Kirjoitin aikaisemmin Secret Santicore nimellä kulkevasta yhteisöllisestä projektista tuottaa pelisisältöä vuodenvaihteen ratoksi. Tämä vuonna Jezin suunnitelmat eivät menneet kohdalleen, syyt ovat ymmärrettävät.
Osa tämän vuoden sisällöstä on pistetty blogaten ulos.
Edellisen vuoden sisältöä taas pääsee ihastelemaan täältä.
perjantai 28. joulukuuta 2012
perjantai 21. joulukuuta 2012
Tämän seikkailupelin sankari olet sinä!
Jonkin aikaa sitten kirjoitin Turn to 400 dokumenttiprojektista joka kaipasi yleisörahoitusta, no siitä projektista ei tullut mitään. Tällä kertaa on uusi Taistelupelikirjoista kertova väkijoukkorahoitteinen projekti pystyssä, sen tavoitesumma on pienempi ja tarkoituksena on tässä uudessa projektissa tehdä kirja joka kertoo taistelupelikirjoista. Itse näen tuon projektin tärkeänä koska se kiinnittää huomiota brittiläisen pelikulttuurin saavutuksiin. Itseni lisäksi moni muu 80-luvun kakara imi nimenonomaan tuolta suunnalta hienovaraisia vaikutteita, kiitos suomennettujen taistelupelikirjojen. Uskon että nuo hyvin hienovaraiset brittivaikutteet tekivät paljon hyvää alkavalle roolipelikulttuurille. Käsitykseni siitä esimerkiksi mikä on ns. perusfantasiaa ja perusluolakomppausta on pitkälti kiittäminen Velhovuoren aarretta eikä esimerkiksi niitä silloin aikanaan suomeksi käännettyjä D&D-moduuleja jotka olivat kaikki mielestäni vailla sitä kipinää joka olisi sytyttänyt seikkailun tuntua.
Pelisuunnittelijat Steve Jackson (Ei siis hänen Amerikan kaimansa joka on myöskin pelisuunnittelija), Ian Livingstone ja mestarikuvittaja Russ Nicholson ovat pitkälti vastuussa siitä että lähdin oikealla jalalla liikkeellä kohti luolaholvien syövereitä.
Voin helposti kuvitella että jos oppaanani olisi maanalisiin syövereihin ollut vain Punaboksi ja Paunan kääntämät Mentzeriläiset ohjeistukset en välttämättä olisi tutkinut niin syvälle.
Lisätietoja tästä kirjaprojektista löytyy seuraavilta sivuilta:
YOU ARE THE HERO Kickstarter
www.YouAreTheHero.co.uk
Pelisuunnittelijat Steve Jackson (Ei siis hänen Amerikan kaimansa joka on myöskin pelisuunnittelija), Ian Livingstone ja mestarikuvittaja Russ Nicholson ovat pitkälti vastuussa siitä että lähdin oikealla jalalla liikkeellä kohti luolaholvien syövereitä.
Voin helposti kuvitella että jos oppaanani olisi maanalisiin syövereihin ollut vain Punaboksi ja Paunan kääntämät Mentzeriläiset ohjeistukset en välttämättä olisi tutkinut niin syvälle.
Lisätietoja tästä kirjaprojektista löytyy seuraavilta sivuilta:
YOU ARE THE HERO Kickstarter
www.YouAreTheHero.co.uk
torstai 20. joulukuuta 2012
Bögenhafenin alla
Etsintäretki viemäreissä alkaa sillä että muutaman kymmenen metrin jälkeen Garil rusikoi nilkkansa kuoppaan joka on syntynyt viemärikanaalin reunan sorruttua ja joutuu siten nilkuttamaan viheliäisen kivun saattelemana koko lopun aikaa maanalaista ekskursiota. Muu seurue joutuu tietenkin hidastamaan askeleensa puoliramman kääpiön tahtiin ja eteneminen on hyvin, hyvin hidasta.
Seurueen tunkiessa syvemmälle virtaavan jätteen maanalaisiin kanaaleihin alkavat lyhtyjen liekit väpättää kiihtyvään tahtiin. Eldir päättää laukaista vaaralliset kaasut ampumalla liekehtivän nuolen eteenpäin käytävällä, sen hän totisesti tekeekin. Seuraa räjähdys joka lyö silmille sokaisevana välähdyksenä, lyhdyt sammuvat ja puolet porukasta tippuu alas virtaavaan jäteliemeen. Garil on vaarassa hukkua vastenmielisellä tavalla mutta pitää päänsä kylmänä ja onnistuu muiden avustuksella kiipeämään ylös.
Joukon matka jatkuu lievästi räjähtäneen näköisinä.Koettelemukset matkalla syvemmälle viemäreihin ovat vasta alulla kun saastasta nousee läpikuultava ameebainen olento. Seuraa vimmainen taistelu otusta vastaan joka päättyy siihen että sen sitkeä kalvomainen pinta on revitty ja hakattu puhki ja hahmot ovat sen kirkkaiden sisusnesteiden peitossa.
Vartin käveltyään hahmot astelevat suoraan punaiseen homemattoon joka alkaa pöllyämään. Hans ja Siegfried saavat mielentiloja laajentavan kokemuksen hengitettyään keuhkojen täydeltä itiöitä ja voidaan sanoa että henkisesti jotain nyrjähtää sijoiltaan molemmilla.
Tuskaisena nilkuttava niiskuttava joukko jatkaa taas matkaansa ja huomaa ajoissa keltaisen homeen reunustaman risteyksen, seuraa suunnanvaihto takaisin ja eri reitin valitseminen.
Ison kierroksen jälkeen tielle osuu ruumis, se on rapajuopon kääpiön Gottrin. Kääpiön ruumiissa on merkkejä siitä että hänet on murhattu julmalla tavalla, ruumiissa on merkkejä kidutuksesta ja sydän on revitty irti. Franz jättää viisaasti näyn tutkimisen muille.
Salapoliisityön keskeyttää valtava lauma isoja rottia joka käy seurueen päälle karvaisena kuhisevana mattona. Seuraa epätoivoinen taisteleva pako viemäreissä ja Hans joutuu rottien vyöryttämäksi. Ainoastaan epätoivoinen lyhdyn rikkominen ja onnekas sattuma pelastavat hänet kammottavalta kohtalolta joutua iljettävien olentojen elävältä syömäksi.
Puuskuttava joukko sankareita löytää harhailtuaan jonkin aikaa tukevan suljetun oven jonka edessä on vihreää peikon verta. Ovi murretaan ripeästi auki Franzin ja Garilin kirveillä hakkaamalla. Oven takaa löytyy huone jonka lattiassa on pentagrammi, tilanne voi mennä vain pahemmaksi.
Huoneessa näyttää olevan hyvin vähän tavaraa ja pieni kasa luita joista tunnistettavin ja isoin on lonkkaluu kolmelle jalalle. Pentagrammin keskeltä alkaa nousemaan mustaa savua josta tiivistyy sarvipäinen hahmo joka tuijottaa hahmoja kiiltävillä oransseilla silmillä joiden luomet vilkkuvat kiinni ja auki sivuttain ja se kallistaa päätään kuin oksalla istuva petolintu jonka näköpiiriin on jolkotellut saaliseläimiä. Demoni pyytää kohteliaasti tunkeilijoita poistumaan.
Silmitön pako alkaa viemäreissä. Hans ja Franz tosin pysyvät viilipyttyinä. Siegfried eksyy omilleen juosten suoraan keltahomeeseen, kuin ihmeen kaupalla hän tosin selviää. Eldir löytää säheltäessään toisen oven jonka vieressä outo merkki mutta päättää jättää sen tutkimatta.
Loppu sessiosta kuluukin kaupungin epäuskoiselle vartiostolle asioiden selvittämisessä, pystyvien välskärien etsimisessä ja palkkaamisessa antamaan ensiapua pahiten piestyille jäsenille ja levätessä Josefin jokilaivalla. Keskiyöllä viemärissä kokemiensa koettelemusten vuoksi nyt klaustrofobian riivaama Hans syöksyy kannelle ahtaista sisätiloista ja huomaa että toisella kuulla on selvästi erottuvat kasvot.
Seurueen tunkiessa syvemmälle virtaavan jätteen maanalaisiin kanaaleihin alkavat lyhtyjen liekit väpättää kiihtyvään tahtiin. Eldir päättää laukaista vaaralliset kaasut ampumalla liekehtivän nuolen eteenpäin käytävällä, sen hän totisesti tekeekin. Seuraa räjähdys joka lyö silmille sokaisevana välähdyksenä, lyhdyt sammuvat ja puolet porukasta tippuu alas virtaavaan jäteliemeen. Garil on vaarassa hukkua vastenmielisellä tavalla mutta pitää päänsä kylmänä ja onnistuu muiden avustuksella kiipeämään ylös.
Joukon matka jatkuu lievästi räjähtäneen näköisinä.Koettelemukset matkalla syvemmälle viemäreihin ovat vasta alulla kun saastasta nousee läpikuultava ameebainen olento. Seuraa vimmainen taistelu otusta vastaan joka päättyy siihen että sen sitkeä kalvomainen pinta on revitty ja hakattu puhki ja hahmot ovat sen kirkkaiden sisusnesteiden peitossa.
Vartin käveltyään hahmot astelevat suoraan punaiseen homemattoon joka alkaa pöllyämään. Hans ja Siegfried saavat mielentiloja laajentavan kokemuksen hengitettyään keuhkojen täydeltä itiöitä ja voidaan sanoa että henkisesti jotain nyrjähtää sijoiltaan molemmilla.
Tuskaisena nilkuttava niiskuttava joukko jatkaa taas matkaansa ja huomaa ajoissa keltaisen homeen reunustaman risteyksen, seuraa suunnanvaihto takaisin ja eri reitin valitseminen.
Ison kierroksen jälkeen tielle osuu ruumis, se on rapajuopon kääpiön Gottrin. Kääpiön ruumiissa on merkkejä siitä että hänet on murhattu julmalla tavalla, ruumiissa on merkkejä kidutuksesta ja sydän on revitty irti. Franz jättää viisaasti näyn tutkimisen muille.
Salapoliisityön keskeyttää valtava lauma isoja rottia joka käy seurueen päälle karvaisena kuhisevana mattona. Seuraa epätoivoinen taisteleva pako viemäreissä ja Hans joutuu rottien vyöryttämäksi. Ainoastaan epätoivoinen lyhdyn rikkominen ja onnekas sattuma pelastavat hänet kammottavalta kohtalolta joutua iljettävien olentojen elävältä syömäksi.
Puuskuttava joukko sankareita löytää harhailtuaan jonkin aikaa tukevan suljetun oven jonka edessä on vihreää peikon verta. Ovi murretaan ripeästi auki Franzin ja Garilin kirveillä hakkaamalla. Oven takaa löytyy huone jonka lattiassa on pentagrammi, tilanne voi mennä vain pahemmaksi.
Huoneessa näyttää olevan hyvin vähän tavaraa ja pieni kasa luita joista tunnistettavin ja isoin on lonkkaluu kolmelle jalalle. Pentagrammin keskeltä alkaa nousemaan mustaa savua josta tiivistyy sarvipäinen hahmo joka tuijottaa hahmoja kiiltävillä oransseilla silmillä joiden luomet vilkkuvat kiinni ja auki sivuttain ja se kallistaa päätään kuin oksalla istuva petolintu jonka näköpiiriin on jolkotellut saaliseläimiä. Demoni pyytää kohteliaasti tunkeilijoita poistumaan.
Silmitön pako alkaa viemäreissä. Hans ja Franz tosin pysyvät viilipyttyinä. Siegfried eksyy omilleen juosten suoraan keltahomeeseen, kuin ihmeen kaupalla hän tosin selviää. Eldir löytää säheltäessään toisen oven jonka vieressä outo merkki mutta päättää jättää sen tutkimatta.
Loppu sessiosta kuluukin kaupungin epäuskoiselle vartiostolle asioiden selvittämisessä, pystyvien välskärien etsimisessä ja palkkaamisessa antamaan ensiapua pahiten piestyille jäsenille ja levätessä Josefin jokilaivalla. Keskiyöllä viemärissä kokemiensa koettelemusten vuoksi nyt klaustrofobian riivaama Hans syöksyy kannelle ahtaista sisätiloista ja huomaa että toisella kuulla on selvästi erottuvat kasvot.
keskiviikko 19. joulukuuta 2012
Oho! Olen näköjään päässyt Munchkiniin! (Eikä kukaan kertonut)
Joitain vuosia sitten pelasin kaverien kanssa innokkaasti Munchkin korttipeliä. Olin sen verran intoutunut että osallistuin Steve Jackson Gamesin sivuilla olevaan kilpailuun jossa pääsi ehdottamaan omia kortteja pelin tuleviin laajennuksiin. Tai siis hakkasin sivustolla olevaan "ehdota omaa korttia" lomakkeeseen omiani sarjatulella.
Jonkin aikaa kului ja unohdin kyseisen kevennyksenä pelatun korttipelin kokonaan, ja myös kilpailun tai fanipalautteen jättöautomaatin johon olin sepostanut juttujani, eihän noista koskaan mitään tule ja eipä mitään yhteydenottoakaan tullut.
Sitten törmäsin tähän.
Googlailin vähän lisää ja törmäsin tähän.
Muistelin jonkin aikaa mitä olin SJGamesin lomakkeeseen hihitellen ja tirskuen syöttänyt ja muistaakseni laiton mm. seuraavia ja joitain muita mistä ei ole mitään muistikuvaa:
-Spiked codpiece eli siis piikein varustettu kalukukkaro, ei mikään originaaliuden huippu vitsinä mutta ajattelin että kainot jenkit eivät tämmöisisä kehtaa ehdotella mutta läpi ilmeisesti meni, Steve Jackson siinä on mies jolla on tyylitajua!
-Unnecessary roughness joka on paitsi ilmaisuna vähän tarkoituksella hassun kuuloinen perustuu perverssin rajoja hipovaan Scott Bakula ihailuuni ja suurisydämisen näyttelijän merkkiteokseen.
-Let me tell you about my character tms. joka on globaali vakiovitsi jo vuosikymmenien takaa ja luulen että sitä on ehdottanut itseni lisäksi jossain muodossa useampi sata roolipelaajaa.
Helkkari kun tuli äkkiä hirveä tarve saada taas omistukseeni Munchkin ja sen palkittu laajennos Unnatural Axe, onhan siinä kuitenkin nyt todistetusti hyvää ja inspiroitunutta materiaalia.
Jonkin aikaa kului ja unohdin kyseisen kevennyksenä pelatun korttipelin kokonaan, ja myös kilpailun tai fanipalautteen jättöautomaatin johon olin sepostanut juttujani, eihän noista koskaan mitään tule ja eipä mitään yhteydenottoakaan tullut.
Sitten törmäsin tähän.
Googlailin vähän lisää ja törmäsin tähän.
Muistelin jonkin aikaa mitä olin SJGamesin lomakkeeseen hihitellen ja tirskuen syöttänyt ja muistaakseni laiton mm. seuraavia ja joitain muita mistä ei ole mitään muistikuvaa:
-Spiked codpiece eli siis piikein varustettu kalukukkaro, ei mikään originaaliuden huippu vitsinä mutta ajattelin että kainot jenkit eivät tämmöisisä kehtaa ehdotella mutta läpi ilmeisesti meni, Steve Jackson siinä on mies jolla on tyylitajua!
-Unnecessary roughness joka on paitsi ilmaisuna vähän tarkoituksella hassun kuuloinen perustuu perverssin rajoja hipovaan Scott Bakula ihailuuni ja suurisydämisen näyttelijän merkkiteokseen.
-Let me tell you about my character tms. joka on globaali vakiovitsi jo vuosikymmenien takaa ja luulen että sitä on ehdottanut itseni lisäksi jossain muodossa useampi sata roolipelaajaa.
Helkkari kun tuli äkkiä hirveä tarve saada taas omistukseeni Munchkin ja sen palkittu laajennos Unnatural Axe, onhan siinä kuitenkin nyt todistetusti hyvää ja inspiroitunutta materiaalia.
sunnuntai 16. joulukuuta 2012
Mietteitä Runequestista
Runequest on monelle suomalaiselle roolipelaajalle yhä se toinen suuri roolipeli ihan siitä syystä että siitä tuli suomennettu laitos aikanaan komeassa laatikossa. Olen aika ajoin herännyt miettimään peliä ja Gloranthan maailmaa. Olen muutaman tutun roolipelaajan kanssa tuuminut jopa kampanjan aloittamista mutta ongelmana on aikataulujen sovittaminen yhteen. Eilen selailin vanhoja White Dwarfeja ja silmiini pisti erikoinen mainos jolla kaupiteltiin Citadelin figuja.
Olen aina pitänyt Runequestia ja sen esittämää kampanjamaailmaa hyvin voimakkaasti eräänlaisena barbaarifantasiana jossa ryöstellään naapurikylien karjaa, vastustetaan pahan sivistyksen edustamaa Lunaarien imperiumia ja vedetään turpaan sen lähetystyöntekijöitä. Mainoksen peltipöksyiset ritarit herättivät kokonaan uuden aatoksen Gloranthasta nähtynä ritariromantiikan läpi jossa sankaroidaan urakalla kiiltävissä varuksissa kuin pyöreän pöydän ritarit ikään.
Olen aina pitänyt Runequestia ja sen esittämää kampanjamaailmaa hyvin voimakkaasti eräänlaisena barbaarifantasiana jossa ryöstellään naapurikylien karjaa, vastustetaan pahan sivistyksen edustamaa Lunaarien imperiumia ja vedetään turpaan sen lähetystyöntekijöitä. Mainoksen peltipöksyiset ritarit herättivät kokonaan uuden aatoksen Gloranthasta nähtynä ritariromantiikan läpi jossa sankaroidaan urakalla kiiltävissä varuksissa kuin pyöreän pöydän ritarit ikään.
sunnuntai 9. joulukuuta 2012
ASE 2-3 julkaistu!
Anomaalinen Maanalainen Ympäristö josta olen jonkin verran kirjoitellut tässä blogissa on saanut jatkoa. Olen ladannut kampanjan tasot 2-3 PDF-muodossa ja lehteillyt alustavasti Wetmoren tekstiä ja vaikuttaa että entistä kreisimmästä materiaalista on kyse. Luolaston seuraavien tasojen kuvausten lisäksi mukana on myös uudet hahmoluokat tiedemies, robotti, hyönteismies ja moktari petomies. Kirjassa on tietenkin kasapäin uusia hirviöitä ja mielenkiintoisia maagisia esineita ym. muuta kivaa
Anomaalisen Maanalaisen Ympäristön osia pääse ostamaan täältä ja olen lukenut Pat Wetmoren blogista että hän pistää joulupäivään mennessä ostettujen ASE1 ja ASE2-3 seikkailujen voitot hyväntekeväisyyteen.
Anomaalisen Maanalaisen Ympäristön osia pääse ostamaan täältä ja olen lukenut Pat Wetmoren blogista että hän pistää joulupäivään mennessä ostettujen ASE1 ja ASE2-3 seikkailujen voitot hyväntekeväisyyteen.
sunnuntai 2. joulukuuta 2012
Bögenhafenin markkinoilla
Seurue saapuu Bögenhafeniin jokilaivalla ja punottuaan tovin juoniaan lähtee melkein heti selvittämään edesmenneen Kastor Lieberungin asioita, lähinnä koskien valtavaa perintöä. Descartes jätetään pois suunnitelmista ja bretonnialainen suuntaa etsimään ongelmia omillaan. Josefilla taas on kiireitä omien bisneksiensä kanssa, hän vihjaa Hansille että hänellä on suuria suunnitelmia liittyen raakaviinan tislaamiseen ja halpaan viiniin jossa häntä avustaa Nulnilainen alkemisti.
Markkinahumussa Garil maksaa häpeäpaaluun kahlitun juopon kääpiön nimeltä Gottri vapaaksi tuntemansa äkillisen solidaarisuuden puuskassa. Tästä kiitoksena epatto alkaa häpeilemättä vinkua heti pikkurahaa saadakseen juotavaa ja katoaa Garilin silmän välttäessä omilleen. Ensimmäinen päivä kuluu selvitellessä Lieberungin asioita ja selviää että koko miehestä ei ole oikeasti mitään tietoa ja paperit joita hahmoilla hänestä on hallussaan ovat mitä ilmeisimmin täysin tekaistuja.
Illan aikana sattuu vielä kaikenlaista hämärää. Hahmot, tai lähinnä Garil muiden levitellessä käsiään pysäyttävät friikkisirkuksesta karkuteille lähteneen kolmijalkaisen peikon, Joakim voittaa viisi kultakruunua hämmentävän hyvällä tuurilla, kyseessä on kolmen minuutin selviytymishaaste eräänlaisessa vapaaottelussa ja Joakimin rohkaisemana Eldir päättää koettaa onneaan ja ottaakin sitten lukua melkein saman tien. Yöllä Franz huomaa että toinen kuista on täytenä vaikka sen pitäisi olla vain ohuena sirppinä, huono enne jos jokin.
Seuraavana aamuna heti asteltuaan majatalosta ulos joku paikallinen hullu meuhkaa seurueelle kaaoksesta ja miehestä joka ei ole mies ym. sekalaista. Hansilla on koko aamupäivän outo tunne että joukkoa tarkkaillaan mutta mitään ei näy. Vähissä rahoissa ja mahdollisuuksien taas valuessa hukkaan lähestyy friikkisirkuksen tirehtööri heitä, kolmijalkainen peikko on taas karkuteillä ja hän tarvitsee pystyvää apua sen kiinni saamiseksi.
Luvassa onkin entistä paskaisempi homma sillä peikko on livahtanut viemäreihin Bögenhafenin alla.
Markkinahumussa Garil maksaa häpeäpaaluun kahlitun juopon kääpiön nimeltä Gottri vapaaksi tuntemansa äkillisen solidaarisuuden puuskassa. Tästä kiitoksena epatto alkaa häpeilemättä vinkua heti pikkurahaa saadakseen juotavaa ja katoaa Garilin silmän välttäessä omilleen. Ensimmäinen päivä kuluu selvitellessä Lieberungin asioita ja selviää että koko miehestä ei ole oikeasti mitään tietoa ja paperit joita hahmoilla hänestä on hallussaan ovat mitä ilmeisimmin täysin tekaistuja.
Illan aikana sattuu vielä kaikenlaista hämärää. Hahmot, tai lähinnä Garil muiden levitellessä käsiään pysäyttävät friikkisirkuksesta karkuteille lähteneen kolmijalkaisen peikon, Joakim voittaa viisi kultakruunua hämmentävän hyvällä tuurilla, kyseessä on kolmen minuutin selviytymishaaste eräänlaisessa vapaaottelussa ja Joakimin rohkaisemana Eldir päättää koettaa onneaan ja ottaakin sitten lukua melkein saman tien. Yöllä Franz huomaa että toinen kuista on täytenä vaikka sen pitäisi olla vain ohuena sirppinä, huono enne jos jokin.
Seuraavana aamuna heti asteltuaan majatalosta ulos joku paikallinen hullu meuhkaa seurueelle kaaoksesta ja miehestä joka ei ole mies ym. sekalaista. Hansilla on koko aamupäivän outo tunne että joukkoa tarkkaillaan mutta mitään ei näy. Vähissä rahoissa ja mahdollisuuksien taas valuessa hukkaan lähestyy friikkisirkuksen tirehtööri heitä, kolmijalkainen peikko on taas karkuteillä ja hän tarvitsee pystyvää apua sen kiinni saamiseksi.
Luvassa onkin entistä paskaisempi homma sillä peikko on livahtanut viemäreihin Bögenhafenin alla.
tiistai 27. marraskuuta 2012
Zweihänder
Olen kohtuullisen pitkään ihmetellyt että tämä viime vuosina kohisten noussut kaikenlaisen uusvanhan pelaamisen liike, OSR nimellä sitä kutsutaan, ei ole ollut kauhean kiinnostunut siitä kaikkein parhaimmasta tavarasta, eli siitä mistä minä diggaan. Kirkkaimmat valonpilkahdukset ovat olleet Patrick Wetmoren äärigonzo luolaholvi ja temaattisesti toisella laidalla James Raggin päheet zydeemit jotka ovat tuntuneet näin karkeasti ilmaistuna Warhammerin dark fantasy meiningiltä ahdettuna D&D-muottiin.
Kysymys onkin miksei kukaan ole vihjannut allekirjoittaneelle että jo vuoden ajan on ollut jonkun Daniel Fox nimisen tyypin toimesta tekeillä retroklooni joka pyrkii tuomaan maailmaan jotain sellaista kuin Warhammer Fantasy Fantasy Roleplay? Tämä peli jos jokin menee ehdottomasti seurattavien projektien listalle.
Linkki:
Zweihänder A Grim & Perilous RPG
Kysymys onkin miksei kukaan ole vihjannut allekirjoittaneelle että jo vuoden ajan on ollut jonkun Daniel Fox nimisen tyypin toimesta tekeillä retroklooni joka pyrkii tuomaan maailmaan jotain sellaista kuin Warhammer Fantasy Fantasy Roleplay? Tämä peli jos jokin menee ehdottomasti seurattavien projektien listalle.
Linkki:
Zweihänder A Grim & Perilous RPG
maanantai 26. marraskuuta 2012
Kovaa peliä Altdorfissa
Seurue saapuu matkalla olleesta viivästyksestä huolimatta Keisarilliseen pääkaupunkiin Altdorfiin. Heti porteilla pari yritteliästä paikallista esittäytyy paikallisten majatalojen kantajina ja tarjoutuu viemään matkatavarat ja varaamaan huoneet matkaajien puolesta. Siegfried hätistelee aivan ilmeiset varkaat matkoihinsa ja Descartes naureskelee yrityksen pateettisuudella.
Sisään käytyään seurue jakaantuu kahtia toimittamaan tärkeitä asioita. Garil, Siegfried ja Joakim suuntaavat Sigmarin temppelille koska he olivat matkalla kohtaamansa mutanttiväijytyksen paikalta löytäneet Sigmarin papin ruumiin ja poimineet talteen hänen sotavasaransa ja pyhällä kaksipyrstöisellä komeetalla koristetun päällysvaatteensa. Loput seurueesta suuntaavat etsimään Prinssin palatsia pestautuakseen retkikuntaan Harmaille vuorille, unelmahomma koska päiväpalkkioksi on luvattu 20 kultakruunua.
Temppelissä Jakob niminen pappi ottaa matkalaiset ystävällisesti vastaan kunniallisen teon vuoksi. Seuraa pitkä tovi keskustelua mitä moninaisimmista aiheista, Jakob ilmaisee huolensa Keisarikuntaa vastaan suunnatuista huhuista ja "vapaina toimijoina" riehuvista noidanmetästäjistä jotka toimivat ilman Sigmarin temppelin siunausta ja hyvästä asiasta huolimatta syyllistyvät ylilyönteihin ja vaikeuttavat yhteistä taistelua.
Siegfried ja Joakim eivät saa toivomaansa rahallista palkkiota vaan siunauksen vasaran merkillä. Garil pyytää suosituskirjettä keskusteltuaan ensin tovin siitä kuinka häneen on tehnyt vaikutuksen alttarissa esitetyn vasaran historiallinen autenttisuus ja Jakob kirjoittaa sen heille sulkakynä suihkien. He lähtevät yhtä puhdistavaa rituaalia myöhemmin mukanaan kirje jossa kuvataan heidän luonteensa kunniallisuutta.
Franz, Eldir, Hans ja Descartes törmäävät torilla kahteen outoon porvariin jotka lähestyvät Franzia hienoissa vaatteissaan. Miehet tekevät jonkinlaisen oudon eleen hänelle jota Franz jää tuijottamaan hämmentyneenä, ennen kuin tilanne lähtee kehittymään suuntaa tai toiseen he perääntyvät nopeasti pois paikalta kolmannen paikalle ilmestyneen miehen kanssa. Seurue lähtee heidän peräänsä mutta jäljittämiseen heittää kapulan yllättävä kohtaaminen. Sehän on Josef! Hansin vanha ystävä ja kanavamies, möhömahainen köriläs valtavalla parralla joka tulee äänekkäästi tervehtien joukon luokse. Mysteerinomaisten miesten seuraaminen katkeaa ja porukka lähtee Hansin mukana tuopille Josefin kanssa. Descartes teoretisoi että miehet jotka tervehtivät Franzia ovat Tilean mafiaa ja kyseessä oli jonkinlainen jengiele. Josef yrittää pestata miehiä jokilaivalleen mutta he kertovat suuntaavansa Prinssin luokse aivan unelmahommaan, Hans on sen verran diplomaattinen että he sopivat palaavansa asiaan illemmalla vaihtaessaan kuulumisia, koska hänellä on omat epäilyksensä työstä, ei näet pidä antaa kultarahojen sokaista. Ehdittyään Prinssin residenssille selviää että retkue Harmaille vuorille on jo lähtenyt edellisen päivän aamuna ja kaikki paikat siinä on jo ehditty täyttää, tarjous olikin aivan liian hyvä.
Koko seurue tapaa iltapäivällä Josefin ehdottamassa rantakapakassa ja pestautuu hänen miehistökseen matkalle Bögenhafeniin, hän esittelee joukolle myös painettua mainosta Bögenhafenin festivaaleista. Ilta on täynnä melskettä kun paikallinen kovanaama yrittää käydä Garilin päälle ja kaksi nuorta Keisarikunnan aatelista yrittää provosoida kääpiötä henkivartioidensa suojista. Kun kovanaama on piesty tajuttomaksi hänen hallustaan takavarikoitu summa selvittää tarpeettoman tappelun taustoja, aateliset olivat ilmeisesti maksaneet typerälle roistolle siitä että hän kävisi jonkun pahaa aavistamattoman uhrin kimppuun. Aateliset poistuvat kiireen vilkkaa tajutessaan että kääpiölle pään aukominen on ehkä sittenkin flirttailua kuoleman kanssa.
Josef tarjoaa yösijan ja selviytymisaseman porukalle jokilaivallaan ja seurue lähtee horjumaan pimenevässä yössä kohti sitä. Yössä tapahtuu vielä outo välikohtaus kun Eldir huomaa että joukkoa varjostetaan ja kahden seuraajan käsissä välkkyy teräs. Joukko jatkaa matkaa Eldirin mennessä sivukujalle josta hän asemoi itsensä varjostamaan varjostajia. Yllättäen tilanne päättyy siihen kun kaksi varjostavaa kaatuvat kuolleena maahan tuntemattoman tahon ampumana. Ruumiiden hyvin pikainen tarkastelu paljastaa miesten kuolleen tarkkaan tähdättyihin varsijousen vasamiin ja he ovat ne kaksi outoa porvaria jotka tervehtivät Franzia päivällä. Ruumiit päätetään jättää rauhaan ja seurue poistuu niitä enempiä tutkimatta lepäämään.
Aamulla tehdään vielä viime hetken ostoksia joissa Joakin tekee vaikutuksen Josefiin tinkaamimis- ja laskentataidoillaan ja jokilaiva lähtee kohti Bögenhafenia.
Matkan toisena yönä alkaa tapahtua, Garilin ollessa vahtivuorossa lentää rantapenkalta pullo johon on kiinnitetty palava riepu, se kilahtaa rikki ja palava öljy leviää kannelle. Alkaa kiireinen säntäily ja sammutustyö samalla kun kolme miestä kahlaa rannalta kohti laivaa ja neljäs hyökkääjä laukoo varjousen vasamia kohti kannella hääriviä miehiä.
Tuli saadaan tukahdutettua ja kolme hyökkääjää surmattua mutta rannalla oleva mies lähtee karkuun ja katoaa penkan taakse Descartesin osuttua häneen pistoolillaan. Franz ja Hans lähtevät hänen peräänsä kiireen vilkkaa. Hämärässä kuunvalossa selviää että pakenija onkin kääntynyt kannoillaan ja astelee seuraajiansa vastaan. Hän paljastaa miekkansa ja kähisee kuin Clint Eastwood "Antaa tulla vain." Lyhyt ja raivokas taistelu käydään nopeasti loppuun mutta mies onnistuu lyömään Franzia miekalla päähän niin että häneltä lähtee puoli korvaa, joskin isku suuntautuu sivuun kalloa viistäen niin että kaikkein pahimmalta mahdolliselta lopputulokselta vältytään. Mieheltä löytyy kirje ja papereita jotka paljastavat että hän piti Franzia matkalla Altdorfiin tavattuna vainajana eli Kastor Niebelungina, joka syystä tai toisesta halutaan jonkin tahon toimesta hengiltä.
Joen varrelta ei löydy useampaan päivään apua Franzin kärsimään vammaan mutta lopulta löydetään välskäri joka hoitaa haavan oikeaopillisesti ja antaa ohjeet miten levätä. Korvan kärsimä vahinko jää Franzille ikuiseksi muistoksi mittelöstä joentörmällä.
Matka päättyy ilman muita välikohtauksia viimein Bögenhafeniin jossa odottaa festivaali ja uudet mahdollisuudet.
Sisään käytyään seurue jakaantuu kahtia toimittamaan tärkeitä asioita. Garil, Siegfried ja Joakim suuntaavat Sigmarin temppelille koska he olivat matkalla kohtaamansa mutanttiväijytyksen paikalta löytäneet Sigmarin papin ruumiin ja poimineet talteen hänen sotavasaransa ja pyhällä kaksipyrstöisellä komeetalla koristetun päällysvaatteensa. Loput seurueesta suuntaavat etsimään Prinssin palatsia pestautuakseen retkikuntaan Harmaille vuorille, unelmahomma koska päiväpalkkioksi on luvattu 20 kultakruunua.
Temppelissä Jakob niminen pappi ottaa matkalaiset ystävällisesti vastaan kunniallisen teon vuoksi. Seuraa pitkä tovi keskustelua mitä moninaisimmista aiheista, Jakob ilmaisee huolensa Keisarikuntaa vastaan suunnatuista huhuista ja "vapaina toimijoina" riehuvista noidanmetästäjistä jotka toimivat ilman Sigmarin temppelin siunausta ja hyvästä asiasta huolimatta syyllistyvät ylilyönteihin ja vaikeuttavat yhteistä taistelua.
Siegfried ja Joakim eivät saa toivomaansa rahallista palkkiota vaan siunauksen vasaran merkillä. Garil pyytää suosituskirjettä keskusteltuaan ensin tovin siitä kuinka häneen on tehnyt vaikutuksen alttarissa esitetyn vasaran historiallinen autenttisuus ja Jakob kirjoittaa sen heille sulkakynä suihkien. He lähtevät yhtä puhdistavaa rituaalia myöhemmin mukanaan kirje jossa kuvataan heidän luonteensa kunniallisuutta.
Franz, Eldir, Hans ja Descartes törmäävät torilla kahteen outoon porvariin jotka lähestyvät Franzia hienoissa vaatteissaan. Miehet tekevät jonkinlaisen oudon eleen hänelle jota Franz jää tuijottamaan hämmentyneenä, ennen kuin tilanne lähtee kehittymään suuntaa tai toiseen he perääntyvät nopeasti pois paikalta kolmannen paikalle ilmestyneen miehen kanssa. Seurue lähtee heidän peräänsä mutta jäljittämiseen heittää kapulan yllättävä kohtaaminen. Sehän on Josef! Hansin vanha ystävä ja kanavamies, möhömahainen köriläs valtavalla parralla joka tulee äänekkäästi tervehtien joukon luokse. Mysteerinomaisten miesten seuraaminen katkeaa ja porukka lähtee Hansin mukana tuopille Josefin kanssa. Descartes teoretisoi että miehet jotka tervehtivät Franzia ovat Tilean mafiaa ja kyseessä oli jonkinlainen jengiele. Josef yrittää pestata miehiä jokilaivalleen mutta he kertovat suuntaavansa Prinssin luokse aivan unelmahommaan, Hans on sen verran diplomaattinen että he sopivat palaavansa asiaan illemmalla vaihtaessaan kuulumisia, koska hänellä on omat epäilyksensä työstä, ei näet pidä antaa kultarahojen sokaista. Ehdittyään Prinssin residenssille selviää että retkue Harmaille vuorille on jo lähtenyt edellisen päivän aamuna ja kaikki paikat siinä on jo ehditty täyttää, tarjous olikin aivan liian hyvä.
Koko seurue tapaa iltapäivällä Josefin ehdottamassa rantakapakassa ja pestautuu hänen miehistökseen matkalle Bögenhafeniin, hän esittelee joukolle myös painettua mainosta Bögenhafenin festivaaleista. Ilta on täynnä melskettä kun paikallinen kovanaama yrittää käydä Garilin päälle ja kaksi nuorta Keisarikunnan aatelista yrittää provosoida kääpiötä henkivartioidensa suojista. Kun kovanaama on piesty tajuttomaksi hänen hallustaan takavarikoitu summa selvittää tarpeettoman tappelun taustoja, aateliset olivat ilmeisesti maksaneet typerälle roistolle siitä että hän kävisi jonkun pahaa aavistamattoman uhrin kimppuun. Aateliset poistuvat kiireen vilkkaa tajutessaan että kääpiölle pään aukominen on ehkä sittenkin flirttailua kuoleman kanssa.
Josef tarjoaa yösijan ja selviytymisaseman porukalle jokilaivallaan ja seurue lähtee horjumaan pimenevässä yössä kohti sitä. Yössä tapahtuu vielä outo välikohtaus kun Eldir huomaa että joukkoa varjostetaan ja kahden seuraajan käsissä välkkyy teräs. Joukko jatkaa matkaa Eldirin mennessä sivukujalle josta hän asemoi itsensä varjostamaan varjostajia. Yllättäen tilanne päättyy siihen kun kaksi varjostavaa kaatuvat kuolleena maahan tuntemattoman tahon ampumana. Ruumiiden hyvin pikainen tarkastelu paljastaa miesten kuolleen tarkkaan tähdättyihin varsijousen vasamiin ja he ovat ne kaksi outoa porvaria jotka tervehtivät Franzia päivällä. Ruumiit päätetään jättää rauhaan ja seurue poistuu niitä enempiä tutkimatta lepäämään.
Aamulla tehdään vielä viime hetken ostoksia joissa Joakin tekee vaikutuksen Josefiin tinkaamimis- ja laskentataidoillaan ja jokilaiva lähtee kohti Bögenhafenia.
Matkan toisena yönä alkaa tapahtua, Garilin ollessa vahtivuorossa lentää rantapenkalta pullo johon on kiinnitetty palava riepu, se kilahtaa rikki ja palava öljy leviää kannelle. Alkaa kiireinen säntäily ja sammutustyö samalla kun kolme miestä kahlaa rannalta kohti laivaa ja neljäs hyökkääjä laukoo varjousen vasamia kohti kannella hääriviä miehiä.
Tuli saadaan tukahdutettua ja kolme hyökkääjää surmattua mutta rannalla oleva mies lähtee karkuun ja katoaa penkan taakse Descartesin osuttua häneen pistoolillaan. Franz ja Hans lähtevät hänen peräänsä kiireen vilkkaa. Hämärässä kuunvalossa selviää että pakenija onkin kääntynyt kannoillaan ja astelee seuraajiansa vastaan. Hän paljastaa miekkansa ja kähisee kuin Clint Eastwood "Antaa tulla vain." Lyhyt ja raivokas taistelu käydään nopeasti loppuun mutta mies onnistuu lyömään Franzia miekalla päähän niin että häneltä lähtee puoli korvaa, joskin isku suuntautuu sivuun kalloa viistäen niin että kaikkein pahimmalta mahdolliselta lopputulokselta vältytään. Mieheltä löytyy kirje ja papereita jotka paljastavat että hän piti Franzia matkalla Altdorfiin tavattuna vainajana eli Kastor Niebelungina, joka syystä tai toisesta halutaan jonkin tahon toimesta hengiltä.
Joen varrelta ei löydy useampaan päivään apua Franzin kärsimään vammaan mutta lopulta löydetään välskäri joka hoitaa haavan oikeaopillisesti ja antaa ohjeet miten levätä. Korvan kärsimä vahinko jää Franzille ikuiseksi muistoksi mittelöstä joentörmällä.
Matka päättyy ilman muita välikohtauksia viimein Bögenhafeniin jossa odottaa festivaali ja uudet mahdollisuudet.
lauantai 24. marraskuuta 2012
6½ rohkeata miestä
Maanantaina kirjoitin ensimmäisen kerran juuri edeltäneenä viikonloppuna aloittamastani WHFRP-kampanjasta. Nyt on aika esitellä majatalossa tavannut dramatis personæ.
Franz Grosz
(Atte)
Leveälierisen hatun ja sadeviitan alla luimistelee 36-vuotias pitkän elämäntyön muulivankkurien kuljettajana tehnyt mies. Franz on vain 163cm pitkä mutta hyvin leveäharteinen ja huomattavan lihaksikas. Leveä ruumiinrakenne, lumenvalkoiset hiukset, alkava pälvikalju ja mursuviikset kuten myös kovan työn ahavoittama iho saavat hänet näyttämään huomattavasti ikäistään vanhemmalta. Tämä Keisarikunnan teiden kiertäjä on viime aikoina ollut hieman mieleltään järkkynyt. Ensin hän kuuli että hänen koko kotikylänsä väki on joutunut yli-innokkaan noidanmetsästäjän polttamaksi epäiltyinä kultisteina, vielä sulatellessaan moisia kuulumisia matkalla Altdorfiin hän törmäsi tuhottujen vankkurien lähellä itsensä identtiseen kaksoisolentoon kuolleena, vainaja tosin oli erittäin hienoissa vaatteissa. Lassi tokaisi että Aten hahmosta tulee mieleen Paul Teutul Senior mutta nuorempana ja vähemmällä vatsalla.
Garil "Pitkäparta"
(Lassi)
Kääpiöiden eteläisiltä siirtokunnilta Keisarikuntaan päätynyt vain 58-vuotias aatelinen jonka iän johdosta vielä sangen lyhyen partansa perusteella voidaan olettaa ansainneen liikanimensä kääpiökulttuurissa arvostettavilla ominaisuuksilla. Hän on käyttäytynyt arvonsa hyvin tietävän yksilön tavoin ja hänellä on tärkeä tehtävä. Aatelisena hänellä on noblesse oblige jokaista tavallista kääpiötä kohtaan ja hän on pyrkimässä Keisarikunnan prinssin puheille eräiden kääpiöitä loukkaavien ilmoitusten vuoksi, vaatimaan selityksiä Keisarikunnan vanhimpien liittolaisten lokaan vetämiselle.
Eldir Dil
(Jaakko)
Varreltaan 190-senttinen suippokorva erottuu joukosta heti, laiha, harmaahiuksinen ja vihreäsilmäinen ikinuori haltia on joukon vanhin 97 vuoden iällään. Eldir on kotoisin kaukaisilta haltiamailta jostain meren takaa ja on elänyt ihmisten keskellä tuntemattomista syistä vuosikymmeniä, palvellen suurimman osan siitä ajasta merisotilaana, ilmeisesti hänellä oli ammatista aikaisempaa kokemusta oman kansansa parissa.
Hans Kurtz
(Lassi)
Keisarikunnan joissa ja kanaalijärjestelmissä luotsina useita vuosia töitä tehnyt 34-vuotias mies joka on kahden muun Delberzistä kotoisin olevan köyhälistön edustajan kanssa löytänyt työnantajan Garilista.
Siegfried Pestman
(Jukka)
Pröystäileviin vaatteisiin pukeutunut 18-vuotias nuorukainen. Siegfried on Delberziläinen pienen mittakaavan huijari joka on löytänyt yllättävän hyvät tulot Garilin asioita juoksiessaan ja tarjotessaan kääpiölle ihmisasiantuntemustaan.
Joakim Hohhenhaim
(Jukka)
Vain 16-vuoden vanhaksi kaupustelijaksi Joakim on sangen skarppi tapaus. Hän on löytänyt ystävänsä Siegfriedin kanssa hienon työn Garilin asioiden hoitamisessa. Jokainen tingitty lantti Garilin hyväksi on myös Joakimin etu.
Phillipe Descartes
(EPH)
Keikarimaisin maneerein esiintyvä keski-ikäinen noin 40-vuotias bretonnialainen jonka huoliteltujen viiksien ja pienen pukinparran kanssa on ristiriidassa hänen asunsa joka on riitelevä yhdistelmä rääsyjä ja hienompia vaatekappaleita. Vyöllään hänellä roikkuu muskettipistooli ja pistomiekka. Hän on kertonut olevansa palkkasoturi joka etsii työtä Keisarikunnan puolelta. Descartes on osoittautunut suupaltiksi, juorukelloksi, itseään jumalien lahjana naisväelle pitäväksi elostelijaksi ja korttihuijariksi mutta myös tienvarsikohtaamisessa mutanttien kanssa oikeasti sangen pystyväksi miekkamieheksi.
Franz Grosz
(Atte)
Leveälierisen hatun ja sadeviitan alla luimistelee 36-vuotias pitkän elämäntyön muulivankkurien kuljettajana tehnyt mies. Franz on vain 163cm pitkä mutta hyvin leveäharteinen ja huomattavan lihaksikas. Leveä ruumiinrakenne, lumenvalkoiset hiukset, alkava pälvikalju ja mursuviikset kuten myös kovan työn ahavoittama iho saavat hänet näyttämään huomattavasti ikäistään vanhemmalta. Tämä Keisarikunnan teiden kiertäjä on viime aikoina ollut hieman mieleltään järkkynyt. Ensin hän kuuli että hänen koko kotikylänsä väki on joutunut yli-innokkaan noidanmetsästäjän polttamaksi epäiltyinä kultisteina, vielä sulatellessaan moisia kuulumisia matkalla Altdorfiin hän törmäsi tuhottujen vankkurien lähellä itsensä identtiseen kaksoisolentoon kuolleena, vainaja tosin oli erittäin hienoissa vaatteissa. Lassi tokaisi että Aten hahmosta tulee mieleen Paul Teutul Senior mutta nuorempana ja vähemmällä vatsalla.
Garil "Pitkäparta"
(Lassi)
Kääpiöiden eteläisiltä siirtokunnilta Keisarikuntaan päätynyt vain 58-vuotias aatelinen jonka iän johdosta vielä sangen lyhyen partansa perusteella voidaan olettaa ansainneen liikanimensä kääpiökulttuurissa arvostettavilla ominaisuuksilla. Hän on käyttäytynyt arvonsa hyvin tietävän yksilön tavoin ja hänellä on tärkeä tehtävä. Aatelisena hänellä on noblesse oblige jokaista tavallista kääpiötä kohtaan ja hän on pyrkimässä Keisarikunnan prinssin puheille eräiden kääpiöitä loukkaavien ilmoitusten vuoksi, vaatimaan selityksiä Keisarikunnan vanhimpien liittolaisten lokaan vetämiselle.
Eldir Dil
(Jaakko)
Varreltaan 190-senttinen suippokorva erottuu joukosta heti, laiha, harmaahiuksinen ja vihreäsilmäinen ikinuori haltia on joukon vanhin 97 vuoden iällään. Eldir on kotoisin kaukaisilta haltiamailta jostain meren takaa ja on elänyt ihmisten keskellä tuntemattomista syistä vuosikymmeniä, palvellen suurimman osan siitä ajasta merisotilaana, ilmeisesti hänellä oli ammatista aikaisempaa kokemusta oman kansansa parissa.
Hans Kurtz
(Lassi)
Keisarikunnan joissa ja kanaalijärjestelmissä luotsina useita vuosia töitä tehnyt 34-vuotias mies joka on kahden muun Delberzistä kotoisin olevan köyhälistön edustajan kanssa löytänyt työnantajan Garilista.
Siegfried Pestman
(Jukka)
Pröystäileviin vaatteisiin pukeutunut 18-vuotias nuorukainen. Siegfried on Delberziläinen pienen mittakaavan huijari joka on löytänyt yllättävän hyvät tulot Garilin asioita juoksiessaan ja tarjotessaan kääpiölle ihmisasiantuntemustaan.
Joakim Hohhenhaim
(Jukka)
Vain 16-vuoden vanhaksi kaupustelijaksi Joakim on sangen skarppi tapaus. Hän on löytänyt ystävänsä Siegfriedin kanssa hienon työn Garilin asioiden hoitamisessa. Jokainen tingitty lantti Garilin hyväksi on myös Joakimin etu.
Phillipe Descartes
(EPH)
Keikarimaisin maneerein esiintyvä keski-ikäinen noin 40-vuotias bretonnialainen jonka huoliteltujen viiksien ja pienen pukinparran kanssa on ristiriidassa hänen asunsa joka on riitelevä yhdistelmä rääsyjä ja hienompia vaatekappaleita. Vyöllään hänellä roikkuu muskettipistooli ja pistomiekka. Hän on kertonut olevansa palkkasoturi joka etsii työtä Keisarikunnan puolelta. Descartes on osoittautunut suupaltiksi, juorukelloksi, itseään jumalien lahjana naisväelle pitäväksi elostelijaksi ja korttihuijariksi mutta myös tienvarsikohtaamisessa mutanttien kanssa oikeasti sangen pystyväksi miekkamieheksi.
torstai 22. marraskuuta 2012
TSR on palannut tai ei oikeastaan...
Selaillessani viime päivinä erinäisiä blogeja ja foorumeja törmäsin uutiseen että TSR olisi taas pystyssä. En ole vielä törmännyt mihinkään hirveän kattavaan selontekoon mitä nuo viimeaikaiset viidakkorummulla levinneet uutiset TSR:n paluusta merkitsevät mutta lyhyesti ilmaistuna vaikuttaa siltä että Gary Gygaxin pojat Ernie ja Luke sekä joukko muita pelialan tekijöitä kuten vanhan TSR:n leivissä Dragon lehden päätoimittajana työskennellyt Tim Kask ovat väsäämässä uutta roolipelilehteä nimeltä Gygax Magazine ja ovat julkaisutoimintaansa varten hankkineet TSR™ tavaramerkin haltuunsa. Eli siis ainoastaan firman nimestä on kyse joka on hommattu olettaisin ihan tunnistettavuuden vuoksi, sitähän sillä on niin hyvässä kuin pahassa.
Uuden lehden ilmestymiseen näyttää tällä hetkellä liittyvän ylenmääräisesti sekavaa draamaa, ainakin Gygaxin perillisten kiista Gygax™ nimen käytöstä lehdessä ja kaikenkarvaisilla foorumeilla jossa aihetta puidaan ei näytä olevan villistä spekulaatiosta pulaa.
Itse olen sitä mieltä että uuden roolipelilehden tai fanzinen ilmestyminen ei ole mitenkään pahasta, sen näkee sitten kun se ilmestyy millainen lehti on kyseessä.
Uuden lehden ilmestymiseen näyttää tällä hetkellä liittyvän ylenmääräisesti sekavaa draamaa, ainakin Gygaxin perillisten kiista Gygax™ nimen käytöstä lehdessä ja kaikenkarvaisilla foorumeilla jossa aihetta puidaan ei näytä olevan villistä spekulaatiosta pulaa.
Itse olen sitä mieltä että uuden roolipelilehden tai fanzinen ilmestyminen ei ole mitenkään pahasta, sen näkee sitten kun se ilmestyy millainen lehti on kyseessä.
maanantai 19. marraskuuta 2012
He tapasivat toisensa majatalossa
Suhteellisen pitkäksi vierähtäneeen tovin jälkeen aloitimme taas sunnuntai-illan pelitapaamiset. Peliksi oli pitkällisen ja muiden kampanjoiden aikana jatkuneen pohdinnan tuloksena valittu Warhammer Fantasy Roleplayn 1. laitos. Warhammerin maailmassa on outoa vetovoimaa ja siihen onkin hyvin mielenkiintoista palata vuosien jälkeen.
En tiedä kuinka fantastinen nykyinen versio kampanjamaailmasta on mutta tietty "maanläheisyys" on maailman ensimmäisen laitoksen vahvimpia ominaisuuksia, ehkä jopa siinä määrin että mietin joskus että Games Workshopin olisi pitänyt sijoittaa roolipelinsä suoraan varhaisrenessanssin Eurooppaan. Tietysti jos kamppis sijoittuisi historialliseen miljööseen suoriutumispaineet voisivat olla kovat, mutta palaan ajatukseen usein.
Skannasin ja kopioin vielä hiki hatussa pelissä käytetyn valmisseikkailun lippusia, lappusia ja kartanpalasia varttia ennen kuin ensimmäinen peliporukan jäsen soitti ovikelloa. Kahtena edellisenä viikonloppuna jokainen pelaaja oli tehnyt hahmonsa ja kahdelle nakitettiin vielä ylimääräiset jotta pelaajahahmojen määrä täyttäisi aloitusseikkailun vaatimukset. Ratkaisu jota kumpikaan pelaajista ei pitänyt mitenkään hirveän jakomielisenä.
Sessio alkoi tien päältä majatalossa jossa pelasimme hahmojen tutustumista toisiinsa sangen pitkän tovin. Pelinjohtajana käytin katalyyttinä hahmojen tutustumiseen lukuisia majatalossa koolla olleita henkilöhahmoja ja sangen ärsyttävää Descartes nimistä Bretonnialaista palkkasoturia joka oli varmaan jokaisen tietämäni ranskalaisstereotyypin ruumiillistuma. Keskustelun määrä oli sen verran intensiivinen että en sitä oikein pysty suurin surminkaan purkamaan minkäänlaisena peliraporttina.
Pelaajien hahmot, kaikenlaiset kaupustelijat ja huijarit, raskaan työn raatajat sekä joukkoon eksynyt kääpiöylimys ja haltiasoturi heräsivät tavallaan eloon pelin saavuttaessa juoksevan tilan jossa asiat vain rullaavat itsekseen eteenpäin.
Sisältöpuoli oli ehtaa Warhammeria, majatalonpitäjä jauhaa lahjotuista virkamiehistä, veitsiä heristellään korttipelierimielisyyden vuoksi ja Descartes päätyy osoittelemaan hahmoja pistoolilla. Luokkaerot ovat läsnä vaunujen istumapaikoissa ja hahmot ovat vähävaraisia onnenonkijoita matkalla pestautumaan unelmahommaan jossa lupaillaan epäilyttävän isoja rahoja. Matkalla törmätään häkellyttäviin raakuuksiin mutanttien väijyttämien vankkurien luona ja peli heittäytyy sangen oudoksi kun paikalta löydetaan erään hahmon ilmetty kaksoisolento kuolleena. Tälläisistä sattumuksista on hyvä aloittaa jos jonkinlainen vyyhti.
En tiedä kuinka fantastinen nykyinen versio kampanjamaailmasta on mutta tietty "maanläheisyys" on maailman ensimmäisen laitoksen vahvimpia ominaisuuksia, ehkä jopa siinä määrin että mietin joskus että Games Workshopin olisi pitänyt sijoittaa roolipelinsä suoraan varhaisrenessanssin Eurooppaan. Tietysti jos kamppis sijoittuisi historialliseen miljööseen suoriutumispaineet voisivat olla kovat, mutta palaan ajatukseen usein.
Skannasin ja kopioin vielä hiki hatussa pelissä käytetyn valmisseikkailun lippusia, lappusia ja kartanpalasia varttia ennen kuin ensimmäinen peliporukan jäsen soitti ovikelloa. Kahtena edellisenä viikonloppuna jokainen pelaaja oli tehnyt hahmonsa ja kahdelle nakitettiin vielä ylimääräiset jotta pelaajahahmojen määrä täyttäisi aloitusseikkailun vaatimukset. Ratkaisu jota kumpikaan pelaajista ei pitänyt mitenkään hirveän jakomielisenä.
Sessio alkoi tien päältä majatalossa jossa pelasimme hahmojen tutustumista toisiinsa sangen pitkän tovin. Pelinjohtajana käytin katalyyttinä hahmojen tutustumiseen lukuisia majatalossa koolla olleita henkilöhahmoja ja sangen ärsyttävää Descartes nimistä Bretonnialaista palkkasoturia joka oli varmaan jokaisen tietämäni ranskalaisstereotyypin ruumiillistuma. Keskustelun määrä oli sen verran intensiivinen että en sitä oikein pysty suurin surminkaan purkamaan minkäänlaisena peliraporttina.
Pelaajien hahmot, kaikenlaiset kaupustelijat ja huijarit, raskaan työn raatajat sekä joukkoon eksynyt kääpiöylimys ja haltiasoturi heräsivät tavallaan eloon pelin saavuttaessa juoksevan tilan jossa asiat vain rullaavat itsekseen eteenpäin.
Sisältöpuoli oli ehtaa Warhammeria, majatalonpitäjä jauhaa lahjotuista virkamiehistä, veitsiä heristellään korttipelierimielisyyden vuoksi ja Descartes päätyy osoittelemaan hahmoja pistoolilla. Luokkaerot ovat läsnä vaunujen istumapaikoissa ja hahmot ovat vähävaraisia onnenonkijoita matkalla pestautumaan unelmahommaan jossa lupaillaan epäilyttävän isoja rahoja. Matkalla törmätään häkellyttäviin raakuuksiin mutanttien väijyttämien vankkurien luona ja peli heittäytyy sangen oudoksi kun paikalta löydetaan erään hahmon ilmetty kaksoisolento kuolleena. Tälläisistä sattumuksista on hyvä aloittaa jos jonkinlainen vyyhti.
perjantai 9. marraskuuta 2012
Abraxasin kadonnut manner
Aina silloin tällöin törmään johonkin mielenkiintoiseen juttuun joka herättä vain vastustamattoman tarpeen jakaa se. Tällä kertaa törmäsin Fabled Lands blogissa tieteisfantasiakampanjaan joka vaikuttaa kuin Tékumelin kadotetulta sisarelta tai fantasiakampanjalta joka pohjaa sen sorttiseen scifiin jota esimerkiksi Brian Aldiss, Jack Vance, Frank Herbert ja Bob Shaw ovat kirjoittaneet. Siis kyseessä ei ole mikään gonzo luolaholvijuttu jossa örkeillä on sädepyssyjä vaan..
No, katsokaa itse, tuossa kampanjakuvauksessa yhtä sun toista tarjottavaa mielikuvitusmaailmojen ystäville. Itse pidän tavasta jolla hyvin hommansa osaava kuvittaja herättää näkymät henkiin ja siitä kuinka epäihmiset ovat todellakin hyvin vieraita elämänmuotoja vaikka muuten olenkin kliseekiisselin* ylin ystävä.
Linkki: The lost continent of Abraxas
*Kliseekiisselissä ei ole sinänsä vikaa, itse tykkään suipporvahaltiaimeiningistä koska se on eräänlainen lingua franca eli yleiskieli jolla on helppo kommunikoida. Esmes. vanha suosikkini Runequest on varmasti helpommin lähestyttävä juuri siksi että Gloranthan ufoottiset ja ei kovin kliseiset aldryamit ja mostalit eivät päällisin puolin eroa perusfantsun haltioista ja kääpiöistä.
No, katsokaa itse, tuossa kampanjakuvauksessa yhtä sun toista tarjottavaa mielikuvitusmaailmojen ystäville. Itse pidän tavasta jolla hyvin hommansa osaava kuvittaja herättää näkymät henkiin ja siitä kuinka epäihmiset ovat todellakin hyvin vieraita elämänmuotoja vaikka muuten olenkin kliseekiisselin* ylin ystävä.
Linkki: The lost continent of Abraxas
*Kliseekiisselissä ei ole sinänsä vikaa, itse tykkään suipporvahaltiaimeiningistä koska se on eräänlainen lingua franca eli yleiskieli jolla on helppo kommunikoida. Esmes. vanha suosikkini Runequest on varmasti helpommin lähestyttävä juuri siksi että Gloranthan ufoottiset ja ei kovin kliseiset aldryamit ja mostalit eivät päällisin puolin eroa perusfantsun haltioista ja kääpiöistä.
perjantai 2. marraskuuta 2012
Huviretki tienpientarelle
Kävin hiljan sekalaisia muistiinpanoja läpi ja löysin sattumalta kryptisen listauksen jossa oli hahmoteltuna minimalistinen kolmen hengen larppi Stalker elokuvan pohjalta. Nämä olivat jäänne eräästä ammoisesta Roolipelaajan foorumilla käydystä keskustelusta.
Olin yrittänyt tavoittaa nimenomaan Andrei Tarkovskin elokuvan tunnelmaa ja sävyjä. Strugatskin veljesten hienon tieteiskirjan maailmaan uskoisin että parhaiten pääsee sisään pöytäroolipelin avulla, kotimainen pelisuunnittelija par excellence Ville Vuorela on muuten tehnyt kirjailijoiden luvalla aiheesta virallisen pöytäroolipelin. Valitettavasti en ole siihen tutustunut vielä. Mainittakoon vielä selkeyden vuoksi että minulla ei siis ole mitään yhteyttä eikä oikeuksia mihinkään Stalkeriin liittyvään.
Muistiinpanoni pohjaavat siis Tarkovskin mystiikan ja uskonnollisuuden sävyttämään elokuvaan. Elokuva vaikka onkin yksi hienoimpia joita olen nähnyt koostuu pääosin siitä kun pieni joukko miehiä kuljeskelee ränsistyneellä teollisuusalueella keskustellen syvällisiä. Olin ideoinut että peli alkaa tunnelin läpi kävelyllä teollisuusalueella ja päättyy paluuseen samaa kautta. Pelistä pääsee offgame tilaan tunnelin läpi kulkemalla, muut kulkijat jos niitä tulee vastaan ovat kangastuksia tms. Tietenkin jos virkavalta tai stevarit alkavat ahdistamaan voidaan peli viheltää poikki. Pieni määrä osallistujia pohjaisi elokuvaan ja jossain määrin siihen että en itse osallistuessa menisi aivan lukkoon väkijoukossa. Opas olisi eräänlainen pelinjohtaja johon yhdellä pelaajalla on veto-oikeus ja toisella taas tähän pelaajaan kivi-paperi-sakset malliin. Ei tästä enempää sanottavaa ole, tämmöisiä sitä tulee mietittyä ja väkerrettyä kun ei ole parempaa käyttöä aivoille.
Stalker
---
Vyöhyke on mielentila
Tunneli on siirtymä täältä vyöhykkeelle
Minkä opas kertoo se on totta, joko uskot tai et.
---
Kolme matkaajaa
Opas jonka usko ihmiseen horjuu, hän tarvitsee toisia jotka uskovat
vyöhykkeeseen jotta hänen uskonsa säilyy.
Tiedemies, hän joka haluaa tuhota sen mitä ei ymmärrä.
Kirjailija, hän joka on menettänyt uskonsa.
---
Kivi, sakset ja paperi
Opas = kivi
Tiedemies = paperi
Kirjailija = sakset
Olin yrittänyt tavoittaa nimenomaan Andrei Tarkovskin elokuvan tunnelmaa ja sävyjä. Strugatskin veljesten hienon tieteiskirjan maailmaan uskoisin että parhaiten pääsee sisään pöytäroolipelin avulla, kotimainen pelisuunnittelija par excellence Ville Vuorela on muuten tehnyt kirjailijoiden luvalla aiheesta virallisen pöytäroolipelin. Valitettavasti en ole siihen tutustunut vielä. Mainittakoon vielä selkeyden vuoksi että minulla ei siis ole mitään yhteyttä eikä oikeuksia mihinkään Stalkeriin liittyvään.
Muistiinpanoni pohjaavat siis Tarkovskin mystiikan ja uskonnollisuuden sävyttämään elokuvaan. Elokuva vaikka onkin yksi hienoimpia joita olen nähnyt koostuu pääosin siitä kun pieni joukko miehiä kuljeskelee ränsistyneellä teollisuusalueella keskustellen syvällisiä. Olin ideoinut että peli alkaa tunnelin läpi kävelyllä teollisuusalueella ja päättyy paluuseen samaa kautta. Pelistä pääsee offgame tilaan tunnelin läpi kulkemalla, muut kulkijat jos niitä tulee vastaan ovat kangastuksia tms. Tietenkin jos virkavalta tai stevarit alkavat ahdistamaan voidaan peli viheltää poikki. Pieni määrä osallistujia pohjaisi elokuvaan ja jossain määrin siihen että en itse osallistuessa menisi aivan lukkoon väkijoukossa. Opas olisi eräänlainen pelinjohtaja johon yhdellä pelaajalla on veto-oikeus ja toisella taas tähän pelaajaan kivi-paperi-sakset malliin. Ei tästä enempää sanottavaa ole, tämmöisiä sitä tulee mietittyä ja väkerrettyä kun ei ole parempaa käyttöä aivoille.
Stalker
---
Vyöhyke on mielentila
Tunneli on siirtymä täältä vyöhykkeelle
Minkä opas kertoo se on totta, joko uskot tai et.
---
Kolme matkaajaa
Opas jonka usko ihmiseen horjuu, hän tarvitsee toisia jotka uskovat
vyöhykkeeseen jotta hänen uskonsa säilyy.
Tiedemies, hän joka haluaa tuhota sen mitä ei ymmärrä.
Kirjailija, hän joka on menettänyt uskonsa.
---
Kivi, sakset ja paperi
Opas = kivi
Tiedemies = paperi
Kirjailija = sakset
Käynnissä olevat kampanjat II
Aikataulujen yhteen sovittamisen vuoksi kampanjat joihin olen sotkeutunut ovat kaikki enemmän tai vähemmän staasissa odottamassa herättelyä. Tosin nyt on tarkoitus pistää sovitulla aikataululla paahtaen ainakin yhtä niistä kunnolla.
1. Bögenhafen
Olemme peliporukalla käyneet vuosia keskusteluja Warhammeriin palaamisesta ja jonkin aikaa sitten kriittinen massa saavutettiin. Keskustelujen jälkeen päätin ajaa näkemystä että lähdemme liikkeelle Warhammer Fantasy Roleplayn legendaarisen Enemy Within seikkailusarjan osasta Shadows Over Bögenhafen jonka sanotaan määritellään miten Warhammer roolipeli eroaa muista fantasiaroolipeleistä. Omistautumisen asteesta kertoo että konsensus löydettiin niinkin erikoiseen asiaan kuin tiukennettuun linjaan, perinteiset "On krapula, pelataanko mieluummin Kimbleä?" selitykset eivät mene läpi jos kaikki muut odottavat innoissaan peliä.
2. Hänen majesteettinsa salaisessa palveluksessa
Elisabetiaaninen vakoilutrilleri jota Jukka on urhoollisesti vetänyt vuoroin anomaalisen sunnuntain kanssa odottaa oikeaa hetkeä. En tiedä miten Jukka on suhtautunut esitettyyn ajatukseen että entä jos Jaakon hahmo olisi Solomon Kane joka ilmestyisi pelastamaan meidän muiden hahmot liristä.
3. Anomaalinen sunnuntai
Anomaalinen Maanalainen Ympäristö on vielä aika alku-urilla. Koska kyseessä on sangen kepeä peli kyseinen kampanja voidaan keskeyttää ja aloittaa kuin oikeaan kohtaan jätetty VHS-kasetti ilman mitään ongelmia.
4. Tiilikuun alla
Olen kynäillyt kaikenlaisia hölmöjä ideoita ylös, lainaillut aineksia milloin mistäkin ja runtannut niitä puolivillaisesti yhteen. Tämä kampanja oikeastaan koostuu kehitteillä olevista ajatelmista joita on saatu Hawkwindia kuunnellessa tai katsoessa sellaisia elokuvia kuin Zardoz ja vuosien aikana muissa peleissä toteutetuista jutuista. Esimerkiksi yksi D&D-kamppis päättyi aikanaan melkein parikymmentä vuotta sitten siihen kun Jukan velhohahmo kehitti salamoita sinkoavan sädeaseen ja tehomaanviljelyn ja kohosi näillä avuilla kuolemattomaksi puolijumalaksi, tavallaan Tiilikuun alla on jatkoa tuon suuntaisille jutuille. Tietenkin lainailen ideoita muualtakin kuten vanhasta scifista ja 70- sekä 80-luvun White Dwarf lehdistä.
Itse muistiinpanoja kyseisessä ikuisuusprojektissa on vähän, vain muutamia sivuja muistitikulla ja ne ovat tyyliin "peikot ovat harmaaihoisia" tai "haltioilla on suipot korvat" mutta myös jotain houreita siitä että kuu on massiivinen keinotekoinen satelliitti ja sitä asuttavat aivoja syövät perhosnaiset yms. Tavallaan se on pimeä vintti jolle kiikutan roolipelaamiseen liittyviä juttuja joihin ihmiset vastaisivat "Haltioilla on siis suipot korvat ja ne asuvat metsässä ja elävät tosi pitkään? Tosi omaperäistä Jonas." tai "Ai että aivoja syöviä perhosnaisia jotka laskeutuvat kuusta abduktoimaan miehiä? Kiitos tosi paljon että jaoit tämän, oletko keskustellut jonkun kanssa näistä ajatuksista?".
Kyseessä on siis hirveä sillisalaatti joka tällä hetkellä palvelee jaloa tarkoitusta olla se pohja jolta esimerkiksi olen kirjoittanut muutaman vielä julkaisua odottavan jutun Fight On! lehteen. Kyseessä on myös eräänlainen taustamaailma siihen tarpeeseen että itse väkertämäni seikkailu jonka olen esimerkiksi vetänyt alunperin Forgotten Realms kampanjassa on julkaisukelvoton koska Forgo on on jonkun toisen omaisuutta niin sijoitan sen saman sekoilun sitten itse kehiteltyyn ympäristöön ja näin kenenkään varpaille ei astuta edes vahingossa.
1. Bögenhafen
Olemme peliporukalla käyneet vuosia keskusteluja Warhammeriin palaamisesta ja jonkin aikaa sitten kriittinen massa saavutettiin. Keskustelujen jälkeen päätin ajaa näkemystä että lähdemme liikkeelle Warhammer Fantasy Roleplayn legendaarisen Enemy Within seikkailusarjan osasta Shadows Over Bögenhafen jonka sanotaan määritellään miten Warhammer roolipeli eroaa muista fantasiaroolipeleistä. Omistautumisen asteesta kertoo että konsensus löydettiin niinkin erikoiseen asiaan kuin tiukennettuun linjaan, perinteiset "On krapula, pelataanko mieluummin Kimbleä?" selitykset eivät mene läpi jos kaikki muut odottavat innoissaan peliä.
2. Hänen majesteettinsa salaisessa palveluksessa
Elisabetiaaninen vakoilutrilleri jota Jukka on urhoollisesti vetänyt vuoroin anomaalisen sunnuntain kanssa odottaa oikeaa hetkeä. En tiedä miten Jukka on suhtautunut esitettyyn ajatukseen että entä jos Jaakon hahmo olisi Solomon Kane joka ilmestyisi pelastamaan meidän muiden hahmot liristä.
3. Anomaalinen sunnuntai
Anomaalinen Maanalainen Ympäristö on vielä aika alku-urilla. Koska kyseessä on sangen kepeä peli kyseinen kampanja voidaan keskeyttää ja aloittaa kuin oikeaan kohtaan jätetty VHS-kasetti ilman mitään ongelmia.
4. Tiilikuun alla
Olen kynäillyt kaikenlaisia hölmöjä ideoita ylös, lainaillut aineksia milloin mistäkin ja runtannut niitä puolivillaisesti yhteen. Tämä kampanja oikeastaan koostuu kehitteillä olevista ajatelmista joita on saatu Hawkwindia kuunnellessa tai katsoessa sellaisia elokuvia kuin Zardoz ja vuosien aikana muissa peleissä toteutetuista jutuista. Esimerkiksi yksi D&D-kamppis päättyi aikanaan melkein parikymmentä vuotta sitten siihen kun Jukan velhohahmo kehitti salamoita sinkoavan sädeaseen ja tehomaanviljelyn ja kohosi näillä avuilla kuolemattomaksi puolijumalaksi, tavallaan Tiilikuun alla on jatkoa tuon suuntaisille jutuille. Tietenkin lainailen ideoita muualtakin kuten vanhasta scifista ja 70- sekä 80-luvun White Dwarf lehdistä.
Itse muistiinpanoja kyseisessä ikuisuusprojektissa on vähän, vain muutamia sivuja muistitikulla ja ne ovat tyyliin "peikot ovat harmaaihoisia" tai "haltioilla on suipot korvat" mutta myös jotain houreita siitä että kuu on massiivinen keinotekoinen satelliitti ja sitä asuttavat aivoja syövät perhosnaiset yms. Tavallaan se on pimeä vintti jolle kiikutan roolipelaamiseen liittyviä juttuja joihin ihmiset vastaisivat "Haltioilla on siis suipot korvat ja ne asuvat metsässä ja elävät tosi pitkään? Tosi omaperäistä Jonas." tai "Ai että aivoja syöviä perhosnaisia jotka laskeutuvat kuusta abduktoimaan miehiä? Kiitos tosi paljon että jaoit tämän, oletko keskustellut jonkun kanssa näistä ajatuksista?".
Kyseessä on siis hirveä sillisalaatti joka tällä hetkellä palvelee jaloa tarkoitusta olla se pohja jolta esimerkiksi olen kirjoittanut muutaman vielä julkaisua odottavan jutun Fight On! lehteen. Kyseessä on myös eräänlainen taustamaailma siihen tarpeeseen että itse väkertämäni seikkailu jonka olen esimerkiksi vetänyt alunperin Forgotten Realms kampanjassa on julkaisukelvoton koska Forgo on on jonkun toisen omaisuutta niin sijoitan sen saman sekoilun sitten itse kehiteltyyn ympäristöön ja näin kenenkään varpaille ei astuta edes vahingossa.
tiistai 30. lokakuuta 2012
Käänny kohtaan 400
Monella vanhalla parralla ja vähän nuoremmalla, ja tarkoitan vanhaa partaa sukupuolineutraalisti, on muistoja taistelupelikirjoista niiltä ajoilta kun aloittelivat roolipelaamisen. Näissä kirjoissa hahmo luotiin lomakkeelle ja heiteltiin noppaa ihan kuin oikeissa roolipeleissä mutta niissä seikkailtiin ihan yksinään valitsemalla erilaisia vaihtoehtoja tekstinä esitetyistä. Taistelupelikirjat koostuivat yleensä 400 erillisestä kappaleesta jossa kuvattiin erilaisia tapahtumia joiden läpi yritit navigoida voittoon. Ne olivat eräänlaisia tekstiseikkailuja ilman tietokoneita joskin erittäin hieno kuvitus siivitti osaa seikkailun vaiheista niin että ihan kaikkea tarvinnut kuvitella puhtaasti tekstin pohjalta.
Moni lukija varmaan muistaa monet seikkailunsa vaikkapa jahdatessaan Velhovuoren aarretta, sen kohtaamisen kaamion kanssa jonka yhteydessä olleesta kuvasta ainakin allekirjoittanut sai puistatuksia, sen onnettoman tyypin jota örkit olivat pitäneet vankina vuoren uumenissa, tai sen mitä Mustan Tornin keittiössä noidat paistoivat vartaassa, sen mikä oli Balthus Diren akilleen kantapää, mitä käy metsässä jos alkaa urputtamaan velholle, seikkailunsa avaruudessa ja mahdollisesti miehistönsä täyden tuhon tai sen viehättävän lokaalin missä Nikodemus pitää majaansa varkaiden ja roistojen satamakaupungissa.
Muistoja kammottavista kuolemista voi käydä verestämässä YOU CHOSE WRONG tumblerissa.
Taistelupelien historiaa ja ilmiötä aiotaan lähiaikoina pistää dokumentiksi, kuten tyypillistä näinä päivinä rahoittaen työ massojen diktatuurilla, tällä hetkellä tosin on pystyssä vasta facebooksivu Turn to 400, mutta ovat polkaisemassa rahoituksen käyntiin ellen väärin ole ymmärtänyt huomenna.
PÄIVITYS: Kickstarter on nyt pystyssä täällä.
Moni lukija varmaan muistaa monet seikkailunsa vaikkapa jahdatessaan Velhovuoren aarretta, sen kohtaamisen kaamion kanssa jonka yhteydessä olleesta kuvasta ainakin allekirjoittanut sai puistatuksia, sen onnettoman tyypin jota örkit olivat pitäneet vankina vuoren uumenissa, tai sen mitä Mustan Tornin keittiössä noidat paistoivat vartaassa, sen mikä oli Balthus Diren akilleen kantapää, mitä käy metsässä jos alkaa urputtamaan velholle, seikkailunsa avaruudessa ja mahdollisesti miehistönsä täyden tuhon tai sen viehättävän lokaalin missä Nikodemus pitää majaansa varkaiden ja roistojen satamakaupungissa.
Muistoja kammottavista kuolemista voi käydä verestämässä YOU CHOSE WRONG tumblerissa.
Taistelupelien historiaa ja ilmiötä aiotaan lähiaikoina pistää dokumentiksi, kuten tyypillistä näinä päivinä rahoittaen työ massojen diktatuurilla, tällä hetkellä tosin on pystyssä vasta facebooksivu Turn to 400, mutta ovat polkaisemassa rahoituksen käyntiin ellen väärin ole ymmärtänyt huomenna.
PÄIVITYS: Kickstarter on nyt pystyssä täällä.
keskiviikko 24. lokakuuta 2012
Kaneja & Koloja
Tutkiessani silkkaa uteliaisuuttani roolipelien historiaa törmäsin mainintoihin edellä aikaansa olleesta roolipelistä jossa yritettiin ensimmäistä kertaa mallintaa taitoja ja jossa oli edellä aikaansa aseetonta kamppailua simuloiva taistelujärjestelmä jossa erilaiset liikkeet ja torjunnat pyrkivät realismiin. Kyseisessä pelissä olivat myös painotukset selkeästi tarinankerronnassa ja yhteistyössä. Kyseessä oli siis todellakin jonkinlainen varhainen edelläkävijä ja unohdettu klassikko.
Kyseinen peli on Bunnies & Burrows.
Bunnies & Burrows roolipelin ensimmäinen versio ilmestyi vuonna 1976 kun pelattavien roolipelien vaihtoehdot olivat varsin vähäiset, kaikki enemmän tai vähemmän miekan & magian maailmoista. Kuten nimestäkin käy ilmi tämä peli kertoo kaneista.
Pelin selkeä inspiraatio on fantasiakirjallisuuden klassikko Ruohometsän kansa joka kertoo kaniyhteisön vaiheista. Kuten esikuvassaan kanit ovat puolittain realistisesti antropomorfisia hahmoja, vaikka kanit järkeilevät kuin ihmiset ne elävät kuin kanit, eli asuvat koloissa, yrittävät hankkia ruokaa, pelkäävät petoja ja ihmisiä jne. Lisäksi kanit ovat todellakin kaneja, eivät mitään furryjen alakulttuuripiireistä revittyjä eläinpäisiä puputyttöjä. Kanien yhteisö ja elämä on kyllä inhimillistetty tappiin saakka mutta olennoista ei ole tehty kuitenkaan vain ihmisiä isoilla korvilla ja turkilla, tämä tekee pelistä mielenkiintoisen.
Pelin toisen laitoksen säännöt ovat vuodelta 1982 ja kokonaisuus on vain 38 sivuinen pamfletti mutta erittäin tiivistä tekstiä joka keskittyy lähes täysin pelimekaniikkaan. Systeemiä voisi luonnehtia varhaisen D&D:n kaltaiseksi mutta prosenttinopilla pyöriväksi ja kaikki puheet sen edelläkävijän asemasta pitävät paikkansa. Pelin GURPS-version olen nähnyt 90-luvulla paikallisessa roolipelikaupassa mutta siitä en tiedä sen enempää. Pupujusseilla on hahmoluokat jotka noudattelevat D&D-tyylin arkkityyppejä, on taistelijaa ja varkaan tapaista kuin ennustajia ja yrttitohtoreita. Valtaosa pelin sääntösisällöstä keskittyy armottoman luonnon mallintamiseen ja julmaan selviytymiskamppailuun. Systeemissä ei turhia rankistella mutta Warhammer tai jonkun muun tosimiesten rankan roolipelin hahmon haasteet ovat pieniä verrattuna brutaaliin selviytymiskamppailuun joka näillä lutuisilla otuksilla on edessään, kanin elämä voi olla iloista loikkimista kedolla mutta se voi myös saman tien päätyä pedon raatelukynsiin ilman oikeastaan mitään kunnon mahdollisuutta pistää kampoihin. Fiksut pelaajat ja yhteistyö tosin auttavat varmasti pitkälle.
Bunnies & Burrows on kertakaikkiaan erikoinen peli jollaisen kaltaista ei ole toista. Peli on laillisesti ladattavissa PDF-muodossa melkein nimellistä korvausta vastaan, esimerkiksi täältä viiden dollarin eli noin neljän euron hintaan.
Kyseinen peli on Bunnies & Burrows.
Bunnies & Burrows roolipelin ensimmäinen versio ilmestyi vuonna 1976 kun pelattavien roolipelien vaihtoehdot olivat varsin vähäiset, kaikki enemmän tai vähemmän miekan & magian maailmoista. Kuten nimestäkin käy ilmi tämä peli kertoo kaneista.
Pelin selkeä inspiraatio on fantasiakirjallisuuden klassikko Ruohometsän kansa joka kertoo kaniyhteisön vaiheista. Kuten esikuvassaan kanit ovat puolittain realistisesti antropomorfisia hahmoja, vaikka kanit järkeilevät kuin ihmiset ne elävät kuin kanit, eli asuvat koloissa, yrittävät hankkia ruokaa, pelkäävät petoja ja ihmisiä jne. Lisäksi kanit ovat todellakin kaneja, eivät mitään furryjen alakulttuuripiireistä revittyjä eläinpäisiä puputyttöjä. Kanien yhteisö ja elämä on kyllä inhimillistetty tappiin saakka mutta olennoista ei ole tehty kuitenkaan vain ihmisiä isoilla korvilla ja turkilla, tämä tekee pelistä mielenkiintoisen.
Pelin toisen laitoksen säännöt ovat vuodelta 1982 ja kokonaisuus on vain 38 sivuinen pamfletti mutta erittäin tiivistä tekstiä joka keskittyy lähes täysin pelimekaniikkaan. Systeemiä voisi luonnehtia varhaisen D&D:n kaltaiseksi mutta prosenttinopilla pyöriväksi ja kaikki puheet sen edelläkävijän asemasta pitävät paikkansa. Pelin GURPS-version olen nähnyt 90-luvulla paikallisessa roolipelikaupassa mutta siitä en tiedä sen enempää. Pupujusseilla on hahmoluokat jotka noudattelevat D&D-tyylin arkkityyppejä, on taistelijaa ja varkaan tapaista kuin ennustajia ja yrttitohtoreita. Valtaosa pelin sääntösisällöstä keskittyy armottoman luonnon mallintamiseen ja julmaan selviytymiskamppailuun. Systeemissä ei turhia rankistella mutta Warhammer tai jonkun muun tosimiesten rankan roolipelin hahmon haasteet ovat pieniä verrattuna brutaaliin selviytymiskamppailuun joka näillä lutuisilla otuksilla on edessään, kanin elämä voi olla iloista loikkimista kedolla mutta se voi myös saman tien päätyä pedon raatelukynsiin ilman oikeastaan mitään kunnon mahdollisuutta pistää kampoihin. Fiksut pelaajat ja yhteistyö tosin auttavat varmasti pitkälle.
Bunnies & Burrows on kertakaikkiaan erikoinen peli jollaisen kaltaista ei ole toista. Peli on laillisesti ladattavissa PDF-muodossa melkein nimellistä korvausta vastaan, esimerkiksi täältä viiden dollarin eli noin neljän euron hintaan.
tiistai 23. lokakuuta 2012
Mutantti paskiaiset!
Kun kerran tuli tuo Gamma World puheeksi edellisessä blogauksesssa päheistä figuista niin muistui mieleeni eräs vanhimpia ja hienoimpia pelin fanisivustoja eli B.J. Johnsonin MUTANT BASTARDS! Ei niin hirveän kauan aikaa sitten kun oli nettiputkistojen aloittelija tuo sivusto räjäytti tajuntani niin pahasti että muistan kuinka eräällä Gamma Worldin keskustelupalstalla hehkutin sitä aivan onnessani ja aika pikaisesti allekirjoittanutta palautettiin maan tasalle oikeanlaisesta keskustelukulttuurista. Tämän ollessa oma blogini niin voin vääntää nupit kaakkoon ja vinguttaa aivan rauhassa.
Johnsonin Gammaworldissa on oma Tex-mex sävynsä joka toimii koska ydintuhonjälkeiset fantasiat ovat aika usein melkoisia tulevaisuuteen sijoitettuja westernejä. Olen sanonut myös että D&D on keskiaikaiseen miljööseen sijoittuva westerni eikä keskiaikainen fantasia mutta Gamma Worldissä westernien kuvaston käyttö ei tunnu tyhmältä koska peli on muutenkin aika hassu. Oivaltavinta Johnsonin jutuissa ovat juuri leveälieriset stetson mallin hatut, seriffit, mutanttikojootit, tappajakaktukset yms.
Vaikka materiaali on Gamma Worldin varhaisiin versioihin niin sopii se sopii melkein saumatta vaikkapa Mutant Future retroiluroolipeliin. Materiaalin käyttäminen vaikkapa Gamma Worldin uusimpaan versioon voi vaatia vähän enemmän soveltamista, mutta vähintään idea tai pari siihenkin tuolta irtoaa.
Johnsonin Gammaworldissa on oma Tex-mex sävynsä joka toimii koska ydintuhonjälkeiset fantasiat ovat aika usein melkoisia tulevaisuuteen sijoitettuja westernejä. Olen sanonut myös että D&D on keskiaikaiseen miljööseen sijoittuva westerni eikä keskiaikainen fantasia mutta Gamma Worldissä westernien kuvaston käyttö ei tunnu tyhmältä koska peli on muutenkin aika hassu. Oivaltavinta Johnsonin jutuissa ovat juuri leveälieriset stetson mallin hatut, seriffit, mutanttikojootit, tappajakaktukset yms.
Vaikka materiaali on Gamma Worldin varhaisiin versioihin niin sopii se sopii melkein saumatta vaikkapa Mutant Future retroiluroolipeliin. Materiaalin käyttäminen vaikkapa Gamma Worldin uusimpaan versioon voi vaatia vähän enemmän soveltamista, mutta vähintään idea tai pari siihenkin tuolta irtoaa.
sunnuntai 21. lokakuuta 2012
Petteri Kaniini ja kaverit tinasotilaina
Gamma World tuo karu roolipeli ydinsodanjälkeisestä selviytymisestä maailmassa jossa citykanit ampuvat takaisin ja hahmosi on porkkana on ollut aina pienen piirin suosikki. Jotain on siitä on vuosikymmenien läpi puuttunut ja se on asiallisen näköiset figut. Tätä puutetta on ryhdytty korjaamaan nyt väkijoukkorahoitteisella mallilla ja ihan inhimillisen mittakaavan tavoitteilla. Virallisista Gamma World figuista ei ole kyse mutta tekijänoikeuksilla ei voi suojata Mad Maxin tamineisiin sonnustautunutta kukkoa tai Pupu Tupunaa panosvyöllä.
Vaikka ei joku Gamma World ihan hirveästi kiinnostaisi niin en usko että kukaan voi kiistää Rambon tavoin varustautuneiden kanien, mutanttikanojen ja hönttien ötököitten vain olevan siistejä.
Cast In Ruin
sunnuntai 14. lokakuuta 2012
3 peliä joita suosittelisin pelisuunnittelijoille
Sain jonkin aikaa sitten sähköpostia Koposen Samilta jonka tarkoituksena oli herätellä vaitonaisen oloista kotimaista roolipeliblogosfääriä. Yksinkertaisena ehdotuksena oli listata kolme peliä joita suosittelisi pelisuunnittelijoille, hieman samaan tapaan kuin Antti Lax on tehnyt kirjoituksessaan Lokissa.
1. Paranoia
Tutustumisen arvoinen koska peli rikkoo vakiintuneen käsitteen pelaajista yhteisen tavoitteen eteen toimivana ja toisiinsa luottavana ryhmänä, lisäksi huomionarvoista on pelinjohtajan viihtymisen painottaminen sen sijaan että tämän oletettaisiin olevan pyyteettömästi raatava tasapuolinen tuomari ja tarkka maailmasimulaation vetäjä.
2. Ars Magica
Tutustumisen arvoinen "Troupe" pelitavan vuoksi, kampanjassa pelaajat vaihtavat monia hahmojaan tilanteen tai seikkailun mukaan, lisäksi hahmojen tasapainon puute on tarkoituksellista ja siistiä eikä loputtoman nillityksen lähde.
3. Punaboksi D&D
Suomennettu Mentzerin setti eli punalaatikko on listallani kolmantena koska siinä oli mielestäni hoidettu kaikki olennainen D&D:stä oikein, tämä dunkku ei ole sellaisenaan (ilman niitä myöhempien laatikkojen laajennuksia) järjettömyyksiin menevä "keskiaikasimulaattori" jossa on 30:n eri varsiaseen ominaisuudet tai ns. haastepelaamista varten huippuunsa hiottu systeemi joka jättää kylmäksi muuten. Historiantuntina siinä on kaikki olennainen ymmärrettävässä muodossa mutta lisäksi sen tavassa esitellä roolipelaaminen on jotain, en nyt tarkoita sitä että kenenkään pitäisi orjallisesti kopioida vuosikymmenien takaisesta pelistä juttuja sellaisenaan vaan katsoa hieman.
1. Paranoia
Tutustumisen arvoinen koska peli rikkoo vakiintuneen käsitteen pelaajista yhteisen tavoitteen eteen toimivana ja toisiinsa luottavana ryhmänä, lisäksi huomionarvoista on pelinjohtajan viihtymisen painottaminen sen sijaan että tämän oletettaisiin olevan pyyteettömästi raatava tasapuolinen tuomari ja tarkka maailmasimulaation vetäjä.
2. Ars Magica
Tutustumisen arvoinen "Troupe" pelitavan vuoksi, kampanjassa pelaajat vaihtavat monia hahmojaan tilanteen tai seikkailun mukaan, lisäksi hahmojen tasapainon puute on tarkoituksellista ja siistiä eikä loputtoman nillityksen lähde.
3. Punaboksi D&D
Suomennettu Mentzerin setti eli punalaatikko on listallani kolmantena koska siinä oli mielestäni hoidettu kaikki olennainen D&D:stä oikein, tämä dunkku ei ole sellaisenaan (ilman niitä myöhempien laatikkojen laajennuksia) järjettömyyksiin menevä "keskiaikasimulaattori" jossa on 30:n eri varsiaseen ominaisuudet tai ns. haastepelaamista varten huippuunsa hiottu systeemi joka jättää kylmäksi muuten. Historiantuntina siinä on kaikki olennainen ymmärrettävässä muodossa mutta lisäksi sen tavassa esitellä roolipelaaminen on jotain, en nyt tarkoita sitä että kenenkään pitäisi orjallisesti kopioida vuosikymmenien takaisesta pelistä juttuja sellaisenaan vaan katsoa hieman.
sunnuntai 7. lokakuuta 2012
Heroes 1.2
Jonkin aikaa sitten erinäisillä vanhoista roolipeleistä intoilevien keskustelupalstoilla syttyi kiinnostus yhdellä jos toisella Dave Millwardin Heroes of the Dark Ages sääntöihin. Peli oli kuuleman mukaan varhainen Brittiskenen suunnannäyttäjä jossa herooinen patsastelu ja fantasiamaailmat saivat väistyä realismia hakevan historiallisen miljöön tieltä. Harvempi kuitenkaan on tarttunut pelin sääntökirjaan ja lukenut sitä. Naavaparrat jotka istuvat valtavien roolipelikokoelmien päällä kauhistelevat vain uusintapainoksen hintaa ja pahimmat kerjäävät ilmaisia arvostelukappaleita kuin äitinsä rinnalta juuri vieroitetut rääpäleet. Itse olen sitä mieltä että varsinkin omakustanteiden julkaisijoille kuuluu maksaa heidän hengentuotoksistaan.
Ensimmäinen versio oli julkaistu jo vuonna 1979 ja 33 vuotta myöhemmin kun kiinnostus harrasteen historiaan on herännyt Millward katsoi ilmeisesti kohdistuneen mielenkiinnon tarpeeksi suureksi että uuden version julkaisulle olisi nyt paikka. Versionumerosta ja ilmeisesti muutamasta muutoksesta huolimatta kyseessä on ehta muinaisjäänne.
Tilaamani kappale saapui minulle Royal Mailin kuningattaren kuvalla koristetuilla tarroilla varustetussa ruskeassa kirjekuoressa viime viikolla. Itse kirja on pehmeäkantinen opus joka vastaa aika monien omakustannepainatusten laatua, ei ehkä hintansa väärti mutta perusteltu näissä rajatun kohderyhmän kiinnostuksen kohteissa. Pelin ohessa toimitetut neljä ruskeasävyistä heksakarttaa kampanja-alueesta Oesterlandista eli eräänlaisessa kuvitteellisessa Balkanista ovat riittävän selkeän oloisia. Kirjan sisältö on mustavalkoista painatusta jossa tekstin fonttikoot ja tyypit vaihtelevat epäsiistin oloisesti, kuvitus on Millwardin esipuheessa kertoman mukaan tekijänoikeusvapaata materiaalia tai miehen olutuopeilla 70-luvun lopulla eräältä taideopiskelijalta hankkimaa.
Ounasteluni pelin luonteesta kävivät joiltain osin toteen. Kyseessä on nippu sääntöjä joiden on tarkoitus ratkaista pelissä mahdollisesti eteen tulevia tilanteita ja tämä tarkoittaa taulukkoa taulukon perään. Heti alussa puhutaan figuureista ja hahmoista ja peli vaikuttaakin olevan eräänlainen välimuoto figupelistä ja roolipelistä jossa taisteluiden välillä heitetään mitä kaikkea hassua sankarillesi (eli figullesi) tapahtuu.
Hahmoille heitetään ominaisuuksien lisäksi realismia tavoitellen tausta kulttuurin mukaan ja määritellään jopa yksityiskohtia kuten onko hän oikea vai vasenkätinen. Osa säännöistä on 70-lukulaisia kuten vaikkapa se että todetaan että kaikki hahmot ovat erikoistapauksia mutta myöhemmin ilmeisesti "realismin" nimissä naisten on kuitenkin oltava heikompia. En ihan tiedä mitä annettavaa kaikilla säännöillä on kuten vaikkapa yksityiskohtaisella kuvauksella siitä miten lasket hahmon markkina-arvon jos hän joutuu orjuuttajien kynsiin tai millä todennäköisyydella hän joutuu näiden "karkean" kohtelun kohteeksi (miehet 5%, naiset 50%). Hieman mielenkiintoisempia ovat taas sosiaalisen aseman parantamiseen liittyvät säännöt jotka selkeästi hahmottelevat sääntöjä yhteiskunnalliseen kiipimiseen nojaavalle kampanjalle. Kohtaamiset ja sattumukset ovat mielenkiintoisia koska niistä kuvastuu läpi hyvin erilainen lähestyminen roolipelaamisen, esimerkiksi kohdattu EPH-saarnaaja voi ylipuhua hahmot ristiretkellä ilman että pelaaja päättää asiasta tai vaikkapa se että rabieksesta rukoilemalla parantunut hahmo kääntyy uskoon ja muuttuu ryhmittymiseltään hyväksi.
Pelin kokemusjärjestelmä on todellinen outolintu jollaisen kaltaiseen en ole missään törmännyt, hahmot menettävät ansaitsemaansa kokemusta jos he eivät pääse saatille tarpeeksi usein. Laskentakaavan mukaan äärimmäisen huonon itsehillinnän hahmo voi vaatia jopa kaksitoista vehtausta kahden viikon sisällä pitääkseen hahmonkehityksensä kunnossa. Näissä asioissa sentään vallitsee tasa-arvo ja naisseikkailijat ovat aivan yhtäläisiä tarpeidensa suhteen miesten kanssa ja seikkailijan ei tarvitse myöskään olla hetero.
Sekalaisessa sääntödokumentissani taistelusäännöt näyttävät jäävän vakavasti tyngäksi ja luulen että pelissä paljon nojaa sellaiseen mitä ei ole kirjattu ylös. Nyt sääntökirja on kokonaisen peliin sijaan vain nippu sääntöjä joille joko löytyy käyttöä tai sitten ei ja voin oikeastaan suositella Heroes 1.2:ta vain historiallisista erikoisuuksista kiinnostuneille.
maanantai 1. lokakuuta 2012
Pimeän keskiajan sankarit
Jonkin aikaa sitten luin hieman tunnetummasta blogista brittiläisestä pelistä jota on pelattu noppakouran ranne kipeänä suunnilleen niihin aikoihin kun olen kommunikoinut muun maailman kanssa jokeltamalla. Grognardian blogista selvisi myös että pelistä on hiljan ilmestynyt uusi versio joka vaikuttaa sangen kiehtovalta. Eräänlaisesta figuuripelin ja roolipelin yhdistelmästä vaikuttaisi olevan kyse jossa hahmot seikkailevat lähes-historiallisessa miljöössä pimeällä keskiajalla. Hahmolomakkeita ja irtonaisia kommentteja tutkimalla selvisi että simulaatiohengessä seurataan sarakkeiden avulla jopa kärsittyjen haavojen infektiota, eli pelissä on mitä ilmeisimmin paljon potentiaalista hupia.
Tämä voisi vaikuttaa sellaiselta peliltä joka sopii niille joiden mielestä WHFRP olisi hyvä peli ilman kaiken maailman hömppää kuten haltioita, kääpiötä, taikuutta yms. nuorisoon vetoavaa materiaalia ja vielä parempi jos siinä olisi enemmän peseytymättömiä isäntiä ja emäntiä, eeppisiä partoja, vesikauhuisia koiria ja sukupuolitauteja. Itse olen kaiken maailman hömpän ja pehmoilun ystävänä ristiriitaisesti äärimmäisen kiinnostunut ko. pelistä koska pelimakuni on myös harvinaisen epävakaa ja tykkään myös syöksyä äärimmäisyydestä toiseen. Tosin luultavaa on että alkaisin itse pistämään kampanjaan fantastisia elementtejä (À la Eaters of the Dead) ennemmin tai myöhemmin.
Toisen käden tiedot ja luonnehdinnat voivat olla tietysti täysin petollisia esimerkiksi WHFRP:ia on niin väkevästi liioiteltu vuosien varrella rankkana "mutapaska" pelinä että monelta jää huomaamatta täysin kyseisen pelin sääntökirjassa lukeva selkeä ja vailla tulkinnavaraa oleva toteamus että pelaajahahmot ovat sankareita ja monet myös sivuuttavat täysin maailman hienon taustatarinan muinaisten aikojen avaruuden astronauttisammakoineen, eli pakkohan tuohon Heroes roolipeliin tutustua itse.
Pelin omalle sivustolle pääsee täältä, tilauslinkki ei tällä hetkellä ainakaan minulle ole toiminut mutta olen lähettänyt sähköpostia asiasta Dave Millwardille.
PÄIVITYS: Sain vastauksen ja tiedon siitä että tilauslinkki on korjattu, ja niinpä näytti olevankin. Odotan mielenkiinnolla postiluukun kolahdusta ja tutustumista tähän peliin.
Tämä voisi vaikuttaa sellaiselta peliltä joka sopii niille joiden mielestä WHFRP olisi hyvä peli ilman kaiken maailman hömppää kuten haltioita, kääpiötä, taikuutta yms. nuorisoon vetoavaa materiaalia ja vielä parempi jos siinä olisi enemmän peseytymättömiä isäntiä ja emäntiä, eeppisiä partoja, vesikauhuisia koiria ja sukupuolitauteja. Itse olen kaiken maailman hömpän ja pehmoilun ystävänä ristiriitaisesti äärimmäisen kiinnostunut ko. pelistä koska pelimakuni on myös harvinaisen epävakaa ja tykkään myös syöksyä äärimmäisyydestä toiseen. Tosin luultavaa on että alkaisin itse pistämään kampanjaan fantastisia elementtejä (À la Eaters of the Dead) ennemmin tai myöhemmin.
Toisen käden tiedot ja luonnehdinnat voivat olla tietysti täysin petollisia esimerkiksi WHFRP:ia on niin väkevästi liioiteltu vuosien varrella rankkana "mutapaska" pelinä että monelta jää huomaamatta täysin kyseisen pelin sääntökirjassa lukeva selkeä ja vailla tulkinnavaraa oleva toteamus että pelaajahahmot ovat sankareita ja monet myös sivuuttavat täysin maailman hienon taustatarinan muinaisten aikojen avaruuden astronauttisammakoineen, eli pakkohan tuohon Heroes roolipeliin tutustua itse.
Pelin omalle sivustolle pääsee täältä, tilauslinkki ei tällä hetkellä ainakaan minulle ole toiminut mutta olen lähettänyt sähköpostia asiasta Dave Millwardille.
PÄIVITYS: Sain vastauksen ja tiedon siitä että tilauslinkki on korjattu, ja niinpä näytti olevankin. Odotan mielenkiinnolla postiluukun kolahdusta ja tutustumista tähän peliin.
tiistai 25. syyskuuta 2012
Tekijänoikeuksista
Olen viime aikoina ilokseni lukenut Russ Nicholsonin blogia, hänen kuvituksensa ovat minulle vanhastaan tuttuja Taistelupeli (Fighting Fantasy) kirjoista joita pelasin ahkerasti lapsena, myöhemmin olen vanhoja White Dwarf lehtiä penkoessa törmännyt myös miehen tuotoksiin ja olen myös huomannut että kaiken vanhan ollessa taas uutta on taiteilijan kuvituksille ollut kysyntää uudemmissakin peleissä. Häneltä on ilmestynyt lukemisen arvoinen kirjoitus The horror of it all... joka kuvaa mielenkiintoisella tavalla miten hyvin pystyviäkin nimekkäitä ammattilaisiakin kohdellaan roolipeli- ja pöytäpelibisneksessä.
Itse olen vain intoutunut harrastaja mutta olen valitettavasti törmännyt tähän oudoksuttavaan puoleen, hyvin pintapuolisesti ja ohimennen enkä todellakaan väitä että puhuisin minkäänlaisena asiantuntijana. Kerran puhuin eräälle ammatikseen kirjoittavalle tutulle joka on myös roolipeliharrastaja summista mitä pelitalot maksavat kirjoittajille ja hänen reaktionsa taisi olla osapuilleen "v*ttu mitä pa*skaa."
Esimerkkinä näistä lyhyistä kontakteista pelibisnekseen mainittakoon vaikka että kaikista oikeuksista ja omistuksesta vaaditaan luopumaan täydellisesti jo esimerkiksi pelkän tekstin lähettäessään ilman mitään korvausta, allekirjoitusta vaaditaan sopimuksiin joissa vaaditaan vastaavaa, palkkio luvataan tilittää vasta jos teksti päätetään joskus ikinä julkaista mutta se halutaan kaikkine oikeuksineen lopullisessa muodossa ennen sitä, eräs halusi jopa koko paperisotkun virallisen notaarin maksullisten vahvistusten kera materiaalista jota saatettaisiin ehkä käyttää tietenkin ilmaiseksi mutta vain jos lähetän toiselle puolelle palloa omalla kustannuksellani postitse paperilla nipun virallisia dokumentteja.
On kyllä poikkeuksiakin kuten eräs fanzine joka haluaa vain oikeudet painaa materiaalin mutta oikeudet tekstiin säilyvät kirjoittajalla ja lukuisat vapaan levityksen hippihenkiset yhteisöprojektit. Tuollaiset jutut ovat oma miellyttävä vastapainonsa pikkusieluiselle ja tympeälle rahastukselle jonka harjoittajat tuovat mieleen lähiostarilla varastettua autoradiota myyvän tyypin joka uskoo pääsevänsä käsiksi hyviin "masseihin" toisen omaisuudella.
Kotimainen skene tuntuu koostuvan suurimmalta osin omaa ammattilaisen laadulle tehtyä materiaaliaan ulos tuuppaavista väkevistä harrastajista joka miellyttää minua kovin, heidän tuotoksista maksaakin ihan mielellään.
Itse olen vain intoutunut harrastaja mutta olen valitettavasti törmännyt tähän oudoksuttavaan puoleen, hyvin pintapuolisesti ja ohimennen enkä todellakaan väitä että puhuisin minkäänlaisena asiantuntijana. Kerran puhuin eräälle ammatikseen kirjoittavalle tutulle joka on myös roolipeliharrastaja summista mitä pelitalot maksavat kirjoittajille ja hänen reaktionsa taisi olla osapuilleen "v*ttu mitä pa*skaa."
Esimerkkinä näistä lyhyistä kontakteista pelibisnekseen mainittakoon vaikka että kaikista oikeuksista ja omistuksesta vaaditaan luopumaan täydellisesti jo esimerkiksi pelkän tekstin lähettäessään ilman mitään korvausta, allekirjoitusta vaaditaan sopimuksiin joissa vaaditaan vastaavaa, palkkio luvataan tilittää vasta jos teksti päätetään joskus ikinä julkaista mutta se halutaan kaikkine oikeuksineen lopullisessa muodossa ennen sitä, eräs halusi jopa koko paperisotkun virallisen notaarin maksullisten vahvistusten kera materiaalista jota saatettaisiin ehkä käyttää tietenkin ilmaiseksi mutta vain jos lähetän toiselle puolelle palloa omalla kustannuksellani postitse paperilla nipun virallisia dokumentteja.
On kyllä poikkeuksiakin kuten eräs fanzine joka haluaa vain oikeudet painaa materiaalin mutta oikeudet tekstiin säilyvät kirjoittajalla ja lukuisat vapaan levityksen hippihenkiset yhteisöprojektit. Tuollaiset jutut ovat oma miellyttävä vastapainonsa pikkusieluiselle ja tympeälle rahastukselle jonka harjoittajat tuovat mieleen lähiostarilla varastettua autoradiota myyvän tyypin joka uskoo pääsevänsä käsiksi hyviin "masseihin" toisen omaisuudella.
Kotimainen skene tuntuu koostuvan suurimmalta osin omaa ammattilaisen laadulle tehtyä materiaaliaan ulos tuuppaavista väkevistä harrastajista joka miellyttää minua kovin, heidän tuotoksista maksaakin ihan mielellään.
tiistai 18. syyskuuta 2012
Täysiä aloittelijoita
0-tason hahmot
Nämä säännöt on tarkoitettu Labyrinth Lord roolipelille, niitä voi helposti soveltaa pienin muutoksin myös muihin riittävän samankaltaisiin sääntöjärjestelmiin kuten Punaboksille. Idea on käännetty Dungeon Crawl Classic roolipelistä vaihtoehdoksi ensimmäisen tason hahmon luomiselle.
Useampia hahmoja: Pelaaja voi oman valintansa mukaan tehdä 2-4 aloitushahmoa, yhdestä selviytyneestä hahmosta tulee pääasiallinen pelaajahahmo ja muut menevät reserviin odottamaan mahdollista myöhempää käyttöönottoa.
Ominaisuudet: Kaikki ominaisuudet arvotaan heittämällä 3n6 siinä järjestyksessä missä ne on listattu lomakkeelle. 0-tason hahmoja ei hylätä toivottomien ominaisuuksien vuoksi.
Osumapisteet: Hahmo aloittaa 1n6:lla osumapisteellä sekä mahdolliset bonukset, jos hän saavuttaa ensimmäisen tason sen hahmoluokasta riippuvat osumapisteet lisätään näihin ilman bonuksia. Tällä menetelmällä luodut hahmot eivät saa täysiä osumapisteitä ensimmäisellä tasolla vaan ne heitetään.
Taisteleminen: 0-tason ihmisen tavoin eli haarniskaluokka nollaan osuminen vaatii nopalla tuloksen 20.
Pelastusheitot: Ensimmäisen tason taistelijan tavoin.
Kokemuspisteet: Hahmo aloittaa -101 kokemuspisteellä, jos hän pääsee kapuamaan nollaan tai positiiviseen lukemaan tulee hänestä ensimmäisen tason hahmo.
Tausta: Heitä 1n100 määritelläksesi hahmon tausta, hahmot ovat oletusarvoisesti ihmisiä ja voivat valita ensimmäisellä tasolla luokakseen magiankäyttäjän, temppeliritarin, taistelijan tai varkaan mutta epäihmistä pelatakseen täytyy hahmon taustan olla kohdallaan, tämä pätee myös toisinpäin eli kääpiösepästä ei voi tulla temppeliritaria. Epäihmisten ominaisuudet kohoavat minimivaatimuksiin ensimmäisellä tasolla.
Aloituskyvyt: Ainoastaan haltioilla, kääpiöillä ja puolituisilla on pääsy osaan ensimmäisen tason kyvyistä, kuten pimeänäköön, salaovien ja kaltevien pintojen havaitsemiseen mutta ei esimerkiksi loitsuihin tai puolituisen piiloutumiskykyyn.
Aloitusase, varusteet ja rahat: Hahmo saa ne aseet ja varusteet mitä hänen taustaansa on listattu sekä 1n8 kultarahaa joilla voidaan haluttaessa ostaa lisävarusteita. Hahmo voi 0-tasolla käyttää mitä tahansa asetta ja panssaria minkä nyt sattuu saamaan käsiinsä mutta ensimmäisellä tasolla astuvat voimaan normaalit rajoitukset, lukuunottamatta 0-tason aloituasetta (tai aseita). Magian saloja tutkimaan ryhtynyt barbaari ei siis unohda miten taistellaan 2-käden taistelukirveellä jolla hän aloitti. Hahmolla oletetaan olevan normaali vaatekerta ellei varusteissa erikseen mainita jotain muuta.
Taustataulukko:
1. Kerjäläinen: Tikari ja 2n6 kultakolikkoa lisää aloitusrahaa.
2. Puuseppä: Käsikirves, taltta ja vasara.
3. Murtovaras: Puunuija, iso säkki ja sorkkarauta.
4. Barbaari: Lannevaate ja joko taistelukirves tai kahden käden miekka.
5. Aseenkantaja: Miekka, kilpi ja ratsu.
6. Pyöveli: Taistelukirves ja nahkahuppu.
7. Pappiskokelas: Puunuija ja puinen pyhä symboli.
8. Kaupunginvartija: Puunuija, nahkapanssari ja kilpi.
9. Maanviljelijä: Talikko (vastaa keihästä).
10. Bardi: Tikari, hienot vaatteet ja vapaavalintainen soitin.
11. Kulkuri: Tikari, reppu, viinipullo ja 1n4 rautaisannosta.
12. Gladiaattori: Lyhytmiekka, kilpi, kypärä ja lannevaate.
13. Velho-oppilas: Tikari ja loitsukirja.
14. Palkkasotilas: Vapaavalintainen lähitaisteluase ja joko nahkapanssari tai kilpi.
15. Riistanvartija: Lyhytmiekka, pitkäjousi, 20 nuolta ja ratsu.
16. Velanperijä: Sotavasara ja 1n6 kultakolikkoa lisää aloitusrahaa.
17. Kaupustelija: Lyhytmiekka, ratsu ja joko 1n4 palttinaa kangasta tai 3n6 halpaa korua.
18. Salakuljettaja: Lyhytmiekka, ratsu ja joko 1n4 nassakkaa paloviinaa tai iso pussi keijupölyä.
19. Kirjuri: Tikari, sulkakynä, mustepullo ja 2n6 arkkia paperia.
20. Viestinviejä: Lyhytmiekka ja ratsu.
21. Sirkusfriikki: Tikari ja 1n6 kanaa.
22. Tanssija: Paljastavat vaatteet, koruja ja tikari.
23. Kaivosmies: Hakku (vastaa kevyttä hakkua), kypärä ja iso säkki.
24. Munkki tai Nunna: Puunuija ja puinen pyhä symboli.
25. Metsästäjä: Tikari, koira ja joko pitkäjousi ja 20 nuolta tai raskas varsijousi ja 20 vaarnaa.
26. Poliitikko: Hieno puku ja tikari.
27. Sekatyömies: Vasara (vastaa puunuijaa).
28. Lähetystyöntekijä: Puunuija ja puinen pyhä symboli.
29. Kokki: Kokin veitsi (vastaa tikaria) ja 2n4 pataa, kattilaa ja pannua.
30. Räätäli: Tikari, sakset, neula, lankaa ja kangasta.
31. Suutari: Naskali (vastaa tikaria), laadukkaat saappaat ja kenkälesti.
32. Muurari: Vasara (vastaa puunuijaa), lasta, ämpärillinen laastia ja 1n4 tiiliskiveä.
33. Näyttelijä: Tikari, hieno asu, naamari, valeasu ja naamiontivälineet.
34. Okkultisti: Mystinen amuletti (pyhä symboli), salatiedekirja (loitsukirja) ja hopeinen tikari.
35. Luolamies: Eläimen talja ja joko puunuija tai keihäs.
36. Roudari: Niittinahkahaarniska ja taistelukirves.
37. Maantierosvo: Miekka, naamio, kevyt varsijousi , 20 vaarnaa ja ratsu.
38. Karjapaimen: Tikari, kevyt varsijousi , 20 vaarnaa, köyttä, 1n6 rautaisannosta ja ratsu.
39. Merimies: Lyhytmiekka ja pullo rommia.
40. Karjavaras: Tikari, naamio, köyttä ja ratsu.
41. Merirosvo: Lyhytmiekka, näyttävät vaatteet, kevyt varsijousi, 20 vaarnaa ja 1n4 pulloa rommia.
42. Opiskelija: Tikari, viinipullo, sulkakynä, mustepullo ja 1n4 arkkia paperia.
43. Shamaani: Taistelusauva tai tikari ja myrkyllisiä sieniä tai yrttejä.
44. Paimentolainen: Sapeli, nahkahaarniska, kilpi, lyhytjousi, 20 nuolta ja ratsu.
45. Aatelinen: Miekka, ratsu ja 3n8x10 kultakolikkoa lisää aloitusrahaa.
46. Haudanryöstäjä: Rautalapio (vastaa käsikirvestä), lyhty, öljyä, tulukset ja iso säkki.
47. Alkemisti: Tikari, salatiedekirja (loitsukirja) ja viisasten kivi (toimimaton).
48. Seppä: Pajavasara (vastaa sotavasaraa).
49. Mylläri: Puunuija ja 1n4 säkkiä jauhoja.
50. Leipuri: Raskas kaulin (vastaa puunuijaa) ja 1n4 leipää.
51. Nahkuri: Tikari ja nahkahaarniska.
52. Ennustaja: Tikari, mystisin symbolein kirjailtu viitta ja kristallipallo (lasinen).
53. Karannut orja: Tikari ja lannevaate.
54. Lukkoseppä: Tikari ja varkaan työkalut.
55. Druidi: Kaapu ja hopeinen tikari.
56. Vanginvartija: Puunuija, nahkahuppu ja kahleet.
57. Apteekkari: Tikari ja 1n4 purkkia yrttejä ja rohdoksia.
58. Hovimestari: Tyylikäs asu ja tikari.
59. Tullimies: Puunuija, nahkapanssari, kilpi ja 1n4x10 omaan pussiin pimitettyä kultarahaa.
60. Lainoppinut: Tikari, lakikirja, sulkakynä, mustepullo ja 1n4 arkkia paperia.
61. Noita: Tikari, salatiedekirja (loitsukirja) ja kokoelma sekalaisia yrttejä.
62. Noidanmetsästäjä (itseoppinut): Miekka, kahleet, 12 soihtua, tulukset ja pullo öljyä.
63. Vampyyrinmetsästäjä (amatööri): Vasara (vastaa puunuijaa), 12 puuvaarnaa, pyhä symboli (hopeinen), pullo pyhää vettä ja kimppu valkosipulia.
64. Teurastaja: Iso veitsi (vastaa tikaria) ja nahkaessu.
65. Kiduttajan oppipoika: Teräviä veitsiä (vastaavat tikareita) 1n4 kappaletta ja nahkahuppu.
66. Askeetikko: Lannevaate ja taistelusauva.
67. Majatalonpitajä: Vapaavalintainen joltain seikkailijalta unohtunut ase ja oluttynnyri.
68. Aikamatkaaja: Satunnaisesti valittu sädease ja kiiltävä ihonmyötäinen asu.
69. (Peikko) Soluttautuja*: Lyhytmiekka, valeasu ja naamiontivälineet.
70. (Haltia) Puolihaltia**: Miekka, pitkäjousi ja 20 nuolta.
71. (Haltia) Kirvesmies: Käsikirves, saha ja reppu.
72. (Haltia) Keijupölynkerääjä: Puunuija, pyydystyshaavi ja pussi.
73. (Haltia) Aatelinen: Miekka, ratsu ja 3n8x10 kultakolikkoa lisää aloitusrahaa.
74. (Haltia) Metsästäjä: Tikari, pitkäjousi, 20 nuolta ja reppu.
75. (Haltia) Runoilija: Tikari, sulkakynä, mustepullo ja 1n6 arkkia paperia.
76. (Haltia) Muusikko: Tikari, hienot vaatteet ja vapaavalintainen soitin.
77. (Haltia) Yksisarvisratsastaja (entinen): Miekka, suitset ja satula.
78. (Haltia) Samooja: Taistelusauva, pitkäjousi, 20 nuolta, reppu, viinipullo ja 1n6 rautaisannosta.
79. (Haltia) Mystikko: Salatiedekirja (loitsukirja), kaapu ja taistelusauva.
80. (Haltia) Soturi: Miekka, pitkäjousi, 20 nuolta ja ketjupaita.
81. (Puolituinen) Narri: Puunuija ja esiintymisasu.
82. (Puolituinen) Halonhakkaaja: Käsikirves ja 2n6 halkoa.
83. (Puolituinen) Teurastaja: Iso veitsi (vastaa tikaria), nahkaessu ja 1n4 metriä makkaraa.
84. (Puolituinen) Juustomestari: Tikari, muotti ja iso tahko lemuavaa juustoa.
85. (Puolituinen) Palvelija: Huonosti istuva asu ja tikari.
86. (Puolituinen) Majatalonpitajä: Lyhytmiekka ja oluttynnyri.
87. (Puolituinen) Leipuri: Raskas kaulin (vastaa puunuijaa) ja 1n4 leipää.
88. (Puolituinen) Paimen: Tikari, viinileili, linko ja 20 kiveä.
89. (Puolituinen) Maanviljelijä: Talikko (vastaa keihästä).
90. (Puolituinen) Kokki: Kokin veitsi (vastaa tikaria) ja 2n4 pataa, kattilaa ja pannua.
91. (Kääpiö) Tunnelisoturi: Käsikirves, ketjupaita ja kilpi.
92. (Kääpiö) Berserkki: Lannevaate, sotamaali ja taistelukirves.
93. (Kääpiö) Boilerinlämmittäjä: Rautalapio (vastaa käsikirvestä), iso säkki ja iso säkillinen hiiliä.
94. (Kääpiö) Olutmestari: Käsikirves, tuoppi, mäski- ja oluttynnyri.
95. (Kääpiö) Insinööri: Tikari, helmitaulu, laskentatikku, sulkakynä, mustepullo ja 1n4 arkkia paperia.
96. (Kääpiö) Sienifarmari: Talikko (vastaa keihästä).
97. (Kääpiö) Myyränkasvattaja: Kontiaiskoukku (vastaa keihästä).
98. (Kääpiö) Seppä: Pajavasara (vastaa sotavasaraa).
99. (Kääpiö) Kaivosmies: Hakku (vastaa kevyttä hakkua), kypärä ja iso säkki.
100. (Kääpiö) Mekaanikko: Iso jakoavain (vastaa sotavasaraa) ja työkalupakki (vastaa varkaan työkaluja).
*Soluttautuja on peikko (goblin) joka on tekeytynyt puolituiseksi ja etenee puolituisen hahmoluokassa.
**Puolihaltialla on haltian pimeänäkö ja kyky havaita salaovia, hän voi valita luokakseen haltian sijaan temppeliritarin, varkaan, magiankäyttäjän tai taistelijan ja säilyttää nämä haltiavanhemmaltaan perimänsä aistit.
Nämä säännöt on tarkoitettu Labyrinth Lord roolipelille, niitä voi helposti soveltaa pienin muutoksin myös muihin riittävän samankaltaisiin sääntöjärjestelmiin kuten Punaboksille. Idea on käännetty Dungeon Crawl Classic roolipelistä vaihtoehdoksi ensimmäisen tason hahmon luomiselle.
Useampia hahmoja: Pelaaja voi oman valintansa mukaan tehdä 2-4 aloitushahmoa, yhdestä selviytyneestä hahmosta tulee pääasiallinen pelaajahahmo ja muut menevät reserviin odottamaan mahdollista myöhempää käyttöönottoa.
Ominaisuudet: Kaikki ominaisuudet arvotaan heittämällä 3n6 siinä järjestyksessä missä ne on listattu lomakkeelle. 0-tason hahmoja ei hylätä toivottomien ominaisuuksien vuoksi.
Osumapisteet: Hahmo aloittaa 1n6:lla osumapisteellä sekä mahdolliset bonukset, jos hän saavuttaa ensimmäisen tason sen hahmoluokasta riippuvat osumapisteet lisätään näihin ilman bonuksia. Tällä menetelmällä luodut hahmot eivät saa täysiä osumapisteitä ensimmäisellä tasolla vaan ne heitetään.
Taisteleminen: 0-tason ihmisen tavoin eli haarniskaluokka nollaan osuminen vaatii nopalla tuloksen 20.
Pelastusheitot: Ensimmäisen tason taistelijan tavoin.
Kokemuspisteet: Hahmo aloittaa -101 kokemuspisteellä, jos hän pääsee kapuamaan nollaan tai positiiviseen lukemaan tulee hänestä ensimmäisen tason hahmo.
Tausta: Heitä 1n100 määritelläksesi hahmon tausta, hahmot ovat oletusarvoisesti ihmisiä ja voivat valita ensimmäisellä tasolla luokakseen magiankäyttäjän, temppeliritarin, taistelijan tai varkaan mutta epäihmistä pelatakseen täytyy hahmon taustan olla kohdallaan, tämä pätee myös toisinpäin eli kääpiösepästä ei voi tulla temppeliritaria. Epäihmisten ominaisuudet kohoavat minimivaatimuksiin ensimmäisellä tasolla.
Aloituskyvyt: Ainoastaan haltioilla, kääpiöillä ja puolituisilla on pääsy osaan ensimmäisen tason kyvyistä, kuten pimeänäköön, salaovien ja kaltevien pintojen havaitsemiseen mutta ei esimerkiksi loitsuihin tai puolituisen piiloutumiskykyyn.
Aloitusase, varusteet ja rahat: Hahmo saa ne aseet ja varusteet mitä hänen taustaansa on listattu sekä 1n8 kultarahaa joilla voidaan haluttaessa ostaa lisävarusteita. Hahmo voi 0-tasolla käyttää mitä tahansa asetta ja panssaria minkä nyt sattuu saamaan käsiinsä mutta ensimmäisellä tasolla astuvat voimaan normaalit rajoitukset, lukuunottamatta 0-tason aloituasetta (tai aseita). Magian saloja tutkimaan ryhtynyt barbaari ei siis unohda miten taistellaan 2-käden taistelukirveellä jolla hän aloitti. Hahmolla oletetaan olevan normaali vaatekerta ellei varusteissa erikseen mainita jotain muuta.
Taustataulukko:
1. Kerjäläinen: Tikari ja 2n6 kultakolikkoa lisää aloitusrahaa.
2. Puuseppä: Käsikirves, taltta ja vasara.
3. Murtovaras: Puunuija, iso säkki ja sorkkarauta.
4. Barbaari: Lannevaate ja joko taistelukirves tai kahden käden miekka.
5. Aseenkantaja: Miekka, kilpi ja ratsu.
6. Pyöveli: Taistelukirves ja nahkahuppu.
7. Pappiskokelas: Puunuija ja puinen pyhä symboli.
8. Kaupunginvartija: Puunuija, nahkapanssari ja kilpi.
9. Maanviljelijä: Talikko (vastaa keihästä).
10. Bardi: Tikari, hienot vaatteet ja vapaavalintainen soitin.
11. Kulkuri: Tikari, reppu, viinipullo ja 1n4 rautaisannosta.
12. Gladiaattori: Lyhytmiekka, kilpi, kypärä ja lannevaate.
13. Velho-oppilas: Tikari ja loitsukirja.
14. Palkkasotilas: Vapaavalintainen lähitaisteluase ja joko nahkapanssari tai kilpi.
15. Riistanvartija: Lyhytmiekka, pitkäjousi, 20 nuolta ja ratsu.
16. Velanperijä: Sotavasara ja 1n6 kultakolikkoa lisää aloitusrahaa.
17. Kaupustelija: Lyhytmiekka, ratsu ja joko 1n4 palttinaa kangasta tai 3n6 halpaa korua.
18. Salakuljettaja: Lyhytmiekka, ratsu ja joko 1n4 nassakkaa paloviinaa tai iso pussi keijupölyä.
19. Kirjuri: Tikari, sulkakynä, mustepullo ja 2n6 arkkia paperia.
20. Viestinviejä: Lyhytmiekka ja ratsu.
21. Sirkusfriikki: Tikari ja 1n6 kanaa.
22. Tanssija: Paljastavat vaatteet, koruja ja tikari.
23. Kaivosmies: Hakku (vastaa kevyttä hakkua), kypärä ja iso säkki.
24. Munkki tai Nunna: Puunuija ja puinen pyhä symboli.
25. Metsästäjä: Tikari, koira ja joko pitkäjousi ja 20 nuolta tai raskas varsijousi ja 20 vaarnaa.
26. Poliitikko: Hieno puku ja tikari.
27. Sekatyömies: Vasara (vastaa puunuijaa).
28. Lähetystyöntekijä: Puunuija ja puinen pyhä symboli.
29. Kokki: Kokin veitsi (vastaa tikaria) ja 2n4 pataa, kattilaa ja pannua.
30. Räätäli: Tikari, sakset, neula, lankaa ja kangasta.
31. Suutari: Naskali (vastaa tikaria), laadukkaat saappaat ja kenkälesti.
32. Muurari: Vasara (vastaa puunuijaa), lasta, ämpärillinen laastia ja 1n4 tiiliskiveä.
33. Näyttelijä: Tikari, hieno asu, naamari, valeasu ja naamiontivälineet.
34. Okkultisti: Mystinen amuletti (pyhä symboli), salatiedekirja (loitsukirja) ja hopeinen tikari.
35. Luolamies: Eläimen talja ja joko puunuija tai keihäs.
36. Roudari: Niittinahkahaarniska ja taistelukirves.
37. Maantierosvo: Miekka, naamio, kevyt varsijousi , 20 vaarnaa ja ratsu.
38. Karjapaimen: Tikari, kevyt varsijousi , 20 vaarnaa, köyttä, 1n6 rautaisannosta ja ratsu.
39. Merimies: Lyhytmiekka ja pullo rommia.
40. Karjavaras: Tikari, naamio, köyttä ja ratsu.
41. Merirosvo: Lyhytmiekka, näyttävät vaatteet, kevyt varsijousi, 20 vaarnaa ja 1n4 pulloa rommia.
42. Opiskelija: Tikari, viinipullo, sulkakynä, mustepullo ja 1n4 arkkia paperia.
43. Shamaani: Taistelusauva tai tikari ja myrkyllisiä sieniä tai yrttejä.
44. Paimentolainen: Sapeli, nahkahaarniska, kilpi, lyhytjousi, 20 nuolta ja ratsu.
45. Aatelinen: Miekka, ratsu ja 3n8x10 kultakolikkoa lisää aloitusrahaa.
46. Haudanryöstäjä: Rautalapio (vastaa käsikirvestä), lyhty, öljyä, tulukset ja iso säkki.
47. Alkemisti: Tikari, salatiedekirja (loitsukirja) ja viisasten kivi (toimimaton).
48. Seppä: Pajavasara (vastaa sotavasaraa).
49. Mylläri: Puunuija ja 1n4 säkkiä jauhoja.
50. Leipuri: Raskas kaulin (vastaa puunuijaa) ja 1n4 leipää.
51. Nahkuri: Tikari ja nahkahaarniska.
52. Ennustaja: Tikari, mystisin symbolein kirjailtu viitta ja kristallipallo (lasinen).
53. Karannut orja: Tikari ja lannevaate.
54. Lukkoseppä: Tikari ja varkaan työkalut.
55. Druidi: Kaapu ja hopeinen tikari.
56. Vanginvartija: Puunuija, nahkahuppu ja kahleet.
57. Apteekkari: Tikari ja 1n4 purkkia yrttejä ja rohdoksia.
58. Hovimestari: Tyylikäs asu ja tikari.
59. Tullimies: Puunuija, nahkapanssari, kilpi ja 1n4x10 omaan pussiin pimitettyä kultarahaa.
60. Lainoppinut: Tikari, lakikirja, sulkakynä, mustepullo ja 1n4 arkkia paperia.
61. Noita: Tikari, salatiedekirja (loitsukirja) ja kokoelma sekalaisia yrttejä.
62. Noidanmetsästäjä (itseoppinut): Miekka, kahleet, 12 soihtua, tulukset ja pullo öljyä.
63. Vampyyrinmetsästäjä (amatööri): Vasara (vastaa puunuijaa), 12 puuvaarnaa, pyhä symboli (hopeinen), pullo pyhää vettä ja kimppu valkosipulia.
64. Teurastaja: Iso veitsi (vastaa tikaria) ja nahkaessu.
65. Kiduttajan oppipoika: Teräviä veitsiä (vastaavat tikareita) 1n4 kappaletta ja nahkahuppu.
66. Askeetikko: Lannevaate ja taistelusauva.
67. Majatalonpitajä: Vapaavalintainen joltain seikkailijalta unohtunut ase ja oluttynnyri.
68. Aikamatkaaja: Satunnaisesti valittu sädease ja kiiltävä ihonmyötäinen asu.
69. (Peikko) Soluttautuja*: Lyhytmiekka, valeasu ja naamiontivälineet.
70. (Haltia) Puolihaltia**: Miekka, pitkäjousi ja 20 nuolta.
71. (Haltia) Kirvesmies: Käsikirves, saha ja reppu.
72. (Haltia) Keijupölynkerääjä: Puunuija, pyydystyshaavi ja pussi.
73. (Haltia) Aatelinen: Miekka, ratsu ja 3n8x10 kultakolikkoa lisää aloitusrahaa.
74. (Haltia) Metsästäjä: Tikari, pitkäjousi, 20 nuolta ja reppu.
75. (Haltia) Runoilija: Tikari, sulkakynä, mustepullo ja 1n6 arkkia paperia.
76. (Haltia) Muusikko: Tikari, hienot vaatteet ja vapaavalintainen soitin.
77. (Haltia) Yksisarvisratsastaja (entinen): Miekka, suitset ja satula.
78. (Haltia) Samooja: Taistelusauva, pitkäjousi, 20 nuolta, reppu, viinipullo ja 1n6 rautaisannosta.
79. (Haltia) Mystikko: Salatiedekirja (loitsukirja), kaapu ja taistelusauva.
80. (Haltia) Soturi: Miekka, pitkäjousi, 20 nuolta ja ketjupaita.
81. (Puolituinen) Narri: Puunuija ja esiintymisasu.
82. (Puolituinen) Halonhakkaaja: Käsikirves ja 2n6 halkoa.
83. (Puolituinen) Teurastaja: Iso veitsi (vastaa tikaria), nahkaessu ja 1n4 metriä makkaraa.
84. (Puolituinen) Juustomestari: Tikari, muotti ja iso tahko lemuavaa juustoa.
85. (Puolituinen) Palvelija: Huonosti istuva asu ja tikari.
86. (Puolituinen) Majatalonpitajä: Lyhytmiekka ja oluttynnyri.
87. (Puolituinen) Leipuri: Raskas kaulin (vastaa puunuijaa) ja 1n4 leipää.
88. (Puolituinen) Paimen: Tikari, viinileili, linko ja 20 kiveä.
89. (Puolituinen) Maanviljelijä: Talikko (vastaa keihästä).
90. (Puolituinen) Kokki: Kokin veitsi (vastaa tikaria) ja 2n4 pataa, kattilaa ja pannua.
91. (Kääpiö) Tunnelisoturi: Käsikirves, ketjupaita ja kilpi.
92. (Kääpiö) Berserkki: Lannevaate, sotamaali ja taistelukirves.
93. (Kääpiö) Boilerinlämmittäjä: Rautalapio (vastaa käsikirvestä), iso säkki ja iso säkillinen hiiliä.
94. (Kääpiö) Olutmestari: Käsikirves, tuoppi, mäski- ja oluttynnyri.
95. (Kääpiö) Insinööri: Tikari, helmitaulu, laskentatikku, sulkakynä, mustepullo ja 1n4 arkkia paperia.
96. (Kääpiö) Sienifarmari: Talikko (vastaa keihästä).
97. (Kääpiö) Myyränkasvattaja: Kontiaiskoukku (vastaa keihästä).
98. (Kääpiö) Seppä: Pajavasara (vastaa sotavasaraa).
99. (Kääpiö) Kaivosmies: Hakku (vastaa kevyttä hakkua), kypärä ja iso säkki.
100. (Kääpiö) Mekaanikko: Iso jakoavain (vastaa sotavasaraa) ja työkalupakki (vastaa varkaan työkaluja).
*Soluttautuja on peikko (goblin) joka on tekeytynyt puolituiseksi ja etenee puolituisen hahmoluokassa.
**Puolihaltialla on haltian pimeänäkö ja kyky havaita salaovia, hän voi valita luokakseen haltian sijaan temppeliritarin, varkaan, magiankäyttäjän tai taistelijan ja säilyttää nämä haltiavanhemmaltaan perimänsä aistit.
maanantai 10. syyskuuta 2012
Elokuvista varastettavia ideoita
Koska kampanjat ovat kuivatelekalla ainakin vähän aikaan ei runosuoni oikein pulppua, niinpä olen kuluttanut aikaani laadukkaan elokuvataiteen parissa.
Elokuvassa Krull pääpahan linnoitus teleporttailee joka päivä uuteen sijaintiin, tässä voisi olla ajatusta fantasiakampanjaan, joka päivä heitetään nopilla (pituus, leveys) satunnainen numeroitu heksa missä linnake on sillä kertaa.
Vanhassa suosikissani Willow on kohtaus jossa päähenkilö yrittää hoidella amatöörivelhona lähestyvän peikon hengiltä mutta onnistuukin vain muuttamaan sen vihamielisestä apinamaisesta rääpiöstä kahden sinivalaan kokoiseksi kaksipäiseksi lohikäärmeeksi, tästä voisi kehittää jonkun velhontaitojen mokailutaulukon jossa tulokset vaihtelevat pelkästä epäonnistumisesta aina täydellisiin katastrofeihin. Mogaat tulipalloloitsun ja kuu halkeaa tms.
Elokuvassa Krull pääpahan linnoitus teleporttailee joka päivä uuteen sijaintiin, tässä voisi olla ajatusta fantasiakampanjaan, joka päivä heitetään nopilla (pituus, leveys) satunnainen numeroitu heksa missä linnake on sillä kertaa.
Vanhassa suosikissani Willow on kohtaus jossa päähenkilö yrittää hoidella amatöörivelhona lähestyvän peikon hengiltä mutta onnistuukin vain muuttamaan sen vihamielisestä apinamaisesta rääpiöstä kahden sinivalaan kokoiseksi kaksipäiseksi lohikäärmeeksi, tästä voisi kehittää jonkun velhontaitojen mokailutaulukon jossa tulokset vaihtelevat pelkästä epäonnistumisesta aina täydellisiin katastrofeihin. Mogaat tulipalloloitsun ja kuu halkeaa tms.
maanantai 3. syyskuuta 2012
TU-HOT-KAA!
Roolipeleihin keskittyvän pelipäivän järjestämisen kanssa on ollut hieman vaikeaa mutta se ei ole estänyt etsimästä materiaalia tuleviin peleihin. Aina löydöt eivät tule tomuisista arkistoista 80-luvun roolipelilehtiä vaan tiedon valtateiltä. Löysin sattuman oikusta Strange Magic blogista aivan erityisen siistin kuvan Dalekista ja parasta kaikessa valmiiksi mietityt ominaisuudet.
maanantai 27. elokuuta 2012
Quag Keep
Jonkin aikaa sitten sain Yhdysvalloista tulleen paketin mukana kappaleen Andre Nortonin fantasiaromaania Quag Keep. Alice Mary "Andre" Norton (1912-2005) on täällä pohjoisen tyrskyjen pieksimillä rannoilla ja synkissä metsämökeissä tuntemattomaksi jäänyt fantasia- ja tieteiskirjailija, rapakon takana hänet lasketaan käsittääkseni yhdeksi kyseisten genrejen menneen vuosisadan suuruuksista. Olen lukenut hänen Witch World kirjoistaan yhden ja ihan menevästä fantasiasta on kyse. Hän on mitä ilmeisimmin ollut yksi genrekirjallisuuden edelläkävijöistä sekä naiskirjailijana ja naishahmojen seikkailujen kuvaamisessa, häntä ennenkin toki on ollut muita mutta pitkän aikaa joukko on ollut sangen harvalukuinen ja ilmeisesti hän on inspiroinut useampaa sukupolvea häntä seuranneita fantasiakirjailijoita.
Quag Keep ei liity mitenkään Nortonin muuhun tuotantoon vaan erääseen peliin nimeltä Dungeons & Dragons. Kyseessä on ensimmäinen roolipelien pohjalta kirjoitettu fantasiaromaani ja alussa olevat kiitokset antavat ymmärtää että Gary Gygax on ollut kirjailijan avustajana aihetta koskien. Kirja sijoittuu nimellisesti Greyhawkin maailmaan Blackmoorin naapurissa mutta kyseessä on geneerinen D&D-maailma eli mistään Greyhawkin kaanonista ei ole kyse, jos joku moisesta yksityiskohdasta edes viitsii välittää.
Ensimmäisestä roolipelifiktiosta tekee mielenkiintoisen lukea sen idea, siinä missä useimmat roolipeleihin pohjaavat tuotokset vain sijoittuvat kampanjamaailmoihin ja ovat muuten tyypillistä fantasia-, kauhu- tai tieteislätinää on tämän keskiössä itse peli. Esimerkiksi ryhmittymiset ja monet muut pelilliset elementit jotka joku muu ohittaisi ovat ihan konkreettisia asioita pelimaailmassa joka peilaa kuinka omituisia ne fantasiaseikkailut joita pelipöydässä pelaamme ovat. Valitettevasti Norton ei kirjoittamansa perusteella ole välttämättä kauhean hyvin perillä siitä pelistä. Heti alussa seitsemän seikkailijaa pakotetaan suurelle maailmanpelastusretkelle kuin diktaattorin elkein peliä johtavan luolamestarin seikkailussa ja samat seikkailijat joutuvat hyvin pian suureksi hämmennyksekseen tekemisiin sen kanssa että ovat pelaajahahmoja. Suosittelen Quag Keepiä luettavaksi niille jotka ovat nuoruudessaan kahlanneet läpi Dragonlance kirjasarjaa tai Drizzt Do'Urdenin seikkailuja tai roolipelaajille jotka ovat kiinnostuneet harrasteensa historiasta ja siihen liittyvistä ilmiöistä. En ehkä lähtisi lukemaan jos ei ole valmiutta katsella kirjaa historiallisesta perspektiivistä tai edes kuriositeettinä.
Quag Keep ei liity mitenkään Nortonin muuhun tuotantoon vaan erääseen peliin nimeltä Dungeons & Dragons. Kyseessä on ensimmäinen roolipelien pohjalta kirjoitettu fantasiaromaani ja alussa olevat kiitokset antavat ymmärtää että Gary Gygax on ollut kirjailijan avustajana aihetta koskien. Kirja sijoittuu nimellisesti Greyhawkin maailmaan Blackmoorin naapurissa mutta kyseessä on geneerinen D&D-maailma eli mistään Greyhawkin kaanonista ei ole kyse, jos joku moisesta yksityiskohdasta edes viitsii välittää.
Ensimmäisestä roolipelifiktiosta tekee mielenkiintoisen lukea sen idea, siinä missä useimmat roolipeleihin pohjaavat tuotokset vain sijoittuvat kampanjamaailmoihin ja ovat muuten tyypillistä fantasia-, kauhu- tai tieteislätinää on tämän keskiössä itse peli. Esimerkiksi ryhmittymiset ja monet muut pelilliset elementit jotka joku muu ohittaisi ovat ihan konkreettisia asioita pelimaailmassa joka peilaa kuinka omituisia ne fantasiaseikkailut joita pelipöydässä pelaamme ovat. Valitettevasti Norton ei kirjoittamansa perusteella ole välttämättä kauhean hyvin perillä siitä pelistä. Heti alussa seitsemän seikkailijaa pakotetaan suurelle maailmanpelastusretkelle kuin diktaattorin elkein peliä johtavan luolamestarin seikkailussa ja samat seikkailijat joutuvat hyvin pian suureksi hämmennyksekseen tekemisiin sen kanssa että ovat pelaajahahmoja. Suosittelen Quag Keepiä luettavaksi niille jotka ovat nuoruudessaan kahlanneet läpi Dragonlance kirjasarjaa tai Drizzt Do'Urdenin seikkailuja tai roolipelaajille jotka ovat kiinnostuneet harrasteensa historiasta ja siihen liittyvistä ilmiöistä. En ehkä lähtisi lukemaan jos ei ole valmiutta katsella kirjaa historiallisesta perspektiivistä tai edes kuriositeettinä.
tiistai 21. elokuuta 2012
Salainen Santikori haluaa sinut!
On taas se aika kun alkaa kiireinen tohina ja Santikori valmistautuu kylvämään tuhoa ja kuolemaa vuoden lopussa.
Eli kyseessä on väkijoukolla pyörivä projekti joka yllättäen ei halua rahojasi vaan aivosi! Eli lompakko piiloon ja pokasaha käteen.
Eli jos osaat piirtää, tehdä graafista suunnittelua, toimittaa, tuottaa tai kirjoittaa niin ilmoittaudu aivoluovuttajaksi. Tai jos et osaa mitään noista kuten minä niin ilmoittaudu silti, olen nimittäin huomannut että puhtaalla braggadociolla pääsee aika pitkälle ilman taitoja. Roolipelaajina meillä kaikilla on ainakin välttävä osaaminen pakkoenglannista joten en usko että kielitaito on kynnyskysymys, olen tehnyt itseni ymmärrettäväksi ulkomaan eläjille ihan "hyvin" lyhyellä oppimäärällä vaikka en ole kovin ymmärrettävä edes omalla äidinkielelläni. Lisäksi tuohon ulkomaalaisten Salaiseen Santikoriin osallistuminenhan on suuri isänmaallinen velvollisuus, kaikki jouluun liittyvähän on suomalaista kuin väskynäsopan taatelit.
Calling all Santicore's Little Helpers....
Eli kyseessä on väkijoukolla pyörivä projekti joka yllättäen ei halua rahojasi vaan aivosi! Eli lompakko piiloon ja pokasaha käteen.
Eli jos osaat piirtää, tehdä graafista suunnittelua, toimittaa, tuottaa tai kirjoittaa niin ilmoittaudu aivoluovuttajaksi. Tai jos et osaa mitään noista kuten minä niin ilmoittaudu silti, olen nimittäin huomannut että puhtaalla braggadociolla pääsee aika pitkälle ilman taitoja. Roolipelaajina meillä kaikilla on ainakin välttävä osaaminen pakkoenglannista joten en usko että kielitaito on kynnyskysymys, olen tehnyt itseni ymmärrettäväksi ulkomaan eläjille ihan "hyvin" lyhyellä oppimäärällä vaikka en ole kovin ymmärrettävä edes omalla äidinkielelläni. Lisäksi tuohon ulkomaalaisten Salaiseen Santikoriin osallistuminenhan on suuri isänmaallinen velvollisuus, kaikki jouluun liittyvähän on suomalaista kuin väskynäsopan taatelit.
Calling all Santicore's Little Helpers....
maanantai 20. elokuuta 2012
Myrskyn sankarit
Tämän vuoden Ropeconista lähtien on erääseen projektiin kerätty rahoitusta kahisevana virtana, itsekin olen heittänyt ropojani tuohon projektiin ja uskon sen rahoituksen onnistumiseen. Kyseessä ei ole enempää tai vähempää kuin aloittelijaystävälliseksi suunniteltu suomenkielinen roolipeli. Projektin käynnistänyt Mike Pohjola on siis varsin jalolla asialla.
Henkisenä esikuvana pelille on D&D:n punaboksi eli Mentzerin editio josta ilmestyi Jari Paunan kääntämä versio silloin aikanaan, retrokloonista ei kuitenkaan ole kyse. Uskon että Mike Pohjola pystyy rakentamaan hyvän toimivan pelijärjestelmän ilman suurempia kompastuskiviä, ainakin miehen Star Wreck roolipeli viittaisi siihen. Pelikin on aihepiiriltäänkin toimiva, eli perinteisiä sankarhommia fantasiaympäristössä on luvassa.
Nuoremmalle kohderyhmälle suunnatun aloittelijan laatikon idea on vanha kuin mikä, tohtori John Eric Holmeshan suunnitteli jo vuonna 1977 perussetin Dungeons & Dragons roolipelistä joka lähti tarpeesta nyt ylipäätään tehdä jonkinlainen selkeästi ymmärrettävä versio Dunkusta.
Olen tosin hieman epäileväinen erityisesti lasten tai nuorten roolipelinä markkinoitavasta pelistä erään asian suhteen, vaikka itse aloitinkin harrasteen lapsena. Uskon kyllä hyvän selkeän aloittelijaroolipelin tarpeellisuuteen, pelkästään hyvähän se on jos peli on kirjoitettu sellaisella tavalla että nuoremman on helppo päästä jyvällä. Toivon että kun Pohjola saa roolipelinsä ulos niin siinä ei jokaisella mahdollisella pinnalla lue kissan korkuisin kirjaimin "LAPSILLE" tai liirumlaarumeita roolipelaamisen positiivisista vaikutuksista koska on hyvin vaikea kuvitella siinä jossain kymmenen hujakoilla olevaa ihmistainta joka tarttuisi vapaaehtoisesti mihinkään missä erityisesti lukee sen olevan suunnattu lapsille tai häntä kasvattamaan.
Epäilyksistä huolimatta menkää ja heittäkää rahaa tuohon projektiin jos sitä liikenee, nuoremmat polvet tarvitsevat oman aloituspelinsä, jos sitä aloittelijan peliä ei nyt Pohjola saa väsättyä niin ei sellaista kukaan ala tekemään, miehellä on nimittäin yksi asia puolellaan, pelkän märehtimisen sijaan hän on sitä hihat käärivää ja toimeen tarttuvaa sorttia:
Myrskyn sankarien rahoituspäivä.
Lisätietoja projektin omassa blogista
Se varsinainen kampanjan rahoitussivu!
Henkisenä esikuvana pelille on D&D:n punaboksi eli Mentzerin editio josta ilmestyi Jari Paunan kääntämä versio silloin aikanaan, retrokloonista ei kuitenkaan ole kyse. Uskon että Mike Pohjola pystyy rakentamaan hyvän toimivan pelijärjestelmän ilman suurempia kompastuskiviä, ainakin miehen Star Wreck roolipeli viittaisi siihen. Pelikin on aihepiiriltäänkin toimiva, eli perinteisiä sankarhommia fantasiaympäristössä on luvassa.
Nuoremmalle kohderyhmälle suunnatun aloittelijan laatikon idea on vanha kuin mikä, tohtori John Eric Holmeshan suunnitteli jo vuonna 1977 perussetin Dungeons & Dragons roolipelistä joka lähti tarpeesta nyt ylipäätään tehdä jonkinlainen selkeästi ymmärrettävä versio Dunkusta.
Olen tosin hieman epäileväinen erityisesti lasten tai nuorten roolipelinä markkinoitavasta pelistä erään asian suhteen, vaikka itse aloitinkin harrasteen lapsena. Uskon kyllä hyvän selkeän aloittelijaroolipelin tarpeellisuuteen, pelkästään hyvähän se on jos peli on kirjoitettu sellaisella tavalla että nuoremman on helppo päästä jyvällä. Toivon että kun Pohjola saa roolipelinsä ulos niin siinä ei jokaisella mahdollisella pinnalla lue kissan korkuisin kirjaimin "LAPSILLE" tai liirumlaarumeita roolipelaamisen positiivisista vaikutuksista koska on hyvin vaikea kuvitella siinä jossain kymmenen hujakoilla olevaa ihmistainta joka tarttuisi vapaaehtoisesti mihinkään missä erityisesti lukee sen olevan suunnattu lapsille tai häntä kasvattamaan.
Epäilyksistä huolimatta menkää ja heittäkää rahaa tuohon projektiin jos sitä liikenee, nuoremmat polvet tarvitsevat oman aloituspelinsä, jos sitä aloittelijan peliä ei nyt Pohjola saa väsättyä niin ei sellaista kukaan ala tekemään, miehellä on nimittäin yksi asia puolellaan, pelkän märehtimisen sijaan hän on sitä hihat käärivää ja toimeen tarttuvaa sorttia:
Myrskyn sankarien rahoituspäivä.
Lisätietoja projektin omassa blogista
Se varsinainen kampanjan rahoitussivu!
perjantai 17. elokuuta 2012
Kampanjan tunnusmusiikki
Olen ajoittain miettinyt rinnastuksia roolipelien ja leffojen ja TV-sarjojen välillä. Viimeisin mietintäni oli se että mikä olisi sopiva tunnusmusiikki Anomaalinen Maanalainen Ympäristö kampanjalle. Karu meininki suhteellisen sekopäisessä ympäristössä yhdistettynä 80-luvun popkulttuuriin vaatii hyvin erikoisia valintoja joten päädyin lopulta Nightsatan yhtyeen kappaleeseen Steel Diamond part 4.
Tässä Youtube linkki kappaleeseen, leffa josta pyörii biisin taustalla pätkiä on New Barbarians, harvinaisen karu italopätkä ja leffan Temppeliherrat on juuri sellaista porukkaa jonka voisi kuvitella työskentelevän jollekin sekopäisemmälle velhoruhtinaalle:
Tässä Youtube linkki kappaleeseen, leffa josta pyörii biisin taustalla pätkiä on New Barbarians, harvinaisen karu italopätkä ja leffan Temppeliherrat on juuri sellaista porukkaa jonka voisi kuvitella työskentelevän jollekin sekopäisemmälle velhoruhtinaalle:
torstai 16. elokuuta 2012
Mitä se vanha koulukunta on?
Tässä kuvaliitteenä lyhyt kuvaus seikkailusta Beyond The Crystal Cave vuodelta 1983 eli melkein parin vuosikymmenen takaa.
Tässä kuvaus siitä mikä on "klassista" pelaamista, firmalta joka on 2000-luvulla omasta mielestään erikoistunut vanhojen hyvien aikojen tyylisiin seikkailuihin.
Ottaen huomioon näinkin suuren vaihtelun autenttisen vanhan materiaalin ja ns. vanhan koulukunnan välillä vastaus kysymykseen taitaa oikeasti olla että ihan mitä itse haluat sen olevan.
Tässä kuvaus siitä mikä on "klassista" pelaamista, firmalta joka on 2000-luvulla omasta mielestään erikoistunut vanhojen hyvien aikojen tyylisiin seikkailuihin.
Ottaen huomioon näinkin suuren vaihtelun autenttisen vanhan materiaalin ja ns. vanhan koulukunnan välillä vastaus kysymykseen taitaa oikeasti olla että ihan mitä itse haluat sen olevan.
tiistai 14. elokuuta 2012
Väijyjä portaikossa
Vanhoista White Dwarf lehdistä löytyy lähestulkoon aina joita omituista ja inspiroivaa. Viimeisin löytö on Porras Väijy, omituinen otus joka ropaa portaita ylös ja alas taukoamatta. (Olen aika varma että asuintalossani majailee sellainen IRL)
Jotkin vanhojen White Dwarfien otuksista ansaitsevat päästä uudelleen parrasvaloihin ja tämä on yksi niistä, otuksen voi sijoittaa satunnaisena vastaantulijana melkein mihin tahansa luolastoon ja itselleni tuli jo visioita ulottuvuuksien välisestä portaikoista joihin nämä otukset ovat yhteydessä maailman portaikkojen välityksellä.
Jotkin vanhojen White Dwarfien otuksista ansaitsevat päästä uudelleen parrasvaloihin ja tämä on yksi niistä, otuksen voi sijoittaa satunnaisena vastaantulijana melkein mihin tahansa luolastoon ja itselleni tuli jo visioita ulottuvuuksien välisestä portaikoista joihin nämä otukset ovat yhteydessä maailman portaikkojen välityksellä.
sunnuntai 12. elokuuta 2012
Fantasianimikilpailun satoa
Olen iloisesti yllättynyt sähköpostiini sataneesta erilaisten fantasianimien kirjosta ja haluan ihan ensimmäiseksi kiittää kaikkia osallistujia, jokaisen panosta arvostetaan.
Koska kyseessä on kilpailu täytyy tuomaroinnin olla jokseenkin järkevää ja heti ensimmäisten nimilistojen tultua aloin miettiä että miten lähestyn asiaa. Päädyin siihen että etsin mahdollisimman puolueettoman tuomarin avukseni ja värväsin ystäväni Jukan tuohon hommaan. En tietenkään moisesta rastista ilmoittanut etukäteen vaan löin tulostamani nimilistat pöytään yllätyksenä kun olimme erään sotapelin tiimoilta käyneet läpi Zaman taistelua heksakartalla.
Jukka joka pysyy sukunimensä puolesta anonyyminä on yksi harvoja sukupolveni jäseniä jotka eivät liiemmin käytä internettiä, eli sosiaalinen media, blogaaminen ja keskustelufoorumit ovat hänelle enimmäkseen vieraita. Tämän johdosta Jukka ei siis tiedä kotimaisesta skenestä juuri mitään joka tarkoittaa että hän ei ainakaan suosi ketään ennakkokäsitysten nojalla.
Sami Koposelta tuli kymmenen nimeä joissa oli mielikuvitusta käynnistävää vaihtelua rustisesta Tom tynnyrintekijästä aina kuninkaallisen oloiseen Thaddeus Ensimmäiseen. Jukan kunniamaininnan Samin listalta saivat Ragnar Teräsperse ja Solaria Vähämieli.
Wille Ruotsalaiselta tuli aivan mieletöntä settiä, esimerkiksi mainittakoon vaikkapa Vestar Puoli-Nelson. Jukka halusi sanoa että mielikuvitusta oli selvästi käytetty ja kysyä onko Pantokrator Paagoksella kenties sisko nimeltä Pammakristos?
Mixu Laurosen lähettämät nimet olivat Jukan mielestä hyviä perinteisiä D&D nimiä, itse pidin sellaisia nimiä kuin Atanas ja Ishilon hyvin miekka & magia henkisenä.
Arttu Hanskalta tuli viisi tarkkaan harkittua nimeä, selvästikin laatuun oli panostettu määrän sijaan. Molempien tuomarien silmään pisti erityisesti Goran Lainkuuliainen.
Daniel Nefflingiltä tuli kymmenen varsin viileän nimen lista joista kaikkein pähein on mielestäni Giras Kuolonkorpi.
Palkintokategoriat ja voittajat ovat seuraavat:
Ulkoilmaharhailijan matkaoppaat: Sami Koponen
Luolastoselviytymisen käsikirjat: Wille Ruotsalainen
Psykedeelinen aikamatkailu: Mixu Lauronen
Melkein kaikki mitä ikinä oikeasti tarvitset yhdessä kirjassa: Arttu Hanska
Örkkisoturin kärsäkirjat: Daniel Neffling
Tässä onkin sitten itse satunnaisnimitaulukko koostettuna kilpailijoiden luovutuksista ja höystettynä muutamalla omalla :
Fantasianimitaulukko (1n100):
01-02 Tom Tynnyrintekijä
03-04 Bruul
05-06 Thaddeus Ensimmäinen
07-08 Morgan
09-10 Ragnar Teräsperse
11-12 Puna-Marilla
13-14 Varna
15-16 Ethina
17-18 Solaria Vähämieli
19-20 Kadis Rotansurma
21-22 Sir Murrind Garmond
23-24 Äyhkyri Okaposki
25-26 Galius Punakäpälä
27-28 Salah Ekidna
29-30 Gesund von Marillen
31-32 Xandrad Kultakuoriainen
33-34 Vestar Puoli-Nelson
35-36 Pantokrator Paagos
37-38 Veljeni Soutava Mursu
39-40 Törhö Siunaus
41-42 Hanagtug
43-44 Jeema
45-46 Atanas
47-48 Gollur
49-50 Morio
51-52 Ainuk
53-54 Ishilon
55-56 Carlos Hurtta
57-58 Charles Hyades
59-60 Atluk Nipal
61-62 Tobel Liemel
63-64 Goran Lainkuuliainen
65-66 Leivalas Tuhatsilmä
67-68 Tirith Aura
69-70 Teräs Turisas
71-72 Fodar Kiero
73-74 Huluithielas Kultaluomi
75-76 Korhas Tore
77-78 Dirge Mustasormi
79-80 Xelat Starna
81-82 Sinisilmä Mahtivärssy
83-84 Giras Kuolonkorpi
85-86 Prokol Harmaa
87-88 Suss
89-90 Kabanos
91-92 Gryf Taipumaton
93-94 Upox
95-96 Toff Keltamaksa
97-98 Vollo Hoppeli
99-00 Gyros
Koska kyseessä on kilpailu täytyy tuomaroinnin olla jokseenkin järkevää ja heti ensimmäisten nimilistojen tultua aloin miettiä että miten lähestyn asiaa. Päädyin siihen että etsin mahdollisimman puolueettoman tuomarin avukseni ja värväsin ystäväni Jukan tuohon hommaan. En tietenkään moisesta rastista ilmoittanut etukäteen vaan löin tulostamani nimilistat pöytään yllätyksenä kun olimme erään sotapelin tiimoilta käyneet läpi Zaman taistelua heksakartalla.
Jukka joka pysyy sukunimensä puolesta anonyyminä on yksi harvoja sukupolveni jäseniä jotka eivät liiemmin käytä internettiä, eli sosiaalinen media, blogaaminen ja keskustelufoorumit ovat hänelle enimmäkseen vieraita. Tämän johdosta Jukka ei siis tiedä kotimaisesta skenestä juuri mitään joka tarkoittaa että hän ei ainakaan suosi ketään ennakkokäsitysten nojalla.
Sami Koposelta tuli kymmenen nimeä joissa oli mielikuvitusta käynnistävää vaihtelua rustisesta Tom tynnyrintekijästä aina kuninkaallisen oloiseen Thaddeus Ensimmäiseen. Jukan kunniamaininnan Samin listalta saivat Ragnar Teräsperse ja Solaria Vähämieli.
Wille Ruotsalaiselta tuli aivan mieletöntä settiä, esimerkiksi mainittakoon vaikkapa Vestar Puoli-Nelson. Jukka halusi sanoa että mielikuvitusta oli selvästi käytetty ja kysyä onko Pantokrator Paagoksella kenties sisko nimeltä Pammakristos?
Mixu Laurosen lähettämät nimet olivat Jukan mielestä hyviä perinteisiä D&D nimiä, itse pidin sellaisia nimiä kuin Atanas ja Ishilon hyvin miekka & magia henkisenä.
Arttu Hanskalta tuli viisi tarkkaan harkittua nimeä, selvästikin laatuun oli panostettu määrän sijaan. Molempien tuomarien silmään pisti erityisesti Goran Lainkuuliainen.
Daniel Nefflingiltä tuli kymmenen varsin viileän nimen lista joista kaikkein pähein on mielestäni Giras Kuolonkorpi.
Palkintokategoriat ja voittajat ovat seuraavat:
Ulkoilmaharhailijan matkaoppaat: Sami Koponen
Luolastoselviytymisen käsikirjat: Wille Ruotsalainen
Psykedeelinen aikamatkailu: Mixu Lauronen
Melkein kaikki mitä ikinä oikeasti tarvitset yhdessä kirjassa: Arttu Hanska
Örkkisoturin kärsäkirjat: Daniel Neffling
Tässä onkin sitten itse satunnaisnimitaulukko koostettuna kilpailijoiden luovutuksista ja höystettynä muutamalla omalla :
Fantasianimitaulukko (1n100):
01-02 Tom Tynnyrintekijä
03-04 Bruul
05-06 Thaddeus Ensimmäinen
07-08 Morgan
09-10 Ragnar Teräsperse
11-12 Puna-Marilla
13-14 Varna
15-16 Ethina
17-18 Solaria Vähämieli
19-20 Kadis Rotansurma
21-22 Sir Murrind Garmond
23-24 Äyhkyri Okaposki
25-26 Galius Punakäpälä
27-28 Salah Ekidna
29-30 Gesund von Marillen
31-32 Xandrad Kultakuoriainen
33-34 Vestar Puoli-Nelson
35-36 Pantokrator Paagos
37-38 Veljeni Soutava Mursu
39-40 Törhö Siunaus
41-42 Hanagtug
43-44 Jeema
45-46 Atanas
47-48 Gollur
49-50 Morio
51-52 Ainuk
53-54 Ishilon
55-56 Carlos Hurtta
57-58 Charles Hyades
59-60 Atluk Nipal
61-62 Tobel Liemel
63-64 Goran Lainkuuliainen
65-66 Leivalas Tuhatsilmä
67-68 Tirith Aura
69-70 Teräs Turisas
71-72 Fodar Kiero
73-74 Huluithielas Kultaluomi
75-76 Korhas Tore
77-78 Dirge Mustasormi
79-80 Xelat Starna
81-82 Sinisilmä Mahtivärssy
83-84 Giras Kuolonkorpi
85-86 Prokol Harmaa
87-88 Suss
89-90 Kabanos
91-92 Gryf Taipumaton
93-94 Upox
95-96 Toff Keltamaksa
97-98 Vollo Hoppeli
99-00 Gyros
perjantai 10. elokuuta 2012
Ilmainen Hackmaster
Kenzer & Company on pistänyt uuden Hackmasterin perusversion ilmaisesti ladattavaksi. Hackmaster on uuden versionsa myötä kypsynyt omituisesta vakavissaan tehdystä parodiapelistä varsin mielenkiintoiseksi fantasiaroolipeliksi. Hackmaster on vähän liian raskas säännöiltään omaan makuuni mutta ilmainen PDF kannattaa ehdottomasti katsastaa ihan vaikka uteliaisuuttaan.
Hackmaster Basic
Hackmaster Basic
maanantai 6. elokuuta 2012
Fantasianimikilpailu
Koska kärsin suuruudenhulluudesta pistän pystyyn kilpailun joka heittää varjonsa muiden kilpailujen ylle kuin jättiläismäinen kääpiö.
Kaikkihan tietävät että fantasianimen keksiminen on vaikeaa ja hahmon nimeäminen Matti tai Tiina Taistelijaksi on vielä huonompi vaihtoehto kuin nimeä olisi ollenkaan. Kaverit veistelevät pahimmillaan pilkkakirjoituksia blogeissaan vielä vuosikymmeniä myöhemmin. Pelinjohtajana itseäni ärsyttää suunnattomasti pelaajien tarve kysyä kaikilta mahdollisilta EPH:ilta heidän nimiään koska sitten täytyy yhtäkkiä kehittää joku hyvä nimi lennosta ja mielikuvitusasioissa lentokykyni on tuolloin dodon luokkaa. Eli tarvittaisiin listaa hyvistä nimistä.
Lähetä siis ilmoittamaani sähköpostiosoitteeseen oman valintasi mukaan yhdestä kymmeneen hienoa fantasianimeä viimeistään tämän viikon perjantaina niin voit voittaa hienoja yllätyspalkintoja vuosien aikana kertyneestä roolipelikokoelmastani, ne ovat siis todellakin niin "hienoja" että minua ei haittaa ollenkaan dumpata niitä ventovieraiden niskaan. Kaikille osallistujille ei valitettavasti riitä palkintoja, vain parhaimmista parhaimmille.
Viestissä täytyy olla fantasianimen tai nimien lisäksi oma osoitteesi ja nimesi jonka avulla posti löytää perille, palkintoja ei lähetetä esimerkiksi Zykson Teurastajalla joka pitää majaansa Perniössä.
Saattaa olla että kehitän useimmista annetuista nimistä jotain hassua, voittivat niiden lähettäjät mitään tai ei. Eli vaikka et saisi mitään maailman parhaasta fantasianimestä niin saatan silti käyttää Obi-Wan Aragornia tai Gandalfdorea jossain yhteydessä.
Luovutat täydet oikeudet käyttää fantasianimeäsi minulle voitit tai et. Mitään nillitystä ei siis kuunnella jos päätän käyttää luovan työsi hedelmää Valtaistuinpeliä suositummaksi kohoavassa fantasiakirjasarjassa, D&D:tä paremmin myyvässä maailman parhaassa kotikutoisessa roolipelissä tai jos turbofolk yhtye Karjalaiset Kalajumalat nimeää uusimman levynsä sinun kehittämäsi nimen pohjalta ja myy platinaa.
Törkeydet diskataan jos ne huomataan ja se ei ole kauhean mukavaa vedättää vanhaa miestä moisella tavalla, mutta jos olet vaikkapa hyvä kiroilemaan udmurtin kielellä niin mikään ei estä yrittämästä.
Blogin kommenttehin, facebookkiin tai postiluukusta sujaututeille kryptisille ruutupaperilapuille kirjoitetut nimet eivät myöskään kelpaa. Spämmifiltteriin jääneet tai internetin putkistoissa majailevien tonttujen uhreiksi joutuminen on mahdollista ja valitettavaa.
Pakkovärvätyistä asiantuntijoista koostuva raati tutkii esittämäsi fantasianimet jossain vaiheessa, mutta kuitenkin mahdollisimman pian.
Fantasianimiä voi lähettää seuraavaan sähköpostiosoitteeseen:
mustonen piste jonas miukumauku gmail piste com
Kaikkihan tietävät että fantasianimen keksiminen on vaikeaa ja hahmon nimeäminen Matti tai Tiina Taistelijaksi on vielä huonompi vaihtoehto kuin nimeä olisi ollenkaan. Kaverit veistelevät pahimmillaan pilkkakirjoituksia blogeissaan vielä vuosikymmeniä myöhemmin. Pelinjohtajana itseäni ärsyttää suunnattomasti pelaajien tarve kysyä kaikilta mahdollisilta EPH:ilta heidän nimiään koska sitten täytyy yhtäkkiä kehittää joku hyvä nimi lennosta ja mielikuvitusasioissa lentokykyni on tuolloin dodon luokkaa. Eli tarvittaisiin listaa hyvistä nimistä.
Lähetä siis ilmoittamaani sähköpostiosoitteeseen oman valintasi mukaan yhdestä kymmeneen hienoa fantasianimeä viimeistään tämän viikon perjantaina niin voit voittaa hienoja yllätyspalkintoja vuosien aikana kertyneestä roolipelikokoelmastani, ne ovat siis todellakin niin "hienoja" että minua ei haittaa ollenkaan dumpata niitä ventovieraiden niskaan. Kaikille osallistujille ei valitettavasti riitä palkintoja, vain parhaimmista parhaimmille.
Viestissä täytyy olla fantasianimen tai nimien lisäksi oma osoitteesi ja nimesi jonka avulla posti löytää perille, palkintoja ei lähetetä esimerkiksi Zykson Teurastajalla joka pitää majaansa Perniössä.
Saattaa olla että kehitän useimmista annetuista nimistä jotain hassua, voittivat niiden lähettäjät mitään tai ei. Eli vaikka et saisi mitään maailman parhaasta fantasianimestä niin saatan silti käyttää Obi-Wan Aragornia tai Gandalfdorea jossain yhteydessä.
Luovutat täydet oikeudet käyttää fantasianimeäsi minulle voitit tai et. Mitään nillitystä ei siis kuunnella jos päätän käyttää luovan työsi hedelmää Valtaistuinpeliä suositummaksi kohoavassa fantasiakirjasarjassa, D&D:tä paremmin myyvässä maailman parhaassa kotikutoisessa roolipelissä tai jos turbofolk yhtye Karjalaiset Kalajumalat nimeää uusimman levynsä sinun kehittämäsi nimen pohjalta ja myy platinaa.
Törkeydet diskataan jos ne huomataan ja se ei ole kauhean mukavaa vedättää vanhaa miestä moisella tavalla, mutta jos olet vaikkapa hyvä kiroilemaan udmurtin kielellä niin mikään ei estä yrittämästä.
Blogin kommenttehin, facebookkiin tai postiluukusta sujaututeille kryptisille ruutupaperilapuille kirjoitetut nimet eivät myöskään kelpaa. Spämmifiltteriin jääneet tai internetin putkistoissa majailevien tonttujen uhreiksi joutuminen on mahdollista ja valitettavaa.
Pakkovärvätyistä asiantuntijoista koostuva raati tutkii esittämäsi fantasianimet jossain vaiheessa, mutta kuitenkin mahdollisimman pian.
Fantasianimiä voi lähettää seuraavaan sähköpostiosoitteeseen:
mustonen piste jonas miukumauku gmail piste com
sunnuntai 29. heinäkuuta 2012
Death Love Doom
Death Love Doom päästettiin ihmisten ilmoille tämän vuoden Ropeconissa ja yksi ensimmäisiä asioita joita tein saapuessani paikalle oli varmistaa vaivaisella kuudella eurolla että yksi kappale päätyy käsiini, en peittele sitä että olen miehen seikkailujen fani.
Tämä arvio on kirjoitettu tästä James Edward Raggi IV:n uusimmasta seikkailusta pelaamatta sitä joten melkein kaikkeen jota kirjoitan on syytä suhtautua äärimmäisellä varautuneisuudella. En arvostelisi mitään mielellään pelaamatta mutta voi olla että sisällön johdosta tämä seikkailu ei osallani näe pelipöytää vaan jää kokoelmani erikoisuudeksi, harkintani siitä mikä on henkilökohtaisesti liikaa on vielä kesken ja koska en pelaa yksin on syytä konsultoida myös muita kuin pamauttaa sitä yllätyksenä pelipöytään. Palaan aiheeseen peliraportin merkeissä kun joskus saan otettua ja pelattua sen.
Ohuen irtonaisen pahvikannen sisäpuolella on pieni 20-sivuinen vihkonen ja kannen sisäpuolella seikkailussa tarvittavat kartat. Miehen aikaisempaan seikkailutuotantoon verrattuna ulkoasu on huomattavan tyylikäs ja taitto erityisen selkeä. Pelissä syvennetään Raggin Duvan'Ku mytologiaa joka tuo mieleeni että näkisin mielelläni yhtä kauniisti ja tyylikkäästi tehdyn uusintapainoksen Raggin modernista klassikosta Death Frost Doom. Kartat ovat selkeitä ja ristiriitaisesti steriilin oloinen mutta veripalttua tarjoileva kuvitus toimii esittäessään kauheuksia. Tämä seikkailu muuten on ansainnut Raggin sen takakanteen pistämän K18-lätkän, vaikka kyseessä olisi vain mainoskikka niin se myös on totta, ei tämä ole nuoremmille ja hyvä lukija älä vedä tätä seikkailua siis kentti- ja puolituisosastolle.
Esipuheessaan Raggi kirjoittaa rakkaudesta ja oman elämänsä myrskyisistä vaiheista, tämä vaikuttaa hieman siihen miten seikkailua tarkastelee kokonaisuutena. Hieman samaan tapaan kuin jos olet katsonut Dario tai Asia Argenton haastatteluja ei heidän elokuviaan voi katsoa ihan samoin silmin kuin aiemmin. Tarkemmin kun mietin tässä on jotain samaa kuin äärimmäisen raaoissa Italialaisissa Giallo filmeissä, sitä samaa vinksahtanutta ja perverssiä otetta. Elokuvavertauksia jatkaakseni Raggi tosin on lähempänä Fulcia kuin Argentoa, eli siis ehkä enemmän läträyksen puolella kuin vaikkapa esteetikko D. Argento.
Seikkailu sijoittuu Lontoon laitamille vuonna 1625, historiallisen miljöön käyttämisestä huolimatta seikkailussa on pikkunäppäriä viittauksia miehen aikaisempiin seikkailuihin. Nuo viittaukset eivät sinänsä haittaa ja osoittavat asenteellaan että kyseessä on kuitenkin ihan oikeasti pelattavaksi tehty seikkailu eikä minkään mahtipontisen maestron roolipelitaideteos.
Koko homman idea on pähkinänkuoressa se että seikkailijat ovat rikollista alaluokkaa ja paikallinen äärimmäisen äveriäs siirtomaatavaran kauppias ei ole näkynyt konttorillaan ja hänen kartanonsa on pimeänä. Jotain lienee tapahtunut ja ennen kuin viranomaiset ehtivät tutkia olisi tuotteliaan asuntomurron paikka. Perinteisillä linjoilla liikkeelle lähtevä aloitus jossa ei mielestäni ole mitään vikaa.
Paikan päällä kaikki onkin kaikki sitten mennyt urakalla päin helvettiä, Clive Barkerin kenobiittien kolttoset tulevat mystisiä artifakteja myöten mieleen siitä mitä kauppiaalle perheineen on tehty ja Cronenbergiläinen kehon turmeluun pohjaava kauhu vedetään tappiin. Vastenmielisyyksiä viljellään runsain mitoin ja voi olla että monelle ne eivät vain toimi. En tarkoita järkkymistä sisällöstä vaan sitä että kokonaisuus voi vaikuttaa mauttomalta. Koska kyseessä on kauhuseikkailu paras tapa selviytyä voi jossain vaiheessa olla se että ottaa jalat alleen koska mitään pakotetta sankarointiin ei ole. Haastetaso on sellainen että suora toiminta ei vain ole kannattavaa.
Enempää ei seikkailusta voi sanoa sitä pelaamatta joskin muutaman huomion voisin vielä jakaa. En pidä seikkailussa tiettyjen olentojen sijoittelusta satunnaisesti koska tuo satunnaisuus ei tuo mielestäni seikkailuun mitään, edes uudelleenpelattavuuden kannalta koska kun tämä on kerran rutistettu läpi se on sitten siinä. Oudoksun erästä seikkailussa mahdollisesti vastaantulevassa kohtaamisessa olevaa omituista hämyteologista filosofointia syntymättömyydestä ja kohdun rauhasta, en ole moisia pohdiskelevaa sorttia joten se menee lujaa ohi, mutta kuuluu se silti sinne. Pidän erittäin paljon seikkailun alussa olevasta pelinjohtajan ohjeistuksesta miten vetää seikkailua niin että kauhutunnelma olisi huipussaan, kuvatun kaltaisella naama peruslukemilla vedetyllä linjalla uskoisinkin homman toimivan.
Hankkimisen arvoinen seikkailu sanoisin.
Tämä arvio on kirjoitettu tästä James Edward Raggi IV:n uusimmasta seikkailusta pelaamatta sitä joten melkein kaikkeen jota kirjoitan on syytä suhtautua äärimmäisellä varautuneisuudella. En arvostelisi mitään mielellään pelaamatta mutta voi olla että sisällön johdosta tämä seikkailu ei osallani näe pelipöytää vaan jää kokoelmani erikoisuudeksi, harkintani siitä mikä on henkilökohtaisesti liikaa on vielä kesken ja koska en pelaa yksin on syytä konsultoida myös muita kuin pamauttaa sitä yllätyksenä pelipöytään. Palaan aiheeseen peliraportin merkeissä kun joskus saan otettua ja pelattua sen.
Ohuen irtonaisen pahvikannen sisäpuolella on pieni 20-sivuinen vihkonen ja kannen sisäpuolella seikkailussa tarvittavat kartat. Miehen aikaisempaan seikkailutuotantoon verrattuna ulkoasu on huomattavan tyylikäs ja taitto erityisen selkeä. Pelissä syvennetään Raggin Duvan'Ku mytologiaa joka tuo mieleeni että näkisin mielelläni yhtä kauniisti ja tyylikkäästi tehdyn uusintapainoksen Raggin modernista klassikosta Death Frost Doom. Kartat ovat selkeitä ja ristiriitaisesti steriilin oloinen mutta veripalttua tarjoileva kuvitus toimii esittäessään kauheuksia. Tämä seikkailu muuten on ansainnut Raggin sen takakanteen pistämän K18-lätkän, vaikka kyseessä olisi vain mainoskikka niin se myös on totta, ei tämä ole nuoremmille ja hyvä lukija älä vedä tätä seikkailua siis kentti- ja puolituisosastolle.
Esipuheessaan Raggi kirjoittaa rakkaudesta ja oman elämänsä myrskyisistä vaiheista, tämä vaikuttaa hieman siihen miten seikkailua tarkastelee kokonaisuutena. Hieman samaan tapaan kuin jos olet katsonut Dario tai Asia Argenton haastatteluja ei heidän elokuviaan voi katsoa ihan samoin silmin kuin aiemmin. Tarkemmin kun mietin tässä on jotain samaa kuin äärimmäisen raaoissa Italialaisissa Giallo filmeissä, sitä samaa vinksahtanutta ja perverssiä otetta. Elokuvavertauksia jatkaakseni Raggi tosin on lähempänä Fulcia kuin Argentoa, eli siis ehkä enemmän läträyksen puolella kuin vaikkapa esteetikko D. Argento.
Seikkailu sijoittuu Lontoon laitamille vuonna 1625, historiallisen miljöön käyttämisestä huolimatta seikkailussa on pikkunäppäriä viittauksia miehen aikaisempiin seikkailuihin. Nuo viittaukset eivät sinänsä haittaa ja osoittavat asenteellaan että kyseessä on kuitenkin ihan oikeasti pelattavaksi tehty seikkailu eikä minkään mahtipontisen maestron roolipelitaideteos.
Koko homman idea on pähkinänkuoressa se että seikkailijat ovat rikollista alaluokkaa ja paikallinen äärimmäisen äveriäs siirtomaatavaran kauppias ei ole näkynyt konttorillaan ja hänen kartanonsa on pimeänä. Jotain lienee tapahtunut ja ennen kuin viranomaiset ehtivät tutkia olisi tuotteliaan asuntomurron paikka. Perinteisillä linjoilla liikkeelle lähtevä aloitus jossa ei mielestäni ole mitään vikaa.
Paikan päällä kaikki onkin kaikki sitten mennyt urakalla päin helvettiä, Clive Barkerin kenobiittien kolttoset tulevat mystisiä artifakteja myöten mieleen siitä mitä kauppiaalle perheineen on tehty ja Cronenbergiläinen kehon turmeluun pohjaava kauhu vedetään tappiin. Vastenmielisyyksiä viljellään runsain mitoin ja voi olla että monelle ne eivät vain toimi. En tarkoita järkkymistä sisällöstä vaan sitä että kokonaisuus voi vaikuttaa mauttomalta. Koska kyseessä on kauhuseikkailu paras tapa selviytyä voi jossain vaiheessa olla se että ottaa jalat alleen koska mitään pakotetta sankarointiin ei ole. Haastetaso on sellainen että suora toiminta ei vain ole kannattavaa.
Enempää ei seikkailusta voi sanoa sitä pelaamatta joskin muutaman huomion voisin vielä jakaa. En pidä seikkailussa tiettyjen olentojen sijoittelusta satunnaisesti koska tuo satunnaisuus ei tuo mielestäni seikkailuun mitään, edes uudelleenpelattavuuden kannalta koska kun tämä on kerran rutistettu läpi se on sitten siinä. Oudoksun erästä seikkailussa mahdollisesti vastaantulevassa kohtaamisessa olevaa omituista hämyteologista filosofointia syntymättömyydestä ja kohdun rauhasta, en ole moisia pohdiskelevaa sorttia joten se menee lujaa ohi, mutta kuuluu se silti sinne. Pidän erittäin paljon seikkailun alussa olevasta pelinjohtajan ohjeistuksesta miten vetää seikkailua niin että kauhutunnelma olisi huipussaan, kuvatun kaltaisella naama peruslukemilla vedetyllä linjalla uskoisinkin homman toimivan.
Hankkimisen arvoinen seikkailu sanoisin.
sunnuntai 22. heinäkuuta 2012
TALON SÄÄNNÖT - hahmoluokkien viilailua
Peliporukalleni taas tiedoksi että talon sääntöjä on hieman viilailtu, ne jotka ovat lukeneet aiemmat päivitykset voivat rullata kohtaan #11.
TALON SÄÄNNÖT
#0
OLE REILU!
Vuoden 1988 Jari Paunan suomentamasta Frank Mentzerin versiosta Dungeons & Dragons fantasiaroolipeliä tuttu sääntö ohjeistaa pelinjohtajaa tai siis luolamestaria tasapuolisuuteen, välttämään suosimista ja muistuttaa siitä että kaikki pelaavat peliä pitääkseen hauskaa. Vaikka tämä on sanomattakin selvää on ajatus se että peliä ei pelata minkään virheellisen käsityksen mukaisesti siitä mitä on vanha koulukunta.
#1
Täydet osumapisteet ensimmäisellä tasolla
Hahmot jotka aloittavat ensimmäiseltä tasolta aloittavat täysillä osumapisteillä. Tämän säännön on tarkoitus edistää ensimmäisen tason hahmojen selviytymismahdollisuuksia ja poistaa huonon tuurin liiallisia vaikutuksia.
#2
Toivottomat hahmot
Aloittavan hahmon ominaisuusbonusten summan ollessa negatiivinen voidaan ominaisuudet heittää uudestaan. Tämän säännön on tarkoitus varmistaa mielekäs hahmo jota pelata ilman että kaikista aloitushahmoista tulee kuitenkaan ominaisuuksiltaan ylivertaisia.
#3
Korkeammalta tasolta aloittaminen
Korkeamman kuin ensimmäisen tason seurueen uudet pelaajahahmot aloittavat samalla määrällä kokemuspisteitä kuin henkiinjääneistä hahmoista se jolla on vähiten kokemuspisteitä. Tämän säännön on tarkoitus varmistaa että tappioita ei korvattaisi matalan tason hahmoilla jotka hidastaisivat kampanjaa siitä mihin on päästy ja varmistaa että korvaavat hahmot voivat osallistua mielekkäästi muun ryhmän toimintaan.
#3a
Korkeammalta tasolta aloittavien hahmojen osumapisteet
Korkeammalta tasolta aloittavien hahmojen osumapisteet heitetään kaikilta tasoilta. Tämä sääntö on siksi että ensimmäisen tason selviytymistä edistävää sääntömuutosta ei tarvita koska hahmo aloittaa jo valmiiksi suhteellisen kyvykkäänä.
#3b
Korkeammalta tasolta aloittavien hahmojen aloitusrahat
Tasolta kolme tai korkeammalta aloittavat hahmot saavat normaalisti heitettyjen aloitusrahojen lisäksi 450-1800 kultapalaa (1n4 kertaa 450). Hahmon oletetaan keränneen varoja ja varusteita noustessaan tasoja ja nämä ylimääräiset rahat on tarkoitettu lähinnä niiden kalliiden varusteiden kuten levypanssari tms. hankkimiseen mitä hahmoille yleensä ostetaan ensimmäisten seikkailujen jälkeen.
#4
N30-tuuriheitto kerran pelisessiossa
Pelaaja voi kerran pelisessiossa korvata melkein minkä tahansa nopanheiton yhdellä kolmekymmentahokkaan heitolla. Tämä tuuriheitto täytyy ilmoittaa ennen nopan heittämistä. Heitto voi olla mikä tahansa, kuten pelastusheitto, osumaheitto jne. Nämä heitot eivät varastoidu myöhempää varten vaan niitä on aina vain yksi per pelikerta. Tämä hieno sääntö on omaksuttu The Lands of Ara ja Henchman Abuse blogeista.
#5
Kilpiä tullaan rikkomaan!
Pelaaja jonka hahmon kilpi on valmiina voi lähitaistelussa yhden vauriota aiheuttavan iskun sijaan päättää ottaa koko iskun kilvellä vastaan jolloin kilpi rikkoutuu mutta hahmo ei ota vahinkoa. Pelaaja voi tehdä päätöksensä vaurionopan heiton jälkeen. Tämän säännön tarkoitus on tehdä kilvistä hyödyllisempiä kuin yhden pisteen muutos haarniskaluokkaan ja tarjota marssijärjestyksen etulinjassa taisteleville mahdollisuus välttää äkkikuolema. Kilvet ovat sen verran painavia että panssarin, aseiden ja muiden varusteiden lisäksi niitä ei juurikaan yhtä enempää kanneta. Maagiset kilvet menevät säleiksi samalla tavalla, mutta on 10% mahdollisuus per maaginen plussa että kilpi säilyykin ehjänä kärsien vain lommon. Tämä sääntö on omaksuttu Jeff's Gameblog ja Trollsmyth blogeista, joista jälkimmäisenä mainitusta se on lähtöisin.
#6
Seurueen aloite
Seurueen aloiteheittoon lisätään yleensä marssijärjestyksessä ensimmäisenä kulkevan ketteryyden muuttuja. Muissa tilanteissa käytetään pelinjohtajan harkintaa.
#7
Isot aseet
Kaikkien kahdella kädellä käytettävien aseiden vahinkoa heitettäessä lisätään vahinkoon kahden pisteen bonus. Puolentoista käden miekkaa kaksikätisesti käytettäessä saa pelaaja myös +2 bonuksen vahinkoon. Tämän säännön tarkoitus on tehdä kahden käden aseista jotka tekevät normaalisti vain yhtä paljon vahinkoa kuin useimmat yhden käden aseet hyödyllinen valinta ja antaa pelaajille vaihtoehdot joko käyttää kilpeä joka voi pelastaa hengen muiden talon sääntöjen nojalla kiperässä tilanteessa tai tehdä tuntuvasti enemmän vahinkoa suuremmalla riskillä.
#8
Figuurien käyttö
Figuureja tullaan käyttämään pelinjohtajan harkinnan mukaan jos niille tulee tarvetta, eli lähinnä havainnollistavina välineinä. Peliä ei ole mikään tarkoitus pakottaa taktiseksi miniatyyritaisteluksi.
#9
Varkaat
Varkaat heittävät osumapisteensä kuusitahoisella nopalla. Kaikki varkaan prosentteina ilmoitetut kyvyt alkavat ensimmäisellä tasolla 35 prosentista. Varas lisää kykyihin +5% jokaista ketteryyden bonusta kohden, ketteryyden 16 varas lisäisi +10% kun taas ketteryyden 8 varas vähentäisi -5%. Varkaan kyvyt kasvavat tasaisesti +5% jokaisella seuraavalla saavutetulla kokemustasolla. Hahmot jotka eivät ole varkaita voivat pelinjohtajan harkinnan mukaan yrittää samojen kykyjen käyttöä 10% onnistumistodennäköisyydellä. Näiden sääntömuutosten on tarkoitus parantaa varkaiden selviytymismahdollisuuksia, yksinkertaistaa pelaajan kirjanpitoa ja tehdä varkaan kyvyistä tasapainoisesti hyödyllisempiä jo matalammilla tasoilla.
#10
Temppeliritarit
Temppeliritari (cleric) voi käyttää kaikkia aseita. Tämä muutos on on tehty siksi että tylppien nuijien käyttö on varhaisemmissa peleissä perusteltu verenvuodatuksen välttämisellä joka taas pohjaa virheellisiin tulkintoihin keskiaikaisista lähteistä, tämä ei kauheasti käy järkeen jos temppeliritarit ovat ties minkä sodanjumalien ja verijumalien pappeja ja palvelevat monijumalaista pantheonia.
#11
Taistelijat
Taistelijoilla ja vain taisteilijoilla on käytössään bonusnoppa. Ensimmäisestä tasosta viidenteen bonusnoppa on 1n3, tasolla kuusi se nousee 1n6:een, tasolla kahdeksan 1n8:aan, tasolla kymmenen 1n10:een ja viimein tasolla kaksitoista taistelija heittää bonusnoppana 1n12:ta. Bonusnoppa kuvaa taitoa, tilannetajua ja kokemusta sotataidoista ja sitä ei voi korvata n30-tuuriheitolla vaikkakin itse osumaheitto tai vahinkoheitto voidaan jolloin heitettäisiin 1n30+bonusnoppa.
Jokaisen taistelun alussa taistelija päättää taisteleeko hän puolustautuvasti vai lähteekö hän puskemaan päälle hyökkäävästi, tätä päätöstä ei voi muuttaa taistelun aikana.
Puolustautuvasti taistellessa taistelija heittää bonusnoppansa ja hänen haarniskaluokkansa paranee nopalla heitetyn lukeman verran koko taistelun loppuun saakka.
Hyökkäävästi taistellessaan hän päättää jokaisella taistelukierroksella erikseen ennen osumaheittoaan meneekö bonusnoppa osumaheittoon vai vaurioheittoon, eli parantaako hän mahdollisuuksiaan osua vai mahdollisen vahingon määrää.
Tämä sääntö on allekirjoittaneen itsensä ja toisen peliporukan jäsenen eli Jukan pitkän pohdinnan tulos siitä miten paikata taistelijaa hahmoluokkana niin että se ei ole huonompi valinta ja mikä toisi pelaamiseen lisää väriä ja sellaisella tavalla joka ei vaadi pitkää kykylistaa. Päädyimme molemmat siihen että valinnat joilla on merkitystä tuovat lähes aina peliin lisämakua.
TALON SÄÄNNÖT
#0
OLE REILU!
Vuoden 1988 Jari Paunan suomentamasta Frank Mentzerin versiosta Dungeons & Dragons fantasiaroolipeliä tuttu sääntö ohjeistaa pelinjohtajaa tai siis luolamestaria tasapuolisuuteen, välttämään suosimista ja muistuttaa siitä että kaikki pelaavat peliä pitääkseen hauskaa. Vaikka tämä on sanomattakin selvää on ajatus se että peliä ei pelata minkään virheellisen käsityksen mukaisesti siitä mitä on vanha koulukunta.
#1
Täydet osumapisteet ensimmäisellä tasolla
Hahmot jotka aloittavat ensimmäiseltä tasolta aloittavat täysillä osumapisteillä. Tämän säännön on tarkoitus edistää ensimmäisen tason hahmojen selviytymismahdollisuuksia ja poistaa huonon tuurin liiallisia vaikutuksia.
#2
Toivottomat hahmot
Aloittavan hahmon ominaisuusbonusten summan ollessa negatiivinen voidaan ominaisuudet heittää uudestaan. Tämän säännön on tarkoitus varmistaa mielekäs hahmo jota pelata ilman että kaikista aloitushahmoista tulee kuitenkaan ominaisuuksiltaan ylivertaisia.
#3
Korkeammalta tasolta aloittaminen
Korkeamman kuin ensimmäisen tason seurueen uudet pelaajahahmot aloittavat samalla määrällä kokemuspisteitä kuin henkiinjääneistä hahmoista se jolla on vähiten kokemuspisteitä. Tämän säännön on tarkoitus varmistaa että tappioita ei korvattaisi matalan tason hahmoilla jotka hidastaisivat kampanjaa siitä mihin on päästy ja varmistaa että korvaavat hahmot voivat osallistua mielekkäästi muun ryhmän toimintaan.
#3a
Korkeammalta tasolta aloittavien hahmojen osumapisteet
Korkeammalta tasolta aloittavien hahmojen osumapisteet heitetään kaikilta tasoilta. Tämä sääntö on siksi että ensimmäisen tason selviytymistä edistävää sääntömuutosta ei tarvita koska hahmo aloittaa jo valmiiksi suhteellisen kyvykkäänä.
#3b
Korkeammalta tasolta aloittavien hahmojen aloitusrahat
Tasolta kolme tai korkeammalta aloittavat hahmot saavat normaalisti heitettyjen aloitusrahojen lisäksi 450-1800 kultapalaa (1n4 kertaa 450). Hahmon oletetaan keränneen varoja ja varusteita noustessaan tasoja ja nämä ylimääräiset rahat on tarkoitettu lähinnä niiden kalliiden varusteiden kuten levypanssari tms. hankkimiseen mitä hahmoille yleensä ostetaan ensimmäisten seikkailujen jälkeen.
#4
N30-tuuriheitto kerran pelisessiossa
Pelaaja voi kerran pelisessiossa korvata melkein minkä tahansa nopanheiton yhdellä kolmekymmentahokkaan heitolla. Tämä tuuriheitto täytyy ilmoittaa ennen nopan heittämistä. Heitto voi olla mikä tahansa, kuten pelastusheitto, osumaheitto jne. Nämä heitot eivät varastoidu myöhempää varten vaan niitä on aina vain yksi per pelikerta. Tämä hieno sääntö on omaksuttu The Lands of Ara ja Henchman Abuse blogeista.
#5
Kilpiä tullaan rikkomaan!
Pelaaja jonka hahmon kilpi on valmiina voi lähitaistelussa yhden vauriota aiheuttavan iskun sijaan päättää ottaa koko iskun kilvellä vastaan jolloin kilpi rikkoutuu mutta hahmo ei ota vahinkoa. Pelaaja voi tehdä päätöksensä vaurionopan heiton jälkeen. Tämän säännön tarkoitus on tehdä kilvistä hyödyllisempiä kuin yhden pisteen muutos haarniskaluokkaan ja tarjota marssijärjestyksen etulinjassa taisteleville mahdollisuus välttää äkkikuolema. Kilvet ovat sen verran painavia että panssarin, aseiden ja muiden varusteiden lisäksi niitä ei juurikaan yhtä enempää kanneta. Maagiset kilvet menevät säleiksi samalla tavalla, mutta on 10% mahdollisuus per maaginen plussa että kilpi säilyykin ehjänä kärsien vain lommon. Tämä sääntö on omaksuttu Jeff's Gameblog ja Trollsmyth blogeista, joista jälkimmäisenä mainitusta se on lähtöisin.
#6
Seurueen aloite
Seurueen aloiteheittoon lisätään yleensä marssijärjestyksessä ensimmäisenä kulkevan ketteryyden muuttuja. Muissa tilanteissa käytetään pelinjohtajan harkintaa.
#7
Isot aseet
Kaikkien kahdella kädellä käytettävien aseiden vahinkoa heitettäessä lisätään vahinkoon kahden pisteen bonus. Puolentoista käden miekkaa kaksikätisesti käytettäessä saa pelaaja myös +2 bonuksen vahinkoon. Tämän säännön tarkoitus on tehdä kahden käden aseista jotka tekevät normaalisti vain yhtä paljon vahinkoa kuin useimmat yhden käden aseet hyödyllinen valinta ja antaa pelaajille vaihtoehdot joko käyttää kilpeä joka voi pelastaa hengen muiden talon sääntöjen nojalla kiperässä tilanteessa tai tehdä tuntuvasti enemmän vahinkoa suuremmalla riskillä.
#8
Figuurien käyttö
Figuureja tullaan käyttämään pelinjohtajan harkinnan mukaan jos niille tulee tarvetta, eli lähinnä havainnollistavina välineinä. Peliä ei ole mikään tarkoitus pakottaa taktiseksi miniatyyritaisteluksi.
#9
Varkaat
Varkaat heittävät osumapisteensä kuusitahoisella nopalla. Kaikki varkaan prosentteina ilmoitetut kyvyt alkavat ensimmäisellä tasolla 35 prosentista. Varas lisää kykyihin +5% jokaista ketteryyden bonusta kohden, ketteryyden 16 varas lisäisi +10% kun taas ketteryyden 8 varas vähentäisi -5%. Varkaan kyvyt kasvavat tasaisesti +5% jokaisella seuraavalla saavutetulla kokemustasolla. Hahmot jotka eivät ole varkaita voivat pelinjohtajan harkinnan mukaan yrittää samojen kykyjen käyttöä 10% onnistumistodennäköisyydellä. Näiden sääntömuutosten on tarkoitus parantaa varkaiden selviytymismahdollisuuksia, yksinkertaistaa pelaajan kirjanpitoa ja tehdä varkaan kyvyistä tasapainoisesti hyödyllisempiä jo matalammilla tasoilla.
#10
Temppeliritarit
Temppeliritari (cleric) voi käyttää kaikkia aseita. Tämä muutos on on tehty siksi että tylppien nuijien käyttö on varhaisemmissa peleissä perusteltu verenvuodatuksen välttämisellä joka taas pohjaa virheellisiin tulkintoihin keskiaikaisista lähteistä, tämä ei kauheasti käy järkeen jos temppeliritarit ovat ties minkä sodanjumalien ja verijumalien pappeja ja palvelevat monijumalaista pantheonia.
#11
Taistelijat
Taistelijoilla ja vain taisteilijoilla on käytössään bonusnoppa. Ensimmäisestä tasosta viidenteen bonusnoppa on 1n3, tasolla kuusi se nousee 1n6:een, tasolla kahdeksan 1n8:aan, tasolla kymmenen 1n10:een ja viimein tasolla kaksitoista taistelija heittää bonusnoppana 1n12:ta. Bonusnoppa kuvaa taitoa, tilannetajua ja kokemusta sotataidoista ja sitä ei voi korvata n30-tuuriheitolla vaikkakin itse osumaheitto tai vahinkoheitto voidaan jolloin heitettäisiin 1n30+bonusnoppa.
Jokaisen taistelun alussa taistelija päättää taisteleeko hän puolustautuvasti vai lähteekö hän puskemaan päälle hyökkäävästi, tätä päätöstä ei voi muuttaa taistelun aikana.
Puolustautuvasti taistellessa taistelija heittää bonusnoppansa ja hänen haarniskaluokkansa paranee nopalla heitetyn lukeman verran koko taistelun loppuun saakka.
Hyökkäävästi taistellessaan hän päättää jokaisella taistelukierroksella erikseen ennen osumaheittoaan meneekö bonusnoppa osumaheittoon vai vaurioheittoon, eli parantaako hän mahdollisuuksiaan osua vai mahdollisen vahingon määrää.
Tämä sääntö on allekirjoittaneen itsensä ja toisen peliporukan jäsenen eli Jukan pitkän pohdinnan tulos siitä miten paikata taistelijaa hahmoluokkana niin että se ei ole huonompi valinta ja mikä toisi pelaamiseen lisää väriä ja sellaisella tavalla joka ei vaadi pitkää kykylistaa. Päädyimme molemmat siihen että valinnat joilla on merkitystä tuovat lähes aina peliin lisämakua.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)