaa miehen seinälle jonka johdosta hän loikkii hetkeä myöhemmin karkuun haltian hohkaavaa halveksuntaa.

Seurue suuntaa kankurien killan talolle korjaamaan kuumapäisen ja jyrkän oikeudentajuisen haltian aiheuttamaa vahinkoa. Eri edustaja ottaa heidät vastaan vartijoiden kera ja kuuntelee sovittelevammalla sävyllä mitä heillä on sanottavaa ja sopii uusista neuvotteluista hänen kanssaan. Hän on enemmän huolissaan siitä että menettääkö metakan johdosta kukaan kasvojaan kuin korruptiosta. Laivalla pidetään seuraavana yönä silti vahtia kierojen temppujen varalta.

Seuraavana päivänä kauppa sovitaan 500 kultarahasta koska Siegfried on paikalla ja hän vain on käsittämättömän hyvä voittamaan ihmisiä puolelleen. Pian rahat ja lasti vaihtavat omistajaa kaikkia tyydyttävällä tavalla.

Seurue pysähtyy hetkeksi määrätietoisesta linjastaan ja paikallisilta kuullaan puheita kääpiöslummista. Vieraillessaan siellä Garil kuulee kääpiöiden ahdingosta, toivottomasta kaivosprojektista ja siitä että Etelka von Hertzen niminen nainen on ostanut kääpiöiden kaivoksen. Ennen lähtöä tänne etelään seikkailijoiden velhotuttava väitti että Bögenhafenista mukaan kopatussa maagisessa käärössä olisi tämän velhonmerkki.

Joukon mieliala kääntyy epäröiväksi mutta Joakim pitää yllättäen koskettavan palopuheen siitä kuinka korruptio ja kaaos kukoistavat koska kukaan ei tee sille mitään silloin kun se olisi vielä mahdollista. Paremmat ajat eivät koskaan koita jos kaikki ajattelevat vain lyhytnäköisesti omaa etuaan, täytyy ajatella myös pidemmälle ja muistuttaa siitä kuinka seikkailijatoverit ovat ennenkin uhmanneet kaaoksen ja pimeyden voimia, vieläpä menestyksellä.